Valitsin siviilipalveluksen ja seuraukset olivat seuraavanlaisia:
- kolmen viikon kesäleiri/ ryyppyloma lapinjärvellä
- helppo duuni atk-hommissa mukavassa työyhteisössä
- vuosi oman alan työkokemusta
- sain olla kotona vaimon ja vauvan kanssa
- kaikki viikonloput ja pyhäpäivät vapaiksi
- 20 HL ja 30 KL yhtensä 50 vapaapäivää
- erilaisia avustuksia, pävivä- ruokarahaa ym yhteensä reilun tonni kuussa
- sivarin jälkeen pääsin palveluspaikalleni vakituiseen duuniin
Minulla ei ole minkäänlaista vakaumusta (paitsi että ihmisiä ei mun mielestä pidä pakottaa mihinkään ase"velvollisuuteen"), en vain ymmärrä miksi kukaan menisi inttiin kun tällainenkin vaihtoehto onpi olemassa.
- kolmen viikon kesäleiri/ ryyppyloma lapinjärvellä
- helppo duuni atk-hommissa mukavassa työyhteisössä
- vuosi oman alan työkokemusta
- sain olla kotona vaimon ja vauvan kanssa
- kaikki viikonloput ja pyhäpäivät vapaiksi
- 20 HL ja 30 KL yhtensä 50 vapaapäivää
- erilaisia avustuksia, pävivä- ruokarahaa ym yhteensä reilun tonni kuussa
- sivarin jälkeen pääsin palveluspaikalleni vakituiseen duuniin
Minulla ei ole minkäänlaista vakaumusta (paitsi että ihmisiä ei mun mielestä pidä pakottaa mihinkään ase"velvollisuuteen"), en vain ymmärrä miksi kukaan menisi inttiin kun tällainenkin vaihtoehto onpi olemassa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä taas en ymmärrä miksi kukaan menisi inttiin TAI sivariin kun on olemassa vapautus (jonka saa sormia napsauttamalla). Kyllä minäkin mieluummin menisin sivariin kuin inttiin, mutta en silti pidä sitä orjatyötä yhtään hyvänä vaihtoehtona.
Olet esimerkki miten fiksut ihmiset toimivat.
Jos joku kokee tarvetta mennä vuodeksi "kaleeri orjaksi" armeijaan niin siitä vaan. Se on jokainsen on valinta.
ite kävin intin ja olin siellä jopa vuoden. se miksi en mennyt sivariin johtu kait siitä että ei ollut mitään varsinaista syytä, tuntu kai jotenkin hankalammalta ratkasulta. sehän on se intti sellasta sodankäynnin koulutusta, ei muuta.
jälkeenpäin ajatellen mulle tuli jopa vierotusoireita siitä paikasta :). eli tarkotan että kun vuoden siellä olin, niin aloin jo kai jollakintapaa laitostua sinne. niinku olis linnasta päässy tai jotain (en oo linnassa kyllä ollu). mulla ei vaan juuri sillon ollu elämässä juuri mitään sellasta kuten duunia, elintärkeetä harrastusta tai jotain muuta, joten menin sinne.
mutta jos jollakin on vaikkapa bändi ja se vaikuttaa oikeesti että tää on se mitä alan tekemään ja oma tulevaisuus on siinä, niin ei vitussa kannata ajatella tai luulla että minun nyt täytyy armeijaan mennä. siinä se homma menee piloille. tietysti jos sinne haluaa mennä niin mikäs siinä, on siellä ihan joitakin hyviäkin puolia (tai muistoja) vaikka vaikea on varmaan uskoa. paska hommahan siellä on juuri tämä käsimerkkien näyttely, eli joutuu tervehtimään jotain ihan selkeesti "töhöä" alikessunreppanaa. se on aika alentumista mutta eihän sille mitän mahtanu. kerran oli lahkeet miten sattu ja joku upseerikokelas alko siitä pätemään. sanoin että mitä vittua se sulle kuuluu miten mulla on lahkeet? täähän melkein kiehahti että mm.mm.. mitä?! lähinnä nauratti. enkä korjannu lahkeita. lähin pois ennenku se kutsu sinne varmaan jonku luutnantin.
Sama tilanne. Sivaria en osannut valita. Armeija tuntui helpommalta prosessilta.
"sehän on se intti sellasta sodankäynnin koulutusta, ei muuta."
Kunpa olisikin. Intti on max puolipäiväisesti sodankäynnin koulutusta. Loppuosa on kaikkea sekalaista paskaa. Kuka tosissaan voi väittää että klo 16-06 ei kannattaisi ennemmin istuskella kotona?
Toivon että mahdollisimman moni osaa lähteä sivaripuolelle.Ehkä sillä saa kapiaiset heräämään ja kehittämään asepalveluksen sisällöstä "kilpailukykyisen".
Ton laitostumisen ymmärrän hyvin.Onhan se illan vahvuuslaskentakin kuin suoraan Oz-vankilasarjasta.Paitsi että notkutaan käytävällä se naurettava yöpuku päällä.