Varmaan tuttu video?

Niin eipä tuo ihan terveeltä vaikuttanut, sikäli että nauraminen näytti olevan itsetarkoitus ja pääasia tuossa tilaisuudessa. No, kyllähän se sikäli, että sanotaanhan naurun pidentävän ikää, mutta...

Olen minä itsekin saanut pari kertaa Pyhän Hengen koskettaessa oikein pitkät naurut, mutta todella harvoin; kahden kerran välissä oli n.1,5v. kulunut aikaa.

En usko että mikään ilmiö, kaatuminen tms., vaikka se liittyisikin Pyhän Hengen vaikutukseen, jos sitä aletaan hakemalla hakemaan, on mitenkään tervettä ja sellaista että se sitten rakentaisi ihmistä hengellisesti.

Onneksi tuo voima ei enää vaikuta uskovissa.Minä en usko,että se olisi edes torontosta lähtöisin.Muistan kun eräs uskonystävä piti puheen.Se oli niin hauska,että koko seurakunta nauroi.Yksin kotona mietin vielä kuulemaani,enkä voinut olla nauramatta.Yhtäkkiä se alkoi muuttua hyperventilaatioksi,vain hirvittävällä tahdonvoimalla sain sen loppumaan.En enää edes muista,mitä veli saarnapöntöstä sanoi,vaikka se olikin niin hauskaa.Oli kauhistuttavaa lukea tuo tarina.Ennenkuin jätin seurakunnan tapahtui muutama outo juttu.Toisen kerran kun olin yksin kotona alkoi yhtäkkiä sattua rintarankaan ja minä taistelin pyörtymistä vastaan.Olin todella sairas,kerkisin viimeisellä linja-autolla ystäväni luo.Karmeaa,minulla oli tunne että selkäranka katkeaa.En uskaltaisi kertoa siitäkään,ellen olisi lukenut tuota juttua.Sitten tuli rytmihäiriöitä.Lääkärit pitivät kaikkia oireita psykosomaattisena.Jos olisin silloin tiennyt,olisin kertonut että olin käynyt aktiivisesti hellareissa.Kas kumma kun he eivät kysyneet.Minulla ei ole mitään uskovaisia vastaan,mutta lääkärin kannattaisi kysyä potilaalta,uskonnosta.Ei minkäänlaisia naureskelua ilmennyt siellä,missä minä kävin,mutta lähipiirissäni muutkin kuin minä sairastelivat ja olo alkoi tuntua vainoharhaiselta.

Lapislazuli kirjoitti:

Onneksi tuo voima ei enää vaikuta uskovissa.Minä en usko,että se olisi edes torontosta lähtöisin.Muistan kun eräs uskonystävä piti puheen.Se oli niin hauska,että koko seurakunta nauroi.Yksin kotona mietin vielä kuulemaani,enkä voinut olla nauramatta.Yhtäkkiä se alkoi muuttua hyperventilaatioksi,vain hirvittävällä tahdonvoimalla sain sen loppumaan.En enää edes muista,mitä veli saarnapöntöstä sanoi,vaikka se olikin niin hauskaa.Oli kauhistuttavaa lukea tuo tarina.Ennenkuin jätin seurakunnan tapahtui muutama outo juttu.Toisen kerran kun olin yksin kotona alkoi yhtäkkiä sattua rintarankaan ja minä taistelin pyörtymistä vastaan.Olin todella sairas,kerkisin viimeisellä linja-autolla ystäväni luo.Karmeaa,minulla oli tunne että selkäranka katkeaa.En uskaltaisi kertoa siitäkään,ellen olisi lukenut tuota juttua.Sitten tuli rytmihäiriöitä.Lääkärit pitivät kaikkia oireita psykosomaattisena.Jos olisin silloin tiennyt,olisin kertonut että olin käynyt aktiivisesti hellareissa.Kas kumma kun he eivät kysyneet.Minulla ei ole mitään uskovaisia vastaan,mutta lääkärin kannattaisi kysyä potilaalta,uskonnosta.Ei minkäänlaisia naureskelua ilmennyt siellä,missä minä kävin,mutta lähipiirissäni muutkin kuin minä sairastelivat ja olo alkoi tuntua vainoharhaiselta.

että juuri tuo vainoharhaisuus on yksi tavallisimpia ongelmia uskovien piireissä, itsekkin joitakin tapauksia tiedän.
Ja mikä pahinta, he eivät usein voi myöntää edes itselleen kärsivänsä siitä :(

........ kirjoitti:

että juuri tuo vainoharhaisuus on yksi tavallisimpia ongelmia uskovien piireissä, itsekkin joitakin tapauksia tiedän.
Ja mikä pahinta, he eivät usein voi myöntää edes itselleen kärsivänsä siitä :(

mutta vainoharhat selittyvät niillä suuruusharhoilla.Kuvitelmalla,että on muiden yläpuolella.Jos luule olevansa jonkinlainen "ihmeolento" on kai selvää että oma alitajunta sähköttää:Olet vaarassa!"Ja se on totta.Mutta juuri silloin tulee kuvaan se vääristynyt maailmankuva ja uskova ajattelee olevansa vaarassa siksi,että hänellä on niin paljon.Mutta se ei ole sitä vaan ihmisen viimeinen heikko järjenkipinä yrittää pysäyttää,ennenkuin psyyke pirstoutuu.

Lapislazuli kirjoitti:

Onneksi tuo voima ei enää vaikuta uskovissa.Minä en usko,että se olisi edes torontosta lähtöisin.Muistan kun eräs uskonystävä piti puheen.Se oli niin hauska,että koko seurakunta nauroi.Yksin kotona mietin vielä kuulemaani,enkä voinut olla nauramatta.Yhtäkkiä se alkoi muuttua hyperventilaatioksi,vain hirvittävällä tahdonvoimalla sain sen loppumaan.En enää edes muista,mitä veli saarnapöntöstä sanoi,vaikka se olikin niin hauskaa.Oli kauhistuttavaa lukea tuo tarina.Ennenkuin jätin seurakunnan tapahtui muutama outo juttu.Toisen kerran kun olin yksin kotona alkoi yhtäkkiä sattua rintarankaan ja minä taistelin pyörtymistä vastaan.Olin todella sairas,kerkisin viimeisellä linja-autolla ystäväni luo.Karmeaa,minulla oli tunne että selkäranka katkeaa.En uskaltaisi kertoa siitäkään,ellen olisi lukenut tuota juttua.Sitten tuli rytmihäiriöitä.Lääkärit pitivät kaikkia oireita psykosomaattisena.Jos olisin silloin tiennyt,olisin kertonut että olin käynyt aktiivisesti hellareissa.Kas kumma kun he eivät kysyneet.Minulla ei ole mitään uskovaisia vastaan,mutta lääkärin kannattaisi kysyä potilaalta,uskonnosta.Ei minkäänlaisia naureskelua ilmennyt siellä,missä minä kävin,mutta lähipiirissäni muutkin kuin minä sairastelivat ja olo alkoi tuntua vainoharhaiselta.

Kyllä sieltä Torontosta Suomeen tuli väärää hengellisyyttä, joka edelleen vaikuttaa laajalti seurakunnissa. Yksi pahimmista saastuttajista on ollut Rodney Howard-Browne.

Tietämättä tarkemmin taustoja on vaikea sanoa kokemustesi syistä, mutta jotakin outoa seurakunnassasi on ollut, ehkä opetus on ollut vääränlaista. Terve usko ei vainoharhaisuutta tuota. Toivon sinulle tervehtymistä; älä kuitenkaan uskostasi Jeesukseen luovu, se on ihmiselämän kaikkein arvokkain asia. Toivon myös että löydät tervehenkisen seurakuntayhteyden, jossa pääset kasvamaan uskossa.

http://www.kristitynfoorumi.fi/rhbkokouksesta.htm

http://www.kristitynfoorumi.fi/suomikotulessa.htm

http://lavistyksia.blogspot.com/2007/08/jumalaria-eli-sairas-ja-tarttuva.html