Kenestä tulee teidän mielestänne seuraava piispamme? Olen optimistinen ja minulla on asiasta jo selvä käsitys. En kuitenkaan kerro sitä, koska se olisi liian ennenaikaista. Mutta olen optimistinen!
Seuraava piispamme?
Ajatusleikki meidän kesken
91878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Piispan pitää olla tohtori. Hän ei enää tule ulkomailta ja hän osaa suomea.
Ei ole kuin muutama vaihtoehto: Jan Aarts, Tuomo-Tapio Vimpari tai Rudolf Larenz. Vai onko muita tohtoreita?
Minusta ei ole optimistista toivoa, että piispa vaihtuisi.
Isä Tuomo Vimpari ei varmaan palaa enää tähän hiippakuntaan kirveelläkäään ja isä Jan Arts on vanha ja liian "höpsö" jolloin isä Rudolf Larenz olisi ainoa vaihtoehto, mutta käysittääkseni hän ei ole tohtori, mutta voin olla väärässäkin. Tosin hän olisi todennäköisesti hiippakunnan kannalta paras vaihtoehto noista kolmesta, vaikka kuuluukin Opus Deihin.
Minäkään en usko että piispa vaihtuu kovinkaan pian.
että isä Rudolf Larenz olisi filosofian tohtori.
Itse uskoisin että joskus tuleva uusi piispamme tulisi kokonaan hiippakuntamme ulkopuolelta (ei siis isä Tuomo Vimpari).
Minusta tämä piispakeskustelu on aivan liian aikainen. Meillähän on piispa!
Itsekin tosin luulen, että isä Vimparista tulee nuntius johonkin maahan, mutta itse en sulkisi mitään vaihtoehtoa kenenkään papin osalta pois. Jumalalle kaikki on mahdollista.
Turha ruveta tässä vaiheessa arvuuttelemaan uutta piispaa. Jos piispa Josef on 70 vuoden täyttämiseensä asti piispamme, seuraajaa voi miettiä vasta vuonna 2022. Ja eihän piispalla ole eroamisikää, joten voi mennä pidemmällekin.
Minusta on tarpeetonta kysyä kenestä voisi tulla piispamme. Se voi myös loukata ihmisiä ja jopa luoda turhia jännitteitä pappien välille.
Sen sijaan voi olla hyvinkin hyödyllistä kysyä MILLAISEN piispan tarvitsisimme ja minkälainen piispa olisi tarpeen täällä Suomessa, ajatellen olosuhteitamme ja erityisesti ekumeniaa.
"Ajatellen erityisesti ekumeniaa."
Mitä siinä on erityistä ajattelemista. Ekumeeniset avioliitot päätyvät käytännössä usein uskon kieltämiseen ja lasten protestantisoitumiseen / sekularisoitumiseen.
Luterilainen kirkko haluaa viedä reliikkejä myöten kaiken ja pitää - valheellisesti - itseään keskiajan kirkon perillisenä. Se ei edistä mitenkään kristittyjen ykseyttä vaan käyttää ekumeniaa vain oman kaikkivoipaisuutensa pönkittämiseen.
Ortodoksit Suomessa ovat vain luterilaisuuden bysanttilainen jatke.
Mitä ekumeniaa tässä voi todella tehdä, kun muut haluavat hajottaa sitä vähääkin yhteyttä ja ykseyttä?
Eikö kannattaisi keskittyä ensi sijassa siihen, että Suomen katolinen kirkko vahvistuisi omassa uskossaan ja identiteetissään. Uskotaan, se, mitä kirkko opettaa, ja eletään yhä täydellisemmin sen mukaisesti!
kanssasi. Kerran isä Rudolf Larenz sanoi minulle samaa kuin sinä nyt, mutta minusta on väärin kieltää keskustelua. En ymmärrä miten se loisi jännitteitä pappien välille, eihän seurakuntalaiset valitse piispaa huutoäänestyksellä.
Sen sijaan eräät papit puhuvat puuta-heinää seurakunnan yleisenä mielipiteenä, vaikka puhuvat korkeintaan omissa- tai parin kaverinsa nimissä ja tämä todella loukkaa monia ihmisiä ja vaikeuttaa heidän elämäänsä, mutta tämähän olikin heidän tarkoituksensa.
Otit tärkeän asian esille - seka-avioliitot. Se ei ole helppo yhtälö! (En puhu omasta kokemuksestani. Olen naimaton.) Meitä katolilaisia on niin vähän, ja sen vuoksi on harvinaista, että molemmat puolisot olisivat katolilaisia. Muualta pitää puoliso hakea, niin se vaan on. Harmi! Silloin kun sunnuntaisin kuulutetaan jotkut avioliittoon, minulle tulee aina vähän 'kamala' olo, kun sanotaan "se ja se luterilaisesta seurakunnasta". Joka kerta ajattelen "voi, ei!" Taas sekaliitto. Eikö katolilaiset nuoret tosiaankaan löydä puolisoa omiensa joukosta?
Samaa mieltä olen, että meidän katolilaisten kannattaa vahvistaa omaa identiteettiämme ja uskoamme. Eletään kirkon uskon ja opetuksen mukaisesti. Siinä on vahvuutemme! Sitä me tarvitsemme.
Ekumenia on vain sivujuonne. Tärkeä tosin, mutta ei tärkein. Sitä ei saa käyttää keppihevosena eikä sen alttarille tule uhrata mitä tahansa. Onneksi ei meillä niin tehdäkään.