Olen tässä ollut viikon verran iskiaksen kourissa ja samalla on punnittu puolison halukkuutta omaishoitoon. Olen pystynyt käymään töissä ja punttisalilla ja sählyssä, mutta näiden jälkeen olen ollut siinä kunnossa, että en mitenkään pysty taipumaan kotihommiin. Puolisoni on tästä kuitenkin totuttuun tapaan kovin erimieltä. Tänään kuitenkin hän astui rajan yli. Hän oli ollut yövuorossa ja minä vapaapäivällä. Heräsin aamulla kesken makeiden unien ulko-oven kolahdukseen noin klo 9:30. Tunsin heti silmät avattuani kuinka vasemmassa pakarassa alkoi vihloa ja tiesin että päivästä tulisi tuskallinen...
Päätin tuosta julmasta häiriöstä huolimatta jatkaa uniani ja pyysin puolisoani olemaan hiljaa kun laittaa lapsille aamupalaa ja hoitaa aamuisia kodinhoitoaskareitaan. Heräsin noin klo 12:00 ja vatsani kurni todenteolla. Raotin varovasti toista silmääni ja totesin vaimoni istuvan tietokoneella. Sain kivultani sanotuksi "puuroa" jonka jälkeen vaivuin tajuttomuuteen vain taas herätäkseni veretsaisauttavan kylmään huutoon " ala tulla siun puuro jäähtyy!!!" Kierähdin alas sängyltäni ja urheasti toinen jalka perässä laahaten linkkasin keittiöön, jossa sain onneksi kivuista huolimatta puuroni syödyksi. Laahauduin takaisin samalla vienosti valittaen makuuhuoneeseen ja ryhdyin hoitamaan kiputilaani parhaalla tietämälläni tavalla eli makoilemalla. Kohta minut kuitenkin valtasi tunne, että jotain unohtui...KAHVI! Olin tuskissani unohtanut ottaa itselleni aamukahvia ja nyt keräsin kaikki voimani huutoon: VAIMOOOO TUO KAHVIA, jonka jälkeen retkahdin voimattomana sängylle. Odottelin ja odottelin ja tuntui kuluvan ikuisuus, mutta mitään ei tapahtunut! Katsoin kelloa ja pyynnöstäni oli kulunut jo yli kaksi minuuttia. Taas keräsin voimia ja kutsuin vaimoni makkariin. Nyt hän tulikin paikalle hyväksyttävän ripeästi ja kysyin häneltä, että mikä kestää kahvissani? Tämä vaan kylmästi tokaisee että herra on hyvä ja keittää kahvinsa itse! SIIS MITÄ? Eikö se ole jo valmiiksi keitettyä? Vaadin vaimoa tilille välittömästi. Kysyin että tässäkö on kiitos siitä että olen vuosikausia ollut hänen rinnallaan. Puollustanut, tukenut kannustanut, melkein synnyttänytkin ja aina olen ollut edustavana kuten tapoihini kuuluu? Näinkö sinä kohtelisit minua julmasti, jos olisit omaishoitajani? Varmaan istuisit baarissa ystävien kanssa ja minä makaisin kotona ranskanleipä kourassa ja vaipat paskassa ilman mitään tai ketään...NIINKÖ? Näin ilmeestä että nyt pitää paeta ja kierähdin lattialle. Käytin etuhampaitani kuokkana ja niiden voimalla ryömin lattiaa pitkin keittiöön. Kohotin katseeni ylös ja pyysin Herralta voimia ja urheasti nostin itseni pystyyn ja keitin kahvia. Kyyneleet kohosivat silmiini kun vertasin itseäni eräässä elokuvassa näkemääni jenkkisotilaaseen joka menetti toisen jalkansa, mutta siitä huolimatta taisteli ja hommasi itsensä takaisin palvelukseen...Oli vieläpä ensimmäinen musta sukeltaja armeijassa...pioneeri ja uudisraivaaja, kuten minäkin...
Sain siis vihdoinkin iltapäivällä aamukahvini suurten ja tuskallisten ponnistelujen jälkeen. Apua en saanut, enkä myöskään kiitosta urheudestani. Pystyin siiten kivultani sen verran istumaan, että surffasin hieman netissä ja löysin ohjeita kivunlievitykseen. PAKARAHIERONTA...hmmm.. se varmasti toimii!!! Kutsuin taas puolisoani, joka saapui paikalle hieman hitaasti ja väsynyttä näytellen. Kysyin kauniisti, että voisitko käydä ostamssa jotain lämmittävää tuoksuöljyä ja sitten hieroa pakaroitani noin tunninverran, josko sitten pääsisin iltapalalle ihan itse? En ollut yhtään kyllä varautunut hänen asenteeseensa. Hän alkjoi suorastaan kiljua minun korvaani kuinka hän ei todellakaan koske minun karvaisiin pakaroihini edes asbestihanskat kädessä pimeässä!!! Olin siinä monttu auki noin puoli sekuntia ja kysyin tiedätkö sinä edes mitä asbesti on? Voitte uskoa että oli ero lähellä:D
Päätin tuosta julmasta häiriöstä huolimatta jatkaa uniani ja pyysin puolisoani olemaan hiljaa kun laittaa lapsille aamupalaa ja hoitaa aamuisia kodinhoitoaskareitaan. Heräsin noin klo 12:00 ja vatsani kurni todenteolla. Raotin varovasti toista silmääni ja totesin vaimoni istuvan tietokoneella. Sain kivultani sanotuksi "puuroa" jonka jälkeen vaivuin tajuttomuuteen vain taas herätäkseni veretsaisauttavan kylmään huutoon " ala tulla siun puuro jäähtyy!!!" Kierähdin alas sängyltäni ja urheasti toinen jalka perässä laahaten linkkasin keittiöön, jossa sain onneksi kivuista huolimatta puuroni syödyksi. Laahauduin takaisin samalla vienosti valittaen makuuhuoneeseen ja ryhdyin hoitamaan kiputilaani parhaalla tietämälläni tavalla eli makoilemalla. Kohta minut kuitenkin valtasi tunne, että jotain unohtui...KAHVI! Olin tuskissani unohtanut ottaa itselleni aamukahvia ja nyt keräsin kaikki voimani huutoon: VAIMOOOO TUO KAHVIA, jonka jälkeen retkahdin voimattomana sängylle. Odottelin ja odottelin ja tuntui kuluvan ikuisuus, mutta mitään ei tapahtunut! Katsoin kelloa ja pyynnöstäni oli kulunut jo yli kaksi minuuttia. Taas keräsin voimia ja kutsuin vaimoni makkariin. Nyt hän tulikin paikalle hyväksyttävän ripeästi ja kysyin häneltä, että mikä kestää kahvissani? Tämä vaan kylmästi tokaisee että herra on hyvä ja keittää kahvinsa itse! SIIS MITÄ? Eikö se ole jo valmiiksi keitettyä? Vaadin vaimoa tilille välittömästi. Kysyin että tässäkö on kiitos siitä että olen vuosikausia ollut hänen rinnallaan. Puollustanut, tukenut kannustanut, melkein synnyttänytkin ja aina olen ollut edustavana kuten tapoihini kuuluu? Näinkö sinä kohtelisit minua julmasti, jos olisit omaishoitajani? Varmaan istuisit baarissa ystävien kanssa ja minä makaisin kotona ranskanleipä kourassa ja vaipat paskassa ilman mitään tai ketään...NIINKÖ? Näin ilmeestä että nyt pitää paeta ja kierähdin lattialle. Käytin etuhampaitani kuokkana ja niiden voimalla ryömin lattiaa pitkin keittiöön. Kohotin katseeni ylös ja pyysin Herralta voimia ja urheasti nostin itseni pystyyn ja keitin kahvia. Kyyneleet kohosivat silmiini kun vertasin itseäni eräässä elokuvassa näkemääni jenkkisotilaaseen joka menetti toisen jalkansa, mutta siitä huolimatta taisteli ja hommasi itsensä takaisin palvelukseen...Oli vieläpä ensimmäinen musta sukeltaja armeijassa...pioneeri ja uudisraivaaja, kuten minäkin...
Sain siis vihdoinkin iltapäivällä aamukahvini suurten ja tuskallisten ponnistelujen jälkeen. Apua en saanut, enkä myöskään kiitosta urheudestani. Pystyin siiten kivultani sen verran istumaan, että surffasin hieman netissä ja löysin ohjeita kivunlievitykseen. PAKARAHIERONTA...hmmm.. se varmasti toimii!!! Kutsuin taas puolisoani, joka saapui paikalle hieman hitaasti ja väsynyttä näytellen. Kysyin kauniisti, että voisitko käydä ostamssa jotain lämmittävää tuoksuöljyä ja sitten hieroa pakaroitani noin tunninverran, josko sitten pääsisin iltapalalle ihan itse? En ollut yhtään kyllä varautunut hänen asenteeseensa. Hän alkjoi suorastaan kiljua minun korvaani kuinka hän ei todellakaan koske minun karvaisiin pakaroihini edes asbestihanskat kädessä pimeässä!!! Olin siinä monttu auki noin puoli sekuntia ja kysyin tiedätkö sinä edes mitä asbesti on? Voitte uskoa että oli ero lähellä:D
Vastaukset 20
Vanhimmat
sinulle. Urhea puolisosi ei sääliä kaipaa. Jaksamista hänelle. Mitä taas sinuun tulee... et tarvitse tuoksuöljyjä karvalistoosi. Raippoja ja piiskaa ahterisi halajaa. Samalla kiinnostuksesi iskiakseesi katoaa.
Mielestäni vaimo kaipaa nyt selkeät rajat ja luennon siitä, kuinka kohdellaan perheenpäätä. Tiesin että olin liian lepsu kun vapautin hänet käyttämästä etuliitettä SIR minua puhutellessaan. Mutta kun antaa pikkusormen niin mennee koko vartalo. Raippoja ja vähän piiskaa otan mielelläni kunhan ensin kuntoudun ja se saattaa olla pitkä tie, mutta minä en luovuta!
Suomenkielinen;
http://fi.myspace.com/
MySpace
laittaa sinut ojennukseen ja rajoittaa nettikäyttöäsi. Siispä otahan essu takaisin yllesi ja tottele perheenpäätä. Takaisin kuuraamaan mars.
juttusi lukee, sen syvempi kunnioitus tulee................Vaimoasi kohtaan. Urhea nainen :))
MInäkin kunnioitan häntä suuresti. Tänään hän antoi minulle vinkin kuinka saada selkä vetreytymään. Hän kertoi että itse raskaana ollessaan meni polvilleen lattialle, otti rätin käteen ja alkoi pyyhkiä lattioita. Minustakin se oli hieno idea ja lupasin kokeilla heti kun raskaustestini on positiivinen:D
sattuisi olemaan jonkinkokoista muuripataa? Vanhan kansan hyvä konsti selkävaivoihin on mennä nukkumaan muuripadan pohjalle, selälleen tietysti :)
ei ainakaan meillä ole muuripataa ja vaikka olisikin niin tuskin sinne itseäni vapaaehtoisesti tunkisin:)
kyllä siellä pakaratkin paranis...Mutta pie nyt kuitenkin hyvä konsti mielessäs jos joskus tulee akuutti hätä :)
Kerronpa sinulle oivan selkäkivun parantamiskeinon. Itselläni toimi hyvin.
Selkäkipuisena osallistuin syntymäpäiväjuhlille jossa kunnon suomalaiseen tapaan oli tunti tanssia ohjelman jälkeen. Juhlakalu eli syntymäpäivähenkilö haki minua tanssiin - mikä sattui olemaan humppa - ja vei minut puoliväkisin lattialle. Korkokengissä ja ristiselkä vihloen humppasin ja katso! sinne se kipu jäi lattialle.
Ilmeisesti kävi niin että lihaskramppi joka kivun aiheutti laukesi humpan tahdissa.
Tässäpä sinulle kunnon humppaa. Kokeile vaimolla tai ilman Eläkeläisten tahtiin.
http://www.youtube.com/watch?v=v-UkDfm9Isg
tässä humpalle...Mie en tanssi kun eroottista tanssia ja olen siinä todellinen kiärme:D
eroottisinta tanssia mitä tiedän joten siitä vaan humpalle :DDDDD
on rienausta:)
...lääh....ja riemastuttavaa. Minusta pikemminkin riekutusta kuin rienausta.
Tarkalleen ottaen en ole edes muistanut pitkään aikaan että humppaa on olemassa ennen tätä päivää. Ompas minulla nyt taas lystiä pitkäksi aikaa kun kaikki Eläkeläisten videot kattelen tuubissa.
sua Myntton :=)))
Tuo kertomasi oli niin tuttua. Tyypillinen mies.
Vain mies osaa heittäytyä noin avuttomaksi. Vaikka kokemuksesta tiedän, että iskias voi olla tosi kivulias.
Itse, kun lapset olivat vielä pieniä passasin ukkoanikin samoin kuin lapsia, huomaamattani. Kaadoin jopa kahvin hänen kuppiinsa, ettei hänen tarvinnut nostaa peffaansa tuolista, kun hän pyysi.
Vuosien saatossa olen kyllä viisastunut :=))
Oletko koskaan ajatellut, et voisit alkaa kirjoittamaan myös pakinoita musisoinnin lisäksi, vai joko sitä teetkin?
Hymy huulilla näitä juttujasi saa aina lukea :=))
näinhän se taitaa olla että hieman niitä kipuja tulee joskus hieman liioiteltua:)
Hauska juttu kun tuo vaimon sisko ehotti, että pitäs ryhtyä pakinoimaan noita perhejuttuja johonkin lehteen:D MOnikaan ei varmaan usko että ne jutut on totta, joskin ihan pikkusen väriteltyjä, mutta pohjimmiltaan totta:D
Osaat kirjoittaa juttusi niin hauskalla tavalla :=))
Kyllä sen näkee tekstistä, että juttusi on ainakin jossain määrin omakohtaisesti koettu. Eihän noin hyvin muuten osais niitä kuvailla :=))
kankku lämpimänä, ettei noidat nuolis. Toivottavasti vaimos on älynny kieltää sulta napapaidat ja lannefarkut :)
hinaamaan persiis ite keittiöön?? Höh..miten mua nii naurattaakin..:DD On sul fiksu vaimo...
Kippee ihminen ja tuolla lailla kiusataan...