Suomi peruu NH90-kuljetushelikopterien

TAISTELUKELPOISTA

02.11.2007 23.31

Puolustusvoimain komentaja amiraali Juhani Kaskeala esitti Hämeen Sanomien uutisen mukaan (HäSa 28.10.) uutta vaihtoehtoa asepalvelukselle. Samassa yhteydessä hän perusteli yhä jatkuvaa sodan ajan puolustuvoimiemme alas-ajoa. Hän piti neljännesmiljoonan miehen sodanajan puolustusvoimiamme Pohjoismaiden ja Leningradin sotilaspiirin liikekannallepanovahvuuteen verrattuna varteenotettavana vaihtoehtona.

Kaskealan pitäisi tietää, että milloinkaan Suomeen ei ole hyökätty Leningradin sotilaspiirin aluetta vastaavalta alueelta muodostetuilla voimilla, vaan joukot ovat tulleet äiti-Venäjän sydänalueelta. Näin oli myös talvisodassa ja jatkosodassa.

Nyky-Venäjällä ei myöskään ole ole tuhottu sulattamalla taisteluklpoista kalustoa kuten panssareita, tykistöä, rynnäkkökivääreitä, ammuksia ja ilmatorjunta-aseita, kuten Suomessa on tehty. Kaskealan olisi pitänyt myös tietää, että paljon kehutut tietoyhteiskunnan joukot käsittivät ennen joukkojemme supistamista 250 000 mieheen vain seitsemän prikaatia, kussakin noin 5 000 miestä.

Tykistöä oli kussakin prikaatissa vain 18 tykkinen patteristo, kun enempää ei ole sulastuksen jäänyt jäljelle. Yhteensä näissä operatiivisissa joukoissa oli 35 000 miestä. Miehinä se on saman verran kuin sodan ajan ilmavoimissa on pitämässä ilmassa noin 50:tä Hornettiamme. Merivoimissakin on sodan aikana väkeä lähes saman verran, 30 000 miestä.

Ennen supistusta paikallis- ja aluejoukoissa oli 250 000 miestä. Ne muodostavat paikalleen jähmettyneen massa-armeijan, jolta puuttuu taktillinen ja operatiivinen taistelukyky.

Seitsemässä operaatiokelpoisessa prikaatissa on yhteensä 21 pataljoonaa.

Talvisodan syttyessä Karjalan kannaksella oli rajan pinnassa 18 pataljoona. Ne pystyivät viivyttämään puna-armeijan viiden divisioonan hyökkäystä 2-6 päivää. Etenemisen pysäyttivät Mannerheim-linjalle ryhmitetyt siviilipalttoodivisioonat, joissa oli yhteenä 45 pataljoonaa. Tykistöäkin oli 49 patteristoa. Onneksemme silloin ei oltu sulatettu ideologisista syistä venäläisperäisiä aseitamme. Muita aseita ei juuri ollutkaan.

Vaikka puolustuksessamme on vakavia puutteita, suuria summia käytetään helikopterien hankintaan. Tavoitteena on kaikissa Nato-kelpoisuus, joka ei aina ole merkinnyt taistelukelpoisuutta. Tarkoistuksena on hankkia 20 kuljetushelikopteria. Eduskunta on myöntänyt niiden hankintaan 548 miljoona euroa, melkoinen summa. Pääosa rahasta käytetään helikopterien oheistoimintoihin kuten hallien rakentamiseen.

Vaikka helikopterit saataisiin, näillä lentävillä ruumisarkuilla ei saavuteta minkäänlaista taisteluarvoa. Pikemminkin päin vastoin. Rahat ovat poissa taistelukelpoisten prikaatien varustamisesta. Kun helikopterien toimitus on jo nyt myöhässä, olisi järkevää perua koko tilaus. Näin vältyttäisiin suurelta virhe-invesoinnilta. Amerikan armeijakin luopui uusien taisteluhelikopterien hankkeesta, kun Irakin sodassa todettiin 750:n Apache-taisteluhelikopterin hanke tehtaiden mainoskupla.

Lisää samankaltaisia hankkeita on edessä. Hornettaja varten pitäisi saada ilmatankkauskoneita, jotta voidaan lentää, kuten pääesikunnan sanonta kuuluu, 5 000 kilometrin päähän Brysselistä. Ilmavoimille pitäisi hankkia myös raskaita kuljetuskoneita, jotta valmiusjoukkojemme miehistön kuljetuspanssarivaunut voidaan lennättää maailman ääriin. Luettelosta puuttuvat myös Awacs-tiedustelukukoneet, hinta 270 miljoonaa dollaria kappaleelta. Näin saavutetaan Nato -kelpoisuus ja amerikkalaisten joukkojen tasoinen jokseenkin olematon taistelukelpoisuus, vaikka rahaa palaa paljon.

Suomalaisten oli mentävä amerikkalaisten avuksi Afganistaniinkin, kun heidän omat voimansa eivät riitä.

Pekka Kantakoski

Hauho

kirjoittaja on eversti sotilasarvoltaan.