nim."upotettu" :
"--Siksi "totuus" on Jeesuksessa! Jumalan Evankeliumin SANASSA!
VT, sanoo myös jotain-
>>5. Moos. 8:19
Mutta jos sinä unhotat Herran, sinun Jumalasi, ja seuraat muita jumalia, palvelet niitä ja kumarrat niitä, niin minä vakuutan teille tänä päivänä, että te peräti hukutte.
"--Siksi "totuus" on Jeesuksessa! Jumalan Evankeliumin SANASSA!
VT, sanoo myös jotain-
>>5. Moos. 8:19
Mutta jos sinä unhotat Herran, sinun Jumalasi, ja seuraat muita jumalia, palvelet niitä ja kumarrat niitä, niin minä vakuutan teille tänä päivänä, että te peräti hukutte.
Vastaukset 17
Vanhimmat
...vaikka minä voisin vuoret siirtää,
enkeleitten kieltä puhuisin,
mitä muuta olisin kuin tyhjä kulkunen,
jos rakkautta tuntisi mä en...
Sillä rakkaus on väkevämpi kuolemaa,
sitä eivät suuret vedetkään voi sammuttaa,
sillä rakkaus on lahja Jumalan.
"sillä rakkaus on lahja Jumalan"
Tai sähköimpulsseja aivoissa.
..ateisti? Mikä on meidän "ainoa totuus" ava?
Minä en tiedä. Toivottavasti rakkaus itsessään :)
...Jeesus sinä lähde kaiken hyvän,
Sinä tunnet meistä jokaisen.
Tule keskellemme nyt,lahjojasi jaa
ja anna meille voimaa rakastaa..
Sillä rakkaus on väkevämpi kuolemaa,
sitä eivät suuret vedetkään voi sammuttaa,
sillä rakkaus on lahja Jumalan:=)
ps.Eikö Rakkaus"itsessään"ole itserakkaus?
riittääkö se..?
"Rakkaus itsessään" ei ole itserakkauden synonyymi.
Jos ateistia ohjaa "rakkaus itsessään", se tarkoittaa että hän toimii tavalla, josta (toivottavasti) välittyy muiden ihmisten, eläinten ja luonnon huomioonottaminen.
Ateistilla onkin"vahva"usko,
kun ei usko mihinkään...
hän vain"toimii"..
..niin mitä voi syödä? Jos rakastaa luontoa, miten voi hyväksyä perunoiden repimisen maasta sinun ravinnoksesi ja metsien raivaamisen pelloiksi? Jos rakastaa eläimiä, miten voi hyväksyä eläimien "viljelyn" ahtaissa karsinoissa tai altaissa ja niiden tappamisen sinun ravinnoksesi? Jos rakastat eläimiä ja luontoa ravintona ja resursseina, etkö rakasta ennemmin itseäsi kuin eläimiä ja luontoa?
Jos kaikki maailman ihmiset rakastaisivat ja pitäisivät huolen toisistaan, niin maailma täyttyisi ihmisistä vielä nopeammin ja aiheuttaisimme järjettömän ympäristökatastrofin ja muuttaisimme planeettamme ehkä täysin elinkelvottomaksi. Sodat, nälänhädät ja kulkutaudit ovat kauheita pienen ihmisen mielestä, mutta elävän maapallon kannalta katsottuna ne ovat pelkästään hyvä asia.
Jos ihmiskunta rakastaisi muutakin kuin itseään, se tekisi itsemurhan.
Mielestäni on hyvin vaikea uskoa pyyteettömään rakkauteen, saati rakkauteen itsessään.
Kiitos viestistä.
Kukaan ei voi toimia niin ettei aiheuttaisi mitään vahinkoa ympäristölleen, luulen ma.
Mutta olisi mielestäni hyvä jos pyrkisimme elämään sillä tavalla, että tuottaisimme mahdollisimman vähän haittaa.
Esimerkiksi mainitsemaasi "eläinten viljelyä ahtaissa karsinoissa" ei tarvitse hyväksyä. Jos tuntee ettei voi elää ilman liharuokia, voi suosia luomu-lihaa. Luonnonmukaisesti kasvatetuilla eläimillä on mahdollisuus jaloitella ulkona talvisaikaankin ja myös mahdollisuus toteuttaa lajilleen tyypillistä käyttäytymistä.
Kirjoitit:"Jos kaikki maailman ihmiset rakastaisivat ja pitäisivät huolen toisistaan, niin maailma täyttyisi ihmisistä vielä nopeammin ja aiheuttaisimme järjettömän ympäristökatastrofin."
En oikein ymmärrä miksi asiat pitäisi nähdä joko/tai-perspektiivistä. Ei ole mielestäni rakkautta viedä asioita tuollaiseen äärilaitaan.
Rakkauteen kuuluu myös vastuu, ja velvollisuus tehdä harkiten sellaisia valintoja joista ei seuraa ympäristökatastrofeja.
Ei rakkaus ole jotain, jolla on vain oikeuksia. Myös velvollisuuksia on rakkaudessa paljon.
Joku muu saattaa ajatella toisin, minä tällä tapaa :)
"Kukaan ei voi toimia niin ettei aiheuttaisi mitään vahinkoa ympäristölleen, luulen ma."
Ihminen ei, mutta muut eläimet pystyvät. Rakastaako siis esimerkiksi delffiini enemmän ympäristöään ja vähemmän itseään kuin ihminen, koska delffiini ei tietoisesti vahingoita ympäristöään?
"Mutta olisi mielestäni hyvä jos pyrkisimme elämään sillä tavalla, että tuottaisimme mahdollisimman vähän haittaa."
Miksi emme pyri lopettamaan elämäämme, koska emme pysty elämään sopusoinnussa ympäristön kanssa? Eikö se olisi todellista rakkautta ympäristöä kohtaa, eikä mitään luomu-tekopyhyyttä ja onnellisten kanojen munia?
"Esimerkiksi mainitsemaasi "eläinten viljelyä ahtaissa karsinoissa" ei tarvitse hyväksyä. Jos tuntee ettei voi elää ilman liharuokia, voi suosia luomu-lihaa. Luonnonmukaisesti kasvatetuilla eläimillä on mahdollisuus jaloitella ulkona talvisaikaankin ja myös mahdollisuus toteuttaa lajilleen tyypillistä käyttäytymistä."
En puhunut hyväksymisestä, vaan rakkaudesta. Jos rakastat eläimiä, miten voit sallia niiden tappamisen sinun ravinnoksesi? Rakastat eläimiä vähemmän kuin itseäsi?
"En oikein ymmärrä miksi asiat pitäisi nähdä joko/tai-perspektiivistä. Ei ole mielestäni rakkautta viedä asioita tuollaiseen äärilaitaan.
Rakkauteen kuuluu myös vastuu, ja velvollisuus tehdä harkiten sellaisia valintoja joista ei seuraa ympäristökatastrofeja."
Rakkautta on elää hetkessä, eikä ottaa vastuuta tulevasta? Rakastamalla itseämme unohdamme helposti kaiken muun elollisen tällä planeetalla.
"Ei rakkaus ole jotain, jolla on vain oikeuksia. Myös velvollisuuksia on rakkaudessa paljon."
Miten käsität rakkauden? Onko se jotain universaalia jonka yksisoluinen ameebakin tuntee, vai pelkästään ihmiselle - maapallon tuhoisimmalle eläimelle - ominaista?
"Miten käsität rakkauden?"
Ilmeisesti hieman eri tavalla kuin sinä :)
Luulen ymmärtäväni mitä sinä tarkoitat, ja luulen että sinäkin ymmärrät mitä minä tarkoitan. Meillä kummallakin on oikeus näkemyksiimme, eikö ?
Tärkeintä ei ole mielestäni pohtia ja jossitella, vaan elää - kun me nyt kerran olemme olemassa - niin, ettemme tieten tahtoen jätä huomiotta kykyämme valita "kahdesta pahasta" se "vähemmän paha".
Hyvää päivänjatkoa :)
"Luulen ymmärtäväni mitä sinä tarkoitat, ja luulen että sinäkin ymmärrät mitä minä tarkoitan. Meillä kummallakin on oikeus näkemyksiimme, eikö ?"
Tottakai! Kai näkemyksistä voi kuitenkin keskustella? Eikö keskustelupalsta ole juuri sitä varten tarkoitettu?
Vastasit, että toivottavasti rakkaus itsessään on ateistien "ainoa totuus". Minä halusin tietää tarkemmin mitä tarkoitat tällä, joten kerroin hieman omasta näkökulmasta ja yritin selvittää miten itse ymmärrät rakkauden. Itse vierastan ainoita totuuksia ja mielestäni toiveessasi oli hieman oman "ainoan totuuden" tuputusta, etenkin kun et halua sitä tarkemmin selittää. Vähän sama kuin kristitty sanoisi, että ateisti uskoo heidän jumalaansa uskomalla itseensä. Jumala on kristityille todellinen, rakkaus on ilmeisesti sinulle todellinen, mutta ateisti ei ehkä usko kumpaankaan todisteiden puutteessa.
"Tärkeintä ei ole mielestäni pohtia ja jossitella, vaan elää - kun me nyt kerran olemme olemassa - niin, ettemme tieten tahtoen jätä huomiotta kykyämme valita "kahdesta pahasta" se "vähemmän paha"."
Entä jos pohtimalla ja jossittelemalla jätät tekemättä myös sen "vähemmän pahan", etkö ole silloin elänyt paremmin kuin jos olisit tehnyt pahaa? Tuo kyky jota kuvailit on mielestäni yhteiskunnan muokkaama. Jos et koskaan pohtimalla sitä kykyä kyseenalaista tai jossittele, elät massan mukana ja olet kivittämässä juutalaisia muiden natsien mukana ja juhlimassa pakanojen-poltto-rovion ympärillä noitien kuolemaa. Se on sinun ja yhteiskuntasi mielestä hienoa ja tärkeää, mutta ei ehkä se "ainoa totuus".
Ei ole ollut tarkoitukseni "tuputtaa" täysin omakohtaisia ajatuksiani kenellekään.
"--etenkin kun et halua sitä tarkemmin selittää."
Olen selittänyt, mitä henkilökohtaisesti ajattelen, mitä rakkaus mielestäni on ( vaan ei varmasti kaikkien mielestä ).
Rakkaus on - minun mielestäni - eettisten hyveiden noudattamista, vastuun tuntemista, tietoisten valintojen tekemistä ja sen punnitsemista, kuinka nämä henk.koht. valinnat vaikuttavat ympäristöön. En osaa selvemmin sanoa.
Rakkaus koskettaa...
hyvyyteen viedä tahtoo.
Perhosen siiven,hennon kosketuksen
sydämessä,
näkymättömän,yhteyden
vie,vie halki ilmojen...
vapaana pois rajojen
ymmärryksen..
ei,ei viisuden.
Rakkaus koskettaa
tietoisen helmen pisaroin,
kun taivas hymyilee
luokse
hengen yhteyden.
"Rakkaus on - minun mielestäni - eettisten hyveiden noudattamista, vastuun tuntemista, tietoisten valintojen tekemistä ja sen punnitsemista, kuinka nämä henk.koht. valinnat vaikuttavat ympäristöön. En osaa selvemmin sanoa."
Miten rakkaus eroaa sinun mielestäsi moraalista?
Kiitos kysymyksestäsi :)
Minun mielestäni, jos ihminen kehittää rakkautta muita kohtaan, ajattelemalla esim. sitä kuinka vähän hänellä on sellaista mitä ei olisi saatu muilta - muiden työn tuloksena jne. - hän myös ryhtyy toimimaan moraalisesti hyväksytymmällä tavalla.
Ajateltuaan tietoisesti minkälaisessa kiitollisuudenvelassa hän on muille, hänessä (toivottavasti) herää rakkaus, jonka seurauksena hän ryhtyy pyrkimään kohti moraalisesti oikeita / oikeampia valintoja ja tekoja, joiden seuraukset olisivat hyödyksi mahdollisimman monille.
Minun mielestäni rakkaus on siis moraalin "kasvupohja" - koen että ilman rakkautta ei ole moraalia, tai ainakin sitä on vähemmän.
Mitä sinä ajattelet ?
Jeesus sanoo:"Minä olen tie,totuus ja elämä".
Me kristityt rajaamme yhteydestämme pois toisten uskontojen edustajia.
Vaikka Jeesus on käskenyt rakastamaan jokaista.
Näköjään jokaisessa uskonnossa on tuo fundamentalistinen ajatus valloillaan; vain tämä on ainoa oikea.
Kritinusko on kuitenkin rakkauden ja suvaitsevaisuuden uskonto.Jos lukee Jeesuksesta kertovia tekstejä ja niiden opetuksia, löytää niistä hyvin avarakatseisen ja suvaitsevaisen Jumalan. Ainoa mitä Jeesus vaatii on poistamaan pahan. Sen pimeän puolen eli sielunvihollisen.
Siitä Jeesus varoittelee kokoajan.
Mutta mikä tuo sielunvihollinen on?
Onko se jokin sarvipäinen otus, joka kuiskuttelee meille inhottavia ja pahoja asioita?
Vai onko se meidän jokaisen sisällä oleva negatiivinen tunne eli pahuus?
Onko meidän jokaisen sisällä oleva hyvyys Jeesuksesta?
Meissä itsessämme on siis hyvyys ja pahuus.
Se kumman päästämme valloille on meistä itsestämme kiinni. Haluammeko seurata hyvyyttä eli Jeesusta. Vai pahuutta eli sielunvihollista.
Raamatussa sanotaan miten sielunvihollinen on ovela, pukeutuu valkeisiin vaatteisiin.
Niin meissä oleva paha pukeutuu helposti ja viekkaasti hyvien ja kauniiden sanojen taakse, saadaksemme aikaan ihmisessä pelkoa, suuttumusta, vihaa, ahdistusta.
Kun Jeesus sanoo, että minä olen tie , totuus ja elämä, Hän tarkoittaa, että sisällämme oleva hyvyys on tie,totuus ja elämä. Ainoastaan tekemällä sitä hyvää, mitä Jeesuskin opetti pääsemme Isän tykö.
Itse olen aikoinani ollut hyvin ehdoton ja "elävä kristitty".
Kunnes sisälläni oleva hyvä kertoi minulle, että se on väärin ja pahasta mikäli tuomitset muita.
Näin lähti sisälläni oleva "viha" sekä "suvaitsemattomuus" muita uskontoja kohtaan pois.
Vasta nyt kun olen saanut ajettua tuon sielunvihollisen eli negatiivisen tunteen pois sisältäni olen alkanut elämään.
Ja totisesti sanon, että tämä tie mitä nyt kuljen on Kristuksesta.Tämä on se rakkaus, mitä Jeesus opetti.