joka ei ole kokenut mitään yliluonnollista?
En ole kulkenut mistään ahtaasta portista, kuten samaanit, tai mistä jotkut tsykolokiset kirjat kertovat. En ole nähnyt enkä kuullut etiäisiä (paitsi kerran viiden päivän kaljanjuonnin jälkeen, mutta tajusin sen olevan kaljaharhaa ja en uskonut sitä. Tämän tapahtuman jälkeen pitäydyin myös kaljan kohtuujuonnissa ja ne etiäiset eivät ole palanneet sen koommin)
Edelleen en ole nähnyt enkeleitä, perkeleitä enkä muitakaan tuonpuoleisen asukkeja. Hörhäkkeitä olen kyllä nähnyt esim Sörnäisten metroaseman nurkilla ja osalla haisee henki todella pahalle.
En ole kokenut ruumiistairtaantumisia, en ylhäältä tai alhaalta saatuja viestejä, en ole saanut maagisia ennakkoaavistuksia enkä ole nähnyt näkyjä, en kuullut ääniä yössä enkä kosketuksia olkapäälläni.
Niinikään en ole puhunut kielillä paitsi niitä kieliä, mitä kouluissa on tullut luettua. Ruotsia ja norjaa tulee joskus puhuttua ja englantiakin, mutta mitään muinaishepreaa tai kirkkolatinaa harvemmin.
En ole kokenut valaistumisia, nirvanoita enkä muitakaan ekstaasioita, joskus ehkä viittä vaille hyperventilaatiota. Ja hengenahdistusta... aikuisiän astma olettanen.
Mutta ei mitään sen suurempaa.
En ole kokenut saavani ohjausta merellä enkä maalla, enkä silloinkaan kun kerran eksyin metsään. Kartat ovat ohjanneet useimmiten oikeaan paikkaan tai takaisin.
Metsissä en ole nähnyt menninkäisiä enkä männinkäisiä, mutta hirviä kettuja pöllöjä ja kaksi kertaa jopa suden. Niissä nyt mitään ihmeellistä ole.
Niin että olenko teidän mielestänne ei-syvällinen (syvätön...?) mollukka, jolla ei päässä pyöri mitään...
Kysymys oli lähinnä uskovaislille, samaaniuskovaisille, astrologiauskovaisille ym hörhäkkeille suunnattu...
En ole kulkenut mistään ahtaasta portista, kuten samaanit, tai mistä jotkut tsykolokiset kirjat kertovat. En ole nähnyt enkä kuullut etiäisiä (paitsi kerran viiden päivän kaljanjuonnin jälkeen, mutta tajusin sen olevan kaljaharhaa ja en uskonut sitä. Tämän tapahtuman jälkeen pitäydyin myös kaljan kohtuujuonnissa ja ne etiäiset eivät ole palanneet sen koommin)
Edelleen en ole nähnyt enkeleitä, perkeleitä enkä muitakaan tuonpuoleisen asukkeja. Hörhäkkeitä olen kyllä nähnyt esim Sörnäisten metroaseman nurkilla ja osalla haisee henki todella pahalle.
En ole kokenut ruumiistairtaantumisia, en ylhäältä tai alhaalta saatuja viestejä, en ole saanut maagisia ennakkoaavistuksia enkä ole nähnyt näkyjä, en kuullut ääniä yössä enkä kosketuksia olkapäälläni.
Niinikään en ole puhunut kielillä paitsi niitä kieliä, mitä kouluissa on tullut luettua. Ruotsia ja norjaa tulee joskus puhuttua ja englantiakin, mutta mitään muinaishepreaa tai kirkkolatinaa harvemmin.
En ole kokenut valaistumisia, nirvanoita enkä muitakaan ekstaasioita, joskus ehkä viittä vaille hyperventilaatiota. Ja hengenahdistusta... aikuisiän astma olettanen.
Mutta ei mitään sen suurempaa.
En ole kokenut saavani ohjausta merellä enkä maalla, enkä silloinkaan kun kerran eksyin metsään. Kartat ovat ohjanneet useimmiten oikeaan paikkaan tai takaisin.
Metsissä en ole nähnyt menninkäisiä enkä männinkäisiä, mutta hirviä kettuja pöllöjä ja kaksi kertaa jopa suden. Niissä nyt mitään ihmeellistä ole.
Niin että olenko teidän mielestänne ei-syvällinen (syvätön...?) mollukka, jolla ei päässä pyöri mitään...
Kysymys oli lähinnä uskovaislille, samaaniuskovaisille, astrologiauskovaisille ym hörhäkkeille suunnattu...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ihminen on siitä merkillinen olio, että hänen psyykkensä voi kieltäytyä "näkemästä" sellaista, mitä hän ei halua nähdä. Toisaalta psyyke voi sallia/ aiheuttaa näkemään taas sellaista, mitä todellakaan ei ole olemassakaan.
Nytpä sitten pitää jokaisella olla suodattimenaan järki ja tunteet tulkitakseen näkemänsä oikein. Asenteellisuus myös vaikuttaa siihen, mitä näemme tai miten näkemämme tulkitsemme.
Siinä siis pohtimista "näkemisellemme".
Tuli pakottava tarve (liekö tuo sitten merkki jostain suuremmasta) lisätä edelliseen vielä, että
- emme saaneet koskaan teini-iän spiritistisissä istunnoissa lasia liikkumaan paitsi joidenkin koiranleukojen suosiollisella avustuksella,
- eräs tyttöystäväni näki enteitä ym näkyjä ja viitteitä lähes joka kadun kulmassa, mutta minusta ne liittyivät hänen kajahtaneeseen astrologiauskoonsa,
- kun koulukaverini kuoli yläasteella liikenneonnettomuudessa oli tapahtuma kylän uskovaisten mielestä Jumalan puhuttelua. Minä taas en ole vielä yli 20 vuoden jälkeenkään nähnyt asialle muita syitä kuin ylinopeus äärettömän liukkaalla kelillä ja molempien tielläliikkujien puutteellinen tarkkaavaisuus,
- kun tsunami iski pari vuotta sitten oli sekin erään en-nyt-muista-nimeä-nimisen piispan mielestä Jumalan osoitus hänellä olevan asiaa ihmisille. En ole keksinyt mitä Jumalan asia mahtoi koskea.
- en ole löytänyt mm eläimiin ihmisten taholta kohdistuneen eläinrääkkäyksen (hullun lehmän tauti tms) olevan Jumalan enkä Saatanan viestiä ihmiselle. Niinikään aidsia, tippuria enkä tuperkuloosia ole käsittänyt kummankaan viestiksi.
En aasialaista, en mustaa surmaa enkä muitakaan tauteja. Kyse voi olla ylisikiävyydestä ja sen "luonnonratkaisusta" (huom! edellinen heittomerkeissä) tai sitten ei.
Joopa joo... koska eukko nukkuu otan mukillisen kaljaa ja uneudun sitten itsekin.
Mun yks tuttava kertoi hakeneensa samaanmatkalla kavernsa sielunpalan kuusta ja palautti sen tälle henkilölle. Olisin vielä ymmärtänyt symbolisella tasolla jutun, jos hän olisi hakenut sieltä oman sielunsa pirstaleita. No sitten hän kertoi olleensa eräällä matkalla jonkun suuren kallion vieressä. Seuraavana päivänä hän palasi paikalle, ja se olikin vain kookas kivi. Siitä hän päätteli olleensa ko. matkan akana noin 20 cm pitkä. No aika uskomattomalta kuullostaa, mutta ne ovat hänen kokemiaan asoita. Ko. ihminen on varsin altis vaikutteille ja menee helposti kaikkeen mukaan.
Tuttavani oli halukas rummuttamaan minutkin joskus samaanimatkalle. Jätin väliin, mutta uteliaana ihmisenä kuitenkin kuuntelin samaanirummutusta kasetilta. Se iski jännästi tajuntaan, ja siitä tuli pitkäksi aikaa omituinen tyhjä olo. Millekään matkalle en ole kyllä joutunut tai päässyt. Siinä rummutuksessa voi olla jotain hypnoosiin viittaavaa meininkiä. Hypnoosi voi olla harrastelijan käsissä haitallista, varsinkin, jos hypnotisoitu ei palaudu kunnolla normaalitajuntaan.
on joitakin tuttuja, jotka ovat kokeneet "jotain suurempaa". Yksi on vetänyt LSD:tä, toinen ekstaasia, kolmas sieniä. Heitä kaikkia yhdistää se piirre, että että he ovat ääretömän itsevarmoja asioissaan ja käänteissään. Keskenään he ovat omistavinaan maailman ja minä, pelkkä kaljajuoppo, olen mistään mitään tietämätön...
Toisaalta en ole yhtään varma haluanko kokea sitä jotain mukavaa ja yltiöpäistä ja avartavaa autuutta kuin mistä he puhuvat. En ehkä halua kokea uskovaistenkaan (joka on mielestäni lähellä sitä samaa) ihqua maailmanrakastamista... joskus riittää, että saa puhua (edes itsekseen) täyspäisten ihmisten kanssa.
Ja jotka tykkäävät taiteesta...
Pyöränpaikkaustuotteiden väärin(kö?)käyttö mahdollistaa ufojen, tykillä havunneulasia ampuvien käpyukkojen ja metrin mittaisten pygmien havaitsemisen suomalaisissa metsissä, sekä puheyhteyden saatanan ja humanoidien kanssa ja tiikerien silittelemisen. Kaikki nämähän ovat täysin luonnollisia ilmiöitä riipuuen siitä, miten luonnollisuus määritellään... havaitsijan tulee sijaita havainnointihetkellä luonnossa...?
Jokanen valitsee itse tavan jolla katsoo ja kokee maailmaa. Eihän kaikki kummallinen ole välttämättä paljon muuta, kuin uskomatonta mielikuvistusta ja symbolista tulkintaa. Niillä omilla säädöillä ja tulkinnoilla voi hankkia itselleen sopivaa soundia elämään. Ota sinä soundit ketuista ja susista, jos ne ovat sun juttusi.
Krapulassa ja väsyneenä järjen valo ja logiikan kontrolli ovat vähän heikkoja. Jos on nukkunut useamman yön humalassa, niin rem-vaheen unet ovat jääneet vähiin. Jos on rem-vajetta, niin kuka hyvänsä voi alkaa nähdä valveilla rem-unia. Ne ovat kai jokseenkin samaa laatua, kuin unihallusinaatiot, jota jotkut jumalaisina ilmestyksinäkin pitävät. Unet tulevat kuitenkin alitajunnasta, eli jokaisen omasta mielestä, ja ovat jo sinällänsä mielenkiintoisia. Alitajunnan kamaa hyödynnetään paljon taiteessa. "Loikkari-insinöörinä" olen pyrkinyt tietoisesti avartamaan ajatteluani millin desimaaliosista vähän vallattomampaan suuntaan.
En minäkään, mutta on tosi makeeta käydä unessa viettämässä iltaa maan alla menninkäisten klubilla. Siitä on aika lyhyt matka siihen, että väittää käyneensä siellä oikeasti. Tai olenhan minä oikesti käynyt siellä omissa kuvitelmissani.
olen minäkin kiinnostunut omista unistani, sillä ne ovat toisinaan kuin surrealistinen taidemaalaus. Mielessäni on jopa muutama taulu, jonka meinaan maalata joskus öljyväreillä "tähän todellisuuteen".
(sitten kun otan sen yhden kesän ja opettelen maalaamaan öljyväreillä...)
Minua kiinnostavat unet ja varsinkin jos joku osaa tuoda niitä vaikkapa maalausten muodossa esille, mm Hugo Simberg on yksi sellaisista. Tai norjalainen Munck. He ovat "suuria", mutta "pienen ihmisen" unet ovat myös kiinnostavia. Ei vähempää eikä enempää.
Se surrealistinen avaruus ja ihmisen rajattomuus on jotenkin ihanaa....
Surrealistinen avaruus vesittyy liiallisella lokeroinnilla ja tulkinnalla. Musta tuntuu, että useimmat yliaistilliset kokemukset ovat alitajunnan luomaa maisemaa, joka menee yli hilseen. Sen ymmärtämiseksi joillakin on tarve kehittää jotain näennäisen järkeviä seltyksiä ja oppirakennelmia.
juuri päinvastaista. Tai samaa. Siis että liiallinen selittäminen ja analysointi tuhoaa sen alkuperäisen merkityksen. Jos joku haluaa ja osaa kertoa mm uniensa "näyn" vaikkapa maalausten muodossa se onkin SE jokin siinä.
En tarkoita, että uniaan tai maalaustaan tai muuta "taideteostaan" pitäisi tulkita tai selittää mitenkään psykologisesti, tyyliin minä sitä minä tätä, vaan että se nyt vaan on. Näin on ja minä olen tätä.
Jotkut vaan haluaa tulkita välttämättä toisia ja jotkut nauttia heidän vaikkapa teoksistaan... ihan vain analysoimatta sitä..
koska aivan selvästi olet eräänlainen unimaailman tuntija, niin kerropas minulle, kuinka tavanomaista on, että unet jatkuvat samasta teemasta seuraavana yönä/öinä?
Olen nääs tuossa kuukausi takaperin ostanut, unessa siis, itselleni motskarin. Sellaisen -80-luvun vanhanmallisen japsipyörän. Se on hieno, sellainen musta, 500-600 kuutioinen ja laiskansorttinen vekotin. Maksoin siitä tinkaamisen jälkeen alle 3.000 euroa.
Nyt olen useampana yönä matkannut sillä pitkin poikin Suomenmaata ja hauskaa on ollut. Viimeksi kävin Rovaniemellä, mutta siellä oli aika pahat tietyömaat, joista ei meinannut selvitä ilman ystävällisen kaivinkonemiehen apua. (On se hienoa, että meillä hidastelijoilla on hyvät suhteet duunareihin!) Mutta muuten on ollut ihan hauskaa, ole vielä kaatunutkaan kuin kerran. Unessa on tosin ainainen kesä, eikä ajellessa edes palella.
Ei sentään ole ennen minullakaan unet jatkuneet yöstä toiseen samalla teemalla. Ulkomaille asti en ole vielä uskaltanut. On kait liian pieni tankki siinä vehkeessä;)
Mulla on joitakin paikkoja, jotka muistan unessa tutuiksi, eli olen käynyt unimatkoilla niissä aiemminkin, mutta en valvetodellisuudessa. Sama uni ikäänkuin jatkokertomuksena on tietääkseni aika harvinaista.
Itse luin kerran uunessa kirjaa. Se alkoi näin: "Buddha asetti pienen liekin sireeninkukkaan. Tutkija polttaa siinä sormensa. Buddha sanoi: En voi tehdä sitä pienemmäksi, muuten se sammuu." Sitten minut kutsuttiin unessa maanantaipalaveriin. Olisi ollut kiva lukea kirjasta lisää, mutta en saanut kirjaa enää käsiini, tai en ainakaan muista.
Onnea muuten sen uuden unimotskarisi johdosta. Lähetä joskus unipostikortteja kaukaisista maista. Käy vaikka moikkaamassa mun 7 metrisiä sukulaisia. Kerro terveisiä multa, ettevät ne erehdy syömään sinua.
Unen tapahtumatkin ovat kokemuksia näkijälle, ja niistä jää komponentti hyvien tai huonojen kokemusten koriin. Näin ollen unetkin ovat tavallaan myös osa todellisuutta. Unikuvia ja muita mielen tuotteita voi tietysti selittää haluamallaan tavalla. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että aivojen kemiat ja Jeesukset sikseen ja kohti uusia seikkailuja.
Länsimaisessa ajattelussa on usein tavoitteena saada kaikki ankkurotumaan jo ymmärrettyhin selkeisiin ja olemassaoleviin ajatusrakennelmiin, vaikka esim. taide voi antaa jotain uutta ja määrittelemätöntä, kun antaa sen vaan 'kellua' vapaasti ja vaikuttaa ilman talutushihnaa.
pään saa helposti sekaisin, mutta ehjäksi on vaikeampi palautua, jos edes mahdollista.
Jos kaipaa yliluonnollista voi aina katsoa elokuvia ja lukea kirjoja tai ufo palstaa.
Sain muuten kuonooni UFO-palstalla, kun mainostin Dean Koontzin kirjaa "Taivaan porteilla". Oli sekoitus UFO-aiheita, vammaisten puolustamista ja jossakin määrin uskontoakin. Ja koiria. Herttainen kirja; minulla ei ole mitään uskontoa vastaan, jos se esitetään kaunokirjallisessa muodossa saarnaamatta.
Jotkut UFOlaiset vain eivät erota mielikuvitusta todellisuudesta ja alkoivat sättiä minua. Olen vieläkin hämmingin valtaama. Onko vikaa ihmisen tajuntamaailmassa vai häntä ympäröivässä todellisuudessa, jos ei erota faktaa fiktiosta?
vedettiin pirtua pariviikkoo putkeen kaverin kans ja siinä sitten eräänä päivänä olohuoneen sohva alkoi liikkua itsekseen. no ei ollut kyllä "yliluonnollista". kaikki varmaan keksii mistä se johtui.
Hirvet, ketut, pöllöt ja sudet ovat ihmeellisiä. Ajatella, mihin luonto pystyy ja ihan ilman minkäälaista jumalaa. Minun päiväni on luonnollisia ihmeitä täynnä, ilman palavia lampaita ja eksyneitä pensaita.