Tämähän on sinänsä ihan mielenkiintoinen kysymys; onhan asevelvollisuuslaki tietyssä mielessä vanhoillisia perinteitä ja ajatusmalleja kunnioittava. Tämä on nyt intuitiota, mutta vaikea kuvitella jonkun PV:n komentajan tunnustavan olevansa ateisti... Vanhoillisia natsikäppänöitä ne kaikki ovat. Mutta joo, nyt sitten asiaan.. (Piti nyt sentään vähän vihaa purkaa).
"Koti, uskonto, isänmaa"-merkitseekö tämä hokema sinulle jotain? Saako se sinut voimaan pahoin? Itse taivun ehdottomasti jälkimmäiseen, sillä en näe kyseisessä lauselmassa minkäänlaista tolkkua. "Koti"- se nyt vaan on paikka johon olen sattunut syntymään, tottakai imien ympäristöstäni vaikutteita ja kokien sen siten jotenkin läheiseksi. Pidän tätä läheisyyden tunnetta kuitenkin negatiivisena vaikutuksena, koska se helposti estää tarkkailemasta maailmaa avarakatseisesti. En siis näe, etten voisi sopeutua yhtä hyvin moneen muuhun maailmanosaan, niin että voisin kutsua sitä "kodiksi". Puhuttaessa "kodista" voidaan aina edetä astetta laajempaan käsitteeseen (Suomi->maapallo jne.), kunnes lopulta saavutetaan tämä universumi/tämä ulottuvaisuus. Vasta tämän ulkopuolella ihminen voi todella tuntea olonsa vieraaksi. "Uskonto"- itselleni merkityksetön käsite, koska sen totuudellisuudesta ja alkuperästä ei voi olla mitään varmoja lähteitä. Ainoa keino terveen maailmankatsomuksen saavuttamiseksi on tarkkailla maailmaa mahdollisimman esteettömästi/ihmisolennolle suotujen lähtökohtien varassa. Nämä lähtökohdat voivat vaikuttaa puutteellisilta, mutta ne on tiedostettava, menemättä niiden ulkopuolelle. Esim. moraaliset 'tuntemuksemme' on otettava huomioon, mutta vain käytännöllisessä mielessä; niiden ei saa antaa vaikuttaa teoreettiseen ajatteluumme (lue: moraali velvoittaa, mutta se on silti lähtöisin itsestämme). Lyhyesti sanottuna uskonto (yhteiskunnassa) on kommunismia: se antaa ihmiselle toiminnallisia ohjeita, tehden näin tämän sokeaksi itseään kohtaan. Tässä ei ole merkitystä, mistä uskonnosta puhumme, oli se kristinusko tai vaikka Saatanan Kirkko. Tämä nyt menee hyvin teoreettiseksi, mutta vasta-argumentoija voi tietysti sanoa että uskonnollisuuskin lähtee 'ihmisestä itsestään'. Tämä on kieltämättä yksi näkemys, mutta itse luotan vakaasti Kantin "järjen itsekritiikkiin": ihmismielelle 'ulkopuolinen aines' on karsittava ajattelusta. Joka tapauksessa "uskonto" siis yleisesti auttaa ihmisväestön kontrolloimista (vielä kun sillä on valtion tuki). Uskoisin, että sivarien ja totaalien keskuudessa on suhteellisesti huomattavasti enemmän ateisteja.
"Isänmaa"-jännä käsite. Yrittää jotenkin sitoa yksilön "perimäänsä", näin tehden tämän kyvyttömäksi itsereflektiolle ja progressiolle. Itse en usko, että isänmaallisuus on millään tasolla hyödyllinen tuntemus, paitsi tietysti kun se on järkiperäistä. Tässäkään emme tietenkään voi sivuuttaa moraaliamme, joka ehkä velvoittaa meitä "kunnioittamaan isänmaatamme ja perimäämme", mutta emme voi myöskään antaa tämän tuntemuksen ujuttautua tiedostavaan ajatteluumme. Toisin sanoen, taas Kantiin tukeutuen, tunne itsesi! tunne rationaalisen ajattelusi rajat ja tiedosta ne! Ihminen nousi muiden eläinten yläpuolelle poikkeuksellisen järkiperäisen todellisuudentiedostamisensa vuoksi, eikä sille saa kääntää selkää tässäkään evoluution vaiheessa.
Johtopäätöksenä siis voitaneen sanoa, että varusmiehillä on usein muita konservatiivisemmat/vähemän reflektoidut arvot. Jälkimmäinen termi viittaa siis siihen, että he eivät ole vaivautuneet/kyenneet löytämään todellisia arvojaan itsereflektion kautta (tai he kokevat "perimänsä"/intuitionsa/vaikkapa "eläimellisen luontonsa" liian velvoittavaksi, jotta voisivat irroittautua siitä). Mielestäni on hyvin vakava virhe, että valtio ja kirkko ovat yhä sidottuina toisiinsa; tämä voitaisiin sivistysvaltiossa katsoa puhtaaksi propagandan levittämiseksi valtion taholta. En kyllä tiedä miten yleistä valtion ja kirkon liitto länsimaissa on. Kirkkoon kuulumaton todennäköisesti tuntee olonsa hyvin vaivautuneeksi palvellessaan eriarvoista järjestelmää kuin mitä hänen oma arvomaailmansa edustaa. Toisaalta, kun valtio ja kirkko viimein eroavat toisistaan, on todennäköisesti myös asevelvollisuusjärjestelmä kaatunut/kaatumaisillaan, koska tämä ero symbolisoi myös ihmisten ajattelurakenteen sitoutuneisuuden vähittäistä purkautumista.
Mielipiteitä/empiirisiä kokemuksia/yleistä keskustelua?
"Koti, uskonto, isänmaa"-merkitseekö tämä hokema sinulle jotain? Saako se sinut voimaan pahoin? Itse taivun ehdottomasti jälkimmäiseen, sillä en näe kyseisessä lauselmassa minkäänlaista tolkkua. "Koti"- se nyt vaan on paikka johon olen sattunut syntymään, tottakai imien ympäristöstäni vaikutteita ja kokien sen siten jotenkin läheiseksi. Pidän tätä läheisyyden tunnetta kuitenkin negatiivisena vaikutuksena, koska se helposti estää tarkkailemasta maailmaa avarakatseisesti. En siis näe, etten voisi sopeutua yhtä hyvin moneen muuhun maailmanosaan, niin että voisin kutsua sitä "kodiksi". Puhuttaessa "kodista" voidaan aina edetä astetta laajempaan käsitteeseen (Suomi->maapallo jne.), kunnes lopulta saavutetaan tämä universumi/tämä ulottuvaisuus. Vasta tämän ulkopuolella ihminen voi todella tuntea olonsa vieraaksi. "Uskonto"- itselleni merkityksetön käsite, koska sen totuudellisuudesta ja alkuperästä ei voi olla mitään varmoja lähteitä. Ainoa keino terveen maailmankatsomuksen saavuttamiseksi on tarkkailla maailmaa mahdollisimman esteettömästi/ihmisolennolle suotujen lähtökohtien varassa. Nämä lähtökohdat voivat vaikuttaa puutteellisilta, mutta ne on tiedostettava, menemättä niiden ulkopuolelle. Esim. moraaliset 'tuntemuksemme' on otettava huomioon, mutta vain käytännöllisessä mielessä; niiden ei saa antaa vaikuttaa teoreettiseen ajatteluumme (lue: moraali velvoittaa, mutta se on silti lähtöisin itsestämme). Lyhyesti sanottuna uskonto (yhteiskunnassa) on kommunismia: se antaa ihmiselle toiminnallisia ohjeita, tehden näin tämän sokeaksi itseään kohtaan. Tässä ei ole merkitystä, mistä uskonnosta puhumme, oli se kristinusko tai vaikka Saatanan Kirkko. Tämä nyt menee hyvin teoreettiseksi, mutta vasta-argumentoija voi tietysti sanoa että uskonnollisuuskin lähtee 'ihmisestä itsestään'. Tämä on kieltämättä yksi näkemys, mutta itse luotan vakaasti Kantin "järjen itsekritiikkiin": ihmismielelle 'ulkopuolinen aines' on karsittava ajattelusta. Joka tapauksessa "uskonto" siis yleisesti auttaa ihmisväestön kontrolloimista (vielä kun sillä on valtion tuki). Uskoisin, että sivarien ja totaalien keskuudessa on suhteellisesti huomattavasti enemmän ateisteja.
"Isänmaa"-jännä käsite. Yrittää jotenkin sitoa yksilön "perimäänsä", näin tehden tämän kyvyttömäksi itsereflektiolle ja progressiolle. Itse en usko, että isänmaallisuus on millään tasolla hyödyllinen tuntemus, paitsi tietysti kun se on järkiperäistä. Tässäkään emme tietenkään voi sivuuttaa moraaliamme, joka ehkä velvoittaa meitä "kunnioittamaan isänmaatamme ja perimäämme", mutta emme voi myöskään antaa tämän tuntemuksen ujuttautua tiedostavaan ajatteluumme. Toisin sanoen, taas Kantiin tukeutuen, tunne itsesi! tunne rationaalisen ajattelusi rajat ja tiedosta ne! Ihminen nousi muiden eläinten yläpuolelle poikkeuksellisen järkiperäisen todellisuudentiedostamisensa vuoksi, eikä sille saa kääntää selkää tässäkään evoluution vaiheessa.
Johtopäätöksenä siis voitaneen sanoa, että varusmiehillä on usein muita konservatiivisemmat/vähemän reflektoidut arvot. Jälkimmäinen termi viittaa siis siihen, että he eivät ole vaivautuneet/kyenneet löytämään todellisia arvojaan itsereflektion kautta (tai he kokevat "perimänsä"/intuitionsa/vaikkapa "eläimellisen luontonsa" liian velvoittavaksi, jotta voisivat irroittautua siitä). Mielestäni on hyvin vakava virhe, että valtio ja kirkko ovat yhä sidottuina toisiinsa; tämä voitaisiin sivistysvaltiossa katsoa puhtaaksi propagandan levittämiseksi valtion taholta. En kyllä tiedä miten yleistä valtion ja kirkon liitto länsimaissa on. Kirkkoon kuulumaton todennäköisesti tuntee olonsa hyvin vaivautuneeksi palvellessaan eriarvoista järjestelmää kuin mitä hänen oma arvomaailmansa edustaa. Toisaalta, kun valtio ja kirkko viimein eroavat toisistaan, on todennäköisesti myös asevelvollisuusjärjestelmä kaatunut/kaatumaisillaan, koska tämä ero symbolisoi myös ihmisten ajattelurakenteen sitoutuneisuuden vähittäistä purkautumista.
Mielipiteitä/empiirisiä kokemuksia/yleistä keskustelua?
Vastaukset 5
Vanhimmat
uskoo "Kanttiloihin" ja toiset johonnii muuhu.
"uskoo "Kanttiloihin" ja toiset johonnii muuhu."
En mielestäni 'usko' mihinkään, vaan pyrin käsittelemään tiedollisia kokemuksiani mahdollisimman järkiperäisesti. Voidaanko sanoa, että "uskon ihmismieleen"? Tämä on kieltämättä eräs väite, mutta sen käsittely veisi niin paljon aikaa ja vaivaa, että tuskin täällä kukaan on niin asiasta kiinnostunut...
Kanthan oli siinä mielessä uraauurtava ja vallankumouksellinen filosofi, että hän hyvin pitkälti vaikutti nykyiseen jokapäiväiseen maailmankatsomukseemme ja luonnontieteiden kehitykseen. Hänhän erottelee "oliot sinänsä" ja ihmisen näiden olioiden tarkkailijana. Näiden kahden välillä on tehtävä selvä ero; ihminen ei voi koskaan täysin käsittää havaitsemaansa oliota. Tähän ontologiseen teoriaan liittyy myös Kantin kuvaus ihmismielen eri kategorioista, joiden perusteella ihminen tulkitsee havaintonsa yksiselitteisesti ilmaistuna mahdollisiksi tai mahdottomiksi. On selvää että tämä teoria toimii oivana aseena argumentaatiossa uskontoja vastaan. Tässä vielä lisätietoa Kantista ja hänen filosofiastaan (kannattaa siis lukea ainakin kohdasta "Kant's philosophy" eteenpäin).
http://en.wikipedia.org/wiki/Kant
Otat koti/uskonto/isänmaa lausahduksen turhan kirjaimellisesti. Sillä ei tarkoiteta, että jokaisella olisi konkreettisesti nämä asiat, ja niiden puolesta taisteltaisiin, vaan viitataan jokaisen oikeuteen omata ko. asiat ja oikeuteen säilyttää ne.
"Johtopäätöksenä siis voitaneen sanoa, että varusmiehillä on usein muita konservatiivisemmat/vähemän reflektoidut arvot."
Tämä on yksi versio sivareiden suosikkipropagandalausahduksesta "jos varusmiehet osaisivat ajatella itse, he eivät menisi armeijaan". Esität oman ajattelumallisi ainoana oikeana, ja halvennat muiden ajattelumaailmaa. Entä jos joku oikeasti uskoo johonkin jumaluuteen, entä sitten? Tekeek se hänen ajattelumaailmastaan huonomman.
Itselle "koti" on se paikka, missä sydän on. Sinä määrittelet metafyysisellä höpötykselläsi asian ihan vääriin mittakaavoihin. Tuskin sinäkään tuntisit oloasi kotoisaksi vieraalla planeetalla, saati vieraassa aurinkokunnassa.
"Otat koti/uskonto/isänmaa lausahduksen turhan kirjaimellisesti. Sillä ei tarkoiteta, että jokaisella olisi konkreettisesti nämä asiat, ja niiden puolesta taisteltaisiin, vaan viitataan jokaisen oikeuteen omata ko. asiat ja oikeuteen säilyttää ne. "
En mielestäni ota; kuten myöhemmin tekstissäni esitin, mielestäni nämä "omistusoikeudet" voidaan kumota järkiperäisellä ajattelulla. Tekstini pointtina olikin juuri tämä.
"Esität oman ajattelumallisi ainoana oikeana, ja halvennat muiden ajattelumaailmaa. Entä jos joku oikeasti uskoo johonkin jumaluuteen, entä sitten? Tekeek se hänen ajattelumaailmastaan huonomman."
Ei tee huonompaa. Kuten ilmaisin jo tekstissäni, näille omillenikaan näkemyksille ei ole varmoja "todisteita". Näen kuitenkin, että se on paras tapa suhtautua maailmaan. Tämänhän takia filosofia alunperin kehittyi ja asioista alettiin keskustella käytännöllisen elämän ylittävässä skaalassa: yritetään löytää paras tapa suhtautua maailmankaikkeuteen ja todisteita sille.
"Tämä on yksi versio sivareiden suosikkipropagandalausahduksesta "jos varusmiehet osaisivat ajatella itse, he eivät menisi armeijaan"."
Totuus on kuitenkin, että asevelvollisuusjärjestelmä on väestön kollektiivinen tapa ajatella, ja se harvoin vastaa täsmälleen yksilön omaa arvomaailmaa. Suomalaiset ovat siis suurelta osin ainakin jokseenkin kommunisteja/valvontayhteiskunnan kannattajia. Kysymyshän on siitä, että järjestelmä ei juuri anna yksilölle sijaa ajatella itse. Hän on näin "demokratian uhri", mikä kuulostaa aika kornilta. Näinhän on toisaalta asian laita kaikkien lakien osalta, mutta tämä laki jotenkin eroaa luonteeltaan sen verran muista, että sen voisi nostaa erikoistapaukseksi ja epämiellyttäväksi esimerkiksi.