Seurakunnat kolisevat kuin

tyhjät tynnyrit kirjoitti:

Nämä nykyiset kristilliset kirkkokunnat ovat niin läpeensä kaavoihinsa kangistuneita, ettei siellä Jumalan Henki pääse mitenkään toimimaan. Seurakunnissa toimii aivan samanlainen nokkimisjärjestys kuin maallisissakin instansseissa, ei mitään eroa. Esim. helluntaiseurakunnissa ei hyväksytä erilaisuutta ollenkaan. Jos haluat päästä jotenkin sisään seurakunnan toimintaan, sinun on osattava mielistellä "vallankahvassa olevia" tai sitten suostuttava tarkalleen heidän tapaansa toimia, vaikka olisi kysymys naurettavasta pilkun viilauksesta. Seurakunnat ovat täynnä ihmisiä, jotka ovat ihan yhtä vallanhimoisia kuin missä tahansa muualla. Kun he ovat kerran päässeet kuvitelmissaan tärkeällekin paikalle, niin hehän eivät suostu oikeasti neuvottelemaan, kyseenalaistamaan ainakaan omia näkemyksiään jne., tärkeintä on vain pitää oma asemansa. Tällaisiin seurakuntiin on ihan turha yrittää kenenkään uuden ihmisen tai jonkun poispoikenneen vuosien jälkeen tulla takaisin. Vaikka uudella ihmisellä olisi kuinka uutta voimaa, uusia ajatuksia tuotavana mukanaan, niin aivan turha kuvitella, että ne otettaisiin ilolla vastaan. Päinvastoin seurakunnissa on tällaisia typeriä kirjoittamattomia sääntöjä, joiden mukaan kaiken pitää mennä tietyn kaavan mukaan, ennenkuin ihmistä noteerataan mitenkään. Nämä aktiiviseurakuntalaiset, jotka lilluvat omassa liemessään (vanhoissa sakkaantuneissa vesissään) iät ja ajat, eivät anna uusien raikkaiden tuulien puhaltaa, ovat kertakaikkiaan homentuneet paikoilleen ja homehduttavat yleensä pikkuhiljaa koko seurakunnan toiminnan. Ja näinhän on käymässä monen seurakunnan kohdalla.
On aivan turha puhua pöntöstä minkäänlaisista kristillisistä arvoista, kun vallanhimo, kateus, oman edun tavoittelu, panettelu, ylenkatsominen tms. ovat arkipäivää seurakunnissa. Rakkauden ilmapiiri on monesta seurakunnista hävinnyt, jos sellaista on pitkään aikaan ollutkaan.
Asia on tietysti eri, jos seurakunnan porukoihin astuu joku julkkis tai korkeasti oppinut tms., jota liehittelemällä nämä arvokkaita itseään pitävät seurakuntalaiset kokevat pääsevänsä vielä parempaan arvoon. Miten mikään seurakunta voi millään tavalla perustella sitä, että vasta uskoontullutta kadunmiestä kohdellaan täysin erilailla kuin vasta uskoontullutta ministeriä tai missiä? Kertokaa minulle, mikä ero siinä on. Miksi tämä jälkimmäinen pääsee heti pönttöön puhumaan, vaikka on ihan uusi ja hänelle tarjotaan ties mitä tehtäviä seurakunnasta, mutta se entinen alkoholisti saa luvan istua peräpenkissä, varsinkin jos se reppana vielä tupakoikin. Kauheaa mikä synti. Tupakkahan on synneistä suurin, sama se ylpeyden synnillä, joka peitetään touhuamiseen.
Minä olen ainakin niin kurkkuani myöten täynnä ihan mitä seurakuntaa vain, en kestä pätkääkään enää sitä teeskentelyn ilmapiiriä mikä siellä on. Mutta tiedättekö Jumalan toimiminen ihmisen elämässä ei todellakaan ole kiinni seurakunnasta. Silloinhan rajattaisiin pois ne lukemattomat ihmiset, jotka asuskelevat jossain korpikylissä itsekseen. Onneksi Jumala toimii heidän elämässään ehkä kaikkein eniten ja nämä isoissa seurakunnissa aitiopaikoilla keikkuvat pellet kolisevat kuin tyhjät tynnyrit tyhjyyttään, ei auta lahjakkuus, ei auta raha, ei auta mikään, kun Jumala ei mielisty tähän teeskentelyyn.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä