Kunnioitetaanko

käsittääkseni kunnioitan vanhempia ihmisiä, toisaalta mietin joskus ansaitsevatko kaikki iäkkäämmät sen enempää kunnioitusta kuin joku fiksu nuori. Ikäviä ihmisiä löytyy kaikista ikäluokista, myös vanhoista, eikä pelkkä ikä oikeastaan ole kunnioituksen peruste jos tapaus on erityisen häijy. Esimerkiksi huonon käytöksen annan helpommin anteeksi nuorelle kuin vanhalle. Aidolle elämänviisaudelle on aina käyttöä, valitettavasti vain tuppaa käymään niin että vanhemmilta saadut elämänohjeet muistaa sitten kun on kaulaansa myöten suossa.

että sitä huomaa toistavansa niitä samoja 'virheitä' joita esiäidit ovat toistaneet? Kai se on niin, että jotkin elämänviisaudet ymmärtää vasta sitten, kun ne on kantapään kautta itse oppinut.

Uskon että vanhempia ihmisiä kunnioitetaan yhä, kunnioittaminen vaan ei enää näy nuorempien niiailuna ja hiljaaolona.
Olen huomannut, että jotkut iäkkäämmät ihmiset omalla olemuksellaan jo 'vaativat' eräänlaista kunnioitusta, jotkut taas eivät. Ehkäpä ikinuorena pysymisen trendi on haukannut palan vanhemman ihmisen kunnioittamisesta.

Varmaan moni elämänviisaus olisi sovellettavissa nykyelämään, mutta moni on myös aikansa elänyt. Maailmanmeno on muuttunut niin kovasti parissa sukupolvessa.

Ainakin toisen ihmisen, niin nuoremman kuin vanhemmankin, kohteleminen kunnioittavasti on sellainen asia, jota voi siirtää sukupolvelta toiselle elinympäristön muuttuessakin.

Ei välttämättä iän takia vaan sen toisen ihmisen mielipiteiden, jopa 'karisman' takia.
Joku koululainenkin saattaa lyödä fiksuudellaan ällikällä.
Taas iäkkyys voi olla luutuneisiin asennepoteroihin juuttumista.
Tämä ihan sukupuolista riippumati.

ihmiset eivät kunnioita enää toisiaan kuten ennen. ei nuoret ei vanhat