Tein huvikseni kyselyä mitä ihmiset ajattelevat pelastuksesta. Mielenkiintoista, että harva ajattelee, että kerran palastuksen vastaanottanut on aina pelastunut.
Vaikka Raamattu useaan otteeseen julistaa, miten pelastus toimii, ei se silti mene näköjään perille. Ei meidän tarvitse joka päivä todellakaan pelätä että joko sen on menettänyt.
Olisi kummallista, että Jumala antaisi pelatuksen lahjan tänään ja ottaisi sen taas huomenna pois!
Emme voi teoillamme ansaita pelastusta, emmekä myökään sitä teolilllamme siten "ylläpitää", vaan kaikki on kiinni siitä, että Olemme sen Armossa vastaanottaneet, eikä ole mitään tapaa/keinoa sitä menettää...Eikä mitään mikä voi erottaa Jumalasta kun olemme Hänen lapsikseen tulleet. Emmehän me voi lakata olemasta biologisten vanhempiemmekaan lapsia, vaikka kieltäisimme heidät. Eli kerran pelastunut on aina pelastunut.
Elävä, toimiva yhteys Jumalan kanssa sitten eri asia, mutta älkäämme sekoittako sitä pelastuskysymykseen.
Vaikka Raamattu useaan otteeseen julistaa, miten pelastus toimii, ei se silti mene näköjään perille. Ei meidän tarvitse joka päivä todellakaan pelätä että joko sen on menettänyt.
Olisi kummallista, että Jumala antaisi pelatuksen lahjan tänään ja ottaisi sen taas huomenna pois!
Emme voi teoillamme ansaita pelastusta, emmekä myökään sitä teolilllamme siten "ylläpitää", vaan kaikki on kiinni siitä, että Olemme sen Armossa vastaanottaneet, eikä ole mitään tapaa/keinoa sitä menettää...Eikä mitään mikä voi erottaa Jumalasta kun olemme Hänen lapsikseen tulleet. Emmehän me voi lakata olemasta biologisten vanhempiemmekaan lapsia, vaikka kieltäisimme heidät. Eli kerran pelastunut on aina pelastunut.
Elävä, toimiva yhteys Jumalan kanssa sitten eri asia, mutta älkäämme sekoittako sitä pelastuskysymykseen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
eli joskus siis täytyy pelastua,sillä ihminen ei pelastu lapsikasteessa!!
Mikään kaste ei pelasta. Tarkoitan juuri sitä, että pelastus on hyväksyttävä, tehtävä henkilökohtainen RATKAISU siitä, että hyväksyy lunastustyön omalle kohdalleen = uskoontulo. Sitä ennenhän ihminen ei ole periaattessa pelastunut. Ratkaisun on oltava kokosydäminen ja tietoinen. Tämän jälkeen se on voimassa, näin ymmärrän.
asian olevan.... =)
Sanoit näin:
"Tarkoitan juuri sitä, että pelastus on hyväksyttävä, tehtävä henkilökohtainen RATKAISU siitä, että hyväksyy lunastustyön omalle kohdalleen = uskoontulo."
- Saan sellaisen vaikutelman, että uskomisesta voisi päättää. Tarkoitatko sitä? Jos tarkoitat, niin mielestäni uskomisesta ei voi päättää. Voitko päättää uskoa, että ulkona sataa, kun olet suljetussa huoneessa, etkä kuule sateen ropinaa ja on ilmiselvää ettei ulkona sada? Tuskin mikään tämän maailman asia saisi sinua uskomaan sellaiseen.
"hyväksyy lunastustyön omalle kohdalleen = uskoontulo."
- Voisin lisätä vielä, että kun on kuullut evankeliumin sanoman ja on uskonut sen SYDÄMESSÄÄN, niin on pelastuva, mutta ihmisen usko on horjuvainen. Ilman Pyhän Hengen vaikutusta emme voi tulla uskoon ja pysyä siinä.
Kaikella kunnioituksella :)
seitsemästä kuolemansynnistä? Jos ihminen tekee yhdenkin näistä niin se pelastus on mennyt kunnes taas annetaan uusi mahdollisuus. Että ei se mitään automatiaa ole sekään. Luulet vain ja luulo ei ole tiedon väärtti vieläkään.
Kuolemansynnin tekeminen on Kuolemista pois Jumalan seurakunnasta. Se ei ole mikään maanpäällinen seurakunta vaan Oikean Elävän Jumalan oma Seurakunta johon kuuluu ne jotka "oikeasti saavat uskon". Sillä on vain yksi tie totuus ja elämä ja se on Jeesus Kristus, hän joka kuoli syntiemme puolesta.
Hän on ovi siihen maailman jossa kohtaamme tuonpuoleisen.
Mitä tarkoitat? Raamatunkohat ja perustelut?
Oletko sinä kuullut, että mikään ei voi erottaa pelastunutta, (joka on vastaanottanut armon) Jumalan rakkaudesta? Ainoa asia minkä ihminen tekee on vastaanottaa armo. Jumala tekee loput.
Joitakin ihmisiä suorastaan ottaa päähän, etteivät he voi "jotenkin ansaita" pelastustaan itse. Olisi niin mukava tehdä kaikkia mukavia pikku tekoja, joilla sittten saisi Jumalan rakastamaan itseään. Jos ei muuta keksitä niin sitten seitsemän kuoleman syntiä.
Minäpä kerron sinulle jotain mitä et ole tullut ajatelleksi: Jumala nimittäin rakastaa sinua ja et voi tehdä mitään sellaista,(vaikka kuinka yrittäisit) mikä vähentäisi hänen rakkauttaan.
Jollet ole ottanut täätä armoa vastaan, hän ei tietenkään vastentahtoisi pelasta ihmistä vaan meillä on vapaa tahto. Jos taas olet uskossa, säälin sinua tuskaillessasi kuolemassyntiesi kanssa ihan turhaan sen sijaan, että voisit KILJUA RIEMUSTA, siitä, että kaikki on jo maksettu!!!
Tulee mieleen kanarianlintu joka ei tajua lentää ulos häkistä vaikka portti on ollut auki koko ajan.