Enimmät sympatita ovat tuon surmaajan perheen puolella. Miten kaameaa muille sisaruksille ja vanhemmille tuntea pienen paikkakunna vihat niskassaan. Samalla kun oma poika ja veli on kuollut ja tehtyä ei saa tekemättömäksi. Ikuinen trauma ja itsensä syyttely siitä, mitä olisi voinut tehdä toisin ja miksei huomattu omassa kodissa lapsen käytöstä jne.
Siinä jokaiselle miettimistä omaan kotiinsa. Minullakin on teini-ikäisiä lapsia, mahdotonta se on tuon ikäisen pään sisälle päästä, aina jää jotain huomaamatta.
Siinä jokaiselle miettimistä omaan kotiinsa. Minullakin on teini-ikäisiä lapsia, mahdotonta se on tuon ikäisen pään sisälle päästä, aina jää jotain huomaamatta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samaa mieltä. Uhrien omaiset saavat syyttää ampujaa, yhteiskuntaa ja purkaa tuskaansa ja saavat kriisiapua, sympatiaa, mutta ampujan perhe ei saa mitään muuta kuin muiden vihat niskaansa ja itsensä syyttely jatkuu loppuelämän. Tuolle pojan pikkuveljelle tekisi hyvää jos koko perhe muuttaisi ulkomaille, sillä Suomen kokoisessa persereijässä on vaikea kadota maan alle, nimen muuttaminenkaan ei auta.
vastuuta ei voi syytää yhteiskuntaan ja muille. (paitsi medialle osin) Miten perheessä toimittiin. Äiti oli äärivihreä ja poika ihannoi samoja ihmisen säännestely asioita.
Katsokaa kaikki liberaalit ja muut vihreet ja anarkistit peiliine. Vaikka ei siitä liene mitään apua kun ei tunnista itseään.
ongelman poistamiseksi?
Olen samaa mieltä. Ampujan perheellä on vaikeinta. Olivat kasvattaneet sitten "huonosti" tai "hyvin", ei mikään oikeuta tekoa eikä tee vanhemmista syyllisiä. Tässä maassa 18-vuotias vastaa itse teoistaan, siksi 18-vuotta täyttäneitä kutsutaan täysi-ikäisiksi. Ja jos eivät vastaa, kuuluvat holhouksen alle... ehkä näin olisi pitänyt olla tässä tapauksessa, mene ja tiedä.