Suomalaisten kahtiajako syvenee
3.11.2007 14:39
Suomen rikkain kotitalous on yli 60 kertaa varakkaampi kuin keskivertohuusholli.
Suomi jakautuu jatkuvasti yhä rikkaampiin ja toisaalta yhä suurempaan köyhien joukkoon, sanoo tulo- ja varallisuuseroihin perehtynyt professori Matti Tuomala. Tuloerojen kehityksessä on hänen mukaansa ollut selvä trendi 10-15 viime vuoden ajan.
- Polarisaatio näkyy tilastoissa selvästi. Suhteellinen köyhyys on kasvanut tasaisesti vuodesta 1994. Suurin piirtein samalle ajanjaksolle on ajoittunut suurituloisimpien tulo-osuuden voimakas kasvu. Ylin yksi prosentti on tuplannut osuutensa samaan aikaan aikaan kun suhteellinen köyhyys on kasvanut.
Tuomala on lukenut kiinnostuneena lehdistä viime päivien verouutisointia. Yksittäisen vuoden verotietojen perusteella ei hänen mukaansa voi kuitenkaan juuri tehdä johtopäätöksiä tuloerojen kehityksestä. Parempaa informaatiota on Tuomalan mukaan tarjolla joulukuussa, kun Tilastokeskus julkaisee tulonjakotilastonsa.
Katainen tyrmää Platonin
Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professorina toimiva Tuomala on yhtenä kirjoittajana ensi viikolla ilmestyvässä Talouskasvun hedelmät - Kuka sai ja kuka jäi ilman? -kirjassa. Tuomala kirjoittaa kahden kollegansa kanssa kirjassa varallisuuserojen kasvusta.
Tuomalan mukaan varallisuuseroissa sinänsä ei ole mitään pahaa, mutta kaikella on rajansa. Hän viittaa antiikin filosofi Platoniin, jonka mukaan kenenkään varallisuus ei saisi olla neljää kertaa suurempi kuin köyhimmän yhteiskunnan jäsenen.
Suomessa Platonin periaate on unohdettu jo kauan sitten, sillä esimerkiksi vuonna 2004 varakkaimman kotitalouden nettovarallisuus oli lähes 63-kertainen keskivertotalouteen - ei siis köyhimpään kotitalouteen - verrattuna.
Tuomalan mukaan kokoomus on ohittanut varallisuus- ja tuloerojen kritiikin vetoamalla siihen, että yhteiskunnan jäsenten taloudellinen menestys ei haittaa muita. Kokoomusjohtaja Jyrki Katainen on muotoillut ajatuksen toteamalla, että "kaverin onnistuminen ei ole minulta pois". Tuomalan mielestä Katainen vetää aika lailla mutkia suoraksi.
- Ei voida ajatella, että ihmiset olisivat yksinäisiä saarekkeita ja riippumattomia toisistaan. Tulonjaon eri osaset ovat aina riippuvaisia toisistaan, Tuomala sanoo.
Lipsahdus EU-huumassa
Tuomalan mukaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion ajatus on osoittanut viime aikoina pahoja rapautumisen merkkejä. Verotuksen progressiivisuus on vähentynyt selvästi kuluneen 10-15 vuoden aikana. Varallisuusvero on poistunut, ja myös perintöveroa ollaan poistamassa.
Tuomalan mukaan vuoden 1993 veroreformi oli tuloerojen kasvun suhteen käännekohta. Tuolloin siirryttiin niin sanottuun eriytettyyn tuloverojärjestelmään, jossa pääomatuloa verotetaan saman suhteellisen veroprosentin mukaan, kun taas muihin tuloihin sovelletaan edelleen progressiivista asteikkoa.
Tuomalan mukaan uudistusta ei tehty uusliberalistisen ideologian pohjalta, vaan sen tulo- ja varallisuuseroja lisäävät vaikutukset olivat eräänlainen lipsahdus.
- Ajatuksena ei ollut, että suurituloisten verotusta pitää helpottaa, vaan uudistus tehtiin EU:hun liittymisen innossa ja verokilpailun pelossa, Tuomala arvioi.
3.11.2007 14:39
Suomen rikkain kotitalous on yli 60 kertaa varakkaampi kuin keskivertohuusholli.
Suomi jakautuu jatkuvasti yhä rikkaampiin ja toisaalta yhä suurempaan köyhien joukkoon, sanoo tulo- ja varallisuuseroihin perehtynyt professori Matti Tuomala. Tuloerojen kehityksessä on hänen mukaansa ollut selvä trendi 10-15 viime vuoden ajan.
- Polarisaatio näkyy tilastoissa selvästi. Suhteellinen köyhyys on kasvanut tasaisesti vuodesta 1994. Suurin piirtein samalle ajanjaksolle on ajoittunut suurituloisimpien tulo-osuuden voimakas kasvu. Ylin yksi prosentti on tuplannut osuutensa samaan aikaan aikaan kun suhteellinen köyhyys on kasvanut.
Tuomala on lukenut kiinnostuneena lehdistä viime päivien verouutisointia. Yksittäisen vuoden verotietojen perusteella ei hänen mukaansa voi kuitenkaan juuri tehdä johtopäätöksiä tuloerojen kehityksestä. Parempaa informaatiota on Tuomalan mukaan tarjolla joulukuussa, kun Tilastokeskus julkaisee tulonjakotilastonsa.
Katainen tyrmää Platonin
Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professorina toimiva Tuomala on yhtenä kirjoittajana ensi viikolla ilmestyvässä Talouskasvun hedelmät - Kuka sai ja kuka jäi ilman? -kirjassa. Tuomala kirjoittaa kahden kollegansa kanssa kirjassa varallisuuserojen kasvusta.
Tuomalan mukaan varallisuuseroissa sinänsä ei ole mitään pahaa, mutta kaikella on rajansa. Hän viittaa antiikin filosofi Platoniin, jonka mukaan kenenkään varallisuus ei saisi olla neljää kertaa suurempi kuin köyhimmän yhteiskunnan jäsenen.
Suomessa Platonin periaate on unohdettu jo kauan sitten, sillä esimerkiksi vuonna 2004 varakkaimman kotitalouden nettovarallisuus oli lähes 63-kertainen keskivertotalouteen - ei siis köyhimpään kotitalouteen - verrattuna.
Tuomalan mukaan kokoomus on ohittanut varallisuus- ja tuloerojen kritiikin vetoamalla siihen, että yhteiskunnan jäsenten taloudellinen menestys ei haittaa muita. Kokoomusjohtaja Jyrki Katainen on muotoillut ajatuksen toteamalla, että "kaverin onnistuminen ei ole minulta pois". Tuomalan mielestä Katainen vetää aika lailla mutkia suoraksi.
- Ei voida ajatella, että ihmiset olisivat yksinäisiä saarekkeita ja riippumattomia toisistaan. Tulonjaon eri osaset ovat aina riippuvaisia toisistaan, Tuomala sanoo.
Lipsahdus EU-huumassa
Tuomalan mukaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion ajatus on osoittanut viime aikoina pahoja rapautumisen merkkejä. Verotuksen progressiivisuus on vähentynyt selvästi kuluneen 10-15 vuoden aikana. Varallisuusvero on poistunut, ja myös perintöveroa ollaan poistamassa.
Tuomalan mukaan vuoden 1993 veroreformi oli tuloerojen kasvun suhteen käännekohta. Tuolloin siirryttiin niin sanottuun eriytettyyn tuloverojärjestelmään, jossa pääomatuloa verotetaan saman suhteellisen veroprosentin mukaan, kun taas muihin tuloihin sovelletaan edelleen progressiivista asteikkoa.
Tuomalan mukaan uudistusta ei tehty uusliberalistisen ideologian pohjalta, vaan sen tulo- ja varallisuuseroja lisäävät vaikutukset olivat eräänlainen lipsahdus.
- Ajatuksena ei ollut, että suurituloisten verotusta pitää helpottaa, vaan uudistus tehtiin EU:hun liittymisen innossa ja verokilpailun pelossa, Tuomala arvioi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Maataloustuotteet kallistuvat kovaa vauhtia
Julkaistu 21.08.2007, klo 12.54 (päivitetty 23.08.2007, klo 16.38)
ruisleipä
Kuva: YLE
Maataloustuotteet kallistuvat maailmanmarkkinoilla niin rivakasti, että asiantuntijoiden mukaan alkamassa on pitkä kalliin ruoan aikakausi.
Maksoimmeko koskaan vanhan rahan aikana tavallisesta leipälimpusta 15 tai jopa 20 markkaa? Emme varmasti, mutta nykyään laadukas leipä voi hyvinkin maksaa kaupassa 3-4 euroa. Ja hinnat ovat yhä nousussa, joten kaukana menneisyydessä on aika, jolloin Elannon rukiisen eloleivän sai vaivaisella markalla.
Leipurien liitto ennakoi vuosikokouksessaan viikko sitten, että leivän hintaa on pakko korottaa lähivuosina 10-20 prosenttia, muuten pieniä leipomoita kaatuu lisää ja ala vain keskittyy entisestään.
Raaka-aine - vilja - maksaa yhä enemmän, mutta ennen kaikkea palkat ja energia rasittavat leipomoita. Kyse on suuresta alasta, sillä leipomoista saa toimeentulonsa peräti 10 000 työntekijää eli joka neljäs elintarviketeollisuuden työntekijä.
Jos ruisreikäleipä maksaa yhden euron, leipomon ja kuljetusten osuus on 39 senttiä. Kauppa kuittaa 31 senttiä, ja loput tarvitaan muun muassa pakkauksiin ja ruoan arvonlisäveroon. Viljelijän osuus tästä yhden euron hintaisesta leivästä on neljä senttiä eli tuottajalle jää oikeastaan pelkkä reikä käteen. Hänen osuutensa on pienempi kuin kaupan hävikki.
Nimenomaan kauppa ja teollisuus ovat koko ajan paisuttaneet osuuttaan ruoasta, myös lihasta ja maitotuotteista. Vastapainoksi täytyy kyllä lisätä, että kauppa huolehtii esimerkiksi suomalaisesta leipäkulttuurista tarjoamalla tilavia leipäosastoja ja laajoja valikoimia tuoretta leipää. Toinen asia sitten on, sattuuko ostaja pitämään teollisesti valmistetun leivän mausta.
Vehnää ei meille tarvitse tuoda
Leivän leikkuuta
Kuva: YLE
Viljaa puidaan parhaillaan meillä ja muualla Euroopassa. Kotimaan sadosta tulee tällä tietoa runsas ja laadukas. Tämä tarkoittaa, että pärjäämme esimerkiksi omalla vehnällä; tuoda pitää vain erikoisvehnää pastan valmistukseen. Muualla maanosassa odotukset vaihtelevat, sillä monin paikoin luonnonmullistukset, kuivuudet ja tulvat, ovat tärvelleet sadon.
Maailmalla viljakauppa näyttää olevan mullistusten kourissa. Chicagon viljapörssissä ja muissa kauppapaikoissa tiedetään, että vilja kallistuu päivä päivältä. Sillä käydään kauppaa kuin millä tahansa tuotteella, jopa futuureja voi hankkia, jos sellainen kiinnostaa. EU-maista varsinkin Saksassa hintoja on korotettu huimasti.
Viljan hintamylläkkä johtuu paljolti lisääntyneestä kysynnästä. Maapallon väestö kasvaa ja vaurastuu, jolloin esimerkiksi karjan rehua tarvitaan huikeasti enemmän kuin ennen. Globaalit riippuvuudet nousevat näkösälle - kun kiinalaisille koululapsille aletaan taata päivittäiset maitoannokset, jopa meikäläinen Valio joutuu pohtimaan hinnankorotuksia. Rehu ja energia kallistuvat, vaikka itse tuoremaitoa ei tietysti liikukaan ulkomaankaupassa - maitojauhetta ja juustoja kylläkin.
Köyhät kärsivät - Meksikossa kansa on jo osoittanut mieltä, kun perusruoan, tortillojen, paistaminen käy mahdottomaksi maissijauhon kaksinkertaistuneen hinnan takia. Lisäksi sadot pienenevät tuntuvasti, kun ilmasto lämpenee.
Maailma elää kädestä suuhun, kun viljaa, voita tai muitakaan maataloustuotteita ei enää juuri varastoida. Valtio ei voi tulla väliin, jos markkinahinnat alkavat aivan hurjasti heilahdella.
Painavin rakenteellinen muutos taitavat kuitenkin olla biopolttoaineet, joihin on innostuttu kaikissa länsimaissa. Viljaa, sokeriruokoa ja öljykasveja tislataan kuumeisesti polttonesteeksi autojen tankkeihin. Rehua ei enää riitä tuotantoeläimille. Joku onkin rinnastanut, että vastakkain ovat maailman 800 miljoonaa autonomistajaa ja kaksi miljardia köyhää - senhän tietää, kuka kilpailun voittaa.
Kansainvälisissä asiantuntija-arvioissa lähdetään yhä useammin siitä, että edullisen ruoan aika on ohi - meilläkin ruoka on halventunut 10 vuoden aikana peräti parikymmentä prosenttia suhteessa ansioihin. Samat asiantuntijat jatkavat, että ruoan osuus tuloista voi kohota vuosiksi yli 20:een prosenttiin, kun vastaava osuus Suomessa on nykyisin kymmenen prosentin tuntumassa. Kehitysmaissa tilanne käy toivottomaksi - lohduttomat nälänhädät seuraavat toisiaan.
toimittaja
Pekka Hyvärine
näitä eepoksia, jotta jaksais edes RUVETA lukemaan...........
LEIPÄÄ. Itse leivon kaiken muun, paitsi ruisleivän. Onneksi on se sakemanni liike mista saa vielä kohtuu hinnalla.on sekin (4mk) mutta kun syö vai pari palaa päiväs, niin ok.
Tässä maassa eläkeläiset, sairaat, ja osin opiskelijatkin, on suurimmassa kuopassa. Työttömätkään mitään suuria saa, vaan täältä olen lukenut että jäisi vuokran ja sähkön jälk. n.380e/kk ei ole sekään paljon, mutta enemmän kuin monella eläkeläisellä, varsinkin kun tulee niitä lääke ja lääkärireissuja, puhumattakaan hammashoidosta, ja kunnalliseenhan ei pääse.
ja moni ylsi jopa suurempaan veroprosenttiin kuin minä tehdessäni ylityötä jolloin prosenttini nousee 41% !!! Heillä se on 50% molemmin puolin koko ajan ! Koko vuoden veroprosenttini on 27,8 % eli eroa on........... tosin parhaiten tienaavan veroprosentti tulosta oli pienempi kuin reippaasti vähemmän tienaavien? Sellaista sattuu..
Verotustahan on pyydetty keventämään ettei tarvitse ulkomaille asti... Mutta aika kivasti täälläkin pärjää moni! Tuloilla kyllä sen asunnonkin saa ja toimeentulon, päiväansio monilla enemmän kuin työtätekevän vuosiansio ! En käsitä vaan miten ajattelevat meidän pärjäävän hyvin jollain 600-1000 kuukausitulolla ?Tai oikeastaan minulla on siitä visio.....
olemme taas kerran lirissä. Kuten olemme olleet jokaisen noin viimeisen neljänkymmenen vuoden kymmenvuotis jakson alussa. Ostovoima on kuin Hondurasissa, murha- ja tappotilastot kuin Panamassa ja Venezuelassa. Kun pankit alkavat vaatia lisävakuuksia alentuneiden asuntojen hintojen takia, niin ai ai. Tämä on 80:20 mallimaa. Uusliberalistinen ihanne systeemi, joka alkaa natista liitoksistaan. Sideaineena nykyisin on niinkin kova pohja kuin tilastoharhat ja loputon tissiviihde. Hassuinta on se, että poliittinen eliitti ei keskustele koskaan toimivien jokamiehen työmarkkinoiden palauttamisesta. Nämä uusmarkkinaliberalismin amoriinit voisivat ryhtyä itse yrittäjiksi. Voisivat tehdä myös opintomatkan tuloero-oppiin, vaikkapa Etelä-Afrikkaan!
Jostainsyystä tekstin kirjoittaja/lainaaja ei paljasta lähdettään.
Yksinkertaisimmankin keskusteluun osallistujan tiedetään tietävän, että aina, kun lainaa jotakin teksitiä pitää lähde ilmoittaa. Erittäin tärkeätä tämä on silloin kun ei tiedetä lainaako kirjoittaja itse itseään vai jotakuta muuta!
Näissä nettikeskusteluissa (käytännön myötä muotoutunut tapa) se on yleensä korvattu linkillä alkuperäiseen.
Jos sitä ei ole saatavilla pitää ilmoittaa normaalitavalla, eli julkaisun nimi, julkaisia, julkaisun tekijä ja julkaisun ilmestyminsaika vähintään, eli, jos edellä kerrotut tiedot saisi, niin voisi tarkistaa onko tekstiä esimerkiksi mainipuloitu tai referoitu ym.
Etenkin tärkeää se on tässä, koska tässä mainitaan henkilöitä nimeltä esitettyjen tietojen ja mielipiteiden yhteydessä.
Muutenhan ei kirjoituksella ole oikeastaan merkitystä ja se voidaan laskea provosoinniksi, jolla tietysti on omat kannattaja joukkonsa silläkin, mutta mitään vakavasti otettavaa keskusteluahan sellainen ei ole.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200711026801269_uu.shtml
STT