en voi uskoa tätä enää. kolmen vuoden sisään olen kokenut kaikenlaista. ensiki 2004 keväällä kuoli rakastamani poikaystävä kolarissa, jossa itsekkin olin mukana. rakastan miestäni edelleen todella syvästi. tuntui että tämä musersi jo maailmani aivan täysin. sitten tasan vuosi poikaystäväni kuoleman jälkeen kuoli äitini. osasimme odottaa että hän kuolee pian mutta se tuli liian pian. sitten kaksi päivää äitini kuoleman jälkeen kuoli mummoni joka oli minulla hyvin tärkeä. tässä kohtaa tuntui jo aivan täysin että elämäni on aivan sirpaleina. no tämä ei tähän loppunut. isäni kuoli 2005 vuonna vähän ennen joulua. en tiedä miten olen edes jaksanut näiden yli. no 23.12.2006 kuoli paras ystäväni. tämän jälkeen tuntui etten jaksa enää ja yritin itsemurhaa joka epäonnistui isoveljeni löytäessä minut. hän vei minut sairaalaan ja tuntui todella pahalta vielä herätä tähän maailmaan. no aikaa kului jonkin aikaa ilman kuolemia mutta nyt tänävuonna 8.8. kuoli lapsuudenystäväni omankäden kautta. elämäni oli entistä enemmän sirpaleina. 20.9.2007 kuoli toinen mummoni. ja sitten 24.9.2007 toinen parhaista ystävistäni lähti. tämän jälkeen yritin taas itsemurhaa ja epäonnistuin. ja nyt.. 6.10. kuoli kummitätini jonka luona asuin ja joka oli minulle kuin äiti. en tiedä enää miten edes olen tässä kirjoittamassa tätä viestiä. en tiedä miten jaksan enää. kai se tuntuu vain niin pahalta ajatukselta että isoveljeni menettäisi pikkusiskonsa ja isoveljen lapsi oman tätinsä. elämäni on sirpaleina mutta on jotain asioita minkä takia yritän jaksaa. en usko enää elämään mutta pakotan itseni jaksamaan vain sukulaisieni tähden. olen vasta 17 vuotias ja syön masennuslääkkeitä syvään masennukseen. en voi nukkua öisin. näen aina jotain painajaista ja tämän takia syön unilääkkeitäkin. rauhoittavatkin on määrätty minulle.
tuntuu hyvältä kirjoittaa asioita tänne ihan anonyyminä. en ole ikinä voinut oikein puhua näistä asioista muiden kuin terapeuttini kanssa.
nyt minua pelottaa että menetän taas jonkun läiheisitäni ja tulevaisuus ahdistaa minua. en tiedä voinko enää ikinä kiintyä keneenkään koska pelkään menettämisen tuskaa. mietin että millä kriteerillä täältä ihmiset viedään pois? kaikki jotka eivät ole ikinä tehneet tai sanoneet mitään kuolevat ensin. taas nämä jotka tekevät pahoja asioita elävät vanhoiksi. en tajua tätä elämän menoa. en usko jumalaan enää. ja tiedän että uskoni ei palaa ikinä.
olisiko kenelläkään yhtään vinkkiä miten voisin yrittää tehdä jotain muutakin kuin sulkeutua neljän seinän sisään? en vain jaksaisi enää elää...
tuntuu hyvältä kirjoittaa asioita tänne ihan anonyyminä. en ole ikinä voinut oikein puhua näistä asioista muiden kuin terapeuttini kanssa.
nyt minua pelottaa että menetän taas jonkun läiheisitäni ja tulevaisuus ahdistaa minua. en tiedä voinko enää ikinä kiintyä keneenkään koska pelkään menettämisen tuskaa. mietin että millä kriteerillä täältä ihmiset viedään pois? kaikki jotka eivät ole ikinä tehneet tai sanoneet mitään kuolevat ensin. taas nämä jotka tekevät pahoja asioita elävät vanhoiksi. en tajua tätä elämän menoa. en usko jumalaan enää. ja tiedän että uskoni ei palaa ikinä.
olisiko kenelläkään yhtään vinkkiä miten voisin yrittää tehdä jotain muutakin kuin sulkeutua neljän seinän sisään? en vain jaksaisi enää elää...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Otan osaa kaikkiin menetyksiisi. Tuo on kaikkea sitä mitä jokainen pelkää. Ole kuitenkin itse terve ja ilmeisesti myös vahva ihminen kun vielä jotenkin jaksat. Yritä ottaa voimaa kaikesta positiivisesta mitä sinulla on vaikka se olisi kuinka pientä. Ei meille anneta enemmän taakkaa kuin jaksamme kantaa. Olet vahva ihminen.
jos pidät kirjoittamisesta, kirjoita!
jos haluat tuntea ihmisen, juokse..
tämä ei ole se , sen aika..
Tiedän ettei tämä lohduta, mutta kerron omasta näkökulmasta. Otan osaa suruihisi, vaikka en voi ymmärtää miten vaikeaa sinulla on. Eniten olet varmasti kysynyt miksi? Miksi olet joutunut kokemaan kaiken tämän. Eräs vastaus voisi olla: Tämä maailma ei ole paratiisi. Maailma on paratiisin ja helvetin välimuoto. Mutta, onko sinulla jälleennäkemisen toivo? Kerroit ettet enää jaksa uskoa Jumalaan. Mutta uskotko että saatat kuoleman jälkeen nähdä rakaasi? Itse uskon, ja tiedän että on Taivas, jossa ei ole enää kipua, ei surua, ei ahdistusta, ei tuskaa eikä kuolemaa. Raamattu sanookin, että kuolema on voitto. Sinäkin voit kerran päästä nauttimaan ja iloitsemaan Taivaaseen, jos otat vastaan Kristuksen. Siunausta ja jaksamista.
Otan osaa suruusi!!! Itse menetin rakkaan sisareni vähän aikaa sitten ja tuntuu, että maailmani on murusina:( En voi edes kuvitella miltä sinusta tuntuu! Toivon, että jaksat kuitenkin uskoa elämään.. ota kaikki apu vastaan..puhuminen auttaa..
Minä yritän kovasti uskoa siihen että näen rakkaani vielä, vaikka uskoni on horjunut menetyksen myötä...
Paljon voimia joka päiväiseen arkeen sinulle!
Kai tiedät sen sanonnan, "niitä, jotka kuolevat nuorena, Jumala rakastaa"...?
Sinä olet todella kokenut liikaa. Itse olen hiljattain menettänyt rakkaan äitini nuorena, aivan yllättäen ja jo se tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta. Ei ihme, ettet näe tuskasi yli yhtään valoa. Ja on vaikea lohduttaa sinua valtavan suuressa surussasi, sillä syvimmät tunteet voi kokea vain itse syvällä sisimmässään, ja omassa yksinäisyydessään.
Toivoisin kuitenkin, että saisit veljestäsi voimaa ja hänen lapsestaan. Vielä tulee se päivä, että näet edes hieman valoa pimeydessäsi. Uskon, että sinua pelottaa mitä seuraavaksi...niin minuakin. Mutta pitää yrittää luottaa siihen, että elämä kantaa, Jumala kantaa. Sanoit, että olet menettänyt uskosi, luottamuksesi Jumalaan. Itse olen kamppaillut samojen asioiden kanssa. Olen miettinyt, miten Jumala voi viedä minulta kaikkein rakkaimman...Mutta jotenkin samalla, kun luottamukseni on horjunut, olen tajunnut, että Jeesus on ainoa toivoni. Ainoa toivoni siitä, että hänen ristinkuolemansa kautta meillä voi olla vielä kerran mahdollisuus tavata. Yksin armosta. Toivon ja rukoilen sitä, sillä muuten tuntuisi etten jaksaisi. Sain eräältä ystävätä, joka tietää kamppailuni luottamuksen suhteen, eilen tällaisen viestin: "Sydän itkee, sielu kärsii niin että ruumista pakottaa. Kuitenkin Jumala kuulee, näkee ja ymmärtää sekä haluaa hoitaa ja kantaa. Annathan luvan?"
Lopuksi haluan vielä kirjoittaa sinulle ja kaikille muille ikävässä ja suuressa surussa eläville muutaman sanasen voimaksi raskaaseen syksyyn. Sain ystävältäni kortin, jossa luki näin:
" Toivon sinulle ystäväni, että elää taas uskaltaisit,
että surujen suurten jälkeenkin ilon siiville nousta saisit.
Toivon sinulle ystäväni, ettet lakkaisi luottamasta,
vaikka vielä on aivan hämärää, kevään pelto on roudassa vasta.
Toivon sinulle ystäväni, taivaan raikkaat ja lempeät tuulet,
että kaikkina päivinä levon löydät ja lohdun kuulet."
Olet siis pari kertaa yrittänyt itsemurhaa onistumatta siinä. Olet siis kykenemätön lähes mihinkään.
Yhteiskunnan tulisi hankkiutua kaltaisistasi eroon, eikä maksaa turhien ihmisten ylläpitoa.
SHUT UP.
..voisitko pitää suusi kiinni. et näköjään tiedä mitä on menettää läheisiään.
>>>Ystävä hyvä... Sinulle on todella tapahtunut paljon ja ymmärrän miksi et tahtoisi täällä enään olla.Olen itse vanhempi kuin sinä mutta kokenut kuolemia myös elämäni varrella. Poikaystäväni 20v kuoli MS tautiin joka oli lopussa tosi surullista katseltavaa, kun nuori ihminen ei voi enää mitenkään vaikuttaa elämäänsä. Veljeni teki itsemurhan 30v joka oli minulle tosi rankka pala. Isäni meni hiukan sen jälkeen samoin isäpuoleni. Elämässä todellakin tapahtuu asioita joita emme haluais tapahtuvan, emmekä voi niitä estää.Itse olen oluut autokolarissa tosi rajussa luojan kiitos kaikki selvisimme ,me viisi siitä, vaikka tyttöystäväni teholla kaksi viikkoa olikin. Pienempiä kolareita on myös ollut ja niistäkin oln selvinnyt. Olen päätynyt siihen että minun aikani ei ole vielä tullut lähteä täältä, koska minua tarvitaan. Samoin voisin sinulle sanoa et sinulla on oma tarkoituksesi olla täällä, vaikka tiedän et se on joskus todella vaikea ymmärtää. Pidä ystävistäsi huolta kuin myös itsestäsi Olet vielä nuori ja ehdit vielä suruista huolimatta elää vielää pitkään .Toivon sinulle sitä voimaa jota mä olen ystävieni kautta saanut ja että ymmärtäisit että sinua tarvitaan täällä. Pidä itsestäsi sellaisena kuin olet ja anna ilon näkyä myös muille. Ja näin viimeiseksi vielä haluan sinulle sanoa et hae apua ennenkuin on liian myöhäistä. Kerro suruistasi huolistasi ja iloistasi muille, se ei ole hävettävä asia vaan päin vastoin. Niin mä olen hyvin useesti selvinnyt, kun olen saanut jollekkin purkaa itseäni ja vaik itkeä ystävän olkapäätä vasten. Tulet huomaamaan et sinun olkapäätäsi myös tullaan tarviimaan. Et ole ainut jolla on paha olla silloin tällöin. Erittäin mukavaa talven odotusta sinulle ja kiva kun uskalsit kirjoittaa tänne ja kertoa murheistasi. Tv Anne