Ilta-Lehti jatkaa LAATUJOURNALISTISELLA linjallaan ja välittää meille Portugalin poliisiviranomaisten julkisuuteen jälleen kerran vuotamat "tiedot" kadonneen britti-tyttö Madeleine McCannin tapaukseen liittyen. Tälläkään kertaa "tiedot" eivät jätä tulkinnan varaa vanhempien syyllisyyden osalta: Madeleine McCannin vanhempien ja heidän ystäviensä oudon käyttäytymisen vuoksi poliisit epäilivät heti alusta alkaen vanhempien syyllisyyttä.
"Jokin ei vain täsmännyt. He (vanhemmat ja ystävät) olivat liikuttuneita, paniikissa, ihan normaaleja reaktiota tällaisissa tapauksissa. Mutta siinä oli jotain muutakin, 35 vuotta työtään tehneet poliisit selittävät." Myöhemmin artikkelissa vanhempien omituista käytöstä tutkinnan jatkuessa vielä korostetaan.
Poliisit myös kertovat, kuinka McCannin olivat olleet umpijuovuksissa - eivät sentään kaatuilleet, todetaan.
Tässä vaiheessa LAATUJOURNALISTISTA JULKAISUA LUESKELEVA rivikansalainen muistaa Portugalin viranomaisten aiemmin tekemän tutkimuksen, jonka mukaan vanhemmilta olisi kulunut kolme minuuttia surmaamansa tyttären ruumiin huolelliseen kätkemiseen.
Rivikansalaisen mielessä herää kysymys: Kuinka ihmeessä vanhemmat olisivat voineet toimia äärimmäisen rationaalisen kylmäverisesti äärimmäisen dramaattisessa tilanteessa - umpitunnelissa? LAATUJOURNALISTISTA KOULUTUSTA SAAMATON rivikansalainen ei voi välttyä tekemästä päätelmää, että jompikumpi viranomaisten vuotamista "tiedoista" (tai mahdollisesti jopa molemmat) on väistämättä virheellinen: Oltiin joko kännissä tai sitten kolmen minuutin teräkunnossa. Näitä asioita on mahdotonta yhdistää. Sen asian SUOMALAINEN LAATUJOURNALISTIKIN TIETÄÄ.
Olisi kiinnostavaa tietää minkä olettamuksen pohjalta aiempi tutkimus tehtiin. Väittääkö Portugalin poliisi tosiaan, että humalassa olevat ("ei ihan kaatuilevat") ihmiset suoriutuisivat kolmessa minuutissa teosta, joka useimmilta jäisi tekemättä selvinpäinkin? Vai oliko tutkimuksen lähtökohtana se, että vanhemmat olivat ainakin likimain selviä?
SUOMALAISEN LAATUJOURNALISMIN PERIAATTEITA NOUDATTAEN Ilta-Lehden toimittaja Katriina Mäkelä ei kuitenkaan ryhdy näiden nimettömistä poliisilähteistä tulevien "tietojen" mielekkyyttä enemmälti pohtimaan vaan yksinkertaisesti, TUTTUUN SUOMALAISEEN LAATUJOURNALISTISEEN TYYLIIN vain välittää annetut tiedot meille. Sitäkin vähemmän Mäkelä uhraa palstatilaa itse tietolähteen kriittiselle arvioinnille - itse asiassa Mäkelä pyrkii LAATUJOURNALISTISEN PALKINNON ARVOISESTI kyllä luomaan kuvaa poliiseista, jotka sankarillisesti oman työpaikkansa menettämisenkin uhalla suostuvat tietonsa julkisuuteen kertomaan:
"Brittilehdelle puhuneet poliisit riskeeraavat työpaikkansa, sillä maan tiukka salassapitolaki velvoittaa myös heitä olemaan puhumatta Maddy-tutkinnasta julkisuudessa."
Tämä kunnianosoitus, mikä Katriina Mäkelä suo Portugalin poliisiviranomaisille heidän sankarillisuuden hohtoisesta uhrautuvasta toiminnastaan totuuden julkituomiseksi on kerrassaan häkellyttävä journalistinen saavutus.
Harvoin on nimittäin nähty yhtälaista viranomaisten masinoimaa lokakamppanjaa, kuin mitä Madeleine McCannin tapauksessa: Madeleine poltettiin eläinkrematoriossa, Madeleine upotettiin mereen, haudattiin kirkkoon, kätkettiin tietyömaakuoppaan, piilotettiin pakastimeen...
On suorastaan häkellyttävän oivaltavaa ottaa esille Portugalin "tiukka" salassapitolaki, kun viranomaiset ovat vuotaneet julkisuuteen jatkuvalla syötöllä hirvittävän määrän mitä mielikuvituksellisimpia näyttöjä ja teorioita tapahtumista. Lisäksi Mäkelän LAATUJOURNALISTISEN KOMMENTIN LAATUJOURNALISTISTA ARVOA lisää se, että kaikista noista lukemattomista vuodetuista "tiedoista" huolimatta portugalilaispoliisien työpaikat ovat säilyneet varsin mukavasti. No, mitä nyt yksi erittäin luotettavan oloinen ja ystävällisen olemuksen omaava tutkinnanjohtaja sai lähteä, kun ulkomailla alkoivat levitä huhut, että kyseinen herra olisi muka juopotellut työaikana tutkinnan johtamisen sijaan ja etteivät viranomaiset oikeasti edes yritä selvittää tapausta vaan päinvastoin pyrkivät sabotoimaan kaikenlaisen mielekkään tutkimuksen.
Kyseisen henkilön erottaminen oli pieni hinta luottamuksen palauttamiseksi. Ja luottamus vain sen kuin lisääntyi, kun uuden tutkimusjohtajan toimesta ratsattiin heti suuri määrä pedofiilejä ja Portugalin poliisi ylsi yli-inhimilliseen suoritukseen tutkiessaan läpikotaisin 150 tietokonetta kahdessa työpäivässä.
Mutta, kuten todettua, ymmärrettävästi Katriina Mäkelä ei näitä edellä mainittuja asioita voi pohdiskella, koska SUOMALAISEN LAATUJOURNALISMIN PERIAATTEISIIN ei kuulu välitettävien tietojen mielekkyyden arviointi. Tämä on vaikeaa jo siksi, ettei SUOMALAISEN LAATUJOURNALISMIN PERIAATTEIDEN MUKAAN ole sopivaa lukea esimerkiksi omassa lehdessä aiemmin julkaistuja artikkeleita. Tällöinhän olisi vaarana, että toimittajat ryhtyisivät tekemään vertailuja samasta tietolähteestä eri aikoina saaduilla tiedoilla.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200711066811079_ul.shtml
"Jokin ei vain täsmännyt. He (vanhemmat ja ystävät) olivat liikuttuneita, paniikissa, ihan normaaleja reaktiota tällaisissa tapauksissa. Mutta siinä oli jotain muutakin, 35 vuotta työtään tehneet poliisit selittävät." Myöhemmin artikkelissa vanhempien omituista käytöstä tutkinnan jatkuessa vielä korostetaan.
Poliisit myös kertovat, kuinka McCannin olivat olleet umpijuovuksissa - eivät sentään kaatuilleet, todetaan.
Tässä vaiheessa LAATUJOURNALISTISTA JULKAISUA LUESKELEVA rivikansalainen muistaa Portugalin viranomaisten aiemmin tekemän tutkimuksen, jonka mukaan vanhemmilta olisi kulunut kolme minuuttia surmaamansa tyttären ruumiin huolelliseen kätkemiseen.
Rivikansalaisen mielessä herää kysymys: Kuinka ihmeessä vanhemmat olisivat voineet toimia äärimmäisen rationaalisen kylmäverisesti äärimmäisen dramaattisessa tilanteessa - umpitunnelissa? LAATUJOURNALISTISTA KOULUTUSTA SAAMATON rivikansalainen ei voi välttyä tekemästä päätelmää, että jompikumpi viranomaisten vuotamista "tiedoista" (tai mahdollisesti jopa molemmat) on väistämättä virheellinen: Oltiin joko kännissä tai sitten kolmen minuutin teräkunnossa. Näitä asioita on mahdotonta yhdistää. Sen asian SUOMALAINEN LAATUJOURNALISTIKIN TIETÄÄ.
Olisi kiinnostavaa tietää minkä olettamuksen pohjalta aiempi tutkimus tehtiin. Väittääkö Portugalin poliisi tosiaan, että humalassa olevat ("ei ihan kaatuilevat") ihmiset suoriutuisivat kolmessa minuutissa teosta, joka useimmilta jäisi tekemättä selvinpäinkin? Vai oliko tutkimuksen lähtökohtana se, että vanhemmat olivat ainakin likimain selviä?
SUOMALAISEN LAATUJOURNALISMIN PERIAATTEITA NOUDATTAEN Ilta-Lehden toimittaja Katriina Mäkelä ei kuitenkaan ryhdy näiden nimettömistä poliisilähteistä tulevien "tietojen" mielekkyyttä enemmälti pohtimaan vaan yksinkertaisesti, TUTTUUN SUOMALAISEEN LAATUJOURNALISTISEEN TYYLIIN vain välittää annetut tiedot meille. Sitäkin vähemmän Mäkelä uhraa palstatilaa itse tietolähteen kriittiselle arvioinnille - itse asiassa Mäkelä pyrkii LAATUJOURNALISTISEN PALKINNON ARVOISESTI kyllä luomaan kuvaa poliiseista, jotka sankarillisesti oman työpaikkansa menettämisenkin uhalla suostuvat tietonsa julkisuuteen kertomaan:
"Brittilehdelle puhuneet poliisit riskeeraavat työpaikkansa, sillä maan tiukka salassapitolaki velvoittaa myös heitä olemaan puhumatta Maddy-tutkinnasta julkisuudessa."
Tämä kunnianosoitus, mikä Katriina Mäkelä suo Portugalin poliisiviranomaisille heidän sankarillisuuden hohtoisesta uhrautuvasta toiminnastaan totuuden julkituomiseksi on kerrassaan häkellyttävä journalistinen saavutus.
Harvoin on nimittäin nähty yhtälaista viranomaisten masinoimaa lokakamppanjaa, kuin mitä Madeleine McCannin tapauksessa: Madeleine poltettiin eläinkrematoriossa, Madeleine upotettiin mereen, haudattiin kirkkoon, kätkettiin tietyömaakuoppaan, piilotettiin pakastimeen...
On suorastaan häkellyttävän oivaltavaa ottaa esille Portugalin "tiukka" salassapitolaki, kun viranomaiset ovat vuotaneet julkisuuteen jatkuvalla syötöllä hirvittävän määrän mitä mielikuvituksellisimpia näyttöjä ja teorioita tapahtumista. Lisäksi Mäkelän LAATUJOURNALISTISEN KOMMENTIN LAATUJOURNALISTISTA ARVOA lisää se, että kaikista noista lukemattomista vuodetuista "tiedoista" huolimatta portugalilaispoliisien työpaikat ovat säilyneet varsin mukavasti. No, mitä nyt yksi erittäin luotettavan oloinen ja ystävällisen olemuksen omaava tutkinnanjohtaja sai lähteä, kun ulkomailla alkoivat levitä huhut, että kyseinen herra olisi muka juopotellut työaikana tutkinnan johtamisen sijaan ja etteivät viranomaiset oikeasti edes yritä selvittää tapausta vaan päinvastoin pyrkivät sabotoimaan kaikenlaisen mielekkään tutkimuksen.
Kyseisen henkilön erottaminen oli pieni hinta luottamuksen palauttamiseksi. Ja luottamus vain sen kuin lisääntyi, kun uuden tutkimusjohtajan toimesta ratsattiin heti suuri määrä pedofiilejä ja Portugalin poliisi ylsi yli-inhimilliseen suoritukseen tutkiessaan läpikotaisin 150 tietokonetta kahdessa työpäivässä.
Mutta, kuten todettua, ymmärrettävästi Katriina Mäkelä ei näitä edellä mainittuja asioita voi pohdiskella, koska SUOMALAISEN LAATUJOURNALISMIN PERIAATTEISIIN ei kuulu välitettävien tietojen mielekkyyden arviointi. Tämä on vaikeaa jo siksi, ettei SUOMALAISEN LAATUJOURNALISMIN PERIAATTEIDEN MUKAAN ole sopivaa lukea esimerkiksi omassa lehdessä aiemmin julkaistuja artikkeleita. Tällöinhän olisi vaarana, että toimittajat ryhtyisivät tekemään vertailuja samasta tietolähteestä eri aikoina saaduilla tiedoilla.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200711066811079_ul.shtml
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tässä on asiaa. On myös paatosta.
Kannattaisi tutkia muutama Iltalehti ja Ilta-Sanomat ja laskea, paljonko on ihmisten kateuteen, ahneuteen, moralismiin ja todenmukaisuuteen perustuvia tekstejä - palstamillimetrejä.