Ulkomailla asuvana törmää jatkuvasti kysymykseen mistä maasta olen kotoisin. Monesti joko jätän kertomatta tai jos sanon suorasti niin totevat että ei kyllä uskoisi luonteen tai ulkonäönkään perusteella, mistä olen tietysti äärimmäisen ylpeä.
Suomalaisuus ei ole minusta mitenkään ylpeilyn aihe. Jos maa kerrankin saa kansainvälistä huomiota se on joku koulusurma tai ostaripommi.
Hävettää myös nykyisessä kotimaassani katsella miten suomalaiset turistit eivät omaa minkäänlaisia yleisiä käytöstapoja, kiitosta ei osata sanoa, hyvää huomenta puuttuu täysin jne. Muutama viikko sitten törmäsin kahvilassa parikymppisiin nilkkeihin jotka kävelivät muina miehinä sisään, katsoivat lasiruudun läpi mitä haluavat ja sormea osoittamalla totesivat vain että GIVE ME. Tästä tietysti syntyi liikettäpyörittävän ja tämän porukan välillä verbaalinen sota jossa myyjä lyttäsi aiheellisesti suomalaisen "kulttuurin" tai pikemminkin sen puutteen. Ei sanottu "hei", ei sanottu "saisinko", eikä sanottu "kiitos", sieltä tuli se tuttu "ANNA" kuin 2 vuotiaan suusta.
Jos joku suomalainen tunnetaan maailmalla hän myös asuu muualla, osaako joku ynnätä näinkin yksinkertaisen yhtälön? Suomessa ei menestyjiä liiemmin ole, viisaimmat lähtevät muualle hyvissä ajoin.
Kummastelen miten ihmiset ovat niin ylpeitä naamanpiirteistään, kalpeasta ihostaan, puhumattakaan naisista jotka viikonloppuna baariin mentäessä saattavat vetää verkkarit ja saappaat jalkaan, nähty on sekin useammat kerrat.
Pitäkää kaatopaikkanne, Länsi-Venäjä :)
Suomalaisuus ei ole minusta mitenkään ylpeilyn aihe. Jos maa kerrankin saa kansainvälistä huomiota se on joku koulusurma tai ostaripommi.
Hävettää myös nykyisessä kotimaassani katsella miten suomalaiset turistit eivät omaa minkäänlaisia yleisiä käytöstapoja, kiitosta ei osata sanoa, hyvää huomenta puuttuu täysin jne. Muutama viikko sitten törmäsin kahvilassa parikymppisiin nilkkeihin jotka kävelivät muina miehinä sisään, katsoivat lasiruudun läpi mitä haluavat ja sormea osoittamalla totesivat vain että GIVE ME. Tästä tietysti syntyi liikettäpyörittävän ja tämän porukan välillä verbaalinen sota jossa myyjä lyttäsi aiheellisesti suomalaisen "kulttuurin" tai pikemminkin sen puutteen. Ei sanottu "hei", ei sanottu "saisinko", eikä sanottu "kiitos", sieltä tuli se tuttu "ANNA" kuin 2 vuotiaan suusta.
Jos joku suomalainen tunnetaan maailmalla hän myös asuu muualla, osaako joku ynnätä näinkin yksinkertaisen yhtälön? Suomessa ei menestyjiä liiemmin ole, viisaimmat lähtevät muualle hyvissä ajoin.
Kummastelen miten ihmiset ovat niin ylpeitä naamanpiirteistään, kalpeasta ihostaan, puhumattakaan naisista jotka viikonloppuna baariin mentäessä saattavat vetää verkkarit ja saappaat jalkaan, nähty on sekin useammat kerrat.
Pitäkää kaatopaikkanne, Länsi-Venäjä :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jorma Eton sanoin:
-----------------------
"Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun
kysytään, sellainen, joka eksyy tieltä, huutaa
rannalla ja vastarannalla huutaa toinen
samanlainen: metsä raikuu, kaikuu, hongat
humajavat. Tuolta tulee suomalainen ja ähkyy, on
tässä ja ähkyy,tuonne menee ja ähkyy, on kuin
löylyssä ja ähkyy kun toinen heittää kiukaalle
vettä.
Sellaisella suomalaisella on aina kaveri,
koskaan se ei ole yksin, ja se kaveri on suomalainen.
Eikä suomalaista erota suomalaisesta mikään,
ei mikään paitsi kuolema ja poliisi."
----------------------------------
Mielestäni kiteyttää suomalaisuuden tosi
hyvin ja niin se pitää ollakin, vaikka
"mutapellet" sitä yrittää muuttaa.
T.S.
Olen amerikkalanen enkä mikään Suomalainen urpo. Olette kaikki niin dorkia että aivot on tainneet paleltua kylmässä.
Tämä vanha sanonta pitää myös paikkansa tässä. Mitä muut edeltä, sitä Suomi perässä. 40-luvun vainot vain ovat menneen talven lumia :)