Rakkaus ei etsi omaaetua, rakkaus on uhrautuva ja vilpitön. Rakkaus Herraan johdattaa meitä kulkemaan Hänen viitoittamaansa tietä, siinä ei ole omia pyyteitä.
"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi"
Missä kuljetkin, pidä aina Hänet mielessäsi. Sillä Hän on turvasi, apusi... kaikkesi.
"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi"
Missä kuljetkin, pidä aina Hänet mielessäsi. Sillä Hän on turvasi, apusi... kaikkesi.
Vastaukset 19
Vanhimmat
8 (62:9) Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme. (sela)
9 (62:10) Ihmisiin ei ole luottamista, he ovat vain tuulenhenkäys. Vaakakupissa he eivät paljon paina, kaikki he ovat tyhjää ilmaa. [Ps. 118:9, 146:3; Jer. 17:5]
10 (62:11) Älkää luottako väkivaltaan, älkää rakentako ryöstösaaliin varaan. Vaikka omaisuutenne karttuu, älkää kiinnittäkö siihen sydäntänne. [Job 31:24,25 ]
11 (62:12) Jumala on sanonut kerran, kahdesti olen tämän kuullut: Jumalan on valta.
12 (62:13) Sinun, Herra, on uskollisuus. Sinä maksat ihmiselle hänen tekojensa mukaan. [Job 34:11 ]
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en minä mitään olisi.
Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei pöyhkeile, ei kersku.
Ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa."
rakkaus on juuri tuollainen kuin tuossa Raamatun kohdassa kerrotaan...
Aivan kaikilta palstalaisilta tosin olisi mielenkiintoista "kuulla", miten puette sanoiksi sen sydämeen vuodatetetun rakkauden omalla kohdallanne, mitä se teille merkitsee? Ei niin että ne olisi siis jotain "korkealentoisia" sanoja näyttöpäätteellä... vaan oikeaa sydämen puhetta, sitä miten tunnet sen Jumalan rakkauden kohdallasi.
Rakkaus Jumalaan on omalla kohdallani selviö kuten on myös lähimmäisen rakkaus, mutta näin minä rakastan lastani yh-isänä.
Totuus on kuitenkin sellainen, että me vanhemmat olemme vastuullisia lapsen hyvinvoinnista, eihän lapset elä meitä varten, vaan periaatteessa me vanhemmat elämme lapsia varten, sillä meille annettu vastuu ja oikeus rakastaa lapsiamme, tämä rakkaus on elämääkin suurempi. On todella väärin yrittää tehdä lapsistamme itsemme kopioita, tai yrittää tehdä lapsistamme särkyneitten unelmiemme tavoitteita.
Lapsi on yksilö/persoona kenelle kasvaa oma tahto ja ymmärrys, sitä meidän vanhempien tulee kunnioittaa ja vaikka lapsi ei valitsisi vanhempiensa tietä, tulee meidän kannustaa ja rakastaa lapsiamme valitsemallaan tiellä.
tietää kaiken ja ymmärtää kaiken.
Se tietää myös kuka on oikeassa ja on valittu.
Se syyttää kaikkea ja toimii kuin ylimmäinen syyttäjä. Ei näe mitään oikeaa ja arvostettavaa ennen kuin saa tunnistettua ja piiskattua samanmielisyyden esille. Tämä on suurinta rakkautta.
>>>tietää kaiken ja ymmärtää kaiken.
Se tietää myös kuka on oikeassa ja on valittu.
Se syyttää kaikkea ja toimii kuin ylimmäinen syyttäjä. Ei näe mitään oikeaa ja arvostettavaa ennen kuin saa tunnistettua ja piiskattua samanmielisyyden esille. Tämä on suurinta rakkautta.
on oikeudenmukainen. Rakkaus ei valehtele, vaan on totuuden mukainen.
Rakkaus on valkeaa ja puhdasta... rakkaudessa ei ole pahuutta...
Rakkaus ei ole ulkokultaisuutta, ei turhaa lepertelyä...rakkaus ei ole liirumlaarumia, turhia sanoja puhujan suussa... aito rakkaus, se myös näkyy ja kuuluu, rakkaudesta tulee myös rakkauden tekoja... rakkaus ei ole vain pelkkiä sanoja, se on sydämentila.
Rakkaus on vuodatettu sydämiimme uskon kautta... vain Jumalan antamalla rakkaudella, voimme rakastaa aidosti.
Rakkaus voi myös nuhdella, rakkaus voi myös kurittaa... mutta se kaikki tapahtuu rakkaudesta. Se ei tule vihan voimasta, vaan rakkaudesta.
Rakastavan Isän kuritus voi olla tarpeen, jotta lapsi ymmärtäisi.
>>Rakkaus on vuodatettu sydämiimme uskon kautta...
inhimillinen rakkaus on eriasia kuin Jumalan antama rakkaus... kuka vaan voi periaatteessa rakastaa inhmillisellä tasolla... mutta on olemassa sitä Jumalan antamaa rakkautta, sitä joka on Pyhän Hengen kautta vuodatettu sydämiimme. Koen niin, että inhimilliseen rakkauteen aina sisältyy ripaus itsekkyyttä.
Rakkaus sanaa käytetään usein todella pahasti väärin, ei rakkaus tarkoita kaiken sallivuutta, tai vääryyden hyväksymistä. Paljon jaaritellaan rakkaudesta, se on useinkin vain poistyöntävän ulkokultaista ja imelän makeaa omatekoista hurskastelua... se on turhaa höpinää... kun tosipaikka tulee, monilla se ns."rakkaus" hetkessä kaikkoaa... rakkaden viitan alta voi paljastua jotain kylmääkin kylmempää.
Jumalan antama rakkaus taas(1. Korinttolaiskirje 13:7): "Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii."
Ei rakkaudesta saa tulla keppihevosta vääryyden sallimiseksi... liian moni kääntää katseensa pois, eikä todellisuudessa välitä...
joskus tuntua ihmisestä "kovalta", jos ihmisen mieli kapinoi Jumalan tahtoa vastaan.
Rakkaus ei alista, eikä lyö lyötyä. Se toimii niinkuin oikein on, kaikessa.
saadaan ahtaassa portissa niille, jotka totuutta rakastavat,
ja ne jotka eivät totuutta rakastavat, eivät pääse siitä sisälle
ja heidän on tyytyminen porton rakkauteen, jota saa ostaa rahalalla,
kirkollisveroilla ja porttolahkojen jäsenmaksuilla.
Ja sen jälkeen nauttia kaikista niistä ihanisista valheen lupauksista,
joilla portto omaisiaan rakastaa.
Tuo oli, Teuvo? :)
Suosittelisin sinulle Raamatun lukua.
2. Tessalonikalaiskirje 2
1 Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet,
2 ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä.
3 Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,
4 tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.
5 Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?
6 Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy.
7 Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,
8 niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,
9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä
10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
12 että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.
13 Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen.
14 Siihen hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta, omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden.
15 Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme.
16 Ja meidän Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon,
17 lohduttakoon teidän sydämiänne ja vahvistakoon teitä kaikessa hyvässä työssä ja puheessa.
asiallista keskusteluketjua. Itsehän ilmoitit, että et vastaile muihin, kuin omiin aloituksiisi. PIDÄ LUPAUKSESI JA HÄIVY TAKAISIN LUOLAASI PIRUN PENIKKA, ei sinua kaipaa muut, kuin kaltaisesi sarvipäät, ahtaan porton sunipervot.
Missä vaiheessa TeuvoS aiot saada rakkauden lähimmäisiäsi kohtaan?
Galatalaiskirje:
5:14 Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa,
tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."
Eikö ahtaassa portissa annettukaan rakkautta lähimmäisiä kohtaan?
Entäpä jos oletkin käynyt sisään laveasta pirun portista, jossa sait
sisimpääsi kirouksen hengen ja katkeran vihan lähimmäisiäsi kohtaan?
Etkö ole huomannut? Teuvolle ovat lähimmäisiä vain ne, jotka ovat joka asiassa samaa mieltä hänen kanssaan.
Kaikki muut ovat saatanoita. Hän on "hengen" sanonut ilmoittaneen, ettei saatanoilta tarvitse pyytää anteeksi tai vielä vähemmän rakastaa saatanoita.
Kätevää, eikö totta?
Porukat kylmästi kahteen kastiin Teuvon päätöksellä;
totuuden (lue: valheen) hengen saaneet, ne pari-kolme, toiseen
ja kaikki muut taapertajat toiseen kastiin.
Teuvon lähimmäisiä siis ovat vain nuo 2-3 ja hekin ainoastaan niin kauan
kuin pysyvät tiukasti kiinni portinpielessä ja hokevat s***anaa.
Että silleenkö.. Taisi olla karkea tulkinta, mutta ehkä Teuvo tarkentaa.
Tulet monesti kovin myöhään keskustelufoorumille, valitettavasti liikuimme taas eri aikaan palstalla.
Mitä tulee Teuvo Sunin ilmituomiin käsityksiin lähimmäissuhteista, niin
kohtuullista olisi, että hän 'totuuden opettajana ja profeettana' tarkentaisi
suhdettaan Jeesuksen meille antamaan rakkauden kaksoiskäskyyn.
Sinullakin pyrkii ajatus helposti luiskahtamaan sinne kiropuolelle, eihän
tuo kittivertauskaan paholaisella höystettynä esimerkiksi käy, vai?
Omaa ilmaisuani yritän säädellä keskustelua virittävällä aksentilla.
Liian pitkäveteiset ja neutraalit sananmuodot jäävät ilman vastausta.
Tuomioita, avointa riitelyä ja kaikkea herjaamista haluan ehdottomasti varoa.