Ei ole helppoa elää kovassa maailmassa, jos kukaan ei välitä.
Pysähtykääpä hetkeksi pohtimaan, että jospa sinulla ei olisikaan sitä puolisoa johon olet jo perin juurin kyllästynyt? Eikä niitä ystäviä, joista kuulet enää liian harvoin, mutta tarpeen tullen he kyllä auttavat.
Jos kukaan ei koskaan kosketa sinua, ota kädestä ja katso silmiin?
Jos joulunakin päiväsi on tavallinen tyhjä päivä.
Maailmassa EI SAISI olla ihmisiä jotka elävät niin!
Mutta heitä on ja minä olen yksi heistä.
Olen koittanut tappaa itseni monta kertaa.
Ja tulen varmaan vielä yrittämäänkin kunnes onnistun. Olen epäinhimillisen yksin.
Se ei näy minusta päälle, sillä esitän iloista ja sosiaallista, käyn työporukan pippaloissa, mutta aina palaan tyhjään kotiini. Olen myös ihan nätti nuori nainen, en mikään elefanttimies tai kaksipäinen vuohi.
Meitä on paljon. Tavallisen näköisiä, yksinäisiä.
Pahaa en tekisi kenellekään, teen vain itselleni, muttei siitäkään kukaan välitä.
Kun minulla ei ole ketään joka välittäisi.
Vanhemmatkin vaan läksyttävät että miksi noin teet itelleskun asias on hyvin.
Eli en saa paljastaa pahaa oloani koska olisin vanhemmilleni silloin häpeäksi.
Ihmisiä ei saisi jättää niin yksin, etenkään nuoria. Vanhempana alkaa jo taipua, mutta nuorelle yksinäisyys voi olla kestämätöntä, kun mieli vaeltaa ja iho huutaa kosketusta.
Suurin uhri tässä oli tekijä itse ja jos hän olisi pelkästään vaan tappanut itsensä, hän olisi ollut vain yksi monista joka tässä maassa tekee niin. Hän halusi muuttaa maailmaa ja teki sen näin, onnistuen siinä.
Ennen pahoinvoivat nuoret ovat olleet vain pieni sivulause uutisissa, nyt se vihdoinkin otetaan todesta. Miksi aina pitää tapahtua jotain kamalaa ennen kuin puututaan siihen, että jokin ihmisryhmä voi pahoin??
Pysähtykääpä hetkeksi pohtimaan, että jospa sinulla ei olisikaan sitä puolisoa johon olet jo perin juurin kyllästynyt? Eikä niitä ystäviä, joista kuulet enää liian harvoin, mutta tarpeen tullen he kyllä auttavat.
Jos kukaan ei koskaan kosketa sinua, ota kädestä ja katso silmiin?
Jos joulunakin päiväsi on tavallinen tyhjä päivä.
Maailmassa EI SAISI olla ihmisiä jotka elävät niin!
Mutta heitä on ja minä olen yksi heistä.
Olen koittanut tappaa itseni monta kertaa.
Ja tulen varmaan vielä yrittämäänkin kunnes onnistun. Olen epäinhimillisen yksin.
Se ei näy minusta päälle, sillä esitän iloista ja sosiaallista, käyn työporukan pippaloissa, mutta aina palaan tyhjään kotiini. Olen myös ihan nätti nuori nainen, en mikään elefanttimies tai kaksipäinen vuohi.
Meitä on paljon. Tavallisen näköisiä, yksinäisiä.
Pahaa en tekisi kenellekään, teen vain itselleni, muttei siitäkään kukaan välitä.
Kun minulla ei ole ketään joka välittäisi.
Vanhemmatkin vaan läksyttävät että miksi noin teet itelleskun asias on hyvin.
Eli en saa paljastaa pahaa oloani koska olisin vanhemmilleni silloin häpeäksi.
Ihmisiä ei saisi jättää niin yksin, etenkään nuoria. Vanhempana alkaa jo taipua, mutta nuorelle yksinäisyys voi olla kestämätöntä, kun mieli vaeltaa ja iho huutaa kosketusta.
Suurin uhri tässä oli tekijä itse ja jos hän olisi pelkästään vaan tappanut itsensä, hän olisi ollut vain yksi monista joka tässä maassa tekee niin. Hän halusi muuttaa maailmaa ja teki sen näin, onnistuen siinä.
Ennen pahoinvoivat nuoret ovat olleet vain pieni sivulause uutisissa, nyt se vihdoinkin otetaan todesta. Miksi aina pitää tapahtua jotain kamalaa ennen kuin puututaan siihen, että jokin ihmisryhmä voi pahoin??
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vanhemmat ei rakasta lapsiaan, vaan juopottelevat ja tekevät omia itsekkäitä asioitaan. Lisäksi heitä ei lainkaan kiinnosta, missä lapsensa aikaa viettävät.
"Suurin uhri tässä oli tekijä itse ja jos hän olisi pelkästään vaan tappanut itsensä, hän olisi ollut vain yksi monista joka tässä maassa tekee niin. Hän halusi muuttaa maailmaa ja teki sen näin, onnistuen siinä.
Ei. Suurimmat uhrit olivat VIATTOMAT ihmiset, joiden elämän tämä "uhri" päätti lopettaa. Sinustako oli parempi, että hän tappoi lisäksi sivullisia, kuin vain olisi tappanut pelkästään itsensä?
Luitko edes kunnolla juttuani?
Ja ajattelitko edes hetkeä, minkälaista elämäsi olisi ilman ketään?
Se jo yksistään riittää sotkemaan mielen ja kun vielä tuupataan lääkkeitä sekaan, niin sekopää on valmis.
Miksi pitää olla ihmisiä joille thedään näin?
SITÄ minä tarkoitin, että hän oli EKA uhri.
Niitä ensimmäisiä uhreja ei saa päästää syntymään, jotka laahustaa naama valkoisena pillereillä kyllästettyinä pitkin katuja.
Minullekin vaan lyötiin pilleripurkki kouraan ja käskettiin töihin, vaikka olin juuri yrittänyt tappaa itseni! Ihan hyvin minäkin olisin voinut seota ja alkaa tekemään ihan mitä tahansa, mutta onneksi olin sen verran järjissäni että ITSE hakeuduin hoitoon, minua ei siis edes ohjattu hoitoon vaan sekavassa tilassa jouduin tekemään sen omin voimin.
Kyllä, valitettava tosiasia on että ilman tätä tapausta ei näistä ongelmista edes puhuttaisi, vai puhuttaisiinko muka?
"Miksi pitää olla ihmisiä joille thedään näin?
SITÄ minä tarkoitin, että hän oli EKA uhri.
Niitä ensimmäisiä uhreja ei saa päästää syntymään, jotka laahustaa naama valkoisena pillereillä kyllästettyinä pitkin katuja."
Eikö mielestäsi vanhemmilla ole mitään osuutta siihen, tämä "uhri" on jätetty yksin? Miksi pitää AINA syyttää yhteiskuntaa?
Ja onko tällä "uhrilla" mitään vastuuta ITSESTÄÄN?
vanhemmilla olla osuutta, mutta en tiedä asiaa joten en ala väittämään sellaista.
Kerroin vain oman tarinani, minulla kyllä on vanhemmissa vikaa, mutta en tiedä miten tällä surmaajalla oli.
jutella vanhempiesi kanssa hehän rakastavat sinua,
että olisit vanhemmillesi häpeä siihen en usko.
Tuntuisi pahalle jos joku lapsistani ei voisi tuskaansa kertoa.Koti ja perhehän on ainoa paikka jossa saa olla ja puhua kaikesta.Ei sinun kannata esittää mitään muuta kuin mitä olet.Sinuna hakisin
itselleni apua,voisitko ajatella vaikka lemmikin ottoa itsellesi
Miksi et hae itsellesi seuraa,ei kannata esittää mitään vaan olet juuri sellainen miksi luotu.
Kyllä minä nykyään voinkin jonkin verran jutella vanhemmilleni, mutta ennen kuin yritin itsaria, minua ei nähty eikä kuultu.
Kai oli tehtävä jotain kamalaa jotta olemassaoloni huomattaisi..
Apua olen hakenut ja nyt minulla onkin suht toimiva lääkitys ja lemmikkieläimiä minulla on ollut aina, ilman niitä en varmaan olisikaan enää tässä..
Ellen ITSE olisi apua hakenut, en tiedä missä olisin nyt..
Halusin vaan kertoa että on ollut todella paha olla, mutta tuntuu että täälläkin siitä vaan syyllistetään samoin kuin kotonani=(
Tai vääristellään että ampumatapaus oli mielestäni muka oikein.
Ei se oikein ole, mutta se näköjään oli pakko tapahtua koska ei meitä pahoinvoivia nuoria kukaan näe eikä kuule, ellemme ala riehumaan jotenkin.
Pitää vaan kiltisti olla ja kärsiä.
Tai kadota pois maailmasta.
Sinä ajattelet että vanhempasi eivät välitä sinusta. Mutta kyllä varmasti välittää. Et vain itse huomaa sitä. En minä itsekkään huomaa aina vanhempieni rakastavan minua. Jos teet itsemurhan, vanhempasi... no. Ehkä sekoavat surusta. Älä tee itsemurhaa, myäs itsesi, vaan vanhempiesi vuoksi.
niin se vaan on. Se rakkaus saa tulla keneltä tahansa, siskolta, veljeltä, äidiltä, isältä, mummolta, papalta, ystävältä tai puolitutulta..
Mutta ihan yksin ei saa jäädä kukaan.
Mutta moni jää..
Olen päättänyt jaksaa, minulla on vihdoin hyvä lääkitys ja olen jo tottunut olemaan yksin.
Muistan vain miten vaikeata se oli juuri parikymppisenä kun kaikilla oli joku, minulla vaan ei ketään.
Muistan että minullakin se viha kohdistui tuolloin maailmaan ja salaa toivoskelin että koko ihmiskunta tuhoutuisi.
Tuosta kaikesta on vuosia, enkä enää ajattele noin, mutta jos silloin olisin eksynyt samoin ajattelevien pariin, niin tiedä mitä olisi tapahtunut. Vihalla on uskomaton voima.
Täs tapaukses tommonen nuori jannu tarttee pillua päivittäin pysyäkseen terveenä arsinkin syys pimennossa. Tossa kun kosketus juttua höpötät niin no kosketukses on voimaa ,ei muuta kuin kuppiloista joku vatkattavaks .
Yksinäisyys on hyvin raskas olotila ja kun siinä vielä työttömyys, niin ulkopuolisuuden tunnetta on paha kuvailla, niille jotka eivät ole itse siinä eläneet.
Haluaisin kysyä sinulta, että asutko jossain pienellä paikakunnalla ja että oletko hakenut jutteluapua? Jos näin on, niin etsi jutteluapua ja jospa sen kautta avautuisi tulevaisuusnäkymiä ja asioita, joita kannattaa yrittää, sillä tuo yksinäisyys todellakin raastaa.
Haluan sanoa, että kyllä tuo yksinäsyys raastaa vanhempaakin ihmistä todella rajusti, vaikka sen ehkä osaa paremmin käsitelläkin.
Toivon voimia ja oikeanlaista ystävää tulevaisuuteesi. Kyllä asiat vielä lutviutuvat. Yritä käydä ihmisten ilmoilla, jos vaan on paikkoja, johon edes hiukan kiinnostaa mennä, sillä kotia tuupertuminen ei hirveemmin auta.