"Viime kuukausien aikana on jouduttu lukemaan lehdistä lapsia, nuoria ja heidän vanhempiaan koskevia hyvin ikäviä uutisia. Ja aina kun lapsen tai nuoren elämässä tapahtuu jotain kamalaa, löytyy joku taho kertomaan, että nämä samat ongelmat olivat nähtävissä jo vuosia sitten."
Niinpä niin.. tämä kirjoitus oli 31.8. täällä http://www.perusopetus.fi/vieraskyna/risikko.php
Puhutaan.. puhutaan.. mutta milloin tehdään
Niinpä niin.. tämä kirjoitus oli 31.8. täällä http://www.perusopetus.fi/vieraskyna/risikko.php
Puhutaan.. puhutaan.. mutta milloin tehdään
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sanotaan, että tämä olisi pitänyt huomata, nähdä tuleva, mutta kun se ei ole niin yksinkertaista! Kukaan ei voi valvoa nettiä niin tarkkaan, että erottaa sekopäät "tavallisista" hulluista. Suomalainen(ei varsinkaan mies) ei kerro yleisesti miltä hänestä tuntuu, tai mikä on hänen maailmassaan pielessä´.Ilman, että kyseinen henkilö kertoo itse ongelmistaan, on hankalaa hankkia hänelle apua...
kyllähän moni tekee, mutta osa jättää tekemättä.
Ei kaikkia nappaa olla hyvä kasvattaja.
Eli jotkut tekee, jotkut ei. Jotkut tekee aika paljon, toise vähän vähemmän.
Mutta voi olla, että joitakin kiinnostaa enemmän juoda vaikka bissee, ku osottaa lapselle hyväksyntää tai jotain vastaavaa. Ei voi tehdä lakeja, jossa pakotetaan ihmiset osoittamaan lapsille hyväksyntään, koska sitä ei voi valvoa eikä määritellä.
Tämän tyyppisistä ongelmia syntyvät suurimmat ongelmat, eikä niihin voi vaikuttaa kuin jokainen omalla takapuolellaan omassa lähipiirissään.
Kehitys tähän suuntaan on ollut yleisesti jokaisen nähtävillä. Valitettavasti hyvätkin kasvattajat ovat voimattomia silloin, kun saatana saa otteen ja vie mukanaan lapset ja nuoret, tässä on meneillään pahan ja hyvän taisto. Tietäisitpä kuinka vanhemmat välittävät, mutta häviävät taistelun tietoyhteiskunnalle, jonka sisältö kykenee manipuloimaan ja houkuttelemaan kaikkeen pimeään. Nyt on ensimmäisen peli-nettisukupolven aivopesu saatettu loppuun, nyt on toteutsten aika.
Saatanalla on ollut sormensa pelissä.
Mutta me ollaan yhteiskunta. Me ollaan se, joka manipuloi, koska ei yhteiskunta ole kukaan yksittäinen pää paha, jolle voi syyt langettaa. Me ollaan idiootteja, heikkoja, itsekkäitä ja typeriä, jos kuuntelemme tämän tietoyhteiskunnan neuvoja, kun ne ovat huonoja. Ei kuunnella niitä, niin pahaa ei synny.
Kaikki olemme syyllisiä ja vikaan joutuneita. Sekä yhteiskunnan päättäjät, että me itse henkilökohtaisesti. Yhteiskunta kusee, koska siinä on paljon vikaa ja virhettä. Meidän perhe suhteemme kusee, koska niissä on myös paljon vikaa ja virhettä.
Liika on liikaa kaikessa. Liika virkkaaminenkin voi sekoittaa pään. Kannattaa virkata käyttämälla rajallisesti aikaa virkkaamiseen, pysyy pää balanssissa.
Jokainen voi syventyä sen verran, että tutkii nuorten yhteisöjä netissä, mistä keskustellaan, miten keskustellaan, mitä keskustellaan. Siinä on mahdollisuus jokaiselle päästä nuorten ajatusmaailmasta perille.
Synkkiä juttuja riitää ja jengillä pyörii päässä jos jonkinlaista suunnitelmaa, mutta harvalla on rohkeutta toteuttaa suunnitelmiaan. Sama itsemurha-ajatuksissa, harva uskaltaa toteuttaa itsemurhan, mutta monen päässä sellainen pyörii.
Kuinka sitä voi puuttua kenenkään muuttuneeseen käytökseen? Kaikki olemme aika ajoin eritavalla käyttäytyviä ja kuinka voisi alkaa puhumaan ihmiselle, että mene nyt ammattiauttajan luokse jos tämä on muuttunut erilaiseksi kuin ennen oli?
Mistä kummasta normaalijärjellä varustettu ihminen voisi tietää mitä jonkun aivoissa tapahtuu? Vaikka joku olisi nyt hiukan omituinen, ei se sitä merkitse, että se aikoo ampua seuraavaksi kahdeksan ihmistä ja itsensä vielä siihen päälle.
Jos järki jättää, ei sitä kukaan voi estää ennalta. Ei ainakaan tälläisissa tapauksissa.
Vaikka tämä ampuja olikin jättänyt niitä videoita ja viestejä, mistä sitä ikinä tietää jos ne olikin vaan tarkoitettu provoksi ja huomionhauksi. Pelkään, ettei kyseisiä tapauksia voida tulla ikinä estämään. Ellei sitten metallinpaljastimia laiteta joka ovelle!
asioihin ennenkö ne kasvavat hallitsemattomiksi?
Onhan mm. koulukiusaamisista ja lapsien turvallisen kehitymmisympäristön tärkeydestä puhuttu, nähtävästi aikojen alusta!
Jostain syystä hyvät ajatukset tahtovat kuitenkin jäädä, jos ei aivan ajatuksen tasolle, niin viimeistään keskustelujen, kirjoittelujen ja lausumien tasolle.
Vasta riitävän konkreettiset tapahtumat herättävät ihmiset "ruususen unesta", kun on jo liian myöhäistä.
Jos kiusaamisia ym. ongelmia on koululaisten keskuudessa, ei ne tuntemattomia ole varttuneemmankaan väen keskuudessa.
Harvoin kiusatuksi tullut apua mistään löytää, joten erilaisia ratkaisuja on niissäkin käytetty, jos kiusatuksi tullut ei sitten täysin alistu ja masennu.