Sijainti Kiina, kaupunki X, muutama miljoonaa ihmistä. Työ.
Hieman alkaa jo vanhaa koiraa tekemään mieli. Mutta ei se auta ruikuttaminen, avopuoliso odottaa kotona ja minä olen kunnon mies.
Kuitenkin sattui äsken seuraava vavisuttava kokemus. Kävin paikallisessa kaupassa ja vastaan tuli tyttö jolla oli intialaiset piirteet. Hän oli nuori, ehkä parikymppinen. Hänen silmänsä olivat mustat kuin päiväntasaajan yö. Nuo silmät olivat minulle myrkkyä, puhdasta huumetta. Katsoimme toisiamme silmiin, hän loittoni ystävättärensä kera ja me katselimme toisiamme kunnes he hävisivät ulos ja kaupungin näkymättömiin. Minä jäin typertyneenä seisomaan kauppaan kehoni täyttyessä jostain kemikaalisesta mäiskeestä jota en ollut saanut tuta ainakaan viiteentoista vuoteen. Vapisin, tunsin leijunvani. Sopersin, änkytin. God damned, miten kaunis oli nainen, totesin. Pikkuhiljaa elämän realiteetit palasivat päänuppiini, kuka hän oli, oliko hän paikallisia, mitä hän teki kiinassa? Näenkö häntä enää koskaan? Miksi en rynnännyt hänen peräänsä? Olin ilmeisesti jonkinlaisen henkisen myrkytyksen alainen, vaelsin hotellille ja pyörin levottomana ympäri huonetta. Sitten syöksyin takaisin kadulle, jos vaikka näkisin hänet uudelleen. Harppasin kadun eestaas kunnes totesin oman typeryyteni. Täytyy myöntää että pelkkä katseidenvaihto sai minut aivan sekaisin. Kyllähän tytöt täällä tuijottavat silmiin ja tervehtivät, kikattavat jne, olenhan pitkä ja komea länsimaalainen mies. Äskeiset silmät olivat kuin atomipommi ruumiini hormooneissa. Fucking Shit. Miten heikko voi mies olla.
Päätän tämän tähän, God Bless.
Hieman alkaa jo vanhaa koiraa tekemään mieli. Mutta ei se auta ruikuttaminen, avopuoliso odottaa kotona ja minä olen kunnon mies.
Kuitenkin sattui äsken seuraava vavisuttava kokemus. Kävin paikallisessa kaupassa ja vastaan tuli tyttö jolla oli intialaiset piirteet. Hän oli nuori, ehkä parikymppinen. Hänen silmänsä olivat mustat kuin päiväntasaajan yö. Nuo silmät olivat minulle myrkkyä, puhdasta huumetta. Katsoimme toisiamme silmiin, hän loittoni ystävättärensä kera ja me katselimme toisiamme kunnes he hävisivät ulos ja kaupungin näkymättömiin. Minä jäin typertyneenä seisomaan kauppaan kehoni täyttyessä jostain kemikaalisesta mäiskeestä jota en ollut saanut tuta ainakaan viiteentoista vuoteen. Vapisin, tunsin leijunvani. Sopersin, änkytin. God damned, miten kaunis oli nainen, totesin. Pikkuhiljaa elämän realiteetit palasivat päänuppiini, kuka hän oli, oliko hän paikallisia, mitä hän teki kiinassa? Näenkö häntä enää koskaan? Miksi en rynnännyt hänen peräänsä? Olin ilmeisesti jonkinlaisen henkisen myrkytyksen alainen, vaelsin hotellille ja pyörin levottomana ympäri huonetta. Sitten syöksyin takaisin kadulle, jos vaikka näkisin hänet uudelleen. Harppasin kadun eestaas kunnes totesin oman typeryyteni. Täytyy myöntää että pelkkä katseidenvaihto sai minut aivan sekaisin. Kyllähän tytöt täällä tuijottavat silmiin ja tervehtivät, kikattavat jne, olenhan pitkä ja komea länsimaalainen mies. Äskeiset silmät olivat kuin atomipommi ruumiini hormooneissa. Fucking Shit. Miten heikko voi mies olla.
Päätän tämän tähän, God Bless.
Vastaukset 2
Vanhimmat
nuo silmat muistat aina
mutta positiivinen se muisto on :-)
saanut kokea jotain ainutkertaista. Valtaosalle meistä jää tuo unelmaks.