Epävarmojen ja pelokkaiden ihmisten on helppo valita kiusaamisen uhriksi juuri ne heikoimmat yksilöt. Kiusaajien julmuus ja ajattelemattomuus yhdistettynä huonoihin sosiaalisiin taitoihin on vakava yhdistelmä.
Uskaltakaa auttaa heikoimpianne, se on todellistaa voimaa!
Uskaltakaa auttaa heikoimpianne, se on todellistaa voimaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pekka vihasi kaikkea heikkoutta ja empatiaa.
Joten älkäämme tunteko mitään muuta kuin pyhää vihaa tätä idioottia kohtaan.
"Uskaltakaa auttaa heikompianne"
Se on todellakin todellista voimaa, ja siitä saa itse hyvän mielen. Heikompien ja kiusattujen puolustamista täytyisi tukea. Koulussa antaa tarra hyvästä käytöksestä ja toisen puolustamisesta jo ala-asteelta alkaen.
Olen aina ihmetellyt koulumaailmassa kiusaamista, kun sitä ei olla huomaavinaan. Siihen ei tartuta kovin herkästi, koska siitä on ylimääräistä vaivaa ja selvittelyä opettajille. Eikä opettajat välttämättä halua ottaa kiusaajan kotiin yhteyttä, koska juuri kiusaajan vanhemmilla on tapana haukkua opettaja, koska he eivät halua nähdä lapsessaan syytä.
Lastaan sihisten puolustelevat äidit kasvattavat pikkupiruja lapsistaan. Näiden sihisevien äitien lapset EIVÄT SAA koskaan kokea tekevänsä väärin, heitä ei koskaan rangaista mistään. He eivät opi oikeaa ja väärää. Heistä kasvaa itsekkäitä pikkujulmureita. Aikuisena on ihmettelemistä, kun ihmiset eivät enää tanssikaan entisen pikkujulmurin tahtiin. Äiti on aina ennen kääntänyt kaiken pikkujulmurin eduksi tilanteessa kuin tilanteessa, äiti on aina pelastanut pulasta.
Allekirjoitan kaiken mitä sanoit ja kerron pienen tositarinan 40-50 -luvun vaihteen kouluelämästä.
Olin alaluokilla, köyhän mökin poika ja kuljin koulumatkat aina jalkaisin ja talvella hiihtäen. Matkaa kertyi joka päivä 10 km.
Siihen aikaan pidettiin talvisin paljon hiihtokilpailuja, kun muita lajeja varsinkaan maseudulla ei juuri harrastettu. Koulumatkojen vuoksi minulle tuli kuntoa aivan huomaamatta, jonka ansiosta voitin säännöllisesti kaikki kilpailut.
Tämä kävi tietysti talollisten pojille kovasti itsetunnon päälle. Niinpä joku luokkatoverini antoi isoveljelleen tehtäväksi estää minua voittamasta kisoja. Yläluokkalainen poika hiihti perässäni kilpailun aikana ja aina välillä pukkasi minut ladun sivuun, jolloin saatoin mennä välillä rähmälleni. Tämä toistui useita kertoja, mutta kuinka ollakaan, voitin kisat siitä huolimatta.
Olipa kiusaaminen minkä laatuista tahansa toivon, että tämä on vain esimerkki siitä kuinka paljon voimakkaampi kiusatun pitää olla saadakseen voiton kiusaajastaan.