mikään ei muutu. Yksinäiset ihmiset eivät äkisti saa uusia kavereita, kiusaaminen ei lopu. Nyt puidaan ja itketään keskiluokkaisissa perheissä ja puidaan työpaikan kahvipöydän ympärillä miten näin saattoi käyvä... ja sitten unohdetaan kunnes kuukauden, vuoden, kahden tai kolmen päästä kätemme ovat jälleen veressä ja käymme tämän saman keskustelun.
Kylmä tosiasia
on että
1435
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen siis jo aikuinen mutta aina olen ollut erilainen, kummallinen, toki eri tavalla kuin esim. Pekka. Kaikki me tarvitsemme hyväksyntää, erilaisuus pitäisi nähdä rikkautena. Miksi vaikka luokan suosikkioppilaiden pitää mollata pinkoja, se että menestyy koulussa voi olla ainoa tapa lapselle saada hyväksyntää (= rakkautta)
Kerron siis omista kokemuksistani muinoin...