Syyllistäminen Jokelan tapauksessa

on vielä paljon enemmän ei-uskiksia joita tämä asia koskettaa. Tapa purkaa asioita on kysellä ja ihmetellä, suru koskettaa.
Minusta aloituksesi on itse syyllistää nyt vain uskovia, entä miksi yleensä asiasta sitten puhutaan?
En ole vielä kuullut että uskovaiset etsivät syyllistä, vaan miksi joku asia on johtanut kyseiseen tilanteeseen sitä sanotaan spekuloinniksi. Kuten saamme lukea lehdistäkin, asiaa spekuloidaan ja mietitään mistä kaikki on saanut alkunsa, eikö ihminen halua tietää mistä kaikki on johtanut tähän tilanteeseen.
Itselläni jolla on lapsia, se koskettaa ihan sydänjuuria myöten, jos oma lapsi olisi samassa tilanteessa se varmasti olisi ollut kyselyiden paikka eritoten.
Minusta on hyvä että asioita käsitellään jotta myös oma suru voidaan samalla käsitellä ulos.

Se millä tavalla käsitellään se on eri juttu.
Mutta tapa joilla ihmiset reagoivat, eivät ole mässäilyä eikä muutenkaan syytösten tulvaa osoittavaa, vaan ihmisen tapa toimia ja sanoakin nopeasti kyseisissä asioissa. Tilanne on katastrofaalinen ja monet sanovat mitä eivät välttämättä enää viikonpäästä sanoisi.
Hätä tuo pelkoa, surua, suuttumusta.
Kuitenkin tunteiden purku on hyvä asia.
Olisi kurjaa jos niitä ei käsitellä, tulos voi olla niin että ihminen nielee kaiken sisälle jos ei ole kuulijaa ja voi edessä olla surullisia tilanteita jotka voivat olla ehkä esimerkin tapainen tilanne joka tuolla koululla tapahtui.

Tukahdetut tunteet ovat paljon vaarallisempi kuin se että äkkipikaistuksessa sanotaan jotain asiaa, vaikka aina ei tarkoitakaan.

Jokelan tapauksessa ei ole kyse siis mollaamisessa, vaan yksinkertaisesti ihmisen hätä reagoida asioissa.

En usko että tässä on vain uskikset liikkeellä, suomen kansa on tolaltaan, ainakin minun asiakkaani olivat, kuinka monenlaista keskustelua sieltä purkautui, syyttämistä jne. ihmisillä on tapa saada asioita selville ja vieläpä päätellä itse miten kaikki kävikään.
Mukavaa illan jatkoa sinulle. Ei kaikki ole niin kuin sinä asiat näet.