Virtuaali fasisti armeijja

Virtuaali fasisti armeijja

Tämä kirjoitus on pääosiltaan suunnilleen 8-9 kuukautta vanha kirjoitelmani, jota olen laajentanut ja muokannut viimeaikaisien tapahtumien valossa.

Virtuaali fasisti armeijja (Virtual fascist army), VFA on hypoteettinen aivopesujärjestelmä, jonka olemassaoloa pidän erittäin todennäiköisenä.

Väkivaltaa sisältävät videopelit ovat arkipäivää yhteiskunnassamme. Useita tutkimuksia on tehty väkivaltaisten tietokonepelien mahdollisista haitoista ja vaikutuksista ihmisiin. Tulokset ovat olleet ristiriitaisia, sillä joidenkin tutkimusten mukaan väkivaltaiset pelit lisäävät aggressioita, toisten mukaan taas eivät. Tutkimusten pää kiinnostuksen aihe on lähinnä kysymys: tekevätkö väkivaltaiset pelit ihmisistä väkivaltaisia?
Joskin jonkinlaisia yhteyksiä on havaittu tietokonepelien ja joidenkin (esim. koulu) ampuma välikohtausten välillä, suurin osa ihmisistä on sitä mieltä että pelit eivät tee ihmisistä väkivaltaisempia/aggressiivisempia. Yleensä väkivaltatekojen taustalla on useita eri vaikuttimia. Pidän väitettä pääosin totena. Oma huolen aiheeni koskee erästä toista asiaan liittyvää aspektia.

Olen itse ollut pelaaja yli 14 vuotta, ja olen luonnollisesti tullut pelanneeksi väkivaltaisia pelejä. Olen katsellut myös paljon toiminta elokuvia, ja huomannut jotakin hälyttävää: pelit ja elokuvat ovat vaikuttaneet psyykkeeseeni. Mutta ei sillä tavalla kuin luulisi. Lapsuudestani lähtien ovat pelit ja elokuvat/televisio ohjelmat usein sisältäneet runsaasti sodan ja taistelun teemoja. Tultuani uskoon aloin suhtautua väkivalta viihteeseen uudessa valossa käskyn ”älä tapa” kautta. Aloin tietoisesti boikotoimaan tappelu ja sota pelejä, mutta koska pidin edelleen videopeleistä, yritin löytää itselleni vähemmän väkivaltaista/sotaisaa pelattavaa. En ole yleensä ollut kovin kiinnostunut urheilu- tai autopeleistä, joten sopivan pelattavan löytämisestä tuli vaikeaa. Sitä paitsi jos peleissä ei ole taistelua/sotaa/ konfliktia, ne ovat tylsiä. Miten ihmeessä näin on päässyt käymään, kaikki muu paitsi konflikti on… tylsää?

Lapsuudesta lähtien on mieltäni ohjelmoitu salakavalasti ja huomaamatta hyväksymään alitajuinen viesti: taisteleminen/ tappelu/sota on hienoa ja hauskaa. ”Coolia”. Kenties jos olisin ollut enemmän kiinnostunut urheilusta, se olisi saattanut tasapainottaa mieltäni. Olen huomannut kuinka pelaaminen on vaikuttanut minuun myös toisenlaisella tavalla: ajattelen kuin sotilas/sotakone. Tämä taktinen ja väkivaltainen ajatusmalli on asteittain ohjelmoitu mieleni vähemmän tietoisiin osiin. Tämä ohjelmointi on pääosin alitajuista. Pelattuani lukuisia eri sotapelejä, katsottuani elokuvia ja siitä johtuen ajateltuani vastaavia asioita suuressa määrin, on vaikutus ollut melkoinen. Minulla on laajat tiedot erilaisista aseista, niiden käytöstä ja taktiikoista. Kaikki sota/taistelu teeman ympärille rakentuvat elokuvat ja pelit joita olen katsonut tai pelanneet ovat ohjelmoineet mieltäni, tehden minusta ”sota fanin”. ”sotilaat ovat hienoja”. ”Sinäkin voit olla sellainen”. ”voit kokea sodan jännityksen ja hyvät puolet (mitähän nekin muka ovat?).” Ei pelkoa kuolemasta! Eteenkin nuoret miehet kaipaavat seikkailua, se on normaalia ja hyvä asia. Nykyviihde valitettavasti menee "trendikkääseen" suuntaan, jossa sota ja seikkailu ovat synonyymejä.

Olen oppinut sekä tavallisen että urbaanin sodan käynnin perus taktiikat. Minulla on takanani satoja, ellei peräti tuhansia tunteja virtuaalista koulutusta, joka on tehnyt minulle tutuiksi lukuisat eri aselajit, esim. pistoolit, veitset, konepistoolit, rynnäkkö kiväärit, konekiväärit, pommit, kranaatit, kiikari kiväärit jne. Tunnen niiden taktisen arvon. Olen oppinut perus sotataktiikoita. Kaikki se tapahtui kuvaruudun välityksellä. Kuinka moni tietää että pelistudiot käyttävät armeija koulutuksen saaneita henkilöitä ja myös sotaveteraaneja pelinteossa neuvonantajina? (kokeile huviksesi, kirjoitta jokin sotapeli, ja "military advisor" vaikkapa googleen.) Kaiken tämän tarkoituksena on tehdä pelikokemuksesta aidompi. Mihin tämä sitten johtaa? Realistisia elementtejä sisältäviä taistelu simulaattoreita levitetään vapaasti kenen tahansa käyttöön. Eräitä esimerkkejä tämän kaltaisista peleistä ovat esimerkiksi usa:n armeijjan oma peli ”america’s army”, ynnä muiden valmistajien pelit, kuten ”operation flashpoint” ja ”Tom Clancy’s Rainbow six”, ”Tom Clancy’s Ghost reccon”, ”call of duty”, ”Medal of Honor” ym. On monellakin tapaa kauhistuttavaa että oikeiden sotien uhrien kokemista kauhuista tehdään halpaa virtuaaliviihdettä. Itse näen että se on epäkunnioittavaa, jopa halventavaa kuolleita kohtaan, mutta päätavoitteenani ei ole nyt saarnata moraalia.

En väitä muuttuneeni tehokkaaksi sotakoneeksi, tai ammattitaitoiseksi sotilaaksi. Muistan joskus kuulleeni lausahduksen että amatööri on vaarallisempi (viholliselle ja omille) kuin ammattilainen. Amatööri luulee osaavansa jotain, muttei osaa. Hän on arvaamaton, epälooginen, pahimmillaan täynnä itsevarmuutta.

Olin melko kauan tietämätön saamani pikku ”psykoterapian” vaikutuksista ajatusmaailmaani. Kuinka moni on siitä tietoinen omalla kohdallaan?

Mietittyäni asiaa olen tullut siihen tulokseen että taistelu pelit (ja miksei elokuvatkin) voi luokitella kolmeen eri kategoriaan. Kutsun niitä ”simulaattoreiksi”, ”katalyyteiksi”, ja ”turruttaviksi”.
-Simulaattorit ovat pelejä jotka opettavat pelaajille oikeiden aseiden käyttöä ja taktista ajattelua viihteen keinoin. Näiden pelien antamaa tietoa voidaan omaksua sekä tietoisesti, että myös huomaamattaan. (lajityypin esimerkkejä: edellä mainitut pelit)
-Katalyytit ovat pelejä jotka sisältävät sodan/taistelun teemoja. Ne ovat usein vähemmän realistisia kuin simulaattorit. Niiden perus tehtävänä on mm. jakaa alitajuista viestiä sodan/tappamisen/aseiden/taistelun ns. ”hienoudesta” (”Cooliudesta”). Tämä on laajin näistä pelikategorioista. Pidän tätä kategoriaa vähemmän vaarallisena.
-Turruttavat pelit ovat usein hyvin väkivaltaisia, moraalittomia, jopa häiritseviä. Yleensä nämä pelit joko palkitsevat pelaajat alhaisista teoista, tai ainakin jättävät ne rankaisematta. Näihin peleihin on tietoisesti ohjelmoitu pelaajalle mahdollisuuksia toteuttaa fantasioitaan virtuaali ympäristössä. Näiden pelien pää tavoite on turruttaa ihmisen herkkyys veritekoja, vääryyttä ja kauheutta kohtaan, poistaen näin terveitä suojelu mekanismeja.

Yhdessä nämä kolme kategoriaa vaikuttavat ihmisen alitajuntaan, pyrkien ohjelmoimaan uhrin mielen sotilasmaiseksi/tappajamaiseksi. Olen itse saanut havaita että tämän sorttinen ohjelmointi vaikuttaa mieleen oikeasti (ainakin omaani). Tämän systeemin vaikutus on uskoakseni nähtävissä nykymaailmassa. Monet ihmiset kuitenkin luultavasti sanovat että puhun P:tä.

Kuinka paljon elokuvia/pelejä on olemassa jotka saavat sodan, tappelun ja tappamisen näyttämään sankarilliselta? Mieti hetki. Entä kuinka monet elokuvat/pelit ottavat kantaa taikka pyrkivät paljastamaan sodan todellisen, pimeän luonnon ja sen vaikutukset? En voi esittää mitään spesifistä, mutta sotapropaganda luultavasti johtaa kymmenen yhtä vastaan. ainakin.

Sanoisin suoraan että edellä mainittujen sota/taistelu pelien pelaaminen (samoin vastaavien elokuvien katsominen, vähäisemmässä määrin tosin) on periaatteessa oman alitajuntansa altistamista propagandalle. Onneksi aikuisen ihmisen mieltä ei ole niin helppo manipuloida, ja aikuiset ihmiset voivat hyvinkin olla mieleltään tarpeeksi vahvoja, ettei alitajuisella ohjelmoinnilla ole heihin juuri vaikutusta. Mutta miten on lasten laita? Lapset ovat yleensä paljon avoimempia asioille kuin aikuiset, joten kuinkahan lienee, millainen vaaratekijä nuo pro-sota propaganda voikaan olla lapsille ja nuorille? Teini-ikäiset keskellä myrskyävää tunne elämää, oman identiteetin vasta muodostuessa, ja laumapaineiden vaikuttaessa? Uskon että he ovat vaarassa. Tiedätkö mitä lapsesi pelaa ja katsoo? Oletko varma? Välitätkö?

Kaikki ovat luultavasti yhtä mieltä siitä että avoin, myrskyävä ja hämmentynyt mieli on helpompi kohde manipulaatiolle kuin vahva ja tyyni mieli. Kasvaessaan kohti aikuisuutta lapset ovat valtavien paineiden alla. Toiset lapset saattavat kiusata tai jopa vainota heitä, maailma voi pelottaa, tunteet hämmentävät, varsinkin seksuaalisuuden heräämisen myötä. Media painostaa lapsia ja nuoria epärealistisilla kauneus ja käytös ihanteillaan, lapset tahtovat olla aikuisempia kuin ovatkaan, he matkivat heille annettuja käytösmalleja. (tupakka, kuinka moni nuori polttaa koska tupakka maistuu hyvälle?) Eikö voitaisi sanoa suoraan että teini-ikäiset ovat todella hedelmällinen kohde aivopesulle? Amerikka on järkkynyt kovin koulu- ampuma välikohtausten kynsissä. Näiden tapahtumien yhteydessä nousevat usein videopelit esiin. Sattumaa? Monet ovat sanoneet että näillä nuorilla oli paljon erilaisia ongelmia, jotka johtivat heidät sille tielle jolle he päätyivät. Uskon niin. Kuinka suuren osan noista ongelmista mahtoi yhteiskunta aiheuttaa hapatteellaan? Epäilen että näiden nuorten elämäntilanteiden takia he olivat alttiita tietokone pelien sisäänrakennetuille manipulointi järjestelmille. Sota ohjelmointi sai heistä yliotteen. Kuinkahan monet muut ovat myös ohjelmien alituisessa vaikutuspiirissä? mitä heille tapahtuu? Vaikka he eivät kenties mihinkään väkivalta kierteeseen koskaan joudukaan, niin mahtaako alitajunnan sota-ohjelmointi tehdä ihmiselle hyvää?

Eräs peruselementti sotilaan koulutuksessa on luoda ja vahvistaa käyttäytymismalleja. Sotilaan on kyettävä toimimaan silmän räpäyksessä, tilanteen sitä vaatiessa. Sotilaat opetetaan tehokkaasti tottelemaan esimiesten käskyjä, olivatpa ne miten typeriä tahansa. Armeijan on oltava kurinalainen, ja tällainen sokea tottelevaisuus on sille hyvin arvokasta. Sotilaita koulutetaan ampumaan tauluja, jotka ovat toisinaan vain hetken aikaa esillä, ja saattavat olla ihmisen muotoisia. Ampuminen täytyy suorittaa nopeasti ja tarkasti, ilman että siinä hirveästi ehtii ajattelemaan. Kun tätä toistetaan tarpeeksi, tulee kohteen ampumisesta automaatio, joka on helppo toistaa sotatilanteessa. Sama ilmiö on kamppailulajeissa. Yhtä liikettä toistetaan rutiininomaisesti, niin että se jää lihasmuistiin. Tällä tavoin tekniikka kyetään suorittamaan ilman tarvetta pohtia sitä sen enempää. Sotilaat koulutetaan samoin, ampumaan automaattisella reaktiolla, joka on jo lihas muistissa automaationa, ja alitajunnan tukemana. Kuitenkin monilla sotilailla on inhimillinen ja terve esto tappaa. Vaikka sotilas kuinka harjoittelisi, esto saa hänet silti epäröimään kentällä. On monia tapoja millä tätä estoa voidaan yrittää purkaa. Yksi tapa on esimerkiksi propagandan käyttö, jossa vihollinen pyritään demonisoimaan. En voi sanoa varmasti, mutta sellainen mahdollisuus on otettava huomioon, että realistisen näköisten ja realistisen oloisesti käyttäytyvien, puhuvien, liikkuvien ja elävien tietokoneen simuloimien ihmisten tappaminen pelissä saattaa vaikuttaa alitajuntaan sillä tavoin, että se purkaa tai ohittaa tuon luonnollisen ja jalon eston. Behaviorismin mukaan reaktio vahvistetaan toistolla. Olen huomannut että aiemmin tietokone peleissä kykenin ampumaan jopa sivullisia ihmisiä huvikseni. En enää. Vaikka tiedän että nuo viholliset peleissä eivät ole oikeita ihmisiä, säälin heitä silti, enkä tahdo surmata enää edes aseistettuja vihollisiakaan.

Jos muistat tämän esseen otsikon, se oli “virtuaali fasisti armeija. Tässä kohden tulee termi ”fasisti” mukaan kuvioon.

Nuoret ovat idealisteja, he saavat olla, ja heidän tuleekin olla. Poliittinen systeemimme on säälittävän tehoton ja turpea otus. Idealisti näkee ettei se toimi. "demokratia" ei tunnu kovinkaan toimivalta systeemiltä, kun mitään ei tapahdu. Idealisti näkee tämän. Jos demokratia ei toimi, tai ei näytä toimivan, hakevat nuoret vaihtoehtoisia ideologioita... kuten kommunismin kannatuksen kanssa aikoinaan nähtiin.

Hallitukset kautta maailman ovat tulleet tietoisiksi terrorismin kasvavasta uhasta. Väkivalta rehottaa kaikissa yhteiskunnissa. Kylmänsodan mentaliteetti nostaa päätään venäjällä. Ihmisiä on alettu painostamaan, jotta he luopuisivat vapauksistaan ja oikeuksistaan, saadakseen valtion suojelua. Sähköpostiliikennettä tarkkaillaan, ihmisiä tarkkaillaan, ja ihmisten yksityisyys suoja on heikkenemässä. Nämä ihmisoikeudet ollaan antamassa pois ”julkisen turvallisuuden” tähden. Askel askeleelta valtio saa yhäti enemmän oikeuksia, kun ihmiset luopuvat yksityisyydestään ja vapauksistaan. Tie kohti fasismia on päällystetty lupauksilla turvallisuudesta. Fasismi perustuu voimaan, kontrolliin ja sortoon, toisin sanoen militarismiin. Jotta fasistinen hallitus voisi toimia käytännössä, se tarvitsee itselleen sortokoneen. Se tarvitsee armeijan joka jakaa sen ideologian. Hitler Jugendin tapaus lienee vielä tuoreessa muistissa… Lapset aivopestiin näillä partiolaisleireillä fasismin ajokoiriksi. Tässä kohden taitaa päteä eräs lausahdus, nimittäin: ”antakaa minulle vaikutusvalta lapsiin, niin muutan maailman”

Kun elektroninen viihde on jo ohjelmoinut ihmisten mielet ajattelemaan militaristisesti, he ovat paljon ”hedelmällisempiä” uhreja sortajien valheille. Heidät on helpompi käännyttää fasisteiksi, kun he ovat alitajuisesti ohjelmoitu militaristisiksi. Uutta kauhun sukupolvea ollaan kouluttamassa virtuaalisilla koulutusleireillä joka puolella maailmaa. Kuinka moni tietää? Mahtavatko koulutetut itsekään tietää mitä heille tehdään? Vaara on todellinen… tai sitten minä olen vainoharhainen. Kukin päättäköön itse.

Selvyyden vuoksi: en tarkoita että väkivaltainen viihde johtaa fasismiin. Pointtini on siinä että tämän kaltainen viihde, joka ohjelmoi alitajuntaa ja vahvistaa militaristisia käytösmalleja altistaa ihmisiä fasismille. Kuten nationalismi, rasismi, uskonnollinen väkivalta ym.

Joku saattaa väittää vastaan, sanoen että sotaisat aiheet viihteessä, kuten kirjoissa, lauluissa ja tarinoissa ovat olleet olemassa kauan ennen modernia viihdettä. Totta. Mutta näissä viihteen muodoissa on ihminen passiivisessa roolissa, hän on vain ohikulkija. Kun Odysseus tai James Bond surmaa vastustajansa kirjassa tai elokuvassa, olemme vain sivustakatsojia. Mutta kun gangsteri ”Grand theft auto:ssa” tappaa vanhan rouvan, varastaa hänen autonsa, ajaa muutaman ihmisen ylitse ja ampuu paikalle saapuvat poliisit, gangsteri on pelkkä välikappale. Pelaaja itse omin käsin laittaa miehen tekemään nuo asiat. Jotkut uskovat ettei sillä ole mitään merkitystä asiaan. Minusta sillä on.

Kuten mikä tahansa järjestelmä jonka on tarkoitus hallita tietoista olentoa, myöskään tämä virtuaalinen ohjelmointi ei ole täydellistä. Monet ihmiset saattavat helposti kyetä vastustamaan sitä, ilman että sillä on heihin mitään vaikutusta. Joihinkin ihmisiin se saatta vaikuttaa jollakin tasolla, mutta olla silti pitkälti vaaratonta. Mutta voihan olla että jotkut ihmiset ovat avoimia tälle ohjelmoinnille, ja joutuvat sen uhreiksi.

Kuinka tuhoisa tämän mieleen soluttautuneen ohjelmoinnin vaikutus voikaa olla patrioottisen/nationalistisen idealismin, pelon, turvattomuuden tunteen ja vaikkapa heavy metal musiikin ruokkiman vihan ja aggression kanssa? Varsinkin jos uhrin mieli on epätasapainossa median järjettömien kauneusihanteisen, muiden ihmisten pilkan/huonon kohtelun, ja yleisen epäonnistumisen tunteen kanssa? (Yhteiskuntamme mentaliteetti vaati ihmiseltä liika, joten hän väistämättä kokee riittämättömyyttä.) Onko henkilö kenties epätasapainoisessa tilassa, masentunut, yksinäinen, ottaako hän psyykkeeseen vaikuttavia lääkkeitä?

Yhteiskunnassamme on idealismi tyhjiö. Elämme moraalisen kyynisyyden aikaa. Televisio esittää sarjoja murhista , sarjamurhaajista ym. Puolison pettäminen näyttää olevan arkipäivää niin telkkarissa kuin muuallakin. Moraali on kuollut. Kyynisimmän ovat julistaneet Jumalan kuolleeksi. Kehitysoppi opettaa että ihminen on eläin pohjimmiltaan vain eläin. Ilman korkeampaa auktoriteettia (Jumalaa, luontoa tms.) johon vedota, kaikki moraali on relativistista, ideologinen maaperä on kypsä nihilismille. Luonto on huono auktoriteetti moraalille. Ihminen ei voi hakea mallia eläimistä, jotka ovat olemukseltaan hänen alapuolellaan. Toisten ihmisten lasten tappaminen on relatiivistille naurettavan helppoa, jos luonto on ainoa auktoriteetti, joka voidaan osoittaa. Urostiikerit tuppaavat tappamaan naaraan pennut, parantaakseen omien jälkeläistensa mahdollisuuksia. Tiede lehti julistaa että seksi on sotaa, nainen pettää parempien geenien toivossa. Tässäkö on nuorten kasvuaineet? Miksi nuoret voivat pahoin? Kerro minulle jos tiedät. Suurin osa jotka ovat lukeneet kirjoituksiani tästä aiheesta ovat pilkanneet minua. Suurin osa ilmeisesti pitää minua vainoharhaisena tai idioottina, tai kenties kumpanakin. Päätä itse.

Kuka sitten hallitsee tätä ohjelmointi systeemiä, jonka olen nimennyt "Virtuaali fasisti armeijjaksi"? Onko takana jokin inhimillinen salaliitto, oikeisto? fasistit? En usko. Kykenisikö edes (vain salaliitto teorioissa elävä) salainen, rikkaiden ja poliittisesti mahtavien luoma yhteisö konstruoimaan ja pitämään käynnissä näin laajaa aivopesun työkalua? en usko. Ihminen ei ole tämän takana. Syntyikö järjestelmä sitten itse? Memeettistä mutaatiota? Mahdollista, kenties kaikki on vain sattumaa. Epäilenmpä. Itse uskon että tämän takana on sama pahuus joka vallitsee maailmaa tälläkin hetkellä. En tiedä uskotko persoonalliseen pahuuteen, tai edes pahuuden idean olemassaoloon. Minä uskon että tämän taka on sama läpimätä taho, joka syöksi ihmiskunnan lankeamukseen, kuolemaan ja rappioon. Tiedät kyllä mistä puhun, ei ole tarpeen sanoa enempää.