Raamattu kertoo että Jumala teki ihmisestä elävän sielun."Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen,ja puhalsi hänen sieraimeensa elämän hengen ,ja niin ihmisestä tuli elävä sielu", 1Moos.2:7.
Elävä sielumme ei koskaan kuole ,vaan elää myös kuolemansa jälkeen.
Jeesus kertoo kaikkien ihmisten kuolemanjälkeisestä elämästä puhuessaan rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta, ks. Luuk.16:19-31.
Köyhänä kuolleen Lasaruksen sielun enkelit veivät Aabrahamin helmaan eli paratiisin riemuun. Siellä hän sai lohdutusta.
Rikas mies ,joka ei koskaan armahtanut ovensa edessä makaavaa köyhää ja sairasta Lasarusta, nosti kuolemansa jälkeen silmänsä tuonelan vaivassa. Merkillistä on, että hän kärsi ruumiin tuskia, tunsi Lasaruksen ja Aabrahamin ja huusi heille. Ruumiin aistit siis toimivat tällä tuonelan vaivassa elävällä sielulla . Mies muisti veljensä ja maanpäällisen elämänsä.
Mitä sinulle tai minulle tapahtuu kuolemamme jälkeen?
Raamatun mukaan, jos uskon Jeesukseen syntieni sovittajana ja kuolleista herättäjänä, niin kuollessani ruumiini painuu maahan. Mutta sieluni ,tuo ihmisessä elävä iankaikkisuusolento, siirtyy paratiisin riemuun. Sinne mihin Jeesuksen Herraksi tunnustanut ristinryövärikin pääsi, ks. Luuk.23:39-43.
Uskovien lopullinen asuinpaikka on Jumalan luoma uusi taivas ja uusi maa,eli uusi Jerusalem, ks. Ilm. 21. Siellä ei ole enää kuolemaa eikä murhetta eikä parkua, sillä kaikki entinen on mennyt. ”Katso, uudeksi minä teen kaikki ” ,sanoo Herra. Uskovat elävät uudessa Jerusalemissa kirkastetussa ylösnousemusruumiissa jollainen Jeesuksellakin oli kuolemansa jälkeen.
Jos taas kuolen epäuskoisena jumalattomana, ts en ole koskaan maan päällä ottanut Jeesusta vastaan syntieni sovittajana, niin ruumiini painuu multaan ,mutta sieluni viedään tuonelan vaivaan .
Tuonela on jumalattomina kuolleiden ihmisten väliaikainen ja tuskallinen majapaikka. Siellä nämä parannuksen tekemättömät ihmiset odottavat Jumalan ns. viimeistä tuomiota, ks. Ilm.20:11-15.Viimeisen tuomion tapahduttua nämä tuonelassa (kreik. haades) elävät ihmiset heitetään tulikivijärveen (kreik. gehenna).
Se on heidän lopullinen asuinpaikkansa.
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.pp.kpnet.fi/mila
Elävä sielumme ei koskaan kuole ,vaan elää myös kuolemansa jälkeen.
Jeesus kertoo kaikkien ihmisten kuolemanjälkeisestä elämästä puhuessaan rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta, ks. Luuk.16:19-31.
Köyhänä kuolleen Lasaruksen sielun enkelit veivät Aabrahamin helmaan eli paratiisin riemuun. Siellä hän sai lohdutusta.
Rikas mies ,joka ei koskaan armahtanut ovensa edessä makaavaa köyhää ja sairasta Lasarusta, nosti kuolemansa jälkeen silmänsä tuonelan vaivassa. Merkillistä on, että hän kärsi ruumiin tuskia, tunsi Lasaruksen ja Aabrahamin ja huusi heille. Ruumiin aistit siis toimivat tällä tuonelan vaivassa elävällä sielulla . Mies muisti veljensä ja maanpäällisen elämänsä.
Mitä sinulle tai minulle tapahtuu kuolemamme jälkeen?
Raamatun mukaan, jos uskon Jeesukseen syntieni sovittajana ja kuolleista herättäjänä, niin kuollessani ruumiini painuu maahan. Mutta sieluni ,tuo ihmisessä elävä iankaikkisuusolento, siirtyy paratiisin riemuun. Sinne mihin Jeesuksen Herraksi tunnustanut ristinryövärikin pääsi, ks. Luuk.23:39-43.
Uskovien lopullinen asuinpaikka on Jumalan luoma uusi taivas ja uusi maa,eli uusi Jerusalem, ks. Ilm. 21. Siellä ei ole enää kuolemaa eikä murhetta eikä parkua, sillä kaikki entinen on mennyt. ”Katso, uudeksi minä teen kaikki ” ,sanoo Herra. Uskovat elävät uudessa Jerusalemissa kirkastetussa ylösnousemusruumiissa jollainen Jeesuksellakin oli kuolemansa jälkeen.
Jos taas kuolen epäuskoisena jumalattomana, ts en ole koskaan maan päällä ottanut Jeesusta vastaan syntieni sovittajana, niin ruumiini painuu multaan ,mutta sieluni viedään tuonelan vaivaan .
Tuonela on jumalattomina kuolleiden ihmisten väliaikainen ja tuskallinen majapaikka. Siellä nämä parannuksen tekemättömät ihmiset odottavat Jumalan ns. viimeistä tuomiota, ks. Ilm.20:11-15.Viimeisen tuomion tapahduttua nämä tuonelassa (kreik. haades) elävät ihmiset heitetään tulikivijärveen (kreik. gehenna).
Se on heidän lopullinen asuinpaikkansa.
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.pp.kpnet.fi/mila
Vastaukset 19
Vanhimmat
Höpö höpö.
Ja joulupukki tulee savupiipusta. Maahiset ja räyhähenget homettavat maidon. Paholaisen tunnistaa siitä että hevosille pukkaa kylmää hikeä. Tontut kiertelevät ja tutkivat kuka on ollut kilttinä ja kuka ei.
Kansantarinat ovat mielenkiintoisia jonkin aikaa - kunhan niitä ei ota liian tosissaan.
Tämä meidän maanpäällinen elämä on sen verrran hienoa hommaa, ettei kannata odotella paratiisia ja täydellistä onnea kuoleman jälkeen.
On hyvä huomata että täällä liikku tervejärkisiäkin ihmisiä!
Toisaalta tuolta sattui tuota silmään next...
Minä tiedän varmasti että kaikki elämä on tässä ja nyt ja kuoleminen on biologinen ilmiö eikä mitään toista mahdollisuutta tai olomuotoa tule.
Siksi tässä elämässä eläminen vaatii vastuuntuntoa ja muiden huomioonottamista. Itseäni miellyttää Kurt Vonnegutin kirjassa esiintyvä "uskonto" nimeltään "täysin välinpitämättömän jumalan kirkko".
Tämän uskonnon motto on seuraava:
"Pitäkää te ihmiset huolta toisistanne. Kyllä jumala pitää huolen itsestään"
Elätkö vielä harhassa, elä tässä ja nyt, et kadu !
Yleinen käsitys sielusta on, että minän ydin on jossain näkymättömän valon kipinässä, jossain joka piileskelee kehon ja mielen ulkopuolella ja jota ei silmin voi nähdä. ... Hyveen etsiminen tuollaisista ajatuksista näyttää yhtä väärin suuntautuneelta kuin etsiä taidetta maalauksen kankaasta raaputtamalla siitä pois maalarin teos. - Marvin Minsky
Terveisiä 9 sieluisille kesäkissoille!
>>Raamattu kertoo että Jumala teki ihmisestä elävän sielun."Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen,ja puhalsi hänen sieraimeensa elämän hengen ,ja niin ihmisestä tuli elävä sielu", 1Moos.2:7.
Elävä sielumme ei koskaan kuole ,vaan elää myös kuolemansa jälkeen.
----
Väität kyseisen (toisen) luomiskertomuksen pohjalta, että ihmisellä on kuolematon sielu.
Olettamuksesi ei kyllä perustu kovinkaan pitävään eksegetiikkaan(raamatunselitykseen).
Vanhatestamentillinen ihmiskuva on holistinen(kokonaisvaltainen). Ihmisellä ei OLE kuolematonta sielua, vaan ihmisestä TULI elävä sielu (psyykkis-fyysinen kokonaisuus) saatuan luojalta elämän hengen.
Jumalan henkäys pitää sielun ja ruumiin yhdessä ja ihmisen sekä eläimen elossa (esim. Job 27:3)ja tämä sama henkäys/henki (hepr. nishmat" ) on myös eläimillä, eikä vain ihmisillä. Kun kuolemassa tämä Jumalan henkäys/henki palaa luojan luokse, ihmisen ja myös eläimen olemassaolo loppuu VT:n mukaan (Ps.104:27-30 "...otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat ja palaavat maan tomuun").
VT:n ajattelussa korostetaan ihmisen katoavaisuutta ja hänen elämänsä lyhytaikaisuutta verrattuna Jumalan ikuisuuteen ja katoamattomuuteen (esim. Ps. 103:15-18; Ps.146:3-4). VT korostaa, että vain Jumala on ikuinen ja kuolematon elämän lähde ja kun ihmispari karkotettiin kertomuksen mukaan paratiisista ja heitä estettiin menemästä elämänpuun luokse, heillä ei ollut mitään mahdollisuutta kuolemattomuuteen.
Kuolema on VT:ssa "lepoon menemistä isien tykö" (esim. 1 Kun28:28). Kuolleet joutuvat tuonelaan (hepr. sheol) varjomaiseen olotilaan vailla tietoisuutta (Saarn.9:4-6;Job 26:5-6;Ps.6:6;Ps.30:10,Jes.38:18-19). Kuolleet eivät kiitä eivätkä ylistä Jumalaa, vaan ainoastaan elävät ihmiset. Tuonelassa ei siis ole mitään erilaisia "osastoja" hurskaille ja jumalattomille (niille, jotka eivät eläneet Jahven lakien mukaisesti).
Luepas lisäksi vaikka Jewish Encyclopedian Immortality-artikkelista:
The belief that the soul continues its existence after the dissolution of the body is a matter of philosophical or theological speculation rather than of simple faith, and is accordingly nowhere expressly taught in Holy Scripture. As long as the soul was conceived to be merely a breath ("nefesh"; "neshamah"; comp. "anima"), and inseparably connected, if not identified, with the life-blood (Gen. ix. 4, comp. iv. 11; Lev. xvii. 11; see Soul), no real substance could be ascribed to it. As soon as the spirit or breath of God ("nishmat" or "ruaḥ ḥayyim"), which was believed to keep body and soul together, both in man and in beast (Gen. ii. 7, vi. 17, vii. 22; Job xxvii. 3), is taken away (Ps. cxlvi. 4) or returns to God (Eccl. xii. 7; Job xxxiv. 14), the soul goes down to Sheol or Hades, there to lead a shadowy existence without life and consciousness (Job xiv. 21; Ps. vi. 6 [A. V. 5], cxv. 17; Isa. xxxviii. 18; Eccl. ix. 5, 10). The belief in a continuous life of the soul, which underlies primitive Ancestor Worship and the rites of necromancy, practised also in ancient Israel (I Sam. xxviii. 13 et seq.; Isa. viii. 19; see Necromancy), was discouraged and suppressed by prophet and lawgiver as antagonistic to the belief in Yhwh, the God of life, the Ruler of heaven and earth, whose reign was not extended over Sheol until post-exilic times (Ps. xvi. 10, xlix. 16, cxxxix. 8).
As a matter of fact, eternal life was ascribed exclusively to God and to celestial beings who "eat of the tree of life and live forever" (Gen. iii. 22, Hebr.), whereas man by being driven out of the Garden of Eden was deprived of the opportunity of eating the food of immortality
OSOITE:http://www.jewishencyclopedia.com/view.jsp?artid=118&letter=I
Apokryfisissä juutalaisissa kirjoituksissa ennen ajanlaskumme alkua ilmenee uskoa sielun kuolemattomuuteen, mikä käsitys on hellenistisen kulttuurin vaikutusta juutalaisuudessa.
Vasta VT:n nuorimmmissa osissa esiintyy usko kuolleiden ylösnousemukseen ja hurskaiden ikuiseen elämään ja jumalattomien ikuiseen rangaistukseen (mm. Danielin kirjassa 160-luvulta eKr. ja Hes.37). Tämä ylösnousemususko on persialaisen zarathustralaisuuden vaikutusta juutalaisuudessa. Itsessään juutalaisuus oli hyvin tämänpuoleinen uskonto.
ja sitten `se sielu joka syntiä tekee, sen on kuoltava`.mikko,tutkippa vähän perusteellisemmin pyhää kirjaasi,jookos?vapaudu platonilaisharhasta!Mm. platonin vaikutuksesta kristinuskossa ruvettiin opettamaan että ihmisellä olis sielu, sen sijaan että ihminen ite olis sielu, jonka on myös kuoltava.
Tuohon ei paljon muuta tarvitsekaan sanoa kuin "aamen"!
Hes.18:20 sielu joka syntiä tekee,sen on kuoltava - ei siis sanota, että kuolemassa sielu erkaantuu ruumiista ja menee helvettiin, vaan se KUOLEE. Kuolema ei ole sielun erkaantumista ruumiista, vaan elämän ja olemassaolon loppu - palaaminen maan tomuksi.
Kreikkalaiselle sielun kuolemattomuus-opille vastakkainen on myös Pentateukin (Mooseksen kirjat) toteamus, että sielu on VERESSÄ, 3 Moos.17:11 "Veressä on elävän olennon elämänvoima" uuden käännöksen mukaan, siis sielu.
Kun elämänvoima ("sielu") vuodatetaan pois, ihminen ja myös eläin kuolee - sen olemassaolo loppuu eikä suinkaan jatku sen enempää taivaassa kuin helvetissä.
ja viimeisenä päivänä kun koittaa ylösnousemus, niin miks tarvittis herättää eloon ketään, joka olis jo elossa (jos siis kuolemattomat sielut eläis jossain?).raamatussa missään ei sanota että ylösnousemuksessa `sielu` yhdistetään ruumiiseen jollain mystisellä tavalla, vaan että `sielu` kuolee ja ihminen lakkaa olemasta. sitten viimeisenä päivänä kututaan kuolleet haudoista, toiset tuomitaan sitten `elämään` ja toiset `kuolemaan`.ja ne jotka tuomitaan kuolemaan, heitetään `siihen tuliseen järveen yhdessä kuoleman ja tuonelan kanssa`. huom.he lakkaa olemasta kokonaan, sillä myös `kuolema`ja `tuonela`heitetään ikuisiksi ajoiksi `siihen järveen`, elikkäs kuolema lakkaa olemasta myös ja `tuonela`, eli kaikki kuolleet on herätetty tuonelasta ja saaneet tuomionsa.tuonelasta ja kuolemasta tulee tarpeettomia.
Loogisesti ajateltu:-)
Todellakin aika eriskummallista olisikin, että sielut tuotaisiin taivaasta ja helvetistä takaisin maan päälle ja liitettäisiin ylösnousseisiin ruumiisiin uudestaan, ja sitten lähetettäisiin taas taivaaseen ja helvettiin jatkamaan olemistaan....ihmeellistä souvaamista edes takaisin, mutta tätähän sielun kuolemattomuusopin liittäminen ylösnousemususkoon merkitsee käytännössä.
Kuolematon sielu ei siis koskaan kuole Timotheus.
Vaikka Jehovan todistajat muuta yrittäisivätkin väittää ja vääntää kieroon Raamatun totuuksia.
Sillä yliluonnolliset ilmiöt pelottavat pelokkaita jehovia, ja niin he vääntävät Raamatun totuuksia kieroon ja tavoittelevat korvasyyhylukijoita joukkoihinsa.
Myös Jeesuksen säikähtäneet opetuslapset luulivat että kuolleista herätetty Herra olisi ollut henkiolento. Siis jonkinlainen utuisesti leijuva, epämääräinen henkiruumis kuten noitavaimon maasta esiin nostattama profeetta Samuel, ks. 1Sam 28.
Elävä Jeesus kertoo selvästi epäilijöille että hänellä on tunteva ja nähtävä ihmisruumis, jossa on liha ja luut, kuten hän sanoo: ”Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa ja luita niin kuin te näette minulla olevan.” Ja hän söi kalaa, ks. Luuk.24:36-43. Jeesuksen ylösnousemusruumis oli siis erilainen kuin profeetta Samuelin henkiruumis.
Kaikkivaltias Jumala antaa kuolleille tahtonsa mukaisen ruumiin herättäessään heidät. Jokainen ihminen tulee kohtaamaan elämän tai tuomion ylösnousemuksen. Silloin kuolleet kuulevat Jeesuksen äänen ja tulevat esiin haudoistaan kuten Herra ilmoitti Joh.5:28,29.
Elävä Jumala herättää Jeesukseen uskovat kuolleista silloin kun Jeesus Kunnian Kuninkaana palaa takaisin maan päälle. Silloin uskossa kuolleet ja maan päällä Jeesukseen uskovat ihmiset muuttuvat yhtäkkiä. He saavat Jeesuksen kaltaisen ylösnousemusruumiin ja heidät temmataan pilvissä Karitsan hääjuhlaan taivaaseen, ks. 1Tess.4:16, Ilm.19:5-9. Karitsan häistä Jeesus ja uskovat pyhät tulevat takaisin maan päälle ja hallitsevat tuhat vuotta rauhanvaltakunnassa. Silloin ei ole sotia, vaan tuhatvuotinen rauha maan päällä, ks. Ilm. 20:1-6, Jes.2:4.
Jumalattomina kuolleet, ts. ilman uskoa Jeesukseen kuolleet epäuskoiset ihmiset, Jumala herättää tuomion ylösnousemukseen. Tämä, ns. viimeinen tuomio eli valkoisen valtaistuimen tuomio, tapahtuu tuhatvuotisen rauhan ja ns. Googin sodan jälkeen, ks. Ilm.20:7-15.
Silloin Herran käskystä Kuolema eli hauta antaa jumalattomien ihmisten ruumiit. Tuonela antaa sielun (kuoleman jälkeen jumalattoman ihmisen sielu joutuu tuonelan vaivaan rikkaan miehen tavoin, ks. Luuk.16:23) Ja niin seisovat Jeesuksen viholliset kokonaisina ihmisinä viimeisellä tuomiolla Herransa edessä. Raamattu kertoo miten ”meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.” Ilm.20:13
Sinut ja minut siis herätetään elämän tai tuomion ylösnousemukseen. Joten kenen joukoissa seisot? Entä mihin luottaen kuolet?
Sillä oletusarvolla tässä eletään.
David Hume kirjoitti tuossa aiemmin:
`mikään todistus ei ole riittävä varmistamaan ihmettä, ellei todistus ole sitä laatua, että sen erheellisyys olisi vielä ihmeellisempi kuin se seikka, jota se koettaa varmistaa; ja siinäkin tapauksessa todistusperusteet kumoavat toinen toisensa, ja vahvempi niistä antaa meille ainoastaan sen verran varmuutta kuin sille jää voimaa heikomman tultua siitä vähennettyä.
Kun joku kertoo minulle nähneensä vainajan palanneen elämään, niin minä heti itsekseni harkitsen, kumpi on todennäköisempää: että tämä ihminen joko pettää minua tai on tullut petetyksi taikka että hänen kertomansa seikka tosiaan on tapahtunut. Minä punnitsen toista ihmettä toista vastaan; ja riippuen siitä, minkä todistuksen havaitsen vahvemmaksi, lausun ratkaisuni, aina hyljäten suuremman ihmeen.
Jos hänen todistuksensa erheellisyys olisi suurempi ihme kuin hänen kertomansa tapahtuma, silloin, mutta vasta silloin saattaa hän vaatia puolelleen uskoani eli hyväksymistäni.`
Hyvä David, rehti ja oikeudenmukainen määrittelysi asiasta on kelpo ravintoa aivoille ja raakaa voimaa sydämmelle !
Tiedoksesi, että en ole mikään jehovalainen enkä minkään muunkaan lahkon jäsen. Mua ei jehovalaisten teoriat kiinnostaa rotan paskan vertaa, joten niitä ei tarvitse mulle esitellä ollenkaan.
Sinä voisit tosiaankin tutkia sitä Raamattua,ja etenkin Vanhaa testamenttia, tarkemmin niin voisit huomata, että oppia sielun kuolemattomuudesta sieltä ei löydy.
Etsipä vaikka ne tekstit Paavalin kirjeistä, joissa hän sanoo tämän KUOLEVAISEN pukeutuvan KUOLEMATTOMUUTEEN, ja myös se teksti, jossa hän sanoo, että vain Jumalalla on kuolemattomuus.
Jos ihmisellä olisi kuolematon sielu niin mitäpä ihmisen tarvitsisi enää kuolemattomuuteen pukeutua. Jos kerran Jumala on ainoa kuolematon niin ihminen ei selvästikään sellainen ole.
Maan tomuksi me maadumme kun elämänhenkäys meistä lähtee.
>>Kuolematon sielu ei siis koskaan kuole Timotheus.
>>Vaikka Jehovan todistajat muuta yrittäisivätkin väittää ja vääntää kieroon Raamatun totuuksia.
Sillä yliluonnolliset ilmiöt pelottavat pelokkaita jehovia, ja niin he vääntävät Raamatun totuuksia kieroon ja tavoittelevat korvasyyhylukijoita joukkoihinsa.
----
Vielä eiliseen jatkoa. Sen sijaan, että olisit vastannut mitään esittämiini eksegeettisiin argumentteihin sinä ainoastaan jatkoit sen olettamuksesi inttämistä, että ihmisellä on "kuolematon sielu".
Mahdoitko edes lukea tekstiäni, taisit vain nopeasti painaa Vastaa-painiketta päästäksesi kirjoittamaan jonkinlaisen "evankeliointisaarnan" minulle.
Mutta ei teologiaa sillä tavalla tehdä, enkä minä ole sinun saarnoistasi kiinnostunut.
Haastoin sinua eksegeettiseen tutkimiseen väitetystä sielun kuolemattomuus-opista ja sen alkuperästä. Mutta ilmeisesti kaikki kriittinen ajattelu ja tutkimus on sinulle vierasta ja hankalaa, joten korvaat sen saarnaamisella.
Tämä asetelma muistuttaa tämän palstan evoluutio versus kreationismi-keskustelua: esitetään kovaa dataa evoluutioteorian todisteiksi ja kreationistit vastaavat lainaamalla raamatunjakeita, joiden avulla he katsovat "kumoavansa" evoluutioteorian ja tieteellisen tutkimuksen. Tai sitten kreationistit suoltavat solvauksia, uhkailuja kadotuksesta ja kaikenlaisia perverssejä fantasioitaan ja toteavat ylimielisesti, että he eivät edes keskustele "moukkien" kanssa. Harvassa täällä ovat olleet faktaa ja perusteltua dataa sisältäneet asialliset kreationistikirjoitukset.
joten mielipiteeni lienee merkityksetön :)
Kuitenkin olen harrastanut melko aktiivista Raamatun - historialliskriittistäkin - tutkimista mm. alkukielisten "rivienvälikäännösten" ja saatavissa olevien puolueettomien julkaisujen avulla. Olen myös käynyt asiantuntijan kanssa ( yliopiston lehtori )vilkasta kirjeenvaihtoa koskien Raamatun oppi-kysymyksiä.
Siihen tulokseen olen tullut, ettei oppi sielun kuolemattomuudesta kuulunut alkukristillisyyteen.
Ei sinun mielipiteesi ole merkityksetön, jokaisen mielipide on merkittävä olkoon hänen uskonnollinen tai muu maailmankatsomuksellinen kantansa mikä tahansa.
Tässä muutamia perusargumentteja .
Eihän sinulla Tomotheus, ole mitään Raamatun terveen opin mukaisia eksegeettisiä argumentteja .
Kirjoituksestasi näkee että et Raamatun Jumalan palvelijoiden tavoin halua tunnustaa:Jeesus on Herra.
Sillä jos puhuisit kuten oikean ja Herramme mielen mukaisen opettajan tulee, niin tunnustaisit tuon keskeisen totuuden.Totuutta etsivänä esittäisit myös pohdiskelusi niin että Vanhan ja Uuden Testamentin ilmoitukset tukisivat toisiaan.Ja lisäksi niin että ne ovat kansankielellä ymmärrettävissä eikä turhaa parranpärinää jolla ns. eksegeetit peittävät tietämättömyytensä ja epäuskonsa.
Kun olet rehellinen ,niin silloin myös Herran Henki vahvistaisi ilmoituksesi,eikä sinun tarvitsisi kalastella katoavien ihmisten suosiota.
Elävä ja uskottava teologiahan on juuri Herran mielen mukainen Raamatun ilmoitus eli terve selitysoppi Jeesuksesta. Kuinka sen voisi ymmärtää liberaali opettaja joka ei usko eikä ymmärrä Jeesuksen merkitystä?
Vaan epäuskoiset väittelevät lihan voimassa.He eivät ymmärrä Pyhän Hengen antamaa ilmoitusta Jumalan tekemästä elävästä sielusta.Mitä turha väittely ylipäätään hyödyttää lukijoita?
”Minulla ei ole Jumalan rauhaa eikä elämän tarkoitusta ”,huokaa vilpitön liberaaliteologi.
Valitettavasti näin on. Koska epäuskoinen ei tunne eikä tunnusta Jeesuksen ilmoitusta että Jumalan luomat elävät sielut eivät koskaan kuole.Ihmiset eivät siis lakkaa olemasta kuolemansa jälkeen.
Vaan kuolleetkin sielut elävät Jumalalle .Kuten Jeesus sanoo järkeensä turvautuneille saddukeuksille:"Mutta ei hän ole kuolleitten Jumala ,vaan elävien ,sillä kaikki hänelle elävät" Luuk.20:38:
Tämäkin ilmoitus osoittaa selvästi että maasta luotu ihminen elää Herralleen kuolemansa jälkeen ,ts. ihminen on elävä sielu.
Kuten Raamattu ilmoittaa Jumalan luomistyön yhteydessä:"Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen,puhalsi hänen sieraimeensa elämän hengen ja niin ihmisestä tuli elävä sielu" 1Moos. 2:7
Ylistetty elävä Herra Jeesus ,sinä joka hyvyydessäsi annat valoa myös korvasyyhyteologeille!
Jälleen kerran sinun tekstisi on sitä samaa kamaa-pelkkää saarnaamista ja kauniilta kuulostavaa sanahelinää, mutta itse asiakysymyksiin ei oikeastaan mitään oleellista.
>>Eihän sinulla Tomotheus, ole mitään Raamatun terveen opin mukaisia eksegeettisiä argumentteja .
Kirjoituksestasi näkee että et Raamatun Jumalan palvelijoiden tavoin halua tunnustaa:Jeesus on Herra.
-----
Ja mistä sinä sen sitten näet mitä minä tunnustan tai olen tunnustamatta - tällaista on fundamentalistien kanssa keskustelu, heti aletaan käyttämään ad hominem-argumentteja ja asiakysymykset muutetaan henkilökysymyksiksi ja syyttelyksi kun eväät loppuvat kesken. Sinulle näemmä vain saarnaaminen on ainoa tyylilaji ja sitä "terveen opin mukaista eksegetiikkaa" - mistä sinä sen tiedät, että juuri sinulla on "terve oppi"?
Minun henkilökohtaiset näkemykseni tai "hengelliset tilani" eivät sitäpaitsi sinulle kuulu, kuten ne eivät kuulu kyseiseen aiheeseenkaan, joka oli sielun kuolemattomuus Raamatussa.
Jälleen sinä myös vetoat siihen 1 Moos.2:7 kohtaan, jonka mukaan nimenomaan ihminen itse on sielu (kun hän sai sieraimiinsa elämän hengen) - eikä niin, että ihmisessä olisi jokin kuolematon "osa". Raamattu kun ei tue mitään dualistista, kaksijakoista ihmiskuvaa.
Tässä kokoelma eri suuntauksia edustavien teologien lausuntoja sielusta ja kuolemattomuudesta.
"1.Mooseksen kirjan kuuluisa jae (2:7) ei sano, niin kuin usein on otaksuttu, että ihminen muodostuu ruumiista ja sielusta; se sanoo,
että Jahve muodosti ihmisen maasta ottamastaan mullasta ja alkoi sitten elävöittää elotonta ruumista hänen sieraimiinsa puhaltamallaan
elämänhengityksellään, niin että ihmisestä tuli elävä olento, mikä on kaikki, mitä nefes (sielu) tässä merkitsee."
- H.Wheeler Robinson, Regent's Park College, London, Zeitschrift für die alttestamentliche Wissenschaft, 1923
Sana nefes tulee todistetusti juurisanasta, joka merkitsee "hengitystä", eli sanan kirjaimellisessa merkityksessä nefes voitaisiin kääntää "hengittäjäksi": "the breathing substance, making man and animal living
beings Gn 1,20, the soul (stringly distinct from the greek notion of soul)
the seat of which is the blood Gn 9,4f Lv17,11 Dt 12,23... soul = living being, individual, person."
- Koehler and Baumgartner's Lexicon in Veteris Testamenti Libros (1958,
s.627)
"NEPHESH. soul, living being,life, self, person, desire, appetite,
emotion, and passion... that which breathes, the breathing substance or
being"
- BDB s.659-661
"Heprean nefes ei merkitse ruumiista erotettavissa olevaa henkistä
olentoa, vaan ihmisen elävää, tietoista olemusta, persoonallisuutta,
'itseä'."
- Jussi Aro, Psalmit nykysuomeksi, 1973, s.233
"Sielu ei...merkitse mitään sellaista, mikä ihmisellä olisi, mutta eläimiltä puuttuisi. Heprealaisessa tekstissä käytetään eläimistäkin
samaa sanaa, vaikka se onkin suomennettu [kirkkoraamatussa] toisin...
Tavallisimmin nefes merkitsee elävää ja toimivaa olentoa...."
- prof. H.Palva, Raamatun tietosanasto, 1974, s.246
"Sielu tarkoittaa siinä määrin koko persoonallisuutta, koko ihmistä itseään, että 'sielu' voi merkitä samaa kuin 'minä itse' tai 'sinä itse'
(1.Sam.18:1)."
- The New International Dictionary of New Testament Theology
"Ongelmaton ei ole myöskään sana 'sielu'. ... Kyseinen heprean sana
(nefes) ei Vanhassa testamentissa kuitenkaan tarkoita ihmisen kuolematonta
sielua ruumiin vastakohtana vaan hänessä olevaa elämänvoimaa (vert.
1.Moos.9:4-5) tai ihmistä itseään elävänä olentona (vert. 1:moos.2:7)."
- RKK, Vanhan testamentin II osan esipuhe, 1991
"Pääasiassa heprealainen sana 'nefes' merkitsee hengitystä, elämää, periaatteessa eläinten kaltaisia elämänmuotoja (1.Moos.1:20)."
- NAB, s.434
"Sielu ei ole olemassa riippumattomana... Sielu on ihminen kokonaisuudessaan. Ihmisellä ei ole sielua, hän on sielu."
- Vanhan testamentin katol. prof. Robert Koch, Teologia della redenzione in Genesi 1-11, 1966, s.69
"UT ei puhu ruumiista erossa olevasta kuolemattomasta sielusta... Kun Ut käyttää sanaa sielu, niin se tarkoittaa omaa minää - ruumista ja sielua -joka astuu uuteen elämään ylösnousemuksessa"
- Katol. Monsignore Ray T. Bosler, syksy 1974
Useissa kreikka-englanti sanakirjoissa sana psykhe määritellään
seuraavasti: "life", "the conscious self or personality as centre of
emotions, desires and affections", "a living being". Sanakirjat osoittavat
että myös jopa ei-raamatullisissa yhteyksissä sanaa psykhe käytetään eläimistä. (Tietenkin tällaiset sanakirjat, jotka käsittelevät klassisen kreikan sanastoa, tuovat esiin myös sen merkityksen, jonka kreikkalaiset pakana-filosofit antoivat ko. sanalle.) - Donnegan's New Greek and English
Lexicon, 1836, s.1404
"Raamattu ei sano, että meillä on sielu. 'Nefes' on ihminen itse, hänen
ravinnontarpeensa, hänen suonissaan virtaava veri, hänen olemuksensa"
- Tri H.M.Orlinsky, heprealainen Union College, New York Times, 12.10.1962
"VT:ssa ei ole kahtiajakoa ruumiiseen ja sieluun... Vaikka sana nephes on
käännetty sanallamme 'sielu', se ei koskaan merkitse ruumiista
erotettavissa olevaa sielua."
"Heprealainen sana nefes VT:ssa esiintyy noin 700 ja se on käännetty [ko.
käännöksessä] 'sieluksi' 471 kertaa; 'elämäksi' ja 'eläväksi' noin 150
kertaa; sama sana on käännetty myös sanoilla: 'ihminen', 'persoona',
'itse', 'he', 'minä', 'hän', 'kuka tahansa', 'henki', 'sydän', 'mieli',
'ruokahalu', 'ruumis', 'olento' ja jopa 'peto'... Kreikkalainen sana
psykhe UT:ssa vastaa VT:n nefestä. Se esiintyy 105 kertaa ja on käännetty
'sieluksi' 59 kertaa, ja elämäksi 40 kertaa... On ehkä hyödyllistä
huomauttaa, että missään niistä 700 kohdasta, missä nefes esiintyy eikä
missään niistä 105 kohdasta , missä psykhe esiintyy, ei esiinny sanaa
kuolematon eikä kuolemattomuus, ei myöskään ikuinen tai ikuisuus (tai
turmeltumaton), viittaamaan 'sielu' sanaan laatua ilmaisten."
- The Emphatic Diaglott, s.917
- Yllä esitetyn mukaisesti useimmat käännökset kääntävät nykyään sanan "sielu" Raamatussa muilla ihmistä itseään tarkoittavilla vastineilla. Tämän ne ovat tehneet, koska sana "sielu" merkitsee
kovin usein ihmisille sitä, mitä se edusti kreikkalaisessa filosofiassa (= kuolematonta sielua). Tällaisten vastineiden käyttö
puhuu selvää kieltään siitä, mitä asiantuntijat ajattelevat sanojen
nefes ja psykhe merkityksistä. Toisaalta sanan "sielu" korvaaminen
muilla vastineilla on aiheuttanut sen ongelman, että nykypäivän raamatunlukija ei voi kovinkaan helposti itse tekstistä saada käsitystä "sielun" olemuksesta.
"Se [nefes] ei tarkoita ainoastaan osaa ihmisestä, niin kuin me saksalaiset puhumme sielusta, vaan se tarkoittaa koko ihmistä sellaisena
kuin hän on viisine aisteineen ja sellaisena kuin hän ylläpitää itseään
ruoalla ja juomalla... [Sielun kuolemattomuusoppi on niiden] hirveiden
mielipiteiden [joukossa], jotka löytyvät roomalaisten käskykirjeitten
lantatunkiosta."
- Martti Luther
"the Hebrew word in question here is 'Nefesh'... Other translators have
interpreted it to mean 'soul', which is completely inaccurate. The Bible
does not say we have a soul. 'Nefesh' is the person himself, his need for food, the very blood in his veins, his being."
- The New York Times, 12.10.1962, H.M.Orlinsky (Hebrew Union College;
uuden juutalaisen tooran päätoimittaja)
"Raamattu ei puhu siitä, että ihmisellä on sielu, vaan siitä, että hän on sielu... Raamatussa sielu tarkoittaa ihmisen koko elämää eikä vain hänen korkeampaa henkistä puoltaan"
- Aimo T. Nikolainen, "Kirkko Suomessa"
Monille sana "sielu" tuo mieleen aivan eri asian, kuin mitä Raamatun
kirjoittajat aikoinaan sillä tarkoittivat. Sanan nefes merkitys oli heille
erilainen, kuin mitä "sielulla" nykyään monesti ymmärretään:
"Soul in English usage at the present time conveys usually a very different meaning from nephesh in Hebrew, and it is easy for the incautious reader to misinterpret."
- Prof. C.A.Briggs, Journal of Biblical Literature, 1897, osa 16, s.30
"Jos taas kuolen epäuskoisena jumalattomana, ts en ole koskaan maan päällä ottanut Jeesusta vastaan syntieni sovittajana, niin ruumiini painuu multaan ,mutta sieluni viedään tuonelan vaivaan ."
Eiköhän siellä tuonelassa itse kukin sitten ala uskoa näihin yliluonnollisiiin juttuihin??
Niinkuin esim. jumalaan ja Jeesukseen?
Mutta onko silloin liian myöhäistä, mitä sanoo jumalan asiantuntija?
"Tuonela on jumalattomina kuolleiden ihmisten väliaikainen ja tuskallinen majapaikka. Siellä nämä parannuksen tekemättömät ihmiset odottavat Jumalan ns. viimeistä tuomiota, ks. Ilm.20:11-15.Viimeisen tuomion tapahduttua nämä tuonelassa (kreik. haades) elävät ihmiset heitetään tulikivijärveen (kreik. gehenna)."
Siis vaikka olisivat tulleet uskoon jumalan nähtyään viimeisellä tuomiolla, heidät silti heitetään tulikivijärveen?
Se siitä rakastavasta jumalasta...vai mitä sanoo jumalan asiantuntija Mikko?
"Se on heidän lopullinen asuinpaikkansa."
Ja se on varmasti sinustakin aivan oikein. vaikka ihminen olisi kuinka hyvä muuten tahansa, hänen kykenemättömyytensä uskoa jumalaan tekee hänet automaattisesti pahaksi, niinkö?
Kyllä on oikeudenmukaisuus totisesti suhteellinen käsite, vai mitä Mikko?
"Joulupukki, joulupukki. Valkoparta, vanha ukki".
Toivottavasti Jumala nakkaa mun niskaan muutaman salaman ja tulikiven ja todistaisi olemassaolonsa.
"Hei Ukko Yli-Jumala. Haista paska. Jeesus! Mitäs huijari?".
Hmm... ei tule salamoita eikä muutakaan.
Todistakaa hyvät ihmiset se kuuluisa Jumala ja kumotkaa koko evoluutio. Faktoja peliin eikä mitään epämääräisiä sepostuksia.