Kävi tässä mielessä, että kun tälläkin palstalla kaikki uskikset syyttävät Jokelan surmaajaa ateistiksi ja haukkuvat kaikkien ateistien täten olevan murhaajia: jos lähtökohtana on se, että surmaaja oikeasti omasta mielestään oli ateisti, tuleeko kirkkomme noudattamaan hänen ilmeistä ateistista vakaumustaan - vai tuppautuuko haudalle siunaamaan hänet?
Siis: siunaako kirkko ateistisen murhaajan - väkisin?
Eikö tullut selväksi että hän on ateisti?
Eikö hän ollutkaan ateisti?
Nyt en kaipaa ateistitoverieni selityksiä sille, miksi ko. henkilö ei oikeasti ollut ateisti, vaan pidetäänpä nyt lähtökohtana uskisten lähtökohtaa, että oli.
Tulevatko uskikset (tai oikeammin evankelis-luterilainen kirkkomme) siunaamaan ateistisen murhaajan?
(Eipä silti, että itsekään hirveästi perustaisin rikollisen viimeisille toivomuksille...)
Siis: siunaako kirkko ateistisen murhaajan - väkisin?
Eikö tullut selväksi että hän on ateisti?
Eikö hän ollutkaan ateisti?
Nyt en kaipaa ateistitoverieni selityksiä sille, miksi ko. henkilö ei oikeasti ollut ateisti, vaan pidetäänpä nyt lähtökohtana uskisten lähtökohtaa, että oli.
Tulevatko uskikset (tai oikeammin evankelis-luterilainen kirkkomme) siunaamaan ateistisen murhaajan?
(Eipä silti, että itsekään hirveästi perustaisin rikollisen viimeisille toivomuksille...)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Soita tekijän kotiin!
itse?
...niin pitää kysyä sieltä, missä voi saada oikean vsstauksen.
Jos välttämättä joku irvailija=ap.kirj., haluaa saada selville, miten joku haudataan, ei kai siitä täällä päätetä, vaan pitää kysellä suoraan omaisilta.
Koska en halua suoraan loukata ketään, voin pelata vain todennäköisyyksillä.
Kysytään perheeltä: oletettu vastaus: "Siunataan kuten muutkin".
Kysytään kirkolta: oletettu vastaus: "Siunataan kuten muutkin".
Kysytään asianosaiselta (varmistaminen tässä vaiheessa myöhäistä): "Olen jumalankaltainen ateisti! Olen täynnä vihaa!"
Mutta ei riitä kunnioitettavaksi "viimeiseksi tahdoksi".
Toisaalta kun kyseessä on rikoksentekijä, voidaanhan ajatella, että viimeinen tapa "kostaa" kuolleelle on jättää hänen toivomuksensa täyttämättä.
WTC-terroristi Muhammad Atta oli vuosia ennen tekoaan tehnyt tarkan testamentin hautajaistensa järjestämisestä. Niihin saisi osallistua vain miehiä valkoisissa asuissaan jne. tarkat ohjeet oli sisällytetty. Poroksi palaneesta WTC:stä ei ehkä silti löytynyt riittävästi haudattavaa että viimesien tahdon olisi voinut toteuttaa. Kysymys jää silti, olisiko halutunlaisia "sankarihautajaisia" Attalle ainakaan New Yorkissa järjestettykään.
mihin pyrit kysymykselläsi? Ajanhukkaa miettiä asioita, joita ko. perheellä on varmasti omaksi tarpeeksi. Häpeäisit hieman ja kunnioittaisit edes surevia!
Kunnioitan surevia olemalla lähestymättä heitä tällä kysymyksellä. He tekevät miten tekevät.
Mutta kirkko miettikööt toimintatapojaan.
Entä jos kuolleiden joukossa olisi ollut Atte Ateisti? Olisinko saanut omintakeiset hautajaiseni vai olisinko muuttunut joukkomurhan uhrina temppelipapiston omaisuudeksi siunattavaksi kirkon massahurmatilaisuudessa?
Kunnioitan surevia. Miten sinä sen teet tai miten sen tekee kirkko? Kunnioittaen yksityisyyttä vaiko muuttaen surun ja vainajat kirkon omaisuudeksi?
Pidä siis myös häpeäretoriikkasi.
Olisi omaisten kannalta ollut parempi jos olisi ollut Ortodoksi.
Ei siunaa.
Hänen raatonsa viedään Riihimäen ongelmajätelaitokselle ja hävitetään muun yleisvaarallisen jätteen joukossa.
tällaisilla asioilla atet kylpevät. Aivan kuin katselisi erästä toista videota.
Jos joku kirkko tosiaan siunaa tämän "hullun ateistimurhaaja-evolutionistin", niin en tosiaan tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Saattaisin mennä uskispalstoille vittuilemaan, että se olikin kristitty hehehee.
siunata asiaa, vaan ihminen. Hautausseremoniat, ovat ne minkälaiset tahansa, ovat aina ennen muuta omaisille tarkoitettu muistotilaisuus.
Tässä ei ole tipan vertaa edes huumoria, joten eiköhän kaikkien ole syytä lukita suunsa.
"Hautausseremoniat, ovat ne minkälaiset tahansa, ovat aina ennen muuta omaisille tarkoitettu muistotilaisuus."
Entä jos minä ateistina olisin ollut uhrina? Olisinko saanut luvan välttyä kristillisen propagandatoimituksen uhriksi joutumiselta?
Näinhän tämä menee:
Esimerkki 1: Ateisti kuolee ja haluaa ei-kristilliset hautajaiset. Omaiset ovat eri mieltä.
Lopputulos: kristilliset hautajaiset pappeineen, sillä "hautausseremoniat, ovat ne minkälaiset tahansa, ovat aina ennen muuta OMAISILLE tarkoitettu muistotilaisuus."
Esimerkki 2: Uskovainen kuolee ja haluaa itselleen kristilliset hautajaiset. Omaiset ovat ateisteja ja siis eri mieltä, sillä heitä ei huvita osallistua hokkuspokkuksiin.
Lopputulos: kristilliset hautajaiset pappeineen, sillä (kirkon linjauksen mukaisesti) "VAINAJAN vakaumusta täytyy kunnioittaa".
näissä tapauksissa toimitaan varmaan samoin kuin raamatun kanssa: otetaan rusinat pullasta. tavalliset ateistit siunataan.
on tässä kyllä se suuri ero raamattuun verrattuna, että 99,9% ateisteista kelpaa kirkolle siunattavaksi, mutta raamatusta kelpaa paljon pienempi osa.
on jokaisen ihmisen itse valitsema määrä.
Mikä "osa" kelpaa Raamatusta, sanohan se?
hänet siunataan haudan lepoon,mikäli kuuluu seurakuntaan. Ellei sitten täysi ikäisenä ole jättänyt toivettaan siviilihautajaisista.
Tavallaan näen hänet rikollisena(viedessään toisilta elämän),mutta ennen kaikkea näen hänet myös uhrina. Ihmisenä,joka ei kyennyt purkaamaan pahaaoloaan ja se on minusta todella surullista.
Kuten monen muunkin elämä meni aivan turhaan liian varhain,myös tämän nuoren miehen elämä meni turhaan. Kunpa joku olisi auttanut häntä ajoissa ja kunpa hän olisi ollut rohkempi hakemaan apua. Todella surullista,että niin monen hyvän ihmisen elämä päättyi vain yhden miehen elämään pettymisen johdosta.Myös hänen itsensä.
Jollain tavalla ymmärrän sitä tuskaa,mitä hänen on täytynyt tuntea ja yksinäisyyden tunnetta. Pettymystä maailman raadollisuuteen. Olen itse kasvanut runsailla henkisillä "kasvukivuilla" aikuiseksi ja muistan kuinka totaalinen pettymys se oli havaita ettei se maailma olekkaan ihan niin toimiva ja fantastinen paikka kaikille elää.
Paljon olisi toivomisen varaa,varmaan aika monen mielestä tämän maailman suhteen,mutta kummasti sitä itse on vaan hammasta purren käynyt ne tunnemyrskyt läpi ja selvinnyt niistä aina pikkasen vahvemmaksi itsensä tuntevana.Toiset niistä selviää ja toiset ei,sekin tuntuu pahalta.
Ehkä silläkin on jokin tarkoitus??!! Kenpä tietäisi sen.