Koskapa en ole aiemmin tällä palstalla kirjoittanut, niin mieltäni vaivaavat tietyt seikat:
Ensinnäkin, jos haluaa tänne kirjoittaa, niin onko oltava jokapäivä kerrottavana, jokin asia, mikä juuri tänään saa hilpeälle mielelle?
Entäpä jos en olekkaan heti aamusta hirmuisen hilpeä ja tiedän vasta päivällä, taikka mahdollisesti illalla oliko päivässä jotain hupaisaa?
Onko silloin syytä kirjoittaa ensin jollekkin muulle palstalle?
Naapuritalossa vaihdetaan ikkunoita ja nosturin ääni pitää karmeeta meteliä.
Kirjoitanko tuosta metelistä risuja palstalle ja menen sitten siitä terveys palstalle ja kohtaan korvat, tinitus, tai kuulo?
Jos sitten olen vaikkapa sanonut muutaman ruman sanan ja kiroillut, koska meteli ei ole mukavaa, niin onko siitä syytä mennä seuraavaksi rippituoliin?
Ellei tämäkään helpota, niin kirjoitanko tuntemuksistani; päiväkirjaan?
Jos sitten keksin omatekoiset korvatulpat tuon metelin estämiseksi kuuloelimiini, niin tehdäänkö se kohdassa; niksit ja sitten taas menen korvia koskevalle palstalle---niinkö?
Mikäli olen loukkaantunut, koska nosturisetä ei totellut, vaikka huusin, että sen pitäisi lopettaa tuo meuhkaaminen, niin teenkö sen kohdassa; pyydän anteeksi? Jos en ole koskaan haaveillut tulevani miljonääriksi, mutta nyt voisin toivoa, ei välttämättä miljoonia, mutta sen verran, että voisin matkustaa Timbuktuun tuon ikkunoiden vaihdon ajaksi, niin voiko sen tehdä silti kohdassa; jos olisin miljonääri?
Tuo totuus ja tehtävä on kaikista eniten epäselvä.
Onko siis ensin etsittävä totuus ja sitten tehtävä se totuus?
Kyselee asiasta epätietoinen , täällä ensikertalainen.
*Kevyt hönö ja vakavat silmät*
Ensinnäkin, jos haluaa tänne kirjoittaa, niin onko oltava jokapäivä kerrottavana, jokin asia, mikä juuri tänään saa hilpeälle mielelle?
Entäpä jos en olekkaan heti aamusta hirmuisen hilpeä ja tiedän vasta päivällä, taikka mahdollisesti illalla oliko päivässä jotain hupaisaa?
Onko silloin syytä kirjoittaa ensin jollekkin muulle palstalle?
Naapuritalossa vaihdetaan ikkunoita ja nosturin ääni pitää karmeeta meteliä.
Kirjoitanko tuosta metelistä risuja palstalle ja menen sitten siitä terveys palstalle ja kohtaan korvat, tinitus, tai kuulo?
Jos sitten olen vaikkapa sanonut muutaman ruman sanan ja kiroillut, koska meteli ei ole mukavaa, niin onko siitä syytä mennä seuraavaksi rippituoliin?
Ellei tämäkään helpota, niin kirjoitanko tuntemuksistani; päiväkirjaan?
Jos sitten keksin omatekoiset korvatulpat tuon metelin estämiseksi kuuloelimiini, niin tehdäänkö se kohdassa; niksit ja sitten taas menen korvia koskevalle palstalle---niinkö?
Mikäli olen loukkaantunut, koska nosturisetä ei totellut, vaikka huusin, että sen pitäisi lopettaa tuo meuhkaaminen, niin teenkö sen kohdassa; pyydän anteeksi? Jos en ole koskaan haaveillut tulevani miljonääriksi, mutta nyt voisin toivoa, ei välttämättä miljoonia, mutta sen verran, että voisin matkustaa Timbuktuun tuon ikkunoiden vaihdon ajaksi, niin voiko sen tehdä silti kohdassa; jos olisin miljonääri?
Tuo totuus ja tehtävä on kaikista eniten epäselvä.
Onko siis ensin etsittävä totuus ja sitten tehtävä se totuus?
Kyselee asiasta epätietoinen , täällä ensikertalainen.
*Kevyt hönö ja vakavat silmät*
Vastaukset 21
Vanhimmat
..johon ei ole yksiselitteistä vastausta,
Ajatellanpa vaikka että teet avauksen jossa puhkut iloa, ja saatkin siihen vastauksen joka kääntääkin tilanteen niin että tuo ilosi aiheuttaa jollekin surua..silloin olisit tehnyt avauksen väärälle palstalle..
Elämän ilo on mielestäni hiukan huonosti kuvaava nimi palstalle, ilot ja surut käyvät käsikädessä ja niiden erottaminen ei ole ihmisen asia...
Ikkunoiden vaihto on iloinen asia,varsinkin jos sen on tiennyt jo vuosia etukäteen..miksipä pestä ikkunoita kun ne kohta vaihdetaan..
Että me emme voi tieteskään vaikuttaa palstan nimeen, tai yrittää tehdä palstaa mieleiseksemme.
Selvästi tuolla sanottiin; kerro mikä tänään sai sinut iloseksi. Ja jos ei heti ole tullut iloiseksi, niin ei heti voi kirjoittaa tänne.
Jos vaikkapa olen katsonut, jonkin hyvän leffan, niin aloitan kirjoittamalla tänne ainoastaan, mikä siinä sai iloiseksi ja taas sen, mikä teki surulliseksi, tai vaikka itketti, kun se oli liikuttavaa, niin sitten jatkan muualle.
Ikkunoiden vaihto voi tietty olla iloinen asia, mikäli entiset on rikki, tai niistä käy veto, mutta ikkunoiden pesu on mielestäni taas hankalaa ja iloiseksi tulee vasta sitten, kun niiden läpi näkee.
..tosiaankin, jos en ole heti aamusta iloinen niin en voisi oikeastaan tänne kirjoittaa..??
Mutta taas toisaalta kun tiedän että jos kirjoitan tänne ja sinä vastaat minulle niin se tekee minut takuusti iloiseksi niin onko silloin asiassa mitään ongelmaa?
Mielestäni asiaa pitää tarkastella elämän iloista silleen että vaikka menisit niihin iloihin surullisena ja lähdet iloisena niin vain sillä on merkitystä..
Sellainen taas että tulet iloisena ja lähdet surullisena niin se ei vastaa minun käsitystäni elämän iloista..
Mie tiiän mistä puhun, joskus on tilanteita että minulla ja seurueella on tosi hauskaa,sitten tulee joku tuttu ja sanoo että oot ikävä tyyppi kun tuolleen pidät hauskaa... sitten minä oon surullinen kun minun ja seurueen hauskanpito on jonkun normistossa vääränlaista elämän iloa vaikka se hauskuus ei ole ketään irvailevaa...
asiaa tarkastelee pelkästään tuosta vinkkelistä....
Mutta toisaalta taas, koska ihmismieli ja tunteet käyvät ilosta suruun ja päin vastoin...niin ...
Minen vaan tykkää, kun palstat raamitetaan! PAH*
...ei ole hyvä asia,johonkin raja pitää kuitenkin vetää..
Vaikkapa silleen että näissä ajanviete palstoilla voisi keskustella elämästä yleensä mutta ei sitten vaikkapa autoista tai veneistä, toki nekin elämään kuuluu..
kirjoittaminen on itsessään elämäniloa *leveä virnistys* siitähän voi aina mainita... *suu jo korviin saakka*
ihan hyvä pointti:)))
Joten voisin täällä kirjoittaa, että kirjoitan siks, koska kirjoittaminen on iloista, mutta taas jos kirjoitan vaikkapa surullisesta, tai vakavasta asiasta, niin kirjoittasin; iloisesti kirjoitan : olimpa surullisissa hatajaisissa, tai iloisesti sanon: tämä juttu on vakava, mutta olen silti iloinen, kun kirjoitan vakavasti....
*köh' 'pitelee päätään kaksin käsin ja vetää suupieliä korvia kohden*
ota vaan ressiä tästä, voidaanhan me ajatella elämäniloa vaikka niinkin laajasti, että on elämänilo olla olemassa, kaikkine elämän antamine mausteineen...Siten ainakin kaikki kirjoitukset sopivat aihepiiriin.... Surukin on tärkeää, koska se antaa perspektiiviä ilolle.*Yrittää vääntää ylähuulta hönölleen*
ps. En mä usko että se on niin nöpön nuukaa vaikkei ihan joka avauksessa erikseen ilosta mainitsekaan.
...hautajaisista voi löytää iloisetkin puolensa..
Minä kävin tuossa jokunen aika sitten saattelemassa hautaan erään tuttavan,surullista että ihmisellä on rajallinen aika maanpäällisessä vaelluksessaan mutta iloinen asia oli että hän oli päässyt vuosikymmenen vaivanneistaan ankarista kivuistaan..
Onnistuiko sinulta jo tuo hönö?
Kun toisilla ihmisillä on hymykuopat ja minulla taas ei, eikä myöskään leukakuoppaa, niin olen iloinen, koska minulla on ylähuulen ja nenän välissä naururyppy. Hönön sailaisuus on siinä.
*selittää lapaset ojollaan*
Mutta taas, jos joku kuolee vasta elämänsä alussa vaikkapa onnettomuuden takia---niin ei parane mennä sukulaisille sanomaan: ompa iloinen juttu.
Kyllä täysin surullisiakin asioita voi olla-.
ei tule ikinä onnistumaan vaikka kuinka väkerrän peilin edessä suu tötteröllä :)) On miulla jonkinlainen amorinkaari mutta ei sentään naurunryppyä tuollakohden, niitä on silmissä. Toisessa poskessa hymykuoppa *hymiylee kuoppaposkella*
kertominen saattaa saada muita ihmisiä tuntemaan omia harmituksiaan pienemmiksi. Ne saattavat saada jopa hymyä suun pieleen.
*oivaltaa* Siispä joku tulee hilpeälle mielelle, koska heidän ei juuri nyt tarvitse kuunnella ikkunoiden vaihdosta aiheutuvaa meteliä:0(((
Mutta en minä tarkoittanut vahingoniloa.
Itse olen kuunnellut julkisivuremontteja kolme vuotta putkeen. Jaan riemun kanssasi xD
asumisessakin on puolensa.:) Ei kuulu naapurien möykkeet häiriöksi asti. Eikä huuda junanpillit...
Elämän äänet ovat tervetulleita. En itsekään ole niitä aivan hiljaisimpia. Eräs naapurini ihmetteli minulle äskettäin, asuuko täällä muitakin kuin hän. Valistin, että asuu. Tässä näet siitä uljaan todisteen. Mukavan naapuruussuhteen alku xD
sinua ei meteli häiritsekään. Taidat olla niin nuori vielä, ootas vaan kun ehdit tähän ´varhaiskeski-iän kynnykselle, niin jopa alkaa meteli syövyttämään hermoa :)
Ne taisivat jo tälle päivää lopettaa, joten tässä voikin jo revetä riemuun:DDD
...odottelen oikein mielenkiinnolla, milloin päästään tuonne Risuja -palstalle. Saattaisin vaikka juuttua sinne. Mikäs sen mukavampaa, kun antaa risuja sinne sun tänne.
'pyyhkii hikeä*
Siis jos käy siellä ensin, niin oletettavasti joutuu
seuraavaksi rippituoliin----pelkään pahoin, että saattaa joutua kierteeseen.
Jösset sentään, että ne voikin keksii vaikka sun mitä palstoja.
Mites mahtaisi menestyä palsta: Palstamuuttajat?