Karjala pysyy venäläisenä

Niin se pysyi N:liittokin ikuisesti ja Viro venäläisenä...

MIKÄÄN ei ole ikuista.

"ET SAA, ELLET PYYDÄ"

- Tarvitsemme Suomen eduista lähtevää aloitekykyä
- Ongelma pahenee, kun sen annettaan vain kehittyä
- Suhteittemme avoimet ongelmat on ratkaistava
- On seurattava myös heikkoja signaaleja
- Suomen katsottava historiansa kipupisteitä
- Tarvitsemme aloitekykyä: et saa, ellet pyydä
- Muutoksen ikkuna on raollaan, on aika toimia

“Historia ei ole pysähtynyt eikä ennalta määrätty. Suomen ulkopolitiikan onnistuminen on kautta aikain riippunut historian liikkeen tajusta ja omien mahdollisuuksien näkemisestä. Tarvitsemme nytkin Suomen eduista lähtevää ulkopoliittista näkemystä ja aloitekykyä niin globaalisti, unionitasolla kuin kahdenvälisissä suhteissakin.” Ulkoministeri Ilkka Kanerva lausui nämä sanat Maanpuolustuskurssiyhdistyksen syyskokouksessa Helsingin yliopiston juhlasalissa 01.11.2007.

Ulkoministeri on sanoillaan iskenyt suomalaisen valtionhoidon eräiden menettelytapojen ytimeen. Joidenkin asioitten käsittely ja päätöksenteko on ollut flegmaattista alistumista siihen, että joku toinen on määrännyt historiamme, meillä ei ole mitään mahdollisuuksia, tulevaisuutemmekin on jo määrätty, eikä meidän omia intressejämme pidä edes yrittää valvoa.

Tarkempi analyysi osoittaa, että valtaosa tähän päätöskategoriaan kuuluvista asioista liittyy jollakin tavoin Neuvostoliittoon, Venäjään ja viime sotien seurauksiin. Esimerkeiksi voimme ottaa ns. sotasyyllisyyden, asekätkennän, Karjalan kysymyksen eli pakkoluovutettujen alueitten palauttamisen, sotakorvaukset, Saimaan kanavan, lähialueyhteistyörahoituksen, Nord-Stream -kaasuputken tai vaikkapa Vaalimaan järjettömät rekkajonot.

Monet poliitikot kieltävät, ettei esim. Karjalan kysymystä ole olemassakaan, joten mistään päätöksenteosta ei voida puhua. Asioista ei uskalleta poliittisen eliitin keskuudessa keskustella tai niitä selvittää. Pää laitetaan syvälle pensaaseen ja uskotaan, että ongelma väistyy sillä. Luulisi historian jo opettaneen, että ongelma pahenee, kun sen annetaan vain kehittyä, eikä edes yritetä hoitaa.

Mistä tämä epätoivoisuus historian ja tulevaisuuden osalta johtuu? Ehkä se on osa kansanluonnettamme, joka puetaan suoraselkäisyyden, sopimusten pitämisen ja rehellisyyden kaapuun. Mitä kunniakasta siinä on, että pyrimme rikollisin pakkokeinoin meille määrättyjä sopimuksia tiukasti yhä pitämään? Mitä isänmaallisuutta on siinä, että ajattelemme ensisijaisesti ryöstäjän oikeutta ja etua? Mitä suoraselkäisyyttä on unohtaa omien kansalaisten ihmisoikeudet ja kehitellä rikollisesti toimineelle osapuolelle legitiimejä oikeuksia? Tämän tyyppistä asennetta ongelmana oleviin asioihin ruokkii pelko.

Ulkoministeri vahvistaa tiivistetysti, että “Suhteittemme avoimet ongelmat on ratkaistava”. Vaikeistakin ongelmista on kyettävä keskustelemaan monipuolisesti. Kanerva ilmaisee erityisesti Venäjä-keskusteluun liittyvän ongelman eli keskustelemme keskustelusta, emme itse asiasta. Substanssi unohdetaan, kun on tärkeämpää kauhistella vaikkapa venäläisten vaikuttajien osallistumista Suomen Nato-keskusteluun.

Kanerva on valmis sietämään erilaisten toimijoiden (venäläistenkin) osallistumista keskusteluun: “Kyllä tämä pitää sietää ilman, että Suomessa kurkotellaan nitropurkkia joka lausahdun jälkeen. On jo korkea aika.”

On todella. Erityisesti Venäjä lähettää jatkuvasti erilaisia koepalloja joidenkin mielipiteinä ja testaa, miten niihin suhtaudutaan. Jos suhtautuminen on yhtä pelokasta kuin suomettumisen aikana, asiaa on hyvä jyrätä edelleen. Jos kohdataan vahvaa vastustusta, pallo vedetään takaisin ja hyvä tsaari nuhtelee huonosti käyttäytynyttä edustajaansa.

On rohkaisevaa, että Suomen hallituksessa on henkilöitä, jotka uskovat muutosmahdollisuuteen ja siihen, että me itse voimme vaikuttaa tulokseen. On keskeistä, että tajuamme historian liikkeen ja osaamme sopeuttaa oman toimintamme siihen. Tämä edellyttää kehityssignaalien erittäin herkkää seurantaa. Ei riitä, että seuraamma signaalien valtavirtaa, koska se kertoo vain siitä, miten tällä hetkellä edetään.

On seurattava niitä eri suunnista tulevia heikkoja signaaleja, joiden kehityssuunta on vahvistuva ja jotka kertovat tulevasta muutokset. Historiallisille tapahtumielle on ikkuna ollut raollaan. Kun siihen rakoon osataan tähdätä oikealla tavalla, olemme itse edistämässä haluamaamme muutosta. Jos kaikki vain odottavat, mitään ei tapahdu. Muutos tapahtuu aina joidenkin ihmisten toimiessa katalyytteinä.

Erittäin vahvoja ilmiöitä ovat olleet esim. Lokakuun vallankumous Venäjällä tai Suomen itsenäistyminen. Molempiin asioihin on historiallinen kehityskaari avannut mahdollisuuksien ikkunan. Niin Venäjällä kuin Suomessakin on ollut riittävä joukko ihmisiä, jotka ovat nähneet muutosmahdollisuuden.

He ovat nähneet heikkojen signaalien kehityksen ja vahventaneet kehitystä. He ovat saaneet jotain käänteentekevää historiassa aikaiseksi. Venäjällä saatiin aikaiseksi mahtava sortovalta ja ihmisten joukkomurhaaminen, koko järjestelmän täydellinen muutos. Suomessa saatiin syntymään demokraattinen tasavalta.

Suomessa media on pääosin vapautunut vanhoista Venäjään liittyvistä kahleista olennaisesti poliitikkoja paremmin. Uskalletaan käsitellä asioita niiden oikeilla nimillä ja Venäjällä tapahtuneita negatiivisiakin asioita tuodaan esille.

Mediakirjoittelusta puuttuu kuitenkin edelleen valtaosaltaan todellinen substanssikirjoittelu esim. Karjalan kysymyksestä tai sotasyyllisyydestä. Ajankohtaisista asioista uutisoidaan, mutta vaihtoehtojen punninta tai johtopäätösten teko jää pääosin heikolle tasolle. Tämä on suuri puute, koska erityisesti nuorten ihmisten on vaikea muodostaa käsitystä asiasta ilman riittäviä tietoja.

Ulkoministeri Kanerva lopettaa esitelmänsä sinänsä täysin itsestään selvältä kuulostavaan toteamukseen, joka Suomessa on ollut kaikkea muuta kuin itsestään selvä: “Tarvitsemme nytkin Suomen eduista lähtevää ulkopoliittista näkemystä ja aloitekykyä niin globaalisti, unionitasolla kuin kahdenvälisissä suhteissakin”.

On päivän selvää, että muut maat lähtevät omien etujensa ensisijaisesta tarkastelusta päätöksenteossaan. Jos Venäjällä presidentti julkisesti sanoisi, ettei hän halua saada omia maitaan takaisin tai jättäisi oman maan pelastaneet johtajat – jos nämä olisivat vielä toimineet oikein – edelleen syylliksi, hänet todennäköisesti ammuttaisiin. Ei hän ainakaan olisi erittäin suosittu presidenttinä.

Suomen on katsottava historian kipupisteissä ensisijaisesti omia legitiimejä etujaan. Venäläiset ovat osanneet erittäin hyvin pitää kiinni omista eduistaan, legitiimeistä ja tarvittaessa ei-legitiimeistäkin. Sellainen neuvottelija, joka jo etukäteen antaa periksi, tinkii itsensä kanssa vastapuolen puolesta ja eduksi tai jättää koko asian esille ottamatta, ajaa vain vastapuolen etua.

Tarvitsemme aloitekykyä. Vain me itse olemme kiinnostuneita omista eduistamme, eivät toiset niistä huolehdi. Meidän on oltava aktiivisia ja panostettava muutoksen toteuttamiseen. Gandhi on lausunut useita viisauksia, joista yksi on: “Et saa, ellet pyydä”. On aika ryhdistäytyä ja ottaa myös sotien seurauksina syntyneet ihmisoikeusloukkaukset asiallisesti esille. Ei niitä kukaan muu ota esille.

Jos jätämme suhteidemme avoimet ongelmat ratkaisematta, ne tulevat aina hiertämään välejämme. Luottamus puuttuu ja sen mukana todellinen yhteistyö. Jos hyväksymme vääryyden, luomme erinomaisen pohjan uusien vääryksien toteutumiselle. Kun valmistelemme asiat perusteellisesti ja etsimme niihin win-win –ratkaisun, olemme moraalisesti ja faktisesti vahvalla pohjalla. “Muutos olemme me itse” (Gandhi). Muutos avaa uusia mahdollisuuksia.

Muutoksen signaalitt kertovat nyt, että on tullut sodan seurausten korjaamisen aika. Ikkuna on raollaan, siihen pitää vastata aktiivisella aloitteellisuudella. On ryhdyttävä perusteellisesti selvittämään näiden asioiden parasta mahdollista korjaustapaa meidän etujemme ja oikeuksiemme pohjalta yhteiseksi hyväksi.

http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1398&author=10