"Mullistava katalyytti leikkaa polttokennon hinnasta tuhansia
Houstonin yliopiston kemistiryhmä on kehittänyt vetypolttokennoja varten uuden platinapohjaisen katalyytin, joka on massayksikköön verrattuna neljästä kuuteen kertaa tehokkaampaa kuin pelkkä metallinen platina.
Keksintö vastaa yhteen isoimmista ongelmista, joita polttokennojen kaupallistamisessa on. Energiahävikkiä mittaava hyötysuhde on vetypolttokennoissa yleensä erittäin hyvä - kennossa jopa 60 prosenttia ja koko mekaanisessa järjestelmässä noin 40 prosenttia - mutta jalometallikatalyyttiä tarvitaan paljon ja se on erittäin kallista.
Nykyisellä tekniikalla pieneen autoon kuluisi platinaa noin 3 000 euron verran, mutta Peter Strasserin tutkimusryhmän keksintö typistää hintalapun reiluun 500 euroon.
Strasser hehkuttikin, että keksinnön myötä katalyysiin liittyvät ongelmat on ratkaistu. "Autoteollisuus on kysynyt neljä kertaa tehokkaamman katalyytin perään. Tässä on juuri tarvittu ratkaisu."
Koska katalyytti tarkoittaa kemikaalia, joka avustaa reaktiota, mutta ei itse kulu siinä, polttokennojen platina on moottorin rakentamiseen liittyvä kertainvestointi. Käsitettä 'katalyytti' ei tule sekoittaa myöskään katalysaattoriin, millä tarkoitetaan ainoastaan autojen pakokaasun katalyyttistä puhdistusta.
Platinakuorrutettuja nanokuulia
Strasserin tutkimusryhmän kohteena oli niin sanottuihin polymeerielektrolyyttimembraaneihin perustuva vetypolttokenno (PEMFC). Platinakatalyyttiä käytetään niissä katodilla eli elektrodilla, jossa happi pelkistyy hydroksidi-ioneiksi.
Keksinnön ideana oli alun perin tehdä katalyytistä niin hienojakoista kuin mahdollista, jotta pinta-ala ja siten reaktiivisuus saataisiin maksimoitua. Käytännössä tämä toteutettiin nanohiukkasin.
Palleroiden ydin muodostuu hiilestä, jonka päälle on kasvatettu kerros kupari-koboltti-platinalejeerinkiä. Platina saadaan kuitenkin rikastettua pintakerrokseen erityisellä vaihtovirtakäsittelyllä. Hiukkasten läpimittaa ei kerrottu Houstonin yliopiston tiedotteessa.
Tutkimustulosten mukaan pinta-alan lisääntyminen ei kuitenkaan riitä selittämään havaittua aktiivisuuden lisääntymistä. Strasser epäilee, että tärkeimpänä syynä on platina-atomien välimatka, joka on hänen nanohiukkastensa pinnalla hieman tavallista pienempi. Näissä oloissa happimolekyylit sitoutuvat metallin pinnalle juuri sopivan voimakkaasti.
Strasserin ja hänen kollegoidensa tulokset on julkaistu arvostetussa Angewandte Chemie -lehdessä erittäin tärkeänä paperina (VIP).
Tutkimusryhmä sai työtään varten mittavasti rahoitusta teollisuudesta ja Yhdysvaltain hallituksen energiaohjelmista. Tukijoihin kuuluvat muun muassa General Motors, Nasa ja USA:n energiaministeriö (DOE)."
http://www.tekniikkatalous.fi/doc.te?f_id=1254773
Houstonin yliopiston kemistiryhmä on kehittänyt vetypolttokennoja varten uuden platinapohjaisen katalyytin, joka on massayksikköön verrattuna neljästä kuuteen kertaa tehokkaampaa kuin pelkkä metallinen platina.
Keksintö vastaa yhteen isoimmista ongelmista, joita polttokennojen kaupallistamisessa on. Energiahävikkiä mittaava hyötysuhde on vetypolttokennoissa yleensä erittäin hyvä - kennossa jopa 60 prosenttia ja koko mekaanisessa järjestelmässä noin 40 prosenttia - mutta jalometallikatalyyttiä tarvitaan paljon ja se on erittäin kallista.
Nykyisellä tekniikalla pieneen autoon kuluisi platinaa noin 3 000 euron verran, mutta Peter Strasserin tutkimusryhmän keksintö typistää hintalapun reiluun 500 euroon.
Strasser hehkuttikin, että keksinnön myötä katalyysiin liittyvät ongelmat on ratkaistu. "Autoteollisuus on kysynyt neljä kertaa tehokkaamman katalyytin perään. Tässä on juuri tarvittu ratkaisu."
Koska katalyytti tarkoittaa kemikaalia, joka avustaa reaktiota, mutta ei itse kulu siinä, polttokennojen platina on moottorin rakentamiseen liittyvä kertainvestointi. Käsitettä 'katalyytti' ei tule sekoittaa myöskään katalysaattoriin, millä tarkoitetaan ainoastaan autojen pakokaasun katalyyttistä puhdistusta.
Platinakuorrutettuja nanokuulia
Strasserin tutkimusryhmän kohteena oli niin sanottuihin polymeerielektrolyyttimembraaneihin perustuva vetypolttokenno (PEMFC). Platinakatalyyttiä käytetään niissä katodilla eli elektrodilla, jossa happi pelkistyy hydroksidi-ioneiksi.
Keksinnön ideana oli alun perin tehdä katalyytistä niin hienojakoista kuin mahdollista, jotta pinta-ala ja siten reaktiivisuus saataisiin maksimoitua. Käytännössä tämä toteutettiin nanohiukkasin.
Palleroiden ydin muodostuu hiilestä, jonka päälle on kasvatettu kerros kupari-koboltti-platinalejeerinkiä. Platina saadaan kuitenkin rikastettua pintakerrokseen erityisellä vaihtovirtakäsittelyllä. Hiukkasten läpimittaa ei kerrottu Houstonin yliopiston tiedotteessa.
Tutkimustulosten mukaan pinta-alan lisääntyminen ei kuitenkaan riitä selittämään havaittua aktiivisuuden lisääntymistä. Strasser epäilee, että tärkeimpänä syynä on platina-atomien välimatka, joka on hänen nanohiukkastensa pinnalla hieman tavallista pienempi. Näissä oloissa happimolekyylit sitoutuvat metallin pinnalle juuri sopivan voimakkaasti.
Strasserin ja hänen kollegoidensa tulokset on julkaistu arvostetussa Angewandte Chemie -lehdessä erittäin tärkeänä paperina (VIP).
Tutkimusryhmä sai työtään varten mittavasti rahoitusta teollisuudesta ja Yhdysvaltain hallituksen energiaohjelmista. Tukijoihin kuuluvat muun muassa General Motors, Nasa ja USA:n energiaministeriö (DOE)."
http://www.tekniikkatalous.fi/doc.te?f_id=1254773
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tuon avulla pystytään muuttamaan vedy vedeksi, mutta se ei ratkaise ongelmaan miten tehtäisiin sitä vetyä ilman ulkopuolista energiaa.
Esim. tuulesta ja auringosta varastoidaan.
Saharaan mahtus uuden tekniikan paneleita huru paljon. Aurinkosähköllä sitten elektrolyysi meriverestä ja vetyä tulis liiankin kanssa ILMASIX. Pientä korvasta titty aavikon omistajalle, muuten kennot voi menne rikki.
siinä kuin muukin - POIKKITIETEELLISYYS antaa vauhtia.
Painokoneilla saadaan tekniikasta HUOKEA MASSATUOTE ja hyötysuhdekin paranee ajan myötä.
Mikähän mahtaa olla painotekniikalla tuotetun aurinkopaneelin kestävyyden laita?
Ainakaan nykyiset ohutkalvotekniikat eivät vakuuta...
vierasta?
http://www.aamulehti.fi/teema/autot/jutut/53120.shtml
"Bakteerit irrottavat puusta biovetyä
Yksi biopolttoaineiden merkittävistä ongelmista on energiankulutus. Sinänsä puhtaiden tuotteiden jalostus nielee pahimmillaan enemmän kuin puolet siitä energiamäärästä, jonka ne poltettaessa tuottavat.
Toinen pulma on se, että polttonesteitä suoraan selluloosasta valmistavat prosessit eivät ole vielä markkinakelpoisia. Selluloosan käyttö palauttaisi polttoaineiksi jalostettavat elintarvikkeet takaisin ruokamarkkinoille.
Pennsylvanian valtionyliopiston insinöörien ehdotus ongelmiin on biovety. Käyttämällä heikkoa sähkövirtaa ja mikrobeja he saivat irrotettua vetykaasuna talteen noin 99 prosenttia selluloosan sisältämistä vetyatomeista.
0,25 voltilla voitetaan 190 prosenttia
Ensimmäisissä kokeissa Bruce E. Loganin tutkimusryhmä käytti niin sanotun käänteisen mikrobielektrolyysin (MEC) lähtöaineena etikkahappoa. Kytkös selluloosaan on kuitenkin olemassa, sillä etikkahappoa muodostuu lopputuotteena selluloosan kemiallisessa käymisessä.
Osa vedystä on vapautunut jo etikkahapon muodostumisessa, mutta reaktiot eivät etene tavallisissa oloissa pidemmälle.
Sähkökemiallisessa kennossa mikrobit kuitenkin irrottivat vetyä myös etikasta, kun elektrodien välille kytkettiin 0,25 voltin jännite. Anodi ja katodi olivat grafiittia, mutta katodilla oli myös platinakatalyyttiä.
Biopolttoaineen tuottamiseksi jouduttiin siis tässäkin tapauksessa käyttämään ulkoista energianlähdettä, mutta kulutus oli verrattain pieni. Loganin mukaan energiantuotanto oli noin 290 prosenttia suurempi kuin kulutus, eli sähkökemian avulla voitettiin 190 prosenttia.
Kasvihuonetalouden kannalta prosessin vaikutus on kuitenkin nolla, sillä kasvien ilmakehästä sitoma hiilidioksidi vapautuu vedynmuodostuksessa kaasuna ilmaan.
Polttoaineita ja lannoitteita
Tulokset julkaistiin Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä. Asiasta kertoivat yliopiston tiedotteen ja Eurek Alert -uutispalvelun lisäksi lukuisat luonnontiedettä seuraavat internet-lehdet.
Tiedotteet ja artikkelit eivät paljastaneet, millä tavoin mikrobit oli saatettu kosketuksiin elektrodien kanssa.
Paitsi polttoainemarkkinoilla, Logan ennustaa mikrobielektrolyysille mahdollisia sovelluksia myös lannoitteiden paikallisessa valmistuksessa. Maatilan omasta jätteestä valmistetusta vedystä voidaan tehdä ammoniakkia ja siitä edelleen nitraatteja."
http://www.tekniikkatalous.fi/energia/article47282.ece
"energiantuotanto 190 prosenttia suurempi kuin kulutus"
Taas yksi haaveilee ikiliikkujasta.
koivun nurin polttamista varten, niin montako prosenttia on hyötysuhde?
:D
Mutta en minä siitä koivusta vetyä ala tehdä.
Uuniin ne koivuhalot laitetaan.
Taas täyttä soopaa. Selityksen mukaan kasvien sisältämästä vedystä saadaan 99% talteen mutta kasvien sisältämä hiili menee hiilidioksidina ilmaan.
Sama tulos saadaan polttamalla koko kasvi suoraan energiantuotannossa ilman mitään huuhaa välivaiheita.
HYÖTYSUHDE?
Kysyinkö?
polttomoottoriin?
Kasvista saadaan synteettistä bensiiniä.
Ei siinä mitään vetykuvioita tarvita.
Mikähän ois pokasahan hyötysyhde?
Hiki tippuu sahaajalta ja pieru pääsee...
Oiskohan jotain 0.85 ?
Ennekun joku vitsikäs keksii kysyä jotta mikä on pulttomoottori nii tarkotin tietysti polttomoottoria.
"Bellave Shivaram ja Adam Phillips. Kuva: Dan Addison
Vetyä talteen tehokkaasti
Virginian yliopiston tutkijat ovat kehittäneet uudentyyppisiä aineita, jotka imevät tehokkaasti vetyä. Aineet soveltuvat niin vedyn kuljetukseen kuin sen varastoimiseen, joten keksintö nopeuttanee saasteettomaan vetytalouteen siirtymistä.
"Useimmat käytössä olevat aineet täytyy jäähdyttää erittäin kylmiksi, jotta ne absorboisivat edes seitsemän-kahdeksan prosenttia painostaan vetyä. Nyt kehittämämme aineet sen sijaan absorboivat 14 prosenttia painostaan jo huoneenlämmössä", toteaa Adam Phillips yliopistonsa tiedotteessa.
"Aineemme tarjoavat materiaalia uuden sukupolven vetyvarastoihin", vakuuttaa myös kehitystyöhön osallistunut Bellave Shivaram.
Shivaramin mukaan uusien aineiden avulla nykyisistä vetypolttokennoista saisi kaksi kertaa tehokkaampia - tai kaksi kertaa pienempiä. Polttokennoissa muodostuu energian lisäksi vain vettä ja lämpöä, joten niitä pidetään puhtaana teknologiana.
Phillips ja Shivaram lisäävät, että näitä hiilen, titaanin, nikkelin ja raudan seoksesta koostuvia aineita on kaiken kukkuraksi helppo ja halpa valmistaa. Muuta he eivät suostu paljastamaan, sillä kaksikko kehittää keksintöään parhaillaan patenttiviranomaisten kanssa."
http://www.tiede.fi/uutiset/uutinen.php?id=3133
Kaikki vain satua.Saduilla voidaan ansaita.Uskovaiset on tottuneet satuihin.Näin teitä petetään.Energiaa ei voida tehdä tyhjästä.