Jatkoa täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000030354523
Tultuani Lapin yliopistoon huomasin ensimmäisestä päivästä lähtien vanhojen opiskelijoiden käyttäytyvän ylimielisesti uusia opiskelijoita kohtaan. Se liittyy rovaniemeläiseen kulttuuriin, jossa nuoretkin naiset muistuttavat espoolaisen silmin vanhanaikaista, tiukkaa ja ankaraa kirjastotätiä 70-luvulta. Olen sittemmin muodostanut ankaran vastarintasuhteen oman ainejärjestöni edustajiin, mutta kävin aluksi pari dialogia joidenkin heidän kanssaan.
Yksi dialogi sopii hyvin esimerkiksi suomalaisesta autoritaarisesta alistamiskulttuurista. Eräässä illanvietossa, joista pysyn jatkossa kaukana, ainejärjestön vastuuhenkilö loukkasi minua ja keskustelin siitä hänen tuttunsa kanssa jälkeen päin. Hän kertoi olleensa Yhdysvalloissa vaihdossa, jossa hänen mukaansa on "oikeasti" autoritaarinen ilmapiiri. Se keskustelu päättyi siihen kun hän yritti puolustella tuttuaan ja saada minut hyväksymään heidän paljaan ja raa'an ylempiarvoisuutensa. Vastasin siihen olevani häntä ylempänä ja opettavani häntä olemaan tekemättä aina niin kuin muut tahtovat.
Mieleeni tuli lisäys tähän dialogiin. Sanoisin vielä hänelle, ettei Yhdysvalloissa oikeasti ole autoritaarista, vaan sikäläinen individualismi vain näyttää suomalaisesta kuin pahimman laatuiselta pakkokulttuurilta. Täällä "oikeus" ja "totuus" syntyy ryhmälojaliteeteista kun taas Yhdysvalloissa yksilön oma-aloitteellisuudesta. Jos suomalaiselle sanoo, että "päätä itse", se kääntyy matkalla jonkinlaiseksi totaaliseksi hylkäämiseksi ja määräilyksi. Määräilyä harrastavat Suomessa ne, jotka eivät ole läheisiä, ja siksi vain vihamieliset ihmiset voivat meidän mielestämme puhua oma-aloitteellisuudesta toisille. Suomalainen yhteisöllisyys on tässä mielessä hierarkista käskyttämistä, joka näyttää suomalaisille liberaalimmalta kuin yksilöllinen vapaus. Pitäisikö tämä mielestäsi hyväksyä vai muuttaa enemmän yhdysvaltalaiseen suuntaan?
Lisään yhdysvaltaisen kulttuurin analyysini vielä sen, että Yhdysvalloissa on paljon ihan toisenlaista autoritaarisuutta, joka johtuu maan sotatilasta, ulkomaansuhteista ja oikeistohallituksesta. Sitä ei kuitenkaan voida samastaa yllä kuvaamaani suomalaiseen käskytyskulttuuriin. Kollegani viittaus Yhdysvaltojen autoritaariseen kulttuuriin koskee nimenomaan suomalaisen väärää käsitystä, joka kumpuaa hänen oman kulttuurinsa epäkohdista.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000030354523
Tultuani Lapin yliopistoon huomasin ensimmäisestä päivästä lähtien vanhojen opiskelijoiden käyttäytyvän ylimielisesti uusia opiskelijoita kohtaan. Se liittyy rovaniemeläiseen kulttuuriin, jossa nuoretkin naiset muistuttavat espoolaisen silmin vanhanaikaista, tiukkaa ja ankaraa kirjastotätiä 70-luvulta. Olen sittemmin muodostanut ankaran vastarintasuhteen oman ainejärjestöni edustajiin, mutta kävin aluksi pari dialogia joidenkin heidän kanssaan.
Yksi dialogi sopii hyvin esimerkiksi suomalaisesta autoritaarisesta alistamiskulttuurista. Eräässä illanvietossa, joista pysyn jatkossa kaukana, ainejärjestön vastuuhenkilö loukkasi minua ja keskustelin siitä hänen tuttunsa kanssa jälkeen päin. Hän kertoi olleensa Yhdysvalloissa vaihdossa, jossa hänen mukaansa on "oikeasti" autoritaarinen ilmapiiri. Se keskustelu päättyi siihen kun hän yritti puolustella tuttuaan ja saada minut hyväksymään heidän paljaan ja raa'an ylempiarvoisuutensa. Vastasin siihen olevani häntä ylempänä ja opettavani häntä olemaan tekemättä aina niin kuin muut tahtovat.
Mieleeni tuli lisäys tähän dialogiin. Sanoisin vielä hänelle, ettei Yhdysvalloissa oikeasti ole autoritaarista, vaan sikäläinen individualismi vain näyttää suomalaisesta kuin pahimman laatuiselta pakkokulttuurilta. Täällä "oikeus" ja "totuus" syntyy ryhmälojaliteeteista kun taas Yhdysvalloissa yksilön oma-aloitteellisuudesta. Jos suomalaiselle sanoo, että "päätä itse", se kääntyy matkalla jonkinlaiseksi totaaliseksi hylkäämiseksi ja määräilyksi. Määräilyä harrastavat Suomessa ne, jotka eivät ole läheisiä, ja siksi vain vihamieliset ihmiset voivat meidän mielestämme puhua oma-aloitteellisuudesta toisille. Suomalainen yhteisöllisyys on tässä mielessä hierarkista käskyttämistä, joka näyttää suomalaisille liberaalimmalta kuin yksilöllinen vapaus. Pitäisikö tämä mielestäsi hyväksyä vai muuttaa enemmän yhdysvaltalaiseen suuntaan?
Lisään yhdysvaltaisen kulttuurin analyysini vielä sen, että Yhdysvalloissa on paljon ihan toisenlaista autoritaarisuutta, joka johtuu maan sotatilasta, ulkomaansuhteista ja oikeistohallituksesta. Sitä ei kuitenkaan voida samastaa yllä kuvaamaani suomalaiseen käskytyskulttuuriin. Kollegani viittaus Yhdysvaltojen autoritaariseen kulttuuriin koskee nimenomaan suomalaisen väärää käsitystä, joka kumpuaa hänen oman kulttuurinsa epäkohdista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuinkahan ylimielisesti siellä Yhdysvalloissa jotkut opiskelijat käyttäytyvät opiskelutovereitaan ja opettajiaan kohtaan, kun ryhtyvät ammuskelemaan heitä vähemmäksi? Suomessa en muista hetkeen sattuneen vastaavaa edes Rovaniemellä.
ammuskelijat ovat jyrkän ja kovan luokkakulttuurin häviäjiä, jotka vieraantuvat ja sairastuvat henkisesti, koska eivät pysty toimimaan itsenäisinä yksilöinä.
Mutta se ei ole sama asia kuin suomalainen yhteisön harjoittama väkivalta yksilöiden kuuliaisuuden varmistamiseksi.
Yhdysvallat on vain yksi merkki siitä, miten Suomessa kulttuuri on viallinen. Olen kokenut, että yksilö on paremmassa asemassa KAIKISSA muissa maissa. Täällä yhteisön kiinteyttä ylläpidetään saatanan patologisin menetelmin.
Jos lähden vaihto-opiskeluun ulkomaille, ongelmani ratkeaa saman tien pois päiväjärjestyksestä kunnes palaan takaisin Suomeen.
Suomalaisella on ulkomailla paha olla, koska hän ei saa muita tekemään haluamallaan tavalla. Ulkomaalaisella on Suomessa paha olla, koska muut pakottavat hänet tekemään haluamallaan tavalla. Yhdysvalloissa ja Suomessa yksilöitä pakotetaan samasta syystä (johtavien yksilöiden normien ylläpitämiseksi) ja samaa asiaa varten (pääoman omimista luokkahierarkiassa nousemiseksi). Yhdysvalloissa vain pakottamisen tekevät yksilöt ja Suomessa yhteisö. Yksilöjä ja yhteisöä kumpiakin johtavat kapitalistit, joilla eniten pakotevaltaa muihin nähden. Yhdysvalloissa vallitsevien normien mukaan yksilöllä on oikeus kilpailla pääomasta, kun taas Suomen normien mukaan yksilön on tehtävä niin kuin johtajien yhdenmukaisesti hallittu yhteisö määrää. Yhdysvalloissa ei ole mitään yhteisöä kapitalistien ja yksilöiden välissä, vaan on vain kapitalistit hierarkisessa järjestyksessä. Se ei sovi suomalaiselle, joka odottaa voivansa vaikuttaa yhteisöön, mutta kohtaakin itsenäisiä yksilöitä, joilta hän ei saa tavallisia etuoikeuksiaan. Ulkomaalaiselle ei sovi Suomessa se, että hänen pitäisi lopettaa olemasta yksilö ja astua ruotuun tekemään niin kuin kokonainen valtahierarkia määrää. Minä viihdyn paremmin ulkomaisessa kapitalismissa, koska minulla on erilaisia pääomia, joiden avulla voin yksilöitä vastaan taistellessani nousta korkeammalle kuin yhteisöllisessä valtahierarkiassa. Se mitätöi kaikki yksilölliset kyvyt ja pakottaa ohittamaan perinteiset portinvartijat huipulle.
Suomessa ihmiset sairastuvat henkisesti, koska yhteisön armoton muotittaminen ei anna tilaa yksilölliselle luovuudelle. Ulkomailla ihmiset sairastuvat henkisesti, koska heillä ei ole mahdollisuuksia voittaa itseään mahtavampia yksilöitä. Henkinen sairaus on niin ollen sosiologisesti syntynyt sairaus, joka johtuu luokkayhteiskunnasta, jossa hierarkiset, vaikkakin toisistaan erilaiset, rakenteet mitätöivät yksilöiden etuja.
Toiseen näkökulmaan: ymmärtääkseni ihanneolotila yksilön ja yhteisön välisissä olotiloissa on positiivinen ja rauhanomainen sosialisaatio, jossa yhteisö kannustaa yksilön noudattamaan yhteisön normeja. Suomessa ongelmana lienee juuri tapojen primitiivisyys ja karkeus, ei sanoman sisältö. Yhteisön sanoma on sama kaikkialla maailmassa.
Niin hyvässä kuin pahassa vasemmistolaisuus on aina totaalinen, kokonaisvaltainen ideologia. Se vaatii yksilöltä kaiken eivätkä sille kelpaa epämääräiset puolinaisuudet. Se, joka haluaa korostaa omaa yksilöllisyyttään ja erinomaisuuttaan jää helposti yksin ja massojen jalkoihin.
Tuo on virheolettamus.
http://www.youtube.com/watch?v=xA7KvjmKsTw
Suomessa yksilöllisesti toimiva tallotaan massan jalkoihin, ulkomailla ei. Ulkomailla ei ole massoja.
Vasemmistolainen tavoittelee tasa-arvoa turvallisuuden ja vapauden kustannuksella. Tavoittelen sosialistista pääoman tasa-arvoista uusjakoa. Oikeistolainen tavoittelee turvallisuutta tai vapautta tasa-arvon kustannuksella.
Lisäisin analyysini vielä sen, miten ulkomaalainen ja suomalainen voi hyötyä vieraasta kulttuurista. Ulkomaalainen voi nauttia Suomessa siitä, että yksilöt ovat melko viattomia ja hampaattomia, ja kollektiiviseen valtahierarkiaan sidottuja. Hänellä on levollinen mieli, kun häntä ei konfrontoida. Pitkän päälle ulkomaalainen kuitenkin kohtaisi samat ongelmat kuin syntyperäinen suomalainen! Suomalainen voi nauttia ulkomailla siitä, että hänen yläpuolellaan ei ole kollektiivista tyranniaa. Samat asiat pätevät pitkän päälle tässäkin.
työväenluokasta etkä todellisesta vasemmistolaisuudesta.
Liberalismi on steriili, hengetön ideologia, jolta puuttuvat juuret elämän perustaan – kansaan ja maahan.
Keskiluokkaistuneet sosiaalidemokraatit uskovat, että maailman köyhien pelastaminen globalisaation avulla vaatii uhrauksia vain lattiatason duunareilta, heikosti koulutetuilta raatajilta – heidän työpaikkansa voidaankin mainiosti uhrata kansainvälisen harmonian nimissä.
Keski- ja yläluokasta tuleville vasemmistohumanisteille ei ole koskaan ollut mikään ongelma uhrata suomalaisten teollisuustyöläisten edut oikeudenmukaisemman kansainvälisen työnjaon nimissä. Elämänsä perusteet menettäneille nämä hyväosaiset elämän teoreetikot tarjoavat loputonta uudelleenkouluttautumista. Elämmekin koulutusharhassa, jonka tarkoitus on peittää sosiaalidemokraattien petos.
Keski- ja yläluokasta tuleville vasemmistohumanisteille suomalaiset työtätekevät ovat aina liian rikkaita.
Halvan ulkomaisen työvoiman virtaaminen Suomeen johtaa siihen, että yhä useammasta käytännön taitoja ja ruumiillista työtä vaativasta alasta tulee työehdoiltaan, työolosuhteiltaan ja palkkaukseltaan sietämätön suomalaisille. Kun halpa ulkomainen työvoima sitten valtaa nämä alat, liberaalit ( ja etenkin kaltauisesi juurettomat ns. vasemmistolaiset) voivat täysin viattomina osoittaa, että suomalaiset eivät yksinkertaisesti enää halua tehdä kaikkia töitä ja siksi ulkomainen työvoima on välttämätöntä.
Muistakaa kaksi asiaa:
1. Globalisaatio ei ole mahdollisuus vaan katastrofi.
2. Vapaata maailmantaloutta ja hyvinvointiyhteiskuntaa ei voi yhdistää.
Ainoastaan työväenluokalle isänmaa todella merkitsee jotain.
Työväenluokka nousee tai kaatuu isänmaansa mukana. Siksi juuri työväenluokka on kansallisen vallankumouksen kulmakivi.
Työväenluokka on kansakunta!
¨
Kuinka te voitte sanoa ettei hän ymmärrä mitään? Tarkoitatteko ettei hän ole samaa mieltä valtaväestön kanssa.
Yhteiskuntaa täytyy kehittää siihen suuntaan ettei ihmisten tarvitse työtä tehdä jollei hän itse tahdo. Koneistamalla kaikki työt mitkä eivät tarvitse ihmisten kättentaitoja.
Japani on hyvä esimerkki teknologian hyödyntämisessä konkreettisen työn korvaajana. Mitä kone ei kykene tekemään sen työn tekee vielä ihminen. 30-vuoden päästä ihmisiä on yli 9 miljardia eikä työllä eläminen ole enään mahdollista.
"Ainoastaan työväenluokalle isänmaa todella merkitsee jotain."
Katson kuuluvani työväenluokkaan ja minulle isänmaa ei merkitse mitään, ainakaan siinä mielessä olenko valmis puolustamaan maatani henkeni kaupalla... Vuokrakaksion takia en ole valmis kuolemaan... Kummasti on tutuilla joilla on omaisuutta kertynyt vuosien varrella alkanut maanpuolustustahto nousemaan samaa tahtia kiinteän omaisuuden myötä...
Oma käytöksesi on edelleen samanlaista kuin ollessasi Kellokosken nuoriso-osastolla. Pidätkö tosiaan omaa käytöstäsi hyvänä?
Tässä vähän perspektiiviä sinne Rovaniemellekin...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000022&posting=22000000021753268
Hauska testi metrossa
Kirjoittanut: t.i.ruskeepaa 1.12.2006 klo 22.21
Pidin Goretex-takkini huppua siten että piilotti silmäni. Vastapäätä istuutui pikkupoika äitinsä kanssa, joka oli sellainen kylmä uranainen, joka ei osaa puhua lapselleenkaan ilman mutkatonta, päämäärähakuista, komentelevaa ja suorituskeskeistä käyttäytymistä. Hän oli auktoriteetti. Koska en näyttänyt hänelle silmiäni hän ei saanut minuun määräyskontaktia. Hän ei selvästi pitänyt läsnäolostani. Hän yritti myös vittuilla sanomalla pojalleen siten että minäkin kuulin, ettei pojan tule puhua ventovieraille, ja yritti näin vihjata minulle ,että minä olen muka arvaamaton, vaarallinen ja pelottava. Pysyin hupun alla, joka suututti naista vielä enemmän. Noustuani pysäkille jäädäkseni heitin reppuani 3 kertaa vasemmalla kädellä siten, että sain kiinni oikeasta hihnasta, jotta sain laitettuani sen selkääni. Nainen käänsi päänsä nopeasti minuun päin.
Sitten ollessani spinnaamassa alapuolella olevan punttisalin äijät, akat ja teinit kukin katselivat minua saadakseen minulta "osa yhteisöä" reaktion, osoituksen tavallisuudesta. Hain sen sijaan sellaista katseenliikuttamista, jota ulkomaalaiset mustaihoiset käyttävät, itseriittoinen, välinpitämätön ja huoleton. He eivät katso silmiin ketään tuntematonta. Minua siis haastettiin toistuvasti ja koko 2 h harjoituksen ajan, ja sitten kun puolustauduin "osa yhteisöä"-haasteetta vastaan, ensin yksi äijistä naureskeli itsekseen siitä kuinka "kummallinen" hänestä olin. Hän ei voinut uskoa, että toimin eri tavalla kuin suomalaisen kuuluu toimia. Sitten tapahtui jotakin arvaamatonta. Spinnauspyörien parvelle tuli yhtäkkiä väenryntäys. Kaikki halusivat treenata siellä missä minäkin ja osa vapaata ja itsenäistä leiriäni. Nämä ihmiset myös treenasit kovempaa kuin alapuolella olevat. Taisin innoittaa ja inspiroida ihmisiä itsenäiseen ajatteluun, kun menestyksekkäästi torjuin suomalaisen yhteisön autoritaariset vaatimukset.
Tästä päätellen suomalaiset kärsivät siinä missä minäkin yhteisömme säännöistä ja toivoisivat, että joku näyttäisi heille miten he voivat toteuttaa itseään huolimatta muista.
JA MUUTKIN SEURAAVAT IHMEELLISIÄ SEIKKAILUJASI:
Yhteisön väkivalta
Kirjoittanut: tebe 29.10.2007 klo 13.50
En perin kummallista, että sinä aina syytät muita siitä mitä itse teet.
Riehut marketeissa ja metroissa ja "haastat ihmisiä". Halveksit muita ihmisiä ja sen jälkeen ihmettelet, että ihmiset vieroksuvat sinua.
Asetat itsesi muiden yläpuolelle. Luulet, että sinun "totuutesi" on ainoa oikea, vaikka luulosi ja väitteesi ovat kaikkea muuta kuin faktaa.
Olet kertonut kiusaavasi pikkulapsia, äitejä, kaupan kassoja jne. Mikä antaa sinulle sen jälkeen oikeuden arvostella jatkuvasti muita siitä, että muut eivät tee kuten sinä haluat?
Peräänkuulutat "demokratiaa", mutta kuitenkin kaikki muut kuin sinä ovat väärässä. Loogista?
Ei vaan puhdasta iiroilua.
Olet kertonut, että et pysty työllistymään, koska aloitat heti riehumisen ja kiukuttelun uudella työpaikallasi. Ja sitten väität että se on työnantaja vika kun koeaikasi päättyy irtisanomiseen vaikka työnantajalla ei ole muuta mahdollisuutta, koska sinä mädätät työilmapiirin "konfrontoimalla" kaikkia auktoriteettejä ja sekoilemalla.
Olisikohan nyt jo aika katsoa peiliin ja lopettaa muiden syyllistäminen.