Otteita kirjastani

Otteita entisen SDP:n puheenjohtajan ja ulkoministerin Pertti Paasion muistelmakirjasta Punatulkku ja sikarodeo:


"Karjalan Prikaatissa vallitsi näkyvästi hyvin oikeistolainen henki, mikä näkyi selvimmin alokkaille järjestetyillä ns. yhteiskuntaopin tunneilla... Vuoden 1918 kansalaissota esiteltiin nuorille miehille Suomessa olleen venäläisen sotaväen tekemänä kapinana, johon muutamia suomalaisia isänmaanpettureita oli liittynyt. Punaisten täydellistä kelvottomuutta painotettiin hartaasti. Mitään tarkentavia kysymyksiä tai vastaväitteitä ei saanut tehdä."


"Simputus kuului normaaliin päivään kiinteästi. Vapaa-aikana järjestettiin kaikenlaisia "harjoituksia" joiden tarkoituksena oli huvin tuottaminen lähinnä varusmiesalikersanteille ja korpraaleille ja tietysti alokkaiden kaikinpuolinen alistaminen ja masentaminen. Komppaniamme korkein johto sanoi suoraan, että valittaa ei kannata, koska valitukset pysähtyvät viimeistään komppanianpäällikköön ja alemmaksikin."


"Sain lähimpänä esimiehenäni toimineelta nuorelta vänrikki Käkelältä heti alkuun huomautuksen kahdesta asiasta. Toinen oli se, että sinuttelin alaisiani ja toinen se, että kiillotin itse saappaani. Sotamiesten tulee kiillottaa ylempiensä saappaat, vänrikki tähdensi. En tuosta onkeeni ottanut; kiillotin saappaani edelleen itse mutta en enää hänen nähtensä."


"Vänrikki komensi minut opettamaan vartioväelle marssilauluja. Rupesin töihin, ja pojat oppivat nopeasti. Pian kaikuivat matalakasvuisen männikön seassa kiemurtelevilla tientapaisilla Sillanpään marssilaulun lisäksi venäläisperäiset laulut sellaiset kuin Katinka ja Katjusha. Vänrikki raivostui ja uhkasi vetää minut sotaoikeuteen isänmaalle vaarallisen musiikin opettamisesta. Hän määräsi minut opettamaan mieluummin saksalaisia lauluja."


"Vakavampaan kriisiin vänrikin kanssa jouduin, kun kun vuoroni olí olla viikko pienen Nastolassa sijaitsevan sivuvarikon vartiopäällikkönä. Pieneen vartiotupaan majoittunut joukko oli yhteensä viisi varusmiestä. Yksi mukaani määrätty oli sotamies H, joka mielestäni oli selvästi henkisesti häiriintynyt. Sanoin vänrikille, etten halua tuota miestä mukaan paikkaan, jossa on aseet mukana ja saatavilla. Minulle ilmoitettiin, ettei tehtäviini kuulunut alaisteni mielenterveyden arviointi. Kyseinen sotamies oli kuulemma vähän poikkeava mutta kuitenkin harmiton tapaus.

Sattui sitten ensimmäisenä aamuyönä, että synkkyyteen taipuvainen H otti telineestä konepistoolin ja painui ulos pimeään huutaen ampuvansa jokaisen, joka seuraa häntä.

Tilanne oli pelottava. Soitin vänrikille kotiin suunnilleen kahdelta yöllä ja sanoin harmittoman tapauksemme seikkailevan ase mukanaan sekavassa tilassa pimeässä metsässä. Pyysin, että hän tulisi paikalla antamaan ohjeita, miten menettelisimme. Hän kieltäytyi aluksi mutta havaitsi pian, ettei oikein voinut olla tulemattakaan. Ei hänellä mitään keinoja tietenkään ollut. Sotamies H löytyi sitten päivän valjetessa lähipuun juurelta kylmissään ja puoliunessa."
1155
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

netistä muistelmia 30-luvulta.Sieltä saattaa löytyä vieläkin karmeampia muistelmia.

Paasio on syntynyt vuonna 1939, joten hän on suorittanut varusmiespalveluksen 50-luvun loppupuolella, siis liki 50 vuotta sitten.

Maailma on muuttunut ja uskoisin, että armeijakin on muuttunut tuon ajan jälkeen. Kyseinen artikkeli sopii paremmin historia-palstalle kuin tälle palstalle.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


"Pertti Paasio" kirjoitti:

Otteita entisen SDP:n puheenjohtajan ja ulkoministerin Pertti Paasion muistelmakirjasta Punatulkku ja sikarodeo:


"Karjalan Prikaatissa vallitsi näkyvästi hyvin oikeistolainen henki, mikä näkyi selvimmin alokkaille järjestetyillä ns. yhteiskuntaopin tunneilla... Vuoden 1918 kansalaissota esiteltiin nuorille miehille Suomessa olleen venäläisen sotaväen tekemänä kapinana, johon muutamia suomalaisia isänmaanpettureita oli liittynyt. Punaisten täydellistä kelvottomuutta painotettiin hartaasti. Mitään tarkentavia kysymyksiä tai vastaväitteitä ei saanut tehdä."


"Simputus kuului normaaliin päivään kiinteästi. Vapaa-aikana järjestettiin kaikenlaisia "harjoituksia" joiden tarkoituksena oli huvin tuottaminen lähinnä varusmiesalikersanteille ja korpraaleille ja tietysti alokkaiden kaikinpuolinen alistaminen ja masentaminen. Komppaniamme korkein johto sanoi suoraan, että valittaa ei kannata, koska valitukset pysähtyvät viimeistään komppanianpäällikköön ja alemmaksikin."


"Sain lähimpänä esimiehenäni toimineelta nuorelta vänrikki Käkelältä heti alkuun huomautuksen kahdesta asiasta. Toinen oli se, että sinuttelin alaisiani ja toinen se, että kiillotin itse saappaani. Sotamiesten tulee kiillottaa ylempiensä saappaat, vänrikki tähdensi. En tuosta onkeeni ottanut; kiillotin saappaani edelleen itse mutta en enää hänen nähtensä."


"Vänrikki komensi minut opettamaan vartioväelle marssilauluja. Rupesin töihin, ja pojat oppivat nopeasti. Pian kaikuivat matalakasvuisen männikön seassa kiemurtelevilla tientapaisilla Sillanpään marssilaulun lisäksi venäläisperäiset laulut sellaiset kuin Katinka ja Katjusha. Vänrikki raivostui ja uhkasi vetää minut sotaoikeuteen isänmaalle vaarallisen musiikin opettamisesta. Hän määräsi minut opettamaan mieluummin saksalaisia lauluja."


"Vakavampaan kriisiin vänrikin kanssa jouduin, kun kun vuoroni olí olla viikko pienen Nastolassa sijaitsevan sivuvarikon vartiopäällikkönä. Pieneen vartiotupaan majoittunut joukko oli yhteensä viisi varusmiestä. Yksi mukaani määrätty oli sotamies H, joka mielestäni oli selvästi henkisesti häiriintynyt. Sanoin vänrikille, etten halua tuota miestä mukaan paikkaan, jossa on aseet mukana ja saatavilla. Minulle ilmoitettiin, ettei tehtäviini kuulunut alaisteni mielenterveyden arviointi. Kyseinen sotamies oli kuulemma vähän poikkeava mutta kuitenkin harmiton tapaus.

Sattui sitten ensimmäisenä aamuyönä, että synkkyyteen taipuvainen H otti telineestä konepistoolin ja painui ulos pimeään huutaen ampuvansa jokaisen, joka seuraa häntä.

Tilanne oli pelottava. Soitin vänrikille kotiin suunnilleen kahdelta yöllä ja sanoin harmittoman tapauksemme seikkailevan ase mukanaan sekavassa tilassa pimeässä metsässä. Pyysin, että hän tulisi paikalla antamaan ohjeita, miten menettelisimme. Hän kieltäytyi aluksi mutta havaitsi pian, ettei oikein voinut olla tulemattakaan. Ei hänellä mitään keinoja tietenkään ollut. Sotamies H löytyi sitten päivän valjetessa lähipuun juurelta kylmissään ja puoliunessa."

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu