Olen viimeaikoina tehnyt monta avausta Keskustasta ja kepulaisuudesta koettaen tulkita Keskustan ja kepulaisuuden olemusta historiallisten vertauskohtien avulla, aina antiikin historiasta roomalaisajan ja uskonpuhdistuksen kautta Suomen itsenäisyyden ajan historiaan kulkien. Noita avauksiani on vielä useita ihan etusivulla Iltakoulussa.
Mutta tuolla tavalla totuutta etsiessäni olen tainnut olla hakoteillä. Keskustalle ja kepulaisuudelle ei ehkä löydykään vertauskuvia valtiollisesta, uskonnollisesta, poliittisesta ja muusta maailmanhistoriasta. Vertauskuvat, metaforat, pitäneekin hakea muualta.
Tuon oivalluksen koin myöhään eilen illalla lueskellessani vuoteessa erästä tadehistorian teosta. Miksi en ole tuota aikaisemmin oivaltanut, vaikka olen melkoisesti perehtynyt tuohon(kin) aihepiiriin, kun olen pitkäaikainen harrastelijamaalari (viime vuosina tosin enemmän harrastelijakirjailija).
Taiteilijat olivat aina antiikin ajoista alkaen pyrkineet kuvaamaan ihmistä ja luontoa niin todenmukaisena kuin suinkin mahdollista. Tosin jo paljon vanhempana aikana egyptiläiset ja jossain määrin myös itämaisemmat taiteilijat tyylittelivät näkemäänsä aika lailla, kuten voidaan nähdä heidän säilyneestä taiteestaan. Mutta 1700-luvun puolivälin paikkeilla alkoi tapahtua muutosta myös eurooppalaisessa taiteessa. Historiakäsityksen muuttumiseen tuokin muutos liittyy: tajuttiin, että historia ei aina toistakaan itseään ja ihminen tunsi itsensä ensimmäisen kerran ainutlaatuiseksi ihmiskunnan historiassa. Se nosti alkuperäisyyden käsitteen arvoa.
Itsensä ainutlaatuisena yksilönä löytänyt ihminen, individi, koki olevansa uuden luoja, Jumalan pikkuveli, eikä mikään isoveljen töiden jäljittelijä. Niinpä myös taiteilijat yhä useammin alkoivat luoda ihan kokonaan uutta, sellaista, jonka usein vain hän itse voi nähdä ja sisäisesti kokea, ja muut voivat sitä enintään vain ihastella, jotteivät paljastaisi ymmärtämättömyyttään, tyhmyyttään, kuten he usein ajattelivat.
Tuo abstraktinen taide on synnyttänyt monia alalajeja (esim. nonfiguratismi, kubismi, expressionismi) mutta kaikille niille ominaista on niiden ymmärtämisen vaikeus maallikolle. Ja vaikea sellaisen maalaaminenkin on sille, joka on tottunut näkemään maailman sellaisena kuin se on. Puhun kokemuksesta, sillä olen yrittänyt, mutta en onnistunut edes itseäni tyydyttävästi. En muuten ole onnistunut naivismissakaan, jota myös olen yrittänyt; minussa ei liene säilynyt tarpeeksi lapsenomaisuutta. Minusta ei ole Picassoksi tai Daliksi, ei edes Martti Innaseksi, jonka naivistisessa taiteessa parasta tosin on taulujen nimet, kuten esim. eräässä muotokuvassa: ”Vasili Taavitsainen, Petroskoin toisen kaalikombinaatin harrastelijateatterin vara-valaistusmestari”.
Mutta Keskusta on onnistunut abstraktismissaan todella hyvin! Se luo politiikallaan ihan uutta todellisuutta, joka ei avaudu muille kuin kepulaisille. Esim. tuo ”alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon palauttaminen” on sellaista. Ja hyvin moni muu asia Keskustan politiikassa.
Edesmenneellä ”pilarohvessori” Kari Suomalaisella oli kerran Hesarissa piirros, jossa kaksi taiteilijaa asetti taulujaan näytteille vierekkäin. Molempien taulut olivat täsmälleen samanlaiset: muutama viiva vaakatasossa, pystyssä ja vinottain ja pari pallukkaa. Toinen sanoo toiselle vihaisesti: ”Esittäköön vaan sinun taulusi auringonlaskua Välimerellä, mutta minun taluni esittää kehräävää naista”.
Niinpä kunnon kepulainen voi yhtä perustellusti sanoa ei-kepulaiselle: ”Olkoon vaan sinun Vanhasesi visioton, tahdoton ja muuhun kyvytön rutiinien hoitaja ja hallinnoija, mutta minun Vanhaseni on visionäärinen, voimakastahtoinen ja kyvykäs valtiomies, joka näyttää esimerkkiä EU:lle”.
Mutta tuolla tavalla totuutta etsiessäni olen tainnut olla hakoteillä. Keskustalle ja kepulaisuudelle ei ehkä löydykään vertauskuvia valtiollisesta, uskonnollisesta, poliittisesta ja muusta maailmanhistoriasta. Vertauskuvat, metaforat, pitäneekin hakea muualta.
Tuon oivalluksen koin myöhään eilen illalla lueskellessani vuoteessa erästä tadehistorian teosta. Miksi en ole tuota aikaisemmin oivaltanut, vaikka olen melkoisesti perehtynyt tuohon(kin) aihepiiriin, kun olen pitkäaikainen harrastelijamaalari (viime vuosina tosin enemmän harrastelijakirjailija).
Taiteilijat olivat aina antiikin ajoista alkaen pyrkineet kuvaamaan ihmistä ja luontoa niin todenmukaisena kuin suinkin mahdollista. Tosin jo paljon vanhempana aikana egyptiläiset ja jossain määrin myös itämaisemmat taiteilijat tyylittelivät näkemäänsä aika lailla, kuten voidaan nähdä heidän säilyneestä taiteestaan. Mutta 1700-luvun puolivälin paikkeilla alkoi tapahtua muutosta myös eurooppalaisessa taiteessa. Historiakäsityksen muuttumiseen tuokin muutos liittyy: tajuttiin, että historia ei aina toistakaan itseään ja ihminen tunsi itsensä ensimmäisen kerran ainutlaatuiseksi ihmiskunnan historiassa. Se nosti alkuperäisyyden käsitteen arvoa.
Itsensä ainutlaatuisena yksilönä löytänyt ihminen, individi, koki olevansa uuden luoja, Jumalan pikkuveli, eikä mikään isoveljen töiden jäljittelijä. Niinpä myös taiteilijat yhä useammin alkoivat luoda ihan kokonaan uutta, sellaista, jonka usein vain hän itse voi nähdä ja sisäisesti kokea, ja muut voivat sitä enintään vain ihastella, jotteivät paljastaisi ymmärtämättömyyttään, tyhmyyttään, kuten he usein ajattelivat.
Tuo abstraktinen taide on synnyttänyt monia alalajeja (esim. nonfiguratismi, kubismi, expressionismi) mutta kaikille niille ominaista on niiden ymmärtämisen vaikeus maallikolle. Ja vaikea sellaisen maalaaminenkin on sille, joka on tottunut näkemään maailman sellaisena kuin se on. Puhun kokemuksesta, sillä olen yrittänyt, mutta en onnistunut edes itseäni tyydyttävästi. En muuten ole onnistunut naivismissakaan, jota myös olen yrittänyt; minussa ei liene säilynyt tarpeeksi lapsenomaisuutta. Minusta ei ole Picassoksi tai Daliksi, ei edes Martti Innaseksi, jonka naivistisessa taiteessa parasta tosin on taulujen nimet, kuten esim. eräässä muotokuvassa: ”Vasili Taavitsainen, Petroskoin toisen kaalikombinaatin harrastelijateatterin vara-valaistusmestari”.
Mutta Keskusta on onnistunut abstraktismissaan todella hyvin! Se luo politiikallaan ihan uutta todellisuutta, joka ei avaudu muille kuin kepulaisille. Esim. tuo ”alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon palauttaminen” on sellaista. Ja hyvin moni muu asia Keskustan politiikassa.
Edesmenneellä ”pilarohvessori” Kari Suomalaisella oli kerran Hesarissa piirros, jossa kaksi taiteilijaa asetti taulujaan näytteille vierekkäin. Molempien taulut olivat täsmälleen samanlaiset: muutama viiva vaakatasossa, pystyssä ja vinottain ja pari pallukkaa. Toinen sanoo toiselle vihaisesti: ”Esittäköön vaan sinun taulusi auringonlaskua Välimerellä, mutta minun taluni esittää kehräävää naista”.
Niinpä kunnon kepulainen voi yhtä perustellusti sanoa ei-kepulaiselle: ”Olkoon vaan sinun Vanhasesi visioton, tahdoton ja muuhun kyvytön rutiinien hoitaja ja hallinnoija, mutta minun Vanhaseni on visionäärinen, voimakastahtoinen ja kyvykäs valtiomies, joka näyttää esimerkkiä EU:lle”.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Taisi olla Vassili Kandinsky Katin piirroksen innoittajana. Kandinskyn tunnetuin suomalainen "oppipoika" lienee ollut Sam Vanni.
Abstraktin ymmärtäminen on avoimmuuskysymys: annat mieleesi tulla, mitä sinnen ikinä tulee, kun katsot abstraktia malausta. Ymmärtämisen mahdottomuus tulee selviöksi heti, jos määrittelet, että taiteen on kuvattava jotain sellaista, jonka kaikki näkevät samalla tavalla.
Taide ei ole sama asia kuin kuvaamisen taitavuus.
Politiikassa pätee sama asia: kukin meistä muodostaa siitä oman näkemyksensä omien käsitystensä avulla. Toisilla on enemmän etukäteen astettuja määritelmiä (ennakkloluuloja), joiden pohjalta kuva politiikasta muodostuu erilaiseksi kuin niillä, joilta ennakkoluulot puuttuvat tai joille ne merkitsevät vähemmän.
Sinä olet tyypillinen ennakkokäsitysten ja -luulojen kahlitsema tyyppi. Ei ole yhtään asia, jota et ensin määrittelisi ja sitten koettaisi tunkea ympärilläsi olevaa maailmaa näihin määritelmiisi.
Seuraavaksi teet juuri noin minusta kirjoittajana.
Enpä arvioikaan sinua kirjoittajana muuten, kuin että paremmin ilmeisesti tunnet taidetta kuin ihmistä!
Minustakin Sam Vannissa on taiteilijoistamme eniten Vassili Kandinskyä. Tosin Vanni itse sanoo kunnioittavansa edeltäjiään Piero della Francescasta Matisseen ja Kandinskyyn, mutta sanoo olevansa löytöretkeilijä taiteen viidakossa ja jatkaa: "Minä kokeilen löytääkseni itselleni parhaiten soveltuvan ilmaisukeinon. Kaiken taiteen harjoittamisen tarkoitushan on löytää uusia ja parempia ilmaisukeinoja. Abstrakti taide ei merkitse vallankumousta vaan vuosisataisen tradition johdonmukaista kehittämistä". (Suomen taide, osa 6, Nykyaika; sarjasta Maailman ja Suomen taide).
En ehkä ole ihan niin ymmärtämätön abstraktinkaan taiteen suhteen kuin annoin ymmärtää. Sille oli tarkoituksenmukaisuussyy. Sinun todennäköisesti kepulaisena pitäisi puolestasi se ymmärtää. ;)
olet ongelmasi vanki. Ei sinun jutut miksikään muutu. Samaa jankutusta ja itsensä korostamista kaikki.
Luehan viikonvaihteen iltalehdestä itseäsi koskevava juttu.
Kyllä oli nappiin osunut vastaus tuo ensimmäinen minkä sait.
Yrität nyt taas pyörittää asiaa muulle kantille ja päästä muka herraksi. Voi sinua poloista.
Et sinä enää ketään yllätä, joka sinun juttujasi on seurannut.
Säälivät jotkut, mutta siihenkään eivät kaikki viitsi vaivautua.
Tällä kertaa hän on suuri taiteiden tuntija, kopsaa kirjoituksensa suoraan kirjoista tai googlettaa. Voi voi kun taaskin pitää yrittää näytellä viisasta tietäjää.
Olet määritellyt keskustalaisiksi kaikki, jotka opponoivat yksinkertaisuuttasi.
Niin vähän ymmärrät, mikä ei enää ketään yllätä.
Herkästipä tulee "kepulaisen" leima HO HOO, HO HOO!
Miksi ihmeessä sinä kaivat jomben kymmenen vuotta sitten kirjoittamia viestejä tänne? Onko sinulla todella niin kova ikävä häntä, että tutkit arkistoista hänen ikivanhoja tekstejään ja nostelet niitä tänne?
Melko sairasta tuo touhuilusi on, sanoisin.
"Melko sairasta tuo touhuilusi on, sanoisin"
Minkäs ihminen voi rakkaudelleen. Pahinta on yksipuolinen toivoton rakkaus. Sellaisesta rakastuneesta munis on tyyppiesimerkki.
Sen toki olen aina tiennyt, että se pätevöittää psykologiksi ja kaikin tavoin ihmistuntijaksi. Kuten myös historian, samoin politiikan tuntijaksi niin, että hän tietää, mikä oli ja on totta, mikä ei. Jokainen kepulainen on tietysti myös kirjallisuuden ja kirjoittamisen asiantuntija ja kyvykäs makutuomariksi, jonka seikan useimpien esityksistä voi täälläkin havaita.
Mutta että se pätevöittää myös kuvataiteiden ja arvatenkin myös muiden taiteiden tuntijaksi - se on minulle uutta ja yllättävää!
Ja sitten tämä käytti nikkiä, joka tietysti olisi pitänyt varata kepulaiselle, ihan jokaiselle heistä:
http://galleria.suomi24.fi/yleisexpertti
Sinulle se on ihmeellistä, kun se "kepulaisuus", mitä yrität tunkea itse määrittelemiisi raameihin ei aina meinaakaan sopia niihin.
Kukapa oman rajoittuneisuutensa huomaisi?
Nyt sinun kannattaisi itse poistaa koko avauksesi kommentteineen, ennen kuin yhä useammat lukijat näkevät, mten olet taas nolannut itsesi. Ties monennenko kerran tässäkin kuussa.
Aiemmin on käynyt ilmi, ettei JormaKKorhonen ymmärrä mitään politiikasta, yhteiskunnasta, historiasta, uskonnoista, kirjallisuudesta (erityisesti runoudesta) ja musiikista. Kuvataiteet hän oli tähän päivään asti onneksi jättänyt rauhaan.
Ja niin tänä kuvataiteille surullisena päivänä on nyt sitten käynyt ilmi ettei JormaKKorhonen ymmärrä mitään kuvataiteista. Odotan mielenkiinnolla Korhosen kirjoituksia matematiikasta, kvanttifysiikasta ja astrologiasta, joista tosin viimeksi mainitulla alalla hän saattaisi olla aivan yhtä hyvä kuin kuka tahansa.
Esitin tuossa jo ajatuksiani kepulaisuuden kaikkeen pätevöittävyydestä (psykologia, historia, politiikka, kirjallisuus, kuvataiteet ym.). Yksi ajatus jäi vielä esittämättä.
Antaen ansaitsemansa arvon kepulaisten monialaiselle asiantuntijuudelle en voi kuitenkaan olla kainosti ihmettelemättä, että miksi tuo mainio aate ei kuitenkaan pätevöitä arvioimaan sitä, joka avauksessani ehkä kuitenkin oli oleellisinta:
>> Keskusta on onnistunut abstraktismissaan todella hyvin! Se luo politiikallaan ihan uutta todellisuutta, joka ei avaudu muille kuin kepulaisille. Esim. tuo ”alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon palauttaminen” on sellaista. Ja hyvin moni muu asia Keskustan politiikassa. > ”Olkoon vaan sinun Vanhasesi visioton, tahdoton ja muuhun kyvytön rutiinien hoitaja ja hallinnoija, mutta minun Vanhaseni on visionäärinen, voimakastahtoinen ja kyvykäs valtiomies, joka näyttää esimerkkiä EU:lle”.
Et ole koskaan esittänyt _arvioita_ mistään asiasta, vaan ainoastaan pelkkiä subjektiivisia ja provosoivasti väritettyjä, ikiomia mielipiteitäsi.
Siksi sinun on turha "kainosti ihmetellä" saamaasi palautetta.
ovat enemmän tai vähemmän subjektiivisia, muutenhan ne olisivat vain pelkkää jo ennen kirjoitetun tai sanotun sanan "levittämistä"....ups.. niinpäs ne näyttävät Arvoisan J.K:n osalta usein kyllä olevankin.
Eipä silti itse nautin useimmista J.K:n kirjoituksista, vaikka niissä usen paistaakin läpi ehkä jonkin asteinen "brassailu" ja jopa ehkä Kalle Päätalomainen itsekehu...
mutta kukin taaplaa tyylillään ja erilaisuus ON rikkautta.
Demokratia on nimenomaan sitä,että kestetään ja siedetään,jopa ymmärretään erilaisia mielipiteitä.
Edellisessä kommentissa puhuttiin arviointien ja mielipiteiden eroista, kun Korhonen itse kutsuu mielipiteitään arvioinneiksi.
Niinhän asia ei ole.
Edelliseen viitaten: Mikä yhdistää Kapia ja Paavo Lipposta?
Molemmat niin itseään täynnä, että ns. tavallinen rahvas nauraa heille....nyt Kapilla tietysti syttyy valo: "Näinhän se on ollut aina nerojen suhteen".
Kyllä, kyllä, mutta todellakin VAIN nerojen suhteen...kyllä kansa tietää!
Otsikon ajatus oli mielessäni tänne tullessani. Uteliaisuuteni palkittiin.
Ahaa, siis kuvataiteet olivat nyt ärsykkeinä. Hyvin näkyy toimivan. Sinulla riittää asiantuntemusta monille aloille. Toisaalta, et ehkä enää kovin paljon tarvitse vaivaa nähdä kepulaisten ärsyttämiseksi, kun olet päässyt asemaan.
Kokeilepa seuraavaksi vaikka luonnontieteitä. Käpysadon ja oravakannan välinen korrelaatio voisi olla hyvä aihe. Olet kertonut asuvasi metsän laidassa ja oravien vilistävän pihapuissasi ja -pensaissasi, joten sinulla varmaan on tuostakin aiheesta kokemusperäistä asiantuntemusta. Varmaan saat sen luontevasti yhdistetyksi kepuun ja kepulaisuuteen, ja taas ovat kepulaiset koukussa!
...että yrität vielä noinkin...yksinkertaista.
Esimerkillistä yhteistyökykyä. Huvitatte kilvan toisianne, Korhonen ja kepulaiset. Minusta vain tuntuu siltä, että Korhonen on enemmän saajana ja te kepulaiset antajana. Mutta iloista antajaa kepukin rakastaa, vai miten se menikään.
Vai maalaa tuo Jomppe taulujakin, se oli ainakin minulle uutta, tehneekö niitä Abrakstistisia(tulikohan oikein) tauluja, no eisen väliä eihän niitä kukaan muutenkaan ymmärrä. Kyllä tuosta kuvataiteesta voi todellakin sanoa, se on hieno laji. Se on kuin Ooppera musiikki, sitäkin pitää mennä kuulemaan joittenkin piirien vaikka ei siitä ymmärtäisi hölökäsen pöläystä.
Taidenäyttelyssä kävijä on vielä enempi hukassa kun musiikin kuuntelija, musiikin kuuntelijalle ei tietääkseni tarvitse kertoa mitä näyttämöllä tapahtuu, hänele annetaan ohjekirjanen josta hän voi seurata Ooperan kulkua, näin kertoi minun siskonpoika kun hän kävi Helsingissä Ooperassa kun hänen Tohtorinhattuaan juhlittiin, että kyllä meikämannelltakin tuota ooperatietoutta löytyy.
Taidenäyttelyssä olen itsekin käynyt, kun joku taiteilija haluaa kuvata mitä hän tulullaan yrittää esiintuoda, se sanankäyttö on sellaista, että olisi aivan sama vaikka ne puhuisivat Kiinan kieltä, niin käsittämättömiä ovat heidän ilmaisunsa kun he taulujaan kuvaavat. Pitää ehdottomasti olla joku kaikki taiteen sanastot hallitseva henkilö jos heidän esitelmistään jotakin ymmärtäisi.
Taide on pääasiassa suurta huu haata, tiedetäänhän kun Bigasso alkoi maalata uudella tyylillään, hän pisti silmän keskelle otsaa, Korvan leuvankärkeen ryhtyen maalaamaan mielikuvitusolentoja. Kyllä silloin kansan olisi pitänyt hylätä tämä arvon maalari, mutta ei tauluista alettiin maksaa miljoonia, kansalaiset sekosivat täysin.
Älä sinä Jomppe vaan ala kovin taidesuuntaasi muuttamaan ihmiset pian hullaantuisivat sinun tauluistasi, kuten tekevät jo kirjoittelusi suhteen. Muuten pistähän nettiin muutama taulusi, niin saadaan ihailla Suomalaista luontoa parhaimmillaan, luontotauluja ne kai ovatkin.???
Itse asiassa ei tässä, vaan olen juuri lähettänyt Sinulle seuraavan sähköpostilähetyksen:
Hei!
En viitsi noita maalauksiani nettiin laittaa - eikä se kai onnistuisikaan näillä palstoilla - mutta laitoin juuri Sinulle sähköpostina äsken seiniltäni valokuvaamiani näytteitä. Olen ne pienentänyt niin, että tulevat varmasti sähköpostissa läpi. Toisaalta niiden terävyys ja näyttävyys on silloin kärsinyt, mutta jotain käsitystä niistä saat. Siis tässäpä nämä:
001 Vaimoni ja minä vaimoni 50-vuotispäivänä 11.10.1989 (maalattu valokuvan mukaan 2002)
002 Lapsuuteni maisemista Tiilikanlahden rannalta (lempionkipaikkojani, josta harvoin tuli kunnolla kalaa, mutta oli niin nätti ja aurinkoinen paikka)
003 Vaimoni vanhempien kesämökkimiljöö Iijoen Sariohaaran saarella lähes meren rannalla (tavoittelin siinä hieman naivistista tyyliä)
004 Sinulle ehkä tuttukin paikka: Iin Haminan Yläkatu
005 Vaimoni vanhempien kesämökin päärakennus
006 Kokkolan Läntiseltä Kirkkokadulta, appivanhempieni kodin läheltä
007 Pyramidien maahan viittaava abstraktinen maalaukseni
008 Kuttusaapa Pelkosenniemellä Pyhän ja Luoston välillä (Topografikunnan töissä tehdyn luonnoksen mukaan)
009 Santa Katarinen luostari Siinailla. Taustalla kohoaa Hoorebin vuori, jolla Jumala antoi kymmenen käskyä Moosekselle.
010 Kesänkitunturi Ylläksellä.
Abstarktimaalaus on tehty akryyliväreillä, Kuttusaapa vesiväreillä (akvarelli), muut ovat öljyvärimaalauksia. Kaikkihan nuo ovat 1980-luvun lopulta alkaen tämän vuosituhannen ensi vuosiin jatkuen. Kai minulla on yhteensä toistasataa maalausta, nuo ja muutama muu seinilläni, muutamia pojillani ja muutamalla ystävälläni ja suurin osa varastossa odottamassa kuolemani jälkeistä arvonnouua! Jolloin tietysti myös nämä nettikirjoitukseni koottuna julkaisevasta tulee miljonääri! ;)
Tunnistat maalaukset tekemikseni signeerauksesta JK vuosiluku.
Terv. Jomppe
Taulun tarina?
YK-Koulutuskeskuksen arkistossa on erikoinen muistoesine. Mikä on taulun tarina? Kuka tietää, kuka muistaa ?
Arvokas esine museoitavaksi, mutta taulun historia pitäisi saada ensin selvitettyä.
Teksti (oletettavasti):
Tamminiemi 1978
Esitän lämpimän kiitokseni ystävällisestä onnentoivotuksesta, jonka sain vastaanottaa presidentinvaalin yhteydessä.
Urho Kekkonen
http://images.google.fi/imgres?imgurl=http://www.rauhanturvaajaliitto.fi/lehti/6_99/kuvat/taulu.jpg&imgrefurl=http://www.rauhanturvaajaliitto.fi/lehti/6_99/uutisia.htm&h=316&w=451&sz=30&hl=fi&start=1&tbnid=09HYFHbSC8Z30M:&tbnh=89&tbnw=127&prev=/images?q=U
tuota Kekkosen kirjoittamaa lappua arvokkaana tauluna!
mihinkään "pervomashe" käyttöön.
Koskahan tuo on tullut YK-koulutuskeskukseen? Aikoinaan olin siellä komennettuna kouluttajanakin yhtä porukkaa Kyprokselle lähettämässä, ja itse viimeksi koulutettavana 1978 vuoden alussa Siinaille lähtiessäni; 1981 golanille lähtiessäni minuan ei tarvinnut enää kouluttaa, mutta kävin kyllä Niinisalossa hakemassa varusteeni. Jos tuo "taulu" jo silloin oli siellä, en siitä ainakaan kuullut.
Muistuttaa sitä, jonka Kekkonen sai hieman aikaisemmin eräältä emännältä. Sehän oli Kekkosen omakuva: leipälapion pää ja sille silmiksi asetetut hevosen kuolaimet!
Siis valistamaan siitä, mitä rauhanturvaympyröissä mistäkin asiasta ajatellaan, kun olen mainitun liiton perustajajäsen ja sen ensimmäisen hallituksen jäsen 1968-69 ja edelleen jollakin tavoin niissä touhuissa mukana oleva.
Tuo ei muuten ole Rauhanturvaajaliiton vaan YK-Koulutuskeskuksen kysely, joka vain välitetään liiton nettisivujen kautta. Taisi olla Sinibaretti-lehdessäkin.
Tässä muuten otsikkoni mukainen laulu, joka ei ole omaa tuotantoani, vaan sen on sanoittanut Golanin aikainen kämppäkaverini, toimiupseeriyliluutnantti Aapo Tajasvuo (se ei ihan avaudu ulkopuoliselle, mutta ei ole tarpeenkaan):
ÄLÄ MULLE ALA (säv. ”Omituinen”)
Kiltti poika olin minä tänne tullessain,
mutta pian oppia mä vaittereilta sain,
jos mä jotain yrittelin ääntä korottain,
niin silloin minä kuulin ain`:
Älä mulle ala, älä mulle ala, älä mulle hiutale sä ollenkaan,
älä mulle ala, älä mulle ala, sinä hommat opit kyllä aikanaan.
Tyttöystävilleni mä Suomeen kirjoittelin
kuinka täällä harrastin ja kieltä lueksin,
mutta sitten kirjeet multa meni sekaisin
ja sain palautetta terveisin:
Älä mulle ala, älä mulle ala, älä mulle huoripukki ollenkaan,
älä mulle ala, älä mulle ala, nämä hommat Suomessakin hallitaan.
Aikani kun pingotin ja kovin niuhotin,
palkkioksi sain mä natsat alikersantin;
olo oli ihana ja tunne mahtava,
kun rautaa oli kaulassa.
Älä mulle ala, älä mulle ala, älä mulle kervistele ollenkaan,
älä mulle ala, älä mulle ala, ellei hihassasi ole sulla kaluunaa.
Vapaa-ajan vietto täytyy tarkkaan harkita,
Aviviin ja Eilatiin mä aion matkata;
dollareita paksu nippu on mun taskussa
ja juomapullo kassissa.
Älä mulle ala, älä mulle ala, älä lomakohteita sä mulle neuvomaan;
älä mulle ala, älä mulle ala, sillä parhaat lomapaikat kyllä tunnetaan.
Suunnitelmat pettävät, se jälleen havaittiin,
kun mä juutuin viikoksi nyt rantaan Avivin;
taalat oli loppu sekä juomat kassista,
ja paukut täysin lopussa.
Älä mulle ala, älä mulle ala, älä mulle moraalia saarnaamaan,
älä mulle ala, älä mulle ala, sillä matkailu se aina avartaa.
Jenkkipojat huhtikuussa saattaa pilata
suomalaisten vaitterien pahvistaksoja.
Nyt on syytä pisteet pian kotiin hoidella
ja neitosille laulella:
Älä mulle ala, älä mulle ala, älä mulle taksaasi sä nostamaan;
älä mulle ala, älä mulle ala, jos et hommassasi pysty parempaan.
Sinipolettisista mä rallin tekisin,
mutta kuinka sitä laulaa mä vielä tohtisin,
mutta jos mä viisun heistä joskus värkkäisin,
alkaisin sen sanoin seuraavin:
Älä mulle ala, älä mulle ala, älä mulle isokerppa ollenkaan
älä mulle ala, älä mulle ala, älä sinä supaukko varsinkaan.
että, Kekkonen teki itse sellaisen omakuvan.
Nimihän oli: "Niin on jos siltä näyttää"
Vaikka ansioitunut Kekkostutkija olenkin, en minäkään ihan kaikesta häntä koskevasta iha varma ole. ;)
Ehkä tuo emäntä tuli mieleen siksi, että Kekkonen lähetti sen pöytäliinan eräälle kainuulaisemännälle omistuskirjoituksella "siltä toiselta tohelolta". Varmaan tunnet tarinan.
että, Kekkonen taiteili itse tämän taulun.
http://www.galleriat.net/kimmopyykko/isot/kekkonen_omakuva.jpg
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000030372483
laitoinkin sen tuohon alemmas. Se taulu on ilmeisesti Kimmo Pyykön ateljeessa. Muistellakseni Kekkonen teki sen hänen ateljeessaan.
"Se joka valehtelee pienissä asioissa valehtelee myös isoissa asioissa"!
siinä on leipälapio ja kuolaimet.
(Ne kuolaimet ei tarkoita kylläkään sitä että, silloin kuolattiin Neuvostoliitton suuntaan)
tässä puhutaan
Suunnitelmat pettävät, se jälleen havaittiin,
kun mä juutuin viikoksi nyt rantaan Avivin;
taalat oli loppu sekä juomat kassista,
ja paukut täysin lopussa.
Älä mulle ala, älä mulle ala, älä mulle moraalia saarnaamaan,
älä mulle ala, älä mulle ala, sillä matkailu se aina avartaa.
Jenkkipojat huhtikuussa saattaa pilata
suomalaisten vaitterien pahvistaksoja.
Nyt on syytä pisteet pian kotiin hoidella
ja neitosille laulella:
Älä mulle ala, älä mulle ala, älä mulle taksaasi sä nostamaan;
älä mulle ala, älä mulle ala, jos et hommassasi pysty parempaan.
???
...sellaisista tuossa on puhe. Sellaisia kai tarvitsivat ne nuoret miehet, jotka eivät saaneet vakituista tyttöystävää paikallisista perhetytöistä, kuten vanha-faitteri. Olen kyllä avomielisesti kertonut tuostakin asiasta YK-muistelmissani.
Minähän olin silloin, Golanin aikana, vapaa mies, ja ikää oli jo sen verran - 47 v. - että en ollut enää ihan kiltti sinne tullessani, mutta sivistynyt upseeri ja herrasmies kyllä, ja vaikka kirjoittelin Suomeenkin parille naiselle, kirjeeni heille eivät menneet sekaisin keskenään. Jos niin olisi tapahtunut, eivät he olisi käyneet siellä luonani, kuten kävivät - eivät tietenkään yhtä aikaa. Kerron tuostakin muistelmissani.
Edellä sanotulla viittaan Aapon sanoituksen kahteen ensimmäiseen värssyyn:
Kiltti poika olin minä tänne tullessain,
mutta pian oppia mä vaittereilta sain,
jos mä jotain yrittelin ääntä korottain,
niin silloin minä kuulin ain`:
Älä mulle ala, älä mulle ala, älä mulle hiutale sä ollenkaan,
älä mulle ala, älä mulle ala, sinä hommat opit kyllä aikanaan.
Tyttöystävilleni mä Suomeen kirjoittelin
kuinka täällä harrastin ja kieltä lueksin,
mutta sitten kirjeet multa meni sekaisin
ja sain palautetta terveisin:
Älä mulle ala, älä mulle ala, älä mulle huoripukki ollenkaan,
älä mulle ala, älä mulle ala, nämä hommat Suomessakin hallitaan.
Niistä pahvistaksoista, joista on esitetty kysymys, minulla ei ole oikein tietoa.
Sinun täytyy sitten vaalien edellä ottaa mallia P Lipposesta ja jalkautua kentälle jakamaan ruusuja eläkeläismummoille!
Siihen hommaan kannattaa valita mahdollisimman köyhä kaupunginosa ja sitten kun ojennat ruusun niin sanot (vakavalla naamalla, niin ettei kultahampaat nävy): "Sosialidemokraatti se on köyhän paras turva!"
Ja sitten seuraa ehkä vanhan demarin elämän tärkein hetki: Et saa purskahtaa nauruun ennen kuin se mummo on lähtenyt!
Kepulainen abstraktimiskin, jos se sinusta on sitä mitä kirjoitat, häviää sosialistiselle realismille jota olemme saaneet kokea niin paljon. Tuo aatehan sinutkin on sokaissut ja siksi niin kiivaasti kät kepun kimppuun
Sosialistisen taiteen yksi helmi, Maailmanrauha patsas Hakaniemessä, on juuri sitä miltä Heinäluoman sosialidemokratia näyttää, uhoa vailla sisältöä. Sitä samaa voi sanoa sinun kirjoittelustasi, kauheasti uhoa ja pitkäpiimäistä porinaa mutta vähän villoja.
10 000 viestiä siihen meni, mutta nyt on sokea kana löytänyt jyvän!
Abstrakti taide avautuu paremmin älykkäille ja (taide)kasvatetuille kuin maallikoille. Mitä enemmän taidetta harrastaa, sitä enemmän abstrakti, moderni taide alkaa kiinnostaa. Abstraktilla taiteella on mahdollista tuottaa merkityksiä ja sisältöjä joita perinteisen taiteen keinoin on vaikea toteuttaa. Abstrakti taide siis voi tarjota nauttijalleen jopa suuremman taide-elämyksen kuin perinteinen.
Samoin on Keskustan laita. Älykkäät ja pitkään politiikkaa harrastaneet ovat useimmin keskustalaisia. Kuten myös modernin taiteen kuluttajat.
Sosialidemokraatit harrastavat tietenkin sosialistista realismia. Työn sankareiden urotekojen kiilusilmäistä kuvausta. Vasemmistolaisille propaganda on ruisleipää, jota täytyy siis tarjota myös kuvataiteessa.
Kokoomuslaiset ovat muotokuva- ja maisemamaalausten ystäviä. Modernia taidetta ostetaan sijoituskohteeksi, vaikkei ymmärretä siitä mitään. Olohuoneeseenkin ostetaan jokunen abstrakti teos, jotta vaikutettaisiin sivistyneiltä, mutta ei liian räikeän värinen eikä huomiota herättävä, ettei sen katselu vituta.
Tuliskohan sulle jo tänään 1000 lukijaa täyteen, että seriffi voi tämän nakata Iltakoulun puolelle? Niinhän näille turhille jutuillesi on viime aikoina käynyt. Ovat täällä pari päivää ja sitten fiuuuuh!
..ja silloin viimeistään tämäkin avaukseni on tehtävänsä kepusaitilla täyttänyt. Iltakoulussahan eduskunnassakin usein sitten syvemmin johonkin asiaan paneudutaan.
Koska muuten sinä olet saanut tuhat lukijaa? Entä sata? Ehkä kymmenen silloin, kun olet laittanut viestisi minulle vastineeksi. Onnittelen saavutuksesta; sillä on ollut suuri merkitys mielipiteenmuodostukseen täällä!
Määrä ei ikinä korvaa laatua.
on tehnyt ja tekee varmaan jatkossakin tehtäväänsä.
Minullakin on silmät avautuneet ja en enään koskaan tule äänestämään nuita Honkaliiton höyrypäitä.
tyyliin: "tämä on jo tehnyt tehtävänsä, tämä on jo tehnyt tehtävänsä"!
Eli tämä avaukseni on varmaan taas täyttänyt tehtävänsä: olen saanut sanoa sen, mitä aiheesta tämän kautta sanottavana minulla oli, ja ovat saaneet sanoa sanansa myös ne muut, joilla on ollut sanottavaa. Ei monellakaan toki asiasta, mutta jotain kuitenkin. Johtopäätöksiä?
Jotkut ovat sanoneet, että olisin taas nostanut Keskustan kannatusta. Jos ihan totta puhun, niin minulle itse asiassa on melkein yks ja sama, nouseeko vai laskeeko Keskustan tai minkään tahansa puolueen kannatus. Minua kiinnostavat enemmän monet muut, tärkeämmät asiat kuin puoluepolitiikka, joka lähinnä vain huvittaa.
Mutta hyvin kaukana realismista noin näkevät ovat. He yliarvioivat tämän saitin merkitystä ja aliarvioivat suomalaisten valtaosan älykkyyttä ja huumorintajua. Mutta jos täällä sittenkin voidaan vaikuttaa Keskustan kannatukseen, jätän sen tehtävän mielisuosiolla CITY-Keskustalle.
Vakuutan vielä kertaalleen, että minulla neljä vuotta sitten oli pikemminkin sympatioita Keskustaa kohtaan, vaikka en ollut sitä tai Kekkosta koskaan äänestänytkään, mutta koin puolueen olevan jotenkin lähinnä pitkäaikaista hyvää työnantajaani Valiota. Tunsin keskustalaisia Valion omistajia ja myös sukulaisissani ja varsinkin ensimmäisen vaimoni sukulaisissa – joihin minulla edelleen on ihan korrektit välit – tiesin olevan keskustalaisia. Ihan mukavia ihmisiä kaikki.
Mutta täällä tutustuin erilaisiin keskustalaisiin. Joitakin heistä rupesin hyvin aiheellisesti inhoamaan, toisia ottamaan vain huumorilla. Ja tuo näkemykseni on vain koko ajan vahvistunut. Ja kieltämättä sillä on ollut vaikutusta myös näkemykseeni keskustasta, sen politiikasta ja poliitikoista. Ja yhä yhdentekevämpänä koen sen, mitä minusta ajattelevat nuo inhoamani tai huvittavat kepulaiset. Varsinkin noiden puskistaan ruikkivien ”rohkeudelle” vanhan sotilaan on vaikeaa olla vain huvittunut, kyllä siihen mukaan tulee myös halveksunta.
Tämän avaukseni voin jo puoleltani päättää pätkään Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden runosta ”Döbeln Juuttaalla”, sillä siinä on jotakin sellaista, jota nytkin taas koen ja joka vahvistaa edellä omista tunnoistani sanomaani:
"Työ on tehty, ma pääsin voittajaksi.
Yks viel' on toimi. Vapaaks sanotaan
mun uskoni; se mulle kunniaksi:
vapaana synnyinkin ma maailmaan.
Mut kunne kulloin aatokseni lähti,
Sä olit matkan pää, sen johtotähti,
Sä, tahdollas jok' ohjaat elämää.
Sun puolehes luon silmäni nyt tässä,
miss' silmä kuolon vain on näkemässä,
Sua kiittää saan täss' ilman näkijää."
"Sä synnyinmaani jälleen annoit mulle,
kun yöhön vaipui toivo uupuen.
Sä kaikki tiedät, tutki, voinko Sulle
mä arvon antaa lahjastas vai en!
Työt' orjan olkoon herraans' imarrella,
min' en voi kerjätä, en kumarrella,
en palkan toivoss' enkä suosion.
Iloisna tahdon etehesi tulla,
vapaalla miellä, päällä nostetulla,
se miehen suoraa rukousta on."
Mutta älkää vaipuko epätoivoon, lukijani, sillä uuden avauksen ainekset ovat jo muhimassa mielessäni, sillä olen taas lueskellut kirjallisuutta!
alueellisen ja sosiaalisen tasa-arvon palauttaminen.
Jos kannatat sosiaalirasismia ja keskittämispolitiikkaa, niin vot. Keskusta ei kannata kumpaakaan.
Oletko ihana upseeri näin hienoja joskus kirjoitellut?
SINUN