Vakava ehdotus Enirolle

Sana on vapaa, niin sanotaan ja sen on niin kauan vapaa, kunnes joku on saanut
tehtäväksi sanoa, mitä Sanassa todella sanotaan, niin siihen päättyy hänen
sanojensa vapaus tämän maailman jumalan valtakunnassa.

laki ja säädös. kirjoitti:

Teuvo sulla on tieto vajavaista.

Jos haluat tietää tuohon vastausta niin lue sananvapauslaki jonka on eduskunta hyväksynyt.
Ja Raamatun sana on Jumalan sanaa usko siihen.
Sinä heristelet sormeasi Jumalalle.
Varo vaan, vedät Jumalan vihaa päällesi.

20 Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.
Kuuliaisuus esivaltaa kohtaan

1 Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. [Sananl. 8:15,16; Dan. 4:22; Viis. 6:3; Joh. 19:11; Tit. 3:1; 1. Piet. 2:13,14]

2 Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa. [Sananl. 24:21,22]

3 Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta.

4 Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.

5 Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta.

Mitä kaikkea Golgatalla tapahtui, siellä tapahtui juuri se, josta profeetta
Jeremia oli ennustanut:

"Oman majansa hän tuhosi, hävitti puutarhansa, löi maan tasalle pyhäkkönsä.
Juhlapäivän ja sapatin hän antoi unohtua Siionissa. Kauhistuttavassa
vihassaan hän hylkäsi kuninkaan (siis esivallan) ja papit."

Joten päättele vähän itsekin: "Onko oikein ennemmin
totella Raamatun totuuden äärellä esivaltaa kuin Jumalaa?

asut. kirjoitti:

Sinä TeuvoSuni asut saatanan valtakunnassa.
Sun kirjoituksistas päätellen.

"Me olemme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa."

Sinun onnettomuutesi on siinä, että sinulle Saatana ja hänen
Antikristus-poikansa ovat sinun jumaliasi.

Minun onneni on siinä, että olen saanut kohdata Kristuksen,
joka on minulle paljastanut kaikki sinun jumalasi saatanalliset teot,
joilla se on Jeesuksen nimessä sinutkin omakseen saanut.

kanssa, kirjoitti:

Laki
Kirjoittanut: laki ja säädös. 11.11.2007 klo 07.43

   
   Teuvo sulla on tieto vajavaista.

Jos haluat tietää tuohon vastausta niin lue sananvapauslaki jonka on eduskunta hyväksynyt.
Ja Raamatun sana on Jumalan sanaa usko siihen.
Sinä heristelet sormeasi Jumalalle.
Varo vaan, vedät Jumalan vihaa päällesi.

20 Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.
Kuuliaisuus esivaltaa kohtaan

1 Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa. [Sananl. 8:15,16; Dan. 4:22; Viis. 6:3; Joh. 19:11; Tit. 3:1; 1. Piet. 2:13,14]

2 Joka vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa. [Sananl. 24:21,22]

3 Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen, joka tekee väärin. Jos siis tahdot elää pelkäämättä esivaltaa, tee oikein! Silloin saat siltä kiitosta.

4 Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Mutta jos teet väärin, pelkää! Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.

5 Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta.

USKONRAUHAN RIKKOMINEN

Kenen etuja turvaamaan tähän maahan on säädetty laki, jossa sanotaan:

"Joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa
julkisesti herjaa ja häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa
tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä,
voi oikeus tuomita teosta sakkoa tai vankeutta enintään kuusi
kuukautta."

Kun tässä mainitaan Jumalan nimi, on heti syytä tutkia hänen antamansa
ilmoitukset tästä samasta asiasta. Onko hän todella sanonut, että
kaikki se, mikä ihmisten mielestä on pyhää, on hänestä lähtöisin?

Jeesus sanoo: "Te tekopyhät! Oikein Jesaja teistä ennusti, kun hän
sanoi: - Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on
kaukana minusta.
Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä."

Jeesus sanoi heille: "Ihmisten edessä te olette olevinanne hurskaita,
mutta Jumala tuntee teidän sydämenne. Se, mikä on ihmisten silmissä
arvokasta, on Jumalalle iljetys."


Voiko tätä selvemmin sanoa: "Se, mikä on ihmisten silmissä arvokasta,
on Jumalalle iljetys."

Näin on itsestään selvää, ettei tätä lakia ole laadittu Jumalan, vaan
hänen vastustajansa, tämän maailman jumalan, Saatanan ja hänen
Antikristus-poikansa tahdon mukaan, varmistamaan sen, ettei hänen
hallitsemassa maailmassa kukaan voisi julistaa totuutta ilman
rangaistusta.

Tällä lailla se on tehnyt perustuksen myöskin sille, että kuka
tahanas, joka sen antaman unen, näyn tai ilmestyksen perusteella oman
kirkkokunnan tai lahkon perustaa - kuten niitä tämäkin maa on jo
täyteen perustettu - saa heti lainvoiman totuutta vastaan.

Kun taas ne, jotka puhuvat totta, ovat tässä maailmassa jääneet
tällaista lainsuojaa vaille, kuten ilmoitettu on:

Aamos: "Voi teitä, jotka teette lainkäytöstä katkeraa koiruohoa ja
jätätte heitteille oikeuden. Te vihaatte sitä, joka kaupunginportin
kokouksessa (tai suomi24 raamattukeskustelussa) vaatii oikeaa
tuomiota, ja inhoatte sitä, joka kertoo totuuden.

Paavali: Jumala näyttää asettaneen meidät apostolit vihoviimeisiksi:
olemme kuin kuolemaantuomitut areenalla, koko maailman katseltavina,
enkelien ja ihmisten.
Meistä puhutaan pahaa, mutta me puhumme hyvää. Tähän päivään saakka
olemme olleet koko maailman kaatopaikka, ihmiskunnan pohjasakkaa."

Ainoan tähän liittyvän lain on Jumala säätänyt Pyhän Hengen pilkkaamisesta:

"Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä
minun kanssani kokoa, se hajottaa.
Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan
ihmisille anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei
anteeksi anneta, ei tässä, eikä tulevassa maailmanajassa."

Pyhä Henki on Totuuden Henki, ja totuuden pilkkaamisesta on Jumala
tämän lain antanut. Eikä hän ole sen täytäntöönpanoa luovuttanut
yhdellekään maalliselle oikeusistuimelle, vaan toteuttaa sen itse
viimeistään viimeisellä tuomiolla.

Mikäli Totuuden Hengen saanut ihminen saa haasteen oikeuteen totuuden
julistamisesta, käynnistyy varsin ihmeellinen oikeusprosessi, jossa
syyttäjä itse syyllistyy Pyhän Hengen pilkkaan.

Kristuksen valittu ei oikeuteen joutuessaan tarvitse lakimiestä häntä
puolustamaan, sillä senkin asian on Jumala jo ennalta näin
valmistanut:

"Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko
huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan
tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua.

Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki."

"Tyytyköön opetuslapsi samaan kuin opettaja ja palvelija samaan kuin isäntä.

Jos talon isäntää nimitetään Belsebuliksi, kuinka
paljon helpommin sen nimen saa talonväki."

Olet siis sen hengen omaisuutta, joka sanoo, että Jeesus valehteli sanoessaan:

"Kun Totuuden Henki tulee teihin, te tulette tuntemaan koko totuuden."

Ja valheeksiko henkesi sanoo myöskin tämän:

"Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä,
mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä
me tunnemme Totuuden Hengen ja eksytyksen hengen."

Ja tämäkin lienee sydämesi hengelle pelkkää Belsebulin valhetta:

"Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet,
ettekä te tarvitse kenenkään opetusta. Hänen Henkensä opettaa teitä
kaikessa ja on tosi, hänessä ei ole petosta, niin kuin hän on teitä
opettanut, niin pysykää hänessä."

ei kehoita ketään kirjoitti:

valehtelemaan, kuten Suni teki tuolla alempana.
Joka vähässä on väärä, on paljossakin väärä, sanoi
Jeesus!

että Saatanan henki on valheen henki, joka tomii kaikessa valheen henkensä mukaisesti,
ja nauttii, kun hänen omansakin elävät samassa valheen hengessä.

jos se takaisi totuuden vapaan julistuksen niin, ettei yksikään
uudestikastettu tai muu harhaoppinen jatkuvasti poistattaisi viestejäni.

Rahat siihen saan niistä varoista, jotka ovat 11 vuoden aikana
säästyneet kirkollisveroista. Niillä rahoilla sain sain kustannettua
kirjanikin, ja niillä rahoilla voin sitä edelleen kaikille
totuudesta kiinostuneille lähettää.

Kiva, että myös sinä aika ajoin muistat myös minua, kun käyt tervehtimässä,
vaikka eivät tervehdyksesi kovin suuresta rakkaudesta totuuteen olekaan.

Hertha kirjoitti:

Ainakin nimellisesti palsta on raamattu-palsta, ei Suni&alteregot-palsta.

olen oppimaton mies, joten puhu minulle selvää suomea, koska
lähettäjäni Jeesukin sitä puhuu.

Mutta miksi tällä palstalla ei saa edes tämä yksi Jeesuksen käsky toteutua:

"Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee,
minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi,
että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani."

Täällähän nyhdetään lähes jokainen oraalle noussut vehnänjyvä pois,
pilaamasta ihanaa Saatanan rikkaruohopeltoa.

Hertha kirjoitti:

Vai on Saatanan rikkaruohopelto mielestäsi ihana.

mutta nyt kun hän on taivaassa, hän kyllä on kaiken totuutensa minulle
tällä omalla kielelläni puhunut.

Silloin uakon alkutaipaleella kyllä häneltä kovasti pyysin
kiellillä puhumisen lahjaa, eikä hän sitä minulle antanut. Vaan
täysin sanattomaksi jäin, kun hän vihdoin yllättäen kysyikin:

"Mihin sinä sitä tarvitset?" Ja kun en heti osannutkaan vastata,
niin hän jatkoi: "Minä kuulen sinua sinun omalla kielelläsi ja
se mitä minä sinulle tällä kielellä puhun, se sinun on
puhuttava edelleen tällä samalla kielellä."

Galleria sivullasi ilmoitat käyväsi keskustelupalstoilla
peilaamassa sielusi tilaa. Miltä se tänä aamuna ja tämän keskustelun
äärellä näyttää? Onko siinä vuosien saatossa tapahtunut jotakin muutosta,
ja jos on, niin mihin suuntaan?

Hertha kirjoitti:

Eiköhän omnipotenttien yli-ihmisten kiintiö muuten tälle viikolle ole jo aikaa tullut täyteen.

---

Tietenkään en ryhdy keskustelemaan itsestäni.

Kristuksen omat ovat alhaalla, kuten kirjoitettu on:

"Jumala näyttää asettaneen meidät apostolit vihoviimeisiksi:
olemme kuin kuolemaantuomitut areenalla, koko maailman katseltavina,
enkelien ja ihmisten.

Meistä puhutaan pahaa, mutta me puhumme hyvää. Tähän päivään saakka
olemme olleet koko maailman kaatopaikka, ihmiskunnan pohjasakkaa."

Tämänkin on muuten Pyhä Henki minulle omalla kielelläni sanonut:

"Ihmiskunnan tietämättömyyden huipulla seisovat teologian tohtorit",
joten sinne voit mennä ihailemaan yli-ihimisiäsi. He myös varmaan
ymmärtävät sinun hienoja sanontojasi.

Hertha kirjoitti:

Kuinkahan lukisit Raamattua, jolleivät asiantuntijat olisi kääntäneet sitä käsillesi?

Tosin onhan aina mahdollista opetella alkukielet...

Jos minulla ei olisi ollut Raamattua ja Jumala olisi minut silti
äidin kohdussa jo omaksi sanansaattajakseen valinnut, niin
hän olisi Henkensä avulla opettanut minulle kaiken, kuten
on nytkin antanut kaiken tiedon siitä, mitä sen jälkeen on maailmassa
tapahtunut, kun Saatana 300 luvulla sai vihdoinkin tämän
maapallon omaksi valtakunnakseen. Ja näin se on tapahtunut:

"Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet,
ettekä te tarvitse kenenkään opetusta. Hänen Henkensä opettaa
teitä kaikessa ja on tosi, hänessä ei ole petosta. Niin
kluin hän on teitä opettanut, niin pysykää hänessä."

Ajattele - mitä kaikkea Johannes sai vankeudessa nähdä, ja ilman Raamattua.

Hertha kirjoitti:

Profetiapuoli on oikea.

Ensiksikin, Kristus ilmestyi minulle sellaisen nöäyn myötä,
jossa Lappeenrannan kirkon latrraiseinä meni silmiossäni
täuysin mustaksi ja siihen ilmestyi isoin kultakirjaimin sanat:
RAAMATTU ON TOTTA.

Toiseksi, kun kesää 2005 laajakaistan sain ja pääsin tutustumaan
tämän internetin ihmeelliseen maailmaan ja sieltä nämä Suomi24 uskontokeskustelut
löysin, ja niitä aikani
lueskeltuani huomasin, että eihän ntäällä missään piuhuta mitään totuudesta,
niin silloin Pyhä Henki sanoi: "Kokeile, mitä täällä saa aikaan totuus."
Ja vain siksi olen täällä ottamassa vastaan kaiken sen,
mikä luontaisetuna Kristuksen valituille kuuluu:

"Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen
maailman vihan, koska eivät kulu maailmaan niin kuin en minäkään kuulu."

Oletko sinä vielä törmännyt tähän todistukseeni ja oletko pystynyt sen lukemaan:

Ahtaan portin tuska.
Kirjoittanut: Teuvo Suni 9.12.2005 klo 00.13


Ennen kuin tästä jatkan, lisään vielä tuohon edelliseen valheen armoseinään yhden erittäin tärkeän asian. Tällaisen armon tekee saatanalliseksi se, kun sillä estetään ihmisiltä kaikki ne teot, jotka Jumala nimenomaan häneltä vaatii, ja joiden kautta hän löytäisi tien ahtaalle portille. Näistä on Raamatussa vaikka kuinka monta esimerkkiä. Otan tähän nyt vain kolme:

"Eikä uutta viiniä lasketa vanhoihin leileihin. Silloinhan nahka halkeaa, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini lasketaan uusiin leileihin. Silloin molemmat säilyvät."

"Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina."

"Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle."

Jumala siis vaatii ihmisiä puhdistamaan sydämensä, mutta kuinka moni uskaltaa sitä edes yrittää, kun antikristukset leimaavat kaikki tällaiset teot ihmisen omiksi teoiksi, jotka eivät tule ketään pelastamaan.

Nyt sitten jatkan kertomalla kaksi ensimmäistä kohtaamista Kristuksen kanssa. Yritin tässä hakea niitä keskusteluja joissa oli jotakin viitteitä näistä tapahtumista, mutta en millään niitä löytänyt, koska menneiden asioiden esille kaivaminen on ollut tosi vaikeaa, ja kun nytkin tätä mietin, että miksi on näin, muistuivat heti mieleen Jeesuksen sanat: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan."

Tuota ensimmäistä Kristuksen ilmestymistä edelsi tapahtuma käärmekivellä keväällä 1983, ja sen löysin. Se on tällä samalla keskustelupalstalla hieman taaempana, keskustelussa: Teuvo Suni kerro. Se on syytä jokaisen lukea ensiksi, joka aikoo nyt tämän selvitykseni lukea, sillä tuossa tapahtumassa minulta pyyhittiin aivoista kaikki uskoon liittyvät asiat pois, ja elämää piti jatkaa sellaisen ajatuksen vallassa, ettei Jumalaa todella ole olemassakaan. Nyt sitten kirjani sivulle 15:

Tuli vuosi 1985. Kesällä Ritvan isä sai iäisyyskutsun Lappeenrannassa, jonne he olivat muuttaneet, kun olivat luovuttaneet maatilan vanhimmalle pojalleen. Hautajaiset olivat lauantaina 10. elokuuta. Siinä avoimen arkun äärellä tulin miettineeksi tätä: tässkö on kaikki, mitä ihmisestä jäljelle jää? Missä on se, mikä sai tämänkin, nyt ruumiina olevan ihmisen elämään?

Sunnuntaina menimme Lappeenrannan kirkkoon jumalanpalvelukseen, jossa luettiin viikon aikana siunattujen vainajien nimet. Olin hieman hengästynyt, kun tulimme kirkkosalin ovelle. Sinnehän noustaan monta porrasta, joista Jaana oli pyörätuolin kanssa vedettävä. Näin seinällä virsitaulun, josta loisti silmiini numero 456. Tuo ihmeen antanut virsi vuosikymmenien takaa. Nykyisessä virsikirjassa sen numero on 307. Kun tämän näin, ajattelin, että onpa mukava pitkästä aikaa kuulla tuo virsi kaukaa lapsuudesta.
Missä jumalanpalveluksen osassa tuo virsi oli, sitä en muista. Kun se alkoi, tuli sellainen tunne kuin minut olisis lääritty lämpimään pumpuliin. Tönäisin Ritvaa kylkeen: "Tämä on minun virsi." Koskaan aikaisemmin en ollut siitä hänelle puhunut.

Sen jälkeen meni kirkon alttariseinä silmissäni täysin mustaksi. Siihen oli vedetty kuin musta samettiverho, johon suurin kultakirjaimin ilmestyi sanat: RAAMATTU ON TOTTA. Minua alkoi hävettää, koska en ollut tuota kirjaa juurikaan lukenut. Monta kertaa olin sen alusta aloittanut ja aina sen lukeminen oli kesken jäänyt.

Sitten koin aivan kuin pääni päälle olisi laskettu raskas paino, mutta siitä huolimatta tunsin, kuinka aloin kohota penkistä kohti korkeuksia. Virttä en enää kuullut, urkujen äänikin oli poissa ja oli aivan hiljaista. Katselin ympärilläni olevaa valtavaa kirkkautta, ja tunsin pääni yläpuolella olevan jotakin hyvin puoleensa vetävää, jota en kuitenkaan nähnyt. Mieleen palautui se ihana tunne siellä järven rannalla kalliolla, kun se valonsäde täytti sylini.

Hetken tätä kirkkautta katsellessa ja ihmetellessä, kuulen sen keskeltä jostakin miehen äänellä lausutut sanat: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, ja älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi!" Siinä tulivat itsekkäälle ihmiselle ihmiselle kovat sanat.

Hetken kuluttua sama ääni jatkoi: "Ei ole mitään väliä sillä, onko sinulla isä tai ei, oletko rikas tai köyhä, terve tai sairas, kunhan elät elämäsi niin, että kerran saavutat tämän kirkkauden! Tämän jälkeen päässäni käytettiin ajatuksenjuoksu: oli verrattava tätä tunnetta, joka minut ympäröi, tunteeseen vaimoani kohtaan. Tämä meni kirkkaasti edelle. Sitten olivat vuorossa kaikki viisi tytärtä. Toiseksi jäivät hekin. Sitten kirkonmäellä oleva auto ja siellä oleva kameralaukku, nekin kun olivat silloin vielä hyvin rakkaita. Toiseksi jäivät nekin, samoin vielä pohjoisessa oleva koti, kun sekin lopuksi ajatuksiin johdatettiin.

Tämän tajuttuani tulin sen ihanuuden keskellä luvanneeksi, vaikka mitään ei minulta kysyttykään. "Tämän takia, mitä nyt olen saanut nähdä ja kokea, tahdon lähteä minne vain haluat minut lähettää!" Silloin en totisesti tiennyt, mitä tuona hetkenä tulin luvanneeksi. Paljon tiedän tänään, vaikkakaan en vielä kaikkea sitä mitä tulevaisuus tullessaan tuo.

Näky päättyi siihen, kun ympäröivän kirkkauden keskellä katsoin taakseni, ja huomasin selkäni takana syvän mustan rotkon, jonka reunalla istuin. Mistä tuon jumalanpalveluksen saarnassa puhuttiin, sitä en muista, mutta tämä näky ja sen seuraukset eivät tule koskaan silmistäni katoamaan.

Välittömät seuraukset sain kokea heti, kun kirkon rappusia alas astelimme. Oli kuin päältäni olisi riisuttu pakkopaita ja raskaat kahleet. Kaikki vuosikymmenien aikana koetut tuskat olivat poissa. Melkein nauraen ihmettelin, miten olivatkaan nuo kolme elämäni kipeintä kohtaa - isättömyys, köyhä koti ja vammainen esikoinen -lähes koko siihen asti eletyn elämäni pilanneet. Ja nyt, 48-vuotiaana, olin kuin uuden elämän alussa.

Suurin ihme oli tuon isättömyyden tuskan ja sen tuottaman häpeän ois ottaminen. Se oli siihen asti ollut niin kipeä asia, ettei siitä voinut kenellekään puhua. Kukaan ulkopuolinen ei ollut koskaan saanut tietää, että olin syntynyt aviottomana. Kun täällä Ruukissa tutustuimme uusiin ihmisiin, niin heille piti valehdella, että vanhempani olivat kuolleet. Ritvakin kun tämän kipeyden tiesi, niin hänkin vaikeni.

Koko sen päivän olin kuin pumpulipilvessä. Oltiin surutalossa ja sisälläni oli ilojuhla. En voinut siellä tuosta näystä mitään puhua. Se päivä oli Sanna-myrskyn päivä, 11. elokuuta 1985. Se yli 30-asteinen lämmin tuuli, joka Lappeenrannassa silloin puhalsi, oli kuin Pyhän Hengen valtavaa syleilyä.
Illalla läksimme ajamaan kotiin, Ruukkiin. Matkan aikan ei montaa sanaa vaihdettu. Päässäni pyöri jatkuvana nauhana tuon päivän suurin tapahtuma. Vasta yöllä, kotona vuoteessa, kerroin Ritvalle tämän ja kysyin: "Voiko Saatana antaa ihmisille tällaisia näkyjä?" "Ei, kyllä sinua on Pyhä Henki koskettanut", hän vastasi ja jatkoi: "Koko matkan ajan tunsin, että sinulle on tapahtunut jotakin."

Heti aamulla muistui mieleeni Uusi testamentti, jonka olin Lappeenrannan seurakunnalta rippilahjaksi saanut. Vielä sen pölyttyneenä kirjahyllystä löysin. Milloin lienen sen viimeksi avannut? Etulehdeltä löytyi täydellinen yllätys; Herkko Kivekkään kirjoittama muistolause elämäni matkalle, Ps.43:3: "Lähetä valkeutesi ja totuutesi, ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi."

Ihmeiden aika ei ollut ohi, kun tajusin, miten saumattomasti nuo sanat liittyivät siihen, mitä edellisenä päivänä olin saanut nähdä ja kokea. Minut oli johdatettu hänen pyhälle vuorelleen. Jos ei vielä asuntoihin asti, niin ainakin suurelle valkeuden ja vapauden esipihalle, ja vihdoinkin olin saanut kuulla Jumalani äänen.
Neljänkymmenen vuoden koettelemusten jakso, syksystä 1945 syksyyn 1985, oli päättynyt. Mutta mitä vielä oli edessä, sitä en tiennyt."

Nyt keskeytän menneisyydestä kertomisen hetkeksi, ja selvitän Raamatun taivaaseen liittyviä nimityksiä. Kun siellä sanotaan taivas, sillä tarkoitetaan sitä taivasta, jonka jokainen silmillään näkee. Kun sanotaan taivasten taivas, sillä tarkoitetaan sitä taivasta, jossa Jumalan valtaistuin sijaitsee. Kun sanotaan kolmas taivas, jota Paavalikin käytti, kun kertoi saamastaan näystä:

"Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmettiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala."

Samoin voin minäkin toistaa tuosta näystä, ja kaikista muistakin, joissa Kristus on ilmestynyt kirkkautensa keskellä tai erilaisia ilmestyksiä antaen. Tuo kolmas taivas on jossakin taivaan ja taivasten taivaan välimaastossa, jossa ihmiselle erilaiset taivaalliset näyt suodaan.
Tuosta hetkestä alkoi elämäni Raamatun äärellä, ja nyt siirryn kirjan sivulle 15:

"Luettuani ensimmäisen kerran Raamatun lävitse, aloitin alusta uudelleen, ja vielä kolmannen kerran profeettojen kirjoista Ilmestyskirjan loppuun. Ihmettelin ja mietin asioita, joita olin alleviivannut. Mitä enemmän luin, sitä enemmän ihmettelin, miten tämän kirjan ympärille on saatu rakennettua sadottain erilaisia kuppikuntia, suuri ja pieniä? Ei tämä kirja ainakaan ole tuollaisiin johdattamassa. Siinähän koko ajan puhutaan vain yhdestä Herrasta, yhdestä Hengestä, yhdestä uskosta, vieläpä vain yhdestä kasteesta.
Toistuvasti siinä varoitetaan vääristä profeetoista, jotka esiintyvät Jumalan nimellä ja hänen palvelijoinaan. Tuossa kirjassa ei voi olla kuin yksi totuus, ja kaikki muu on valhetta. Mutta mikä se totuus on? Sitä jatkuvasti kyselin.

Alati jouduin peilaamaan myös omaa elämääni tuon kirjan valossa. Koin olevani vapaa ja kiitin siitä Jumalaa, joka oli minut vapauttanut. Samalla kuitenkin tunsin, etten sittenkään ole vapaa, elämästäni puuttuu vielä jotakin. Kestorukoukseni oli, että Jumala paljastaisi minulle tuon kirjan totuuden, mitään salaamatta. Olihan hän itse antanut näkynsä kautta todistuksen, että tuo kirja on totta.

Näin elämä jatkui. Tammikuussa 1987 sain yllättäen kutsun seurakunnan kirkkoneuvoston jäseneksi. Yllättäen siksi, etten ollut mikään aktiivinen kirkossakävijä, ja siksi, etten ollut minkään poliittisen puolueen jäsen. Sen verran hallinnosta tiesin, että kaikki luottamustoimet jaetaan poliittisin ansioin. Puolueiden voimasuhteiden oli sielläkin oltava kohdallaan. Tuli tammikuu 1988, sen viimeinen viikonloppu. Sinäkin päivänä luin Raamattua. Silloin oli edessä Luukkaan evankeliumi, josta luin:

"Ja hän puhui heille tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan ja hän tuli etsimään hedelmää, mutta ei löytänyt.
Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois, mitä varten se vielä maata laihduttaa?'
Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi: sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää: mutta jos ei, niin hakkaa se pois.'

Niin kuin Valitusvirsi kolme keskeytti Raamatun lukemisen lähes kaksi vuotta aikaisemmin, niin saman tekivät nyt nämä jakeet. Silloin ymmärsin heti lukemani, mutta nyt en lainkaan käsittänyt, mitä nämä jakeet tarkoittavat ja miten ne minuun liittyvät. Koko päiväksi jäi Raamattu auki tuosta kohdasta ja töitten lomassa aina kävin lukemassa ja ihmettelemässä.

Ritva oli iltapäivällä lähtenyt töihin, ja kun häntä puolenyön jälkeen odotin kotiin, vielä vuoteessakin näitä jakeita ajattelin. Sitten, aivan yllättäen, makuuhuone tuli täysin pimeäksi, eikä pihavaloakaan näy ikkunasta. Sähköt eivät katkenneet, mutta silti olin täydellisen pimeyden keskellä. Hetken kuluttua, tämän pimeyden keskeltä jostakin, kuulen tutun äänen lähes kolmen vuoden takaa:

"Siellä kirkossa sinut vapautettiin niistä taakoista, jotka eivät olleet sinun itsesi aiheuttamia, mutta sinunkin sydämelläsi on vielä jotakin."

Olihan siellä kaikenlaista pahuutta. Kenelläpä ei olisi, kun Jumala sinne katsoo. Nyt hän kuitenkin kaivoi sieltä esille vain yhden, kaikkein inhottavimman asian, jolla en itse enää vuosiin ollut päätäni vaivannut. Olin sillä Ritvaa usein uhkaillutkin, sillä koin, että minullakin oli oikeus mennä vuoteeseen jonkun toisen kanssa. Niinhän hänkin oli tehnyt. Tutkamiesten vuotuisen tapaamisen yhteydessä siihen kerran tilaisuus tuli. Tein aviorikoksen, ja sen jälkeen tunsin olevani tasavertainen Ritvan kanssa. Siihen yhteen ainoaan kertaan se asia jäi - ja nyt jo tuo rakkaaksi tullut Jumala lausuukin minulle kuolemantuomion:"Hakkaa se pois!" Nyt ymmärsin tuon Raamatun sanoman täydellisesti. Minä olin tuo viikunapuu. Lähes kolme vuotta sitten sille annettiin kasvun mahdollisuus, ja nyt tuon kasvun antanut Jumala lausuukin kuolemantuomion.

Alkoi vaihtokauppa. Olisin tunnustanut kaikki ne pahat teot, mitkä vain muistin tehneeni, mutta en tätä. Oliko tämä nyt niin tärkeää kaivaa esille? Näethän, että olen muuten ollut ihan hy6vä isä. Köyhänä läksin maailmalle ja nyt olen saanut rakennettua perheelleni oman kodinkin?
"Minä olen ntämän sinulle antanut, ja koska tahansa voin ottaa sen sinulta pois!", kuului vastaus.

Minut valittiin kirkkoneuvostoonkin.
"Minä sinut sinne johdatin, jotta näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa näin johdeta."

En nole polttanut tupakkaa, enkä juonut viinaa. Eikö näilläkään ole mitään merkitystä?
"Minä olen sinut niistä varjellut."

Ajatuksiini johdatettiin vielä pieni jäsenkortti. Lienen ollut 12- tai 13-vuotias, kun äitini tilasi Joka Poika-lehden. Siihen oli perustettu Joka Pojan Raittiusliitto, johon liityin, ja sen jäsennumero on 640. Tämä lyhyt lupaus oli varjellut elämääni niin, ettei sen lukemattomien vaikeuksien keskelle päässyt viina tuhojaan tekemään:

"Tahdon koettaa Jumalaan turvautuen pysyä ehdottomasti raittiina koko elämäni ajan ja niinmuodoin kieltäytyä kaikista väkijuomista sekä tupakasta. Saadakseni tälle pyrkimykselleni tukea olen liittynyt jäseneksi Joka Pojan Raittiusliittoon."

Nyt olin kuin nurkkaan ajettuna, vailla pakomahdollisuutta. Näin toki edessä kaksi tietä, mutta kummankin päässä odotti kuolema, kun tähän tilanteeseen tuli puhumaan toinenkin ääni: "Hullu olet, jos tuon vaimollesi tunnustat. Avioliitosi ja perheesi hajoaa ja koko loppuelämäsi on pilalla!"

Jos en tunnusta, niin Jumala viimeistään vuodenn kuluttua hakkaa minut pois. Purskahdin itkuun, ties monennenko kerran elämäni aikana. Koko sisus oli kuin helvetin liekeissä. Jostakin tämän tuskan keskeltä tulivat ajatuksiini sanat, jotka suorana hätähuutona kaikuivat pimeään yöhön: "Herra Jeesus, armahda!"

Ne olivatkin lopulta ne ainoat sanat, jotka sinä yönä toivat avun ja pelastuksen. Niiden huutamisen jälkeen sain rauhan sydänmeeni, kun tiesin tehneeni sen, mitä Jumala minulta odotti:

"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin on Herra luvannut.
Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."

"Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa: hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."

Tuon aviorikoksenkin oli Jumala sallinut tapahtua, että hänellä olisi mistä miehen kiinni ottaa, kun kiinnioton päivä koittaa. Ja nyt se koitti.
Ritvan tullessa töistä sanoin hänelle: "Voitko polvistua kanssani tähän vuoteen viereen, minulla on sinulle kerrottavaa?" Polvistuimme ja kerroin hänelle mitä vuosia sitten olin tehnyt, ja kysyin: "Voitko antaa tämän minulle anteeksi?" Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi: "Voin."

Sillä hetkellä tunsin itseni tiimalasiksi, joka oli täynnä mustaa mönjää. Se lähti valumaan päästä alaspäin ja valumisrajan tunsin jokaisessa kehon kohdassa. Kun se oli valunut jalkojen kautta lattialle, tuli tilalle jotakin puhtaan valkoista. Samalla hetkellä minut valtasi sama ihana tunne kuin kerran lapsena ja siellä kirkon näyssä. Välähdyksenomaisesti sain vielä tuossa hetkessä nähdä tämän katoavan maailman yllä taivaan kirkkauden, sen todellisen maailman, joka ei koskaan katoa.

Olin päässyt läpi ahtaasta portista. Saanut kohdata Kristuksen jo toisen kerran, ja syntyä taivaan kansalaiseksi. Tätä uudestisyntymistä kutsutaan Raamatussa myös sydämen ympärileikkaukseksi, ja vaatteiden valkaisemiseksi Karitsan veressä. Siinä ihmisen syntinen luonto revitään pois ja kivisydämen tilalle asennetaan uusi sydän, johon itse Kristus tuli Totuuden Henkensä kautta ikuisesti asumaan. Olin päässyt näiden harvojen joukkoon:

"Menkää sisään ahtasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."

"Häneen teidät on liittänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty. Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois."

Hertha kirjoitti:

Hyvin vähän täällä keskustellaan raamatusta. Parodiat (suomeksi ivamukaelmat) ja itsensä kanssa keskustelut loistavat kauas.

että hän on pohjimmiltaan feministi, juuri sellainen nainen,
joihin Paavali Korintissa törmäsi ja pahanpäiväisesti suivaantui.

ubermenschen kirjoitti:

Yli-ihmiset ovat ylhäällä
TeuvoSuni 11.11.2007 klo 10.58


Tämänkin on muuten Pyhä Henki minulle omalla kielelläni sanonut:

Hillalujaa!!!

kun siellä hillasuolla opetti tunnistamaan
erilaisia hurmahenkien huutoja.

Sinulla on vaikeuksia ymmärtää edes
yksinkertaisimpia vertauksia.

Kerro, miten ihminen voi mennä vielä kaatopaikkaakin alemmaksi:

"Tähän päivään saakka olemme olleet koko maailman kaatopaikka, ihmiskunnan pohjasakkaa."

old_profile_40810 kirjoitti:

Niin, ainakin tällä Eniron kaatopaikalla sinä Teuvo viihdyt mainiosti.
Mutta et toimi Sanan mukaan: sinä et puhu leppeästi, et puhu hyvää.

1.Korinttolaiskirje:
4:13 "meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi;
meistä on tullut kuin mikäkin maailman tunkio,
kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti."

Meidän tulisi ottaa enemmän oppia Jeesuksesta,
olla nöyriä eikä olla armottomia ja tuomita.

Matt. 11:29
"oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä;"

Luuk. 6:36
"Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen."

Jos vielä pyrkisin miellyttämään uudestikastettua Semperin
Fideliskoakin, en taatusti olisi Kristuksen palvelija.