EROTTAUDU JO VIHDOINKIN JUMALALLE !
Jer. 14:9 Minkätähden sinä olet kuin tyrmistynyt mies, kuin sankari, joka ei voi auttaa? Ja kuitenkin sinä olet meidän keskellämme, Herra, ja me olemme otetut sinun nimiisi; älä meitä jätä.
Jeesus on aivan tyrmistynyt, kun et antaudu Hänelle, niin että Hän voisi olla Isäsi.
Kristinuskossa ei ole kyse jonkin päivän erottamisesta Jumalalle (=pyhittäminen), vaan
että itsensä erottaa Jumalalle - erottautuu Jumalan lapseksi. Ekklesia eli uloskutsutuksi tuleminen tarkoittaa sitä.
Monet erottavat lapsensa Jumalalle kasteessa ja se onkin kova isku pimeyden henkimaailmalle - mutta hieman vartuttuaan ja totuuden tuntoon tultuaan ja Herran kutsuessa henkilökohtaisesti, ihmisen täytyy omistautua Hänelle, joka on koko ihmissuvun
ostanut Isälleen ja meidän kaikkien Isälle.
Ei ruokienkaan erottaminen Jumalalle so. aterian siunaaminen, ole mitään ellei itsekin
ole antautunut Herralle. Sillä ei pyhä ruoka ihmistä pyhitä, eikä lepopäiväkään - vaan Jumala pyhittää, kun käyttäjä sen sallii, rukouksen hengessä.
Jumala kasvun antaa - emme seiso tai kaadu jonkin seurakunnan edessä tai ulkopuolella,
vaan yksin Isän edessä.
Ei srk ole mitään; ei uskoon saattaja, eikä lafkaansa kalastaja, vaan
Herra, joka pyhittää ja kasvattaa!
Room. 14:14 Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää.
Room 14:4-6
4
Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.
5
Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
6
Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
1. Kor. 3:7
Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.
Ei tieto tai uskokaan mitään ole - vaan vain RAKKAUTENA vaikuttava Jumalan Pojan usko.
1. Kor. 13:2
Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
Gal. 5:6 b Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko. [1. Kor. 7:19; Gal. 6:15; Kol. 3:11]
2. Kor. 13:5
Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne*? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta.
[Voidaan kääntää myös: »teissä». Kirjoittaja tarkoittaa joko seurakuntaa tai yksityisiä kristittyjä.] [Room. 8:9; 1. Kor. 11:28]
Gal. 2:20
Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
ISRAELIN PYHÄ KUTSUU SINUA! POIS VIHAMIELISYYDEN ALTA! ONKO SINUN PÄIVÄSI?
Jes. 1:24
Sentähden sanoo Herra, Herra Sebaot, Israelin Väkevä: Voi! Minä viihdytän vihani vastustajissani, minä kostan vihollisilleni
Jes. 10:20
Sinä päivänä ei Israelin jäännös eivätkä Jaakobin heimon pelastuneet enää turvaudu lyöjäänsä, vaan totuudessa he turvautuvat Herraan, Israelin Pyhään.
Niinkuin Kansainliitto toi israelilaiset Israeliin - niin kaikki kristityt, jotka turvaavat Jumalaan, eivätkä enemmän tai vähemmän maallisiin oppeihin - saavat kerran hallita ja käskeä yhdessä Jeesuksen kanssa - käskeä niitäkin, jotka ennen orjuuttivat heitä, kristittyjä sekä myös israelilaisia.
Jes. 14:2
Kansat ottavat heidät ja tuovat heidät heidän kotiinsa, ja Israelin heimo saa heidät Herran maassa omiksensa, orjiksi ja orjattariksi, ja he vangitsevat vangitsijansa ja vallitsevat käskijöitänsä.
Jer. 14:9 Minkätähden sinä olet kuin tyrmistynyt mies, kuin sankari, joka ei voi auttaa? Ja kuitenkin sinä olet meidän keskellämme, Herra, ja me olemme otetut sinun nimiisi; älä meitä jätä.
Jeesus on aivan tyrmistynyt, kun et antaudu Hänelle, niin että Hän voisi olla Isäsi.
Kristinuskossa ei ole kyse jonkin päivän erottamisesta Jumalalle (=pyhittäminen), vaan
että itsensä erottaa Jumalalle - erottautuu Jumalan lapseksi. Ekklesia eli uloskutsutuksi tuleminen tarkoittaa sitä.
Monet erottavat lapsensa Jumalalle kasteessa ja se onkin kova isku pimeyden henkimaailmalle - mutta hieman vartuttuaan ja totuuden tuntoon tultuaan ja Herran kutsuessa henkilökohtaisesti, ihmisen täytyy omistautua Hänelle, joka on koko ihmissuvun
ostanut Isälleen ja meidän kaikkien Isälle.
Ei ruokienkaan erottaminen Jumalalle so. aterian siunaaminen, ole mitään ellei itsekin
ole antautunut Herralle. Sillä ei pyhä ruoka ihmistä pyhitä, eikä lepopäiväkään - vaan Jumala pyhittää, kun käyttäjä sen sallii, rukouksen hengessä.
Jumala kasvun antaa - emme seiso tai kaadu jonkin seurakunnan edessä tai ulkopuolella,
vaan yksin Isän edessä.
Ei srk ole mitään; ei uskoon saattaja, eikä lafkaansa kalastaja, vaan
Herra, joka pyhittää ja kasvattaa!
Room. 14:14 Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää.
Room 14:4-6
4
Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.
5
Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
6
Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
1. Kor. 3:7
Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa.
Ei tieto tai uskokaan mitään ole - vaan vain RAKKAUTENA vaikuttava Jumalan Pojan usko.
1. Kor. 13:2
Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
Gal. 5:6 b Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko. [1. Kor. 7:19; Gal. 6:15; Kol. 3:11]
2. Kor. 13:5
Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne*? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta.
[Voidaan kääntää myös: »teissä». Kirjoittaja tarkoittaa joko seurakuntaa tai yksityisiä kristittyjä.] [Room. 8:9; 1. Kor. 11:28]
Gal. 2:20
Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
ISRAELIN PYHÄ KUTSUU SINUA! POIS VIHAMIELISYYDEN ALTA! ONKO SINUN PÄIVÄSI?
Jes. 1:24
Sentähden sanoo Herra, Herra Sebaot, Israelin Väkevä: Voi! Minä viihdytän vihani vastustajissani, minä kostan vihollisilleni
Jes. 10:20
Sinä päivänä ei Israelin jäännös eivätkä Jaakobin heimon pelastuneet enää turvaudu lyöjäänsä, vaan totuudessa he turvautuvat Herraan, Israelin Pyhään.
Niinkuin Kansainliitto toi israelilaiset Israeliin - niin kaikki kristityt, jotka turvaavat Jumalaan, eivätkä enemmän tai vähemmän maallisiin oppeihin - saavat kerran hallita ja käskeä yhdessä Jeesuksen kanssa - käskeä niitäkin, jotka ennen orjuuttivat heitä, kristittyjä sekä myös israelilaisia.
Jes. 14:2
Kansat ottavat heidät ja tuovat heidät heidän kotiinsa, ja Israelin heimo saa heidät Herran maassa omiksensa, orjiksi ja orjattariksi, ja he vangitsevat vangitsijansa ja vallitsevat käskijöitänsä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ap. t. 13:2
Kerran, kun he olivat palvelemassa Herraa ja paastoamassa, Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa Barnabas ja Saul minun työhöni, siihen tehtävään, johon minä olen heidät kutsunut." [Ap. t. 9:15,27; 1. Kor. 9:6]