heippa...
tässä pieni tarina, joka vie pohjan vanhalta sanonnalta, että raha ei toisi onnea...
Olemme tälläinen tavallinen perhe, jossa muutama lapsi. aina ollut sellainen normaali rahantulo, eli ei olla mitenkään pröystäilty tai rahassa kylvetty. vaatteet ollaan lapsille pystytty ostamaa, vaikkei mistään kalliista kaupoista.
muutaman kerran vuodessa miehen kanssa käyty josain esim. laivalla tms. lasten kanssa kesäisin esim. kerran kesässä huvipuistossa. eli mistään ökö perheestä ei ole kyse.
nyt jäin yllättäen muutamia kuukausia sitten työttömäksi ja vieläkään en ole työttömyyskorvauksiani saanut vaan taistelen niistä eri syistä. sairastuin, joten tällä hetkellä en ole työtäkään saanut.
taloutemme romahti siis kerta heitolla...nyt saatte te ikuisesti köyhänä olevat nauraa meille, että tervetuloa kerhoon. Asuntolainasta jäi heti muutama erä maksamatta, joten emme saa edes lyhennytvapaata, ennenkuin ne hoidamme. mieheni käy edelleen töissä, jossa tarvitsee autoa, joten emme voi myydä autoakaan pois..ja asumme sellaisella alueella, jossa ei tulisi ilman autoa toimeen, ei siis mahdollisuuksia ykeisiin kulkuneuvoihin.
asunto on todella halpa, maksamme pankille vajaat 350 euroa kuussa, joten vuokra tulisi meidän kannaltamme kalliimmaksi ja sunto niin "huonokuntoinen", ettei myydessä jäisi mitään käteen lainan jälkeen.
laskuja on näiden kuukausien aikana kertynyt n. 3000 euroa rästiin ja juuri tänään avasin kuoren, jossa ilmoitettiin, että mieheni palkasta peritään n. 1/3, kolmen kuukauden ajan.
itsellä todettiin astma juuri, enkä saa vielä kelakorvausta, joten nyt pitää miettiä, että ostanko viikonlopuksi lapsilleni ruuat, vaiko haenko astma ja allergialääkkeeni.
lapset odottavat joulua, mutta olemme yrittäneet sanoa, että ettemme pysty ostamaan luultavasti ainuttakaan lahjaa, joten sukulaisilta tulevat lahjat saavat riittää.
nyt on 30 euroa tilillämme yhteensä rahaa ja sillä pitäisi elää koko perhe 5 päivää, joten täysi mahdotomuus, kun pitää mieheni mennä autolla töihinkin.
sukulaisilta rahaa lainattu niin, ettei olla pian edes väleissä, joten se siitä.
Voin sanoa, että olimme PALJON ONNELLISIMPIA, KUN ELIMME NORMAALIN PERHEEN TULOISSA. Mieheni kanssa ollemme jatkuvasti tapelleet ja tulee kokoajan syytettyä toinen toistamme, joten olemme ihan eron partalla pian. olen miettinyt jo itse murhaa, joten tilanne on ihan todella paha, eikä vain mitään uusköyhän urputusta.
kertokaa, miten te olette jaksaneet ja mistä olette rahaa tehneet, etteivät lapset näe nälkää. sossustamme emme saa mitään sekin ollaan koettu ja koetettu...
saatte rauhassa haukkua, eli lyödä lyötyä, sillä tiedän sitä kritiikkiä tulvan paljonkin, mutta kestän senkin, koska tiedän ihmisten olevan toisilleen pahin vihollinen varsinkin silloin, kun jollakin menee huonosti...
tässä pieni tarina, joka vie pohjan vanhalta sanonnalta, että raha ei toisi onnea...
Olemme tälläinen tavallinen perhe, jossa muutama lapsi. aina ollut sellainen normaali rahantulo, eli ei olla mitenkään pröystäilty tai rahassa kylvetty. vaatteet ollaan lapsille pystytty ostamaa, vaikkei mistään kalliista kaupoista.
muutaman kerran vuodessa miehen kanssa käyty josain esim. laivalla tms. lasten kanssa kesäisin esim. kerran kesässä huvipuistossa. eli mistään ökö perheestä ei ole kyse.
nyt jäin yllättäen muutamia kuukausia sitten työttömäksi ja vieläkään en ole työttömyyskorvauksiani saanut vaan taistelen niistä eri syistä. sairastuin, joten tällä hetkellä en ole työtäkään saanut.
taloutemme romahti siis kerta heitolla...nyt saatte te ikuisesti köyhänä olevat nauraa meille, että tervetuloa kerhoon. Asuntolainasta jäi heti muutama erä maksamatta, joten emme saa edes lyhennytvapaata, ennenkuin ne hoidamme. mieheni käy edelleen töissä, jossa tarvitsee autoa, joten emme voi myydä autoakaan pois..ja asumme sellaisella alueella, jossa ei tulisi ilman autoa toimeen, ei siis mahdollisuuksia ykeisiin kulkuneuvoihin.
asunto on todella halpa, maksamme pankille vajaat 350 euroa kuussa, joten vuokra tulisi meidän kannaltamme kalliimmaksi ja sunto niin "huonokuntoinen", ettei myydessä jäisi mitään käteen lainan jälkeen.
laskuja on näiden kuukausien aikana kertynyt n. 3000 euroa rästiin ja juuri tänään avasin kuoren, jossa ilmoitettiin, että mieheni palkasta peritään n. 1/3, kolmen kuukauden ajan.
itsellä todettiin astma juuri, enkä saa vielä kelakorvausta, joten nyt pitää miettiä, että ostanko viikonlopuksi lapsilleni ruuat, vaiko haenko astma ja allergialääkkeeni.
lapset odottavat joulua, mutta olemme yrittäneet sanoa, että ettemme pysty ostamaan luultavasti ainuttakaan lahjaa, joten sukulaisilta tulevat lahjat saavat riittää.
nyt on 30 euroa tilillämme yhteensä rahaa ja sillä pitäisi elää koko perhe 5 päivää, joten täysi mahdotomuus, kun pitää mieheni mennä autolla töihinkin.
sukulaisilta rahaa lainattu niin, ettei olla pian edes väleissä, joten se siitä.
Voin sanoa, että olimme PALJON ONNELLISIMPIA, KUN ELIMME NORMAALIN PERHEEN TULOISSA. Mieheni kanssa ollemme jatkuvasti tapelleet ja tulee kokoajan syytettyä toinen toistamme, joten olemme ihan eron partalla pian. olen miettinyt jo itse murhaa, joten tilanne on ihan todella paha, eikä vain mitään uusköyhän urputusta.
kertokaa, miten te olette jaksaneet ja mistä olette rahaa tehneet, etteivät lapset näe nälkää. sossustamme emme saa mitään sekin ollaan koettu ja koetettu...
saatte rauhassa haukkua, eli lyödä lyötyä, sillä tiedän sitä kritiikkiä tulvan paljonkin, mutta kestän senkin, koska tiedän ihmisten olevan toisilleen pahin vihollinen varsinkin silloin, kun jollakin menee huonosti...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eipä muuta kuin roppakaupalla jaksamista teille.
Sellaista se on tämä ihmisen elo nykyään. :/
Teidän kannattaisi harkita menoa ammatti auttajan puheille niin saatte selvyyden teidän tilanteeseen,ymmärrän että teidän tilanne on paha,asioilla on ihmeellinen taipumus kasaantua,älä nyt itsemurhaa tee tuossa tilanteessa,kyllä sosiaalitoimen pitäisi auttaa teitä tuossa tilanteessa kun kyllä itsekkin lääkkeet tarvit,koittakaa jaksaa.
tuhansille suomalaisille vuosittain, yllätys on monelle alkuun aika valtava kun mitään turvaverkkoa ei yhteiskunnan taholta olekaan.
No näinhän se tietenkin on nuo fraasit ja sanonnat on mitä on. Keskituloisen ihmisen ei välttämättä rahaa paljon tarvitse ajatella, mutta kun putoaa köyhyyteen niin ei paljon muuta pysty enää ajattelemaankaan kuin rahaa. Huomaat tulleesi sellaiseen tilanteeseen, että itse elämästäsi on tullut sinulle bisness, kun ei enää muuta bisnestä ole. Olen elänyt todella pienillä tuloilla muutaman vuoden, mutta en olisi voinut kuvitellakkaan niin eläväni perheellisenä tai edes kenenkään kanssa,tai jos en olisi ollut suht. terve ja pystynyt tekemään kaikenlaisia auto/taloon liittyviä hommia. Asuinkin tuon ajan yksin syrjäisellä paikkakunnalla talossa jossa oli parin hehtaarin tontti. Sen verran kuitenkin sain erilaista palautetta oudoilta naapureiltani, että voin todeta sen olleen sellaista kuin oletinkin, eli kielteistä. Luulivat piruparat minua köyhemmäksi kuin olinkaan kun niin pienellä kulutuksella elelin. Juuri se, että en kuitenkaan ihan niin köyhä ollut (ja odotettavissa oli jokatapauksessa parempaa) piti mielialani parempana.
tummaan, tuo on ollut minun arkea sairastumisesta lähtien eli muutama vuosi jo.
Asunto meni alta ja velat jäi, alle 500e tulot kuussa ja paremmasta ei tietoa ehkä koskaan,päin vastoin.
Pitäkää huolta parisuhteestanne, monilla tilanne vie senkin - kuten itseltäni.
Mieluummin edes jotenkuten taloudellisesti yhdessä kuin rutiköyhänä, sairaana ja yksin - kuten minä.
Sillä parisuhdemarkkinoilla sairas ja velkainen köyhä ei ole mikään kovin suosittu kohde, vaikka olisi miten nuori ja nätti...
Kyllä, raha tuo jos ei nyt suoranaista onnea, niin ainakin hemmetin paljon helpomman elämän!
Tiedän tuon tunteen, ja olen pahoillani että taas Suomessa, jossa menee paremmin kuin koskaan, ei löydy todellista turvaverkkoa. Apua tarvitsevia perheitä, sairaita ja yksinäisiä on paljon, ja monelle heistä riittäisi parin kuukauden apu ja taas olisivat jaloillaan. Tilanteen annetaan kuitenkin mennä liian pikälle ja ihminen murretaan täysin.
Toivon kaikesta sydämestäni, että teille ei käy näin, vaan selviätte vaikean vaiheen ylitse.
Käykää seurakunnassa ja pelastusarmeijassa kysymässä apua, toisesta pankista kenties lisälainaa, sukulaiset kun eivät aina ole paras kohde raha-asioissa.
Pidä myös miehesi kanssa kunnon perhepalaveri ja yrittäkää puhaltaa yhteen hiilee, kertokaa että haluatte pitää perheen kasassa ja taistelu tämän kriisin yli on yhteinen.
Oma kertomuskeni on ikävä, mutta kerron sen kuitenkin. Opiskelin yliopistossa, sain työpaikan ja pääsin opintolainasta. Tapasin kivan miehen ja elämä hymyili :) Sitten tuli yllättäen syöpä, joka leikattiin mutta uusiutui parin vuoden päästä. Meni alta työpaikka, mies ei enää kestänyt eikä halunnut sairasta naista rinnalleen. Asunto myytiin, mutta työpaikan menetyksen, sairaalalaskujen ja muiden maksujen takia en selvinnyt enää. Kaikki mitä omistin, auto ja pienet säästöt, ne on meneet laskuihin.
Sairaseläkettä minimi, alle 500e/kk kitumista lopun ikäni edessä.
Sanon suoraan että olen katkera, en olisi ikinä uskonut että näin voi käydä hyvinvointivaltio nimeltä Suomessa. Keski-ikäinen, sairas ja yksinäinen, köyhä nainen. Mistä löydän iloa ja positiivisuutta elämään? En valinnut tätä ja tämä voi sattua kelle tahansa kun vähiten odottaa. Tekisi hyvää kaikille tehdä pakollinen käynti sairaaloissa kerran vuodessa, nähdä elämän kääntöpuoli.
Rahalla on merkitystä, sillä voi maksaa laskut, saada apua ja elämään helpotusta, se jopa auttaa askelissa kohti onnellisuuteen. Olisipa minulla rahaa!
Ei se kuulkepa naurata tuo tilanteesi ollenkaan. Tämä yhteiskunta on luotu rahan ynpärille niin vahvasti että ihminen unohtuu. Sillä tavalla raha ei tuo onnea yhteiskunnalle lainkaan vaan päinvastoin. Sen perässä on juostava hullun lailla voidakseen elää ! Sitten kun et voi juosta, tipahdat ja lujaa. Arvo mitataan rahassa ja siihen kuuluu terveyskin, ulkonaistut! Haukkumaan en sorru kun ei ole haukuttavaa, vahinko että itse sorrutte siihen toisianne kohtaan, ette pidä yhtä ja yhdessä taistele! Älkää missään nimessä antako periksi ja muistakaa loppuelämänne miten elämä voi muuttua hetkessä ja älkää koskaan sortuko itse köyhiä solvaamaan kun olette nähneet omakohtaisesti miten siihen voi joutua! Älykkyytenne ja ihmisyytenne on sama kuin oli talouden ollessa paremmin, se muistuttaa meitä siitä ettei köyhiä pidä tyhmiksi haukkua ! Vahinko ettei ole enää sieniaikaa ja marja-aikaa sillä nekin olisivat helpottaneet ruoansaantia! Ennakkoasenteesi köyhiä kohtaan joka kirjoituksestasi paljastui, muuttuu varmaan nyt kun näet millaisia suurin osa meistä todella on! Ei moni meistä kadehdi parempiosaisia vaan tuntee oikeudekseen saada paremman osan itsekin! Katkeroituneet ja kateelliset luonteet ovat asia erikseen ja niitä aina on niin rikkaissa kuin köyhissäkin, ne ovat vain ilmennys epäkypsyydestä johon ei kannata liialti paneutua kun tuskin toista voi kauheasti kasvattaa. Toivottavasti pystytte kasaamaan itsenne ja yhdistymään sillä se on se pohja joka tuntuisi mielestäni tärkeimmältä nyt. Sitten koetatte etsiä ratkaisua vaikka kriisipuhelimen kautta ja kaupungilta neuvoa hakien että voisiko joku yhdessä kartoittaa mahdollisuutenne selvitä jotenkin? Toivon onnea hakuunne pelastua , ei tämä köyhänä elo ole helppoa eikä sitä toisellekaan halua kun ei halua itselleenkään :)
-saatte rauhassa haukkua, eli lyödä lyötyä, sillä tiedän sitä kritiikkiä tulvan paljonkin, mutta kestän senkin, koska tiedän ihmisten olevan toisilleen pahin vihollinen varsinkin silloin, kun jollakin menee huonosti...
Miten ihmeessä oletat että 'hakumme'? Tilanteenne on kaamea ja toivoisin todellakin että löytäisitte jostain myös henkistä tukea.
Ihmettelen sossun suhtautumista tilanteeseenne.
http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/sospa/shtoi/index.htx
"Varsinaisen toimeentulotuen lisäksi kunnat myöntävät ehkäisevää toimeentulotukea, jonka perusteista ne päättävät itse. Sen tarkoituksena on edistää henkilön ja perheen sosiaalista turvallisuutta ja tukea henkilön ja perheen omatoimista suoriutumista sekä ehkäistä syrjäytymistä ja pitkäaikaista toimeentulotukiriippuvuutta. Ehkäisevää toimeentulotukea voidaan myöntää muun muassa tuen saajan aktivointia tukeviin toimenpiteisiin, asumisen turvaamiseksi, ylivelkaantumisesta tai taloudellisen tilanteen äkillisestä heikentymisestä aiheutuvien vaikeuksien lieventämiseksi."
Eli kysyitkä tuota ehkäisevää toimeentulo tukea? Virkailija voi helposti sanokain esin että ette saa, mutta otappa yhteyttä johonkin valtuutettuun voi olla että asia alkaa selviimään, enhän tietenkään voi luvata, mutta eihän kysyminenkään mitään maksa.
Tietysti tälläistä tukea on haettava erikseen ja se pitää perustella hyvin, mielestäni juuri teidän tapauksenne on sellainen, että kunnan kannattaa tuekea juuri nyt, kun sitä tarvitsette.
Tässäyhteydessä emme tietenkään voi syventyä yksityiskohtiin, esimerkiksi kunnan kokokin voi vaikuttaa siihen miten apua tulee.
Suhteet sukulaisiinkin kannattaa pitää kunnossa vaikka se välillä tuntuukin vaikealta. Ihmiset ovat aika yllättävän ymmrtäväisiä, jos itse kertoo reilusti mistä kiikastaa. Yritä nyt jaksaa kuitenkin ja pidä huoli omasta terveydestäsi.
todella edullisestikin. Voihan olla ettei ole vaan tullut mieleen silloin kun on ollut
kahden tulot.
Minä elän yksin, mitä nyt lapsenlapset hieman lisäävät menekkiä. Silti on vain pakko tulla n.60-80e/ruoan suhteen toimeen. Riippuen onko lääkeostoja.
Keittoja voi hyvin tehdä 2pv satsin kerrallaan. Ja niitähan riittää vaikka minkälaisia.laatikot myös iso satsi kerralla, kastikkeet myös. Toisena päivänä perunoita ja toisena riisi tai makaroni lisäksi. Sämpylöiden teko helppoa ja halpaa. Vaihda joka ikinen tuote huokeampaan, sen oppii äkkiä katsomaan. Säästä sähkössä, eli turhat valot pois ja kun teet uuniruokaa niin leivot samalla. Vaatteista ei varmaan voi heti olla pulaa kun tilanne on tuore..
ei ole helppoa, mutta pakko se vaan on tässä maassa oppia, meitä alle köyhyysrajan alle eläviä on tuhat määrin.