Olen joskus kirjautunut Pro Karelian postituslistaan. Alkuun tiedotteita tulikin tasaiseen tahtiin. Nyt vuoteen - pariin ei ainuttakaan. Paitsi että pari päivää sitten tupsahti taas tiedote! Hyvällä tyylillä oli kirjoitettu ja epäilemättä paljon vaivaa oli sen eteen nähty.
Nykyisessä tilanteessa Suomella lieneekin aiempaa enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin Venäjällä ja sitä kautta myös luovuteilla alueilla.
Pohjoismainen suuntaus on vahvassa nousussa. Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteistyö on laajentunut kulttuuriasioista myös kaupan sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan puolelle. Kaikilla pohjoismailla on yhteisiä ja konkreettisia asioita suhteessaan Venäjään. Politiikassaan tasapainoiset pohjoismaat ovat myös Venäjälle helpommin hahmotettava yhteistyökumppani kuin epämääräinen EU.
EU:n osaltakin Suomelle on tulossa vahva valtti. Ollaanhan idänsuhteissaan tunnetusti osaavaa Suomea nimeämässä EU:n ykkösedustajaksi sen Venäjän-politiikassa.
Venäjän talouskasvu jatkuu ripeänä. Tämän vuoksi ja johtuen suomalaisesta osaamisesta ovat maamme firmojen investoinnit Venäjällä tällä hetkellä suuremmat kuin aikoihin.
Venäjän sisäisen tilan kohentuminen alkaa moninaisten vaikeuksien jälkeen näkyä myös luovutella alueella. Liikenneyhteydet ja muu infrastruktuuri kehittyy. Suomalaisen työn ja osaamisen merkitys kasvaa tässäkin kohdin. Niinpä ennakkoluulot siitä, että luovutettu alue olisi liian suuri taakka Suomen kansantaloudelle, ovat hälventymässä.
Kolmas evakkosukupolvi on tullut työikään ja on kohta yhteiskunnan päättävillä paikoilla. Kolmannelle sukupolvelle on tyypillistä isovanhempiensa työn ja uhrausten kunnioittaminen. Toisen sukupolven energia kun on useimmiten mennyt uuteen elämään sopeutumisessa. Kolmas sukupolvi on vastaanottavaista vaikkapa Karjala-valistukselle.
Suomeen 1990-luvulla palannut inkeriläisväestö on täysin sulautunut suomalaisväestöön. Puheet inkeriläisten mukana tulleista "kuokkavieraista" ovat miltei täysin laantuneet. Niinpä Suomessa ei tunneta enää suurtakaan vieroksuntaa sellaista tilannetta vastaan, että maamme saisi luovutetun alueen väestön kansalaisikseen. Samaan suuntaan vaikuttaa kasvava työvoimapula.
Eli mahdollisuuksia on juuri nyt. Osataanko niitä hyödyntää?
Nykyisessä tilanteessa Suomella lieneekin aiempaa enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin Venäjällä ja sitä kautta myös luovuteilla alueilla.
Pohjoismainen suuntaus on vahvassa nousussa. Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteistyö on laajentunut kulttuuriasioista myös kaupan sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan puolelle. Kaikilla pohjoismailla on yhteisiä ja konkreettisia asioita suhteessaan Venäjään. Politiikassaan tasapainoiset pohjoismaat ovat myös Venäjälle helpommin hahmotettava yhteistyökumppani kuin epämääräinen EU.
EU:n osaltakin Suomelle on tulossa vahva valtti. Ollaanhan idänsuhteissaan tunnetusti osaavaa Suomea nimeämässä EU:n ykkösedustajaksi sen Venäjän-politiikassa.
Venäjän talouskasvu jatkuu ripeänä. Tämän vuoksi ja johtuen suomalaisesta osaamisesta ovat maamme firmojen investoinnit Venäjällä tällä hetkellä suuremmat kuin aikoihin.
Venäjän sisäisen tilan kohentuminen alkaa moninaisten vaikeuksien jälkeen näkyä myös luovutella alueella. Liikenneyhteydet ja muu infrastruktuuri kehittyy. Suomalaisen työn ja osaamisen merkitys kasvaa tässäkin kohdin. Niinpä ennakkoluulot siitä, että luovutettu alue olisi liian suuri taakka Suomen kansantaloudelle, ovat hälventymässä.
Kolmas evakkosukupolvi on tullut työikään ja on kohta yhteiskunnan päättävillä paikoilla. Kolmannelle sukupolvelle on tyypillistä isovanhempiensa työn ja uhrausten kunnioittaminen. Toisen sukupolven energia kun on useimmiten mennyt uuteen elämään sopeutumisessa. Kolmas sukupolvi on vastaanottavaista vaikkapa Karjala-valistukselle.
Suomeen 1990-luvulla palannut inkeriläisväestö on täysin sulautunut suomalaisväestöön. Puheet inkeriläisten mukana tulleista "kuokkavieraista" ovat miltei täysin laantuneet. Niinpä Suomessa ei tunneta enää suurtakaan vieroksuntaa sellaista tilannetta vastaan, että maamme saisi luovutetun alueen väestön kansalaisikseen. Samaan suuntaan vaikuttaa kasvava työvoimapula.
Eli mahdollisuuksia on juuri nyt. Osataanko niitä hyödyntää?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Maisteri Saksin ilmeisen taukoamatta toimiva tekstigeneraattori on jälleen kerran luonut teelmän, joka niin kauniisti tuo esille kaiken sen minkä takia me maisteria rakastamme.
Itse keksittyjen väitteiden pohjalta vedetään johtopäätöksiä, joilla ei ole mitään tekemistä premissien kanssa. Väärin ymmärrettyjen tosiasioiden varaan rakennellaan todistusketjuja, jotka askel askeleelta etenevät lähtökohdistaan ja todellisuudesta. Kaiken tuon huipennukseksi saamme kuulla meille niin tutun peroration siitä, kuinka maailma on vallan pullollansa merkkejä siitä, kuinka maisteri Saksin unet ovat tulossa lihaksi viimeistään ylihuomenna.
Mitä maisterin kirjoitelmista sitten jää käteen? Ei mitään.
Pohjoismaisen suuntauksen vahvasta noususta ei ole mitään merkkejä, saati sitten siitä, että Venäjä olisi luopumassa EU-suhteistaan tuon marginaalisen ryhmän hyväksi. Kanervan ylitulkinta Solanan kohteliaisuuksista ei nosta Merikasarmia Berlaymontin edelle EU Venäjän-suhteissa. Venäjän talouskasvu ja infrastruktuurin kunnostus ei tee todennäköisemmäksi sitä, että maa luovuttaisi omia alueitaan vieraille. Karjalasta yli puoli vuosisataa sitten lähteneiden jälkeläiset ovat isovanhempiensa identiteetistä ulos kasvaneita suomalaisia, eivät heille vieraita maita kaipaavia karjalaisia. Inkeriläisten integraatio-ongelmat jatkuvat, eikä missään ole mitään merkkejä siitä, että suomalaiset haluaisivat maahamme monisatatuhantisen venäläisvähemmistön.
Maisteri perustaa väitteensä haaveille, unelmille ja väärinkäsityksille -- jopa tietoisille epätotuuksille. Kun lähtökohdat ovat roskaa, ovat sitä kaikki niistä vedettävät johtpäätökstekin.
Karjalaiset tulivat minulle tutuksi 1952 ensimmäisenä koulusyksynä Keravalla. Aikaismmin kun mustalaisten hevoskuormat kulkivat kylän läpi katseltiin, että omat tavarat jäivät paikalleen. Nyt piti naapureihin asutettujen karjalaisten jälkeen tarkastaa, että polkupyörät, sahat ja työkalut ovat paikallaan liiterissä.
Se oli kai jokin määräys, että niitä puhevikaisia ja hölmöjä evakkoja laitettiin väksiin alakoulun opettajiksi. Meilläkin oli sellainen Siiri Lankinen. Ei lausunut ärrää ja yleistiedot olivat 11- vuotiaan tasolla. Nekin luettu Käkisalmen Sanomista! Myöhemmin tulivat Leivonen, Huida ja Rastas, jotka olivat samaa sarjaa.
Evakkojen pojat tekivät keskenäisiä lössejä ja laumoja heti ensimmäisistä viikoista alkaen. Varastivat ja söivät pienenmpien eväät. Paikkoja jos oli rikottu ja tärvelty löytyi aina evakkolauma tekijäksi. Niitä ei saanut torua tai rangaista, "kun ne ovat niitä evakoita". Lukiossa evakoiden kakarat saivat ns. "lahjanumeroita" eli kun kuului nelonen annettiin viitonen, että evakko selvisi eteenpäin.
Tekussa evakko-opettajien lauma oli taas vastassani! Sama evakkokakaroiden hyysäys jatkui insinööriopinnoissa. Myöhemmin työelämässä esimiesasemassa osasin suhtautua terveellä ennakkoluulolla evakkojen rutinoihin. Usein jätin muodollisesti pätevämmän evakon valitsemasta tehtäviin ja otin vaikka savolaisen. Se pätevyys oli saatu jo kansakoulusta lahjanumeroin ja evakkolellikkinä.
Jään vuodenvaihteessa eläkkeelle ja ristin käteni, että pääsen tästä nykyisestä tehtävästäni eroon. Olen saanut tarpeekseni evakoista, ylimielisistä ruåttinkielisistä ja somalaeista. Heitä kaikkia on alaisuudessani riittävästi.
Sanoisin, että aika hyvää pohdintaa. Harvinaista tällä palstalla.
Siis noin sinänsä.
Se kyllä on huuhaata, että mainitut ihan positiiviset asiat jotenkin liittyisivät Karjalan palautukseen. Ne ovat noin yleisesti totta kyllä.
Tuskin Pro Karelia on mainituista mahdollisuuksista kuullutkaan. Jos se yrittäisi noita hyödyntää, kyllä meille nauru kelpaisi.
Nuo "mahdollisuudet" ovat täysin vieraita ProKarelialle.
Sen juttumyllyissähän on oikein olan takaa jauhettu sitä, että Suomen nykyiset päättäjät ovat kelvottomia. Menepä kertomaan suomalaisesta ylivertaisesta Venäjä-osaamisesta Topeliuksenkadulle Karelian toimistoon! heittävät ulos!
On PK sentään jossain onnistunutkin. Nimittäin siinä että sen viesti luovutetun alueen kurjasta tilasta on uponnut kansaan kuin terva lahoon kantoon. Niinpä kansa onkin kääntynyt koko palautusta vastaan. Menepä sanomaan PK:n toimistoon, että luovutetulla alueella tehdään uusia teitä, hotelleja ja kauppakeskuksia. Ja että kun tämä kerrotaan suomalaisille, vastustus loppuu. Heittävät ulos!
Luultavasti PK:n väkeen kuuluu pääasiassa niitä, joille inkeriläisten paluumuutto on vastenmielinen asia. Siihen eivät vaikuta heimopataljoonien kunniaakkat muistot eikä yli 40 000 inkeriläisen valitettava palauttaminen sotien jälkeen. Menepä PK:n toimistoon sanomaan, että inkeriläisten integroituminen suomalaisväestöön etenee ihan hyvin. Ja ettei suomalaisilla ehkä olisikaan niin kauheasti vastaan Karjalan venäläisväestöäkään. Heittävät ulos!
Se niistä mahdollisuuksista!
Kuka on keksinyt väittää, että inkiriläisillä olisi jotain tekemistä Karjalan venäläisväestön kanssa?
Väestökysymys on pääsyy siihen, ettei karjalaa haluta takaksin. Ei inkeriläisten sulautuminen Suomen väestöön todista mitään. satatuhantinen venäläisväestö ei sulautuisi ikinä. Tai ei ainakaan sataan vuoteen.
Juuri tämän takai karjalaa ei haluta.
On ihme, ettei tätä yksinkertaista asiaa käsitellä enempää. Ei ymmärretä olennaista.
Tosiaan!
Vielä viisi vuotta sitten inkeriläisasista kävi kova huuto.
Tänään koko juttu näyttää unohtuneen ???
Virtaahan tuota venäläisväestöä tänne tynkä-Suomeen kaiken aikaa ja lisää kuulemma tarvitaan työvoimapulaa tyydyttämään!