kyyneleet ja itku tuli äsken. On joutunut patoamaan tunteitaan ja pitämään tuskaa sisällään liian kauan. Läheisen ihmisen menettäminen tuntuu pahalta. Oma isäni kuoli vuonna 1990, mutta vieläkin kaipaan ja ikävöin häntä. Jaksamista kaikille surun kohdanneille,
emme ole yksin, sillä jumala on kansamme.
John 11:25 "Jesus said to her, 'I am the resurrection and the life. He who believes in me will live, even though he dies; and whoever lives and believes in me will never die...'"
emme ole yksin, sillä jumala on kansamme.
John 11:25 "Jesus said to her, 'I am the resurrection and the life. He who believes in me will live, even though he dies; and whoever lives and believes in me will never die...'"
Vastaukset 3
Vanhimmat
kestää. multakin on kuollu isä noin 3vuot sitten ja ikävä on mullakin kova.. myös tämä jokelan surma sai mut tolaltani mutta elämä jatkuu.
minä menetin 14.2.07 ystäväinpäivänä yhtäkkiseen sairauskohtaukseen pikkuvelun.terve mutta kovatekemään töitä ja hoiti vielä muittenkin asiat mummun ym.
pikkuvelu oli alle 30...en hyväksy enkä usko sitä vieläkään että olen lopullisesti menettänyt rakkaan velun.....saan ammattiapua koko ajan mutta ei se korvaa menetettyä.ja olen myös fyysisesti sairastanut tosi paljon keuhkokuumeet ym...koko ajan arvoja veressä koholla...ja koko ajan kauhee ikävä..
tuskin toipuu koskaan kokonaan, mutta ajan myötä sen kanssa eläminen tulee helpommaksi. Toivo täytyy silti säilyttää ja elmän tulee jatkua. Tsemppiä, vaikka välillä olisikin surua ja kyyneleitä :)