STEFANOS KIVITETÄÄN
Apt. 7:54-8:1
--
7:54 Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa.
7:55 Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella
7:56 ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella".
7:57 Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä
7:58 ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen.
7:59 Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!"
7:60 Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Ja sen sanottuaan hän nukkui pois.
--
8:1 Myös Saulus hyväksyi Stefanuksen surmaamisen. Ja sinä päivänä nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan; ja kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit.
--
Vastustajien mitta tulee täyteen. He keskeyttävät Stefanuksen.
Stefanus näkee näyn. Siinä hän näkee taivaan avoinna ja ”Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella” (55,56).
”Ihmisen Poika” oli nimi, jota Jeesus oli itsestään käyttänyt. Jeesus oli siis Jumalan lähettämä Messias.
Kuulijat kokivat tämän jumalanpilkkana. Tällaista ei ollut lupa sanoa.
Niinpä he ” huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät” (57,58).
Pilkkaajahan oli Mooseksen lain mukaan (3. Moos. 24:14) kivitettävä ”leirin ulkopuolella”. Teloitus oli laiton, koska sitä juutalaisilla ei ollut lupa panna täytäntöön ilman roomalaisten hyväksyntää.
Stefanus rukoilee ennen kuolemaansa pyöveliensä puolesta samoin, kuin Jeesuskin oli tehnyt (60). Stefanus kuoli ensimmäisenä Kristuksen marttyyrinä.
Myös Saulus hyväksyy Stefanuksen surmaamisen (8:1). Luukas mainitsee Sauluksen ikään kuin ohimennen. Jatkossa hänestä, eli Paavalista, tulee kuitenkin kertomuksen päähenkilö.
--
2. Jos ahdistuksen tie on edessämme,
myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme.
Hän itse meille rauhan valmistaa.
(Virsi 600:1. Sanat ovat DIETRICH BONHOEFFERIN.)
Saksalainen pappi Dietrich Bonhoeffer (1906 - 1945) kirjoitti tämän virren.
Hänet oli natsien toimesta vangittu ja hirtettiin keskitysleirillä.
Apt. 7:54-8:1
--
7:54 Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa.
7:55 Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella
7:56 ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella".
7:57 Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä
7:58 ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen.
7:59 Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!"
7:60 Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Ja sen sanottuaan hän nukkui pois.
--
8:1 Myös Saulus hyväksyi Stefanuksen surmaamisen. Ja sinä päivänä nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan; ja kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit.
--
Vastustajien mitta tulee täyteen. He keskeyttävät Stefanuksen.
Stefanus näkee näyn. Siinä hän näkee taivaan avoinna ja ”Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella” (55,56).
”Ihmisen Poika” oli nimi, jota Jeesus oli itsestään käyttänyt. Jeesus oli siis Jumalan lähettämä Messias.
Kuulijat kokivat tämän jumalanpilkkana. Tällaista ei ollut lupa sanoa.
Niinpä he ” huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät” (57,58).
Pilkkaajahan oli Mooseksen lain mukaan (3. Moos. 24:14) kivitettävä ”leirin ulkopuolella”. Teloitus oli laiton, koska sitä juutalaisilla ei ollut lupa panna täytäntöön ilman roomalaisten hyväksyntää.
Stefanus rukoilee ennen kuolemaansa pyöveliensä puolesta samoin, kuin Jeesuskin oli tehnyt (60). Stefanus kuoli ensimmäisenä Kristuksen marttyyrinä.
Myös Saulus hyväksyy Stefanuksen surmaamisen (8:1). Luukas mainitsee Sauluksen ikään kuin ohimennen. Jatkossa hänestä, eli Paavalista, tulee kuitenkin kertomuksen päähenkilö.
--
2. Jos ahdistuksen tie on edessämme,
myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme.
Hän itse meille rauhan valmistaa.
(Virsi 600:1. Sanat ovat DIETRICH BONHOEFFERIN.)
Saksalainen pappi Dietrich Bonhoeffer (1906 - 1945) kirjoitti tämän virren.
Hänet oli natsien toimesta vangittu ja hirtettiin keskitysleirillä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sen tähden vainot oli että sanoma lähtisi leviämään, sillä tuli ei pala ilman tuulta.
>8:1 Myös Saulus hyväksyi Stefanuksen surmaamisen. Ja sinä päivänä nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan; ja kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit. <
Tässä on erikoinen kohta joka on jäänyt monelta huomaamatta.
Karkuun lähtijät evankelioivat nopeasti Juudean ja Samarian, ja perustivat seurakuntia sinne, he myös kastoivat kaikki valmiiksi, mutta nämä uudet seurakunnat olivat voimattomia. Silloin pyydettiin apostolit Jerusalemista laskemaan kädet niiden päälle ja nekin saivat voiman.
Nämä jotka lähtivät karkuun oli saanut voiman kun apostolit oli laskenut kädet niiden päälle, mutta he eivät voineet antaa sitä eteenpäin. Seurakuntia he pystyivät perustamaan ja kastamaan, mutta ei antamaan voimaa. Miksi?
Mitä ajattelette tästä kohdasta, "paitsi apostolit."?
Jos osaatte vastata niin olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteenne.
Vaikea kysymys.
Ehkä kansa piti heitä niin suuressa arvossa, ettei heihin uskallettu kajota.
Stefanukselle saatiin pitää suuret "valittajaiset" (8:2) osoittaa sen, että kristinuskolla oli paljon kannattajia.
Esa T: "Nämä jotka lähtivät karkuun oli saanut voiman kun apostolit oli laskenut kädet niiden päälle, mutta he eivät voineet antaa sitä eteenpäin. Seurakuntia he pystyivät perustamaan ja kastamaan, mutta ei antamaan voimaa. Miksi"?
---
Hyvä kysymys.
Voisimmeko palata tähän aiheeseen myöhemmin, kun etenemme Apt. Teoissa niin pitkälle.
Aiheesta on paljon keskustelua kaste-palstalla:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000030343787&view_mode=flat
Jumala puhdistaa omansa niin kuin kulta puhdistetaan. Luonnollinen kultakaan ei voi enää puhdistuksen jälkeen likaantua, ainoastaan pintaa voidaan välillä kiillottaa.
Apostolit olivat käyneet sen puhdistuksen läpi, eikä vainolla ollut enää mitään tehtävää heidän kohdalla. Siksi he eivät joutuneet myöskään pakenemaan muun seurakunnan mukana. Jumalan sinetti antoi heille koskemattomuuden.
Uskon että tässä on myös kuva tulevista vainon ajoista, joissa ne uskovat jotka ovat puhdistettu valmiiksi eivät joudu myöskään enää vainon kohteeksi.
Pyhällähengellä täyttyminen tuo voiman mukanaan, mutta sitä ennen Pyhällähengellä on monta tehtävää.
1 Nämä apostolit olivat olleet ensin Johanneksen opetuslapsia.
2 Seuraavaksi Jeesuksen opetuslapsia, jolloin heille annettiin valta ajaa pois riivaajia ja pahoja henkiä, ja parantaa sairaita ja herättää kuolleita.
3 Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen, lukittujen ovien takana Jeesus sanoi,"ottakaa pyhähenki." Voimaa ei kuitenkaan siinävaiheessa vielä tullut.
4 Helluntai päivänä taivaasta tuli laskeutui heidän päälle ja he täyttyivät pyhällähengellä. Silloin tuli voima, joka heille oli luvattu.
Sama Pyhähenki teki työtä apostoleissa Johanneksen opetuslapseudesta siihen asi että he saivat voiman. Myöskin sama Pyhähenki suojasi heitä Jerusalemissa, eikä heidän tarvinnut lähteä karkuun, vaikka kaikki muu seurakunta lähti.