Kielipolitiikka 24:n sensuroija on Mika Hellman, RKP:n luottovaltiosyyttäjä, joka opisteli RKP-rahastojen stipendillä.
Radion Vegan keskustelussa tänään sanoi eräs keskustelija, että Hellmanin mielestä ei saisi olla vapaita internetsivuja ollenkaan Suomessa. Vaan kaikki olisi sensuroitava, samaan tapaan kuin paperilehtien yleisönosastot.
Radion Vegan keskustelussa tänään sanoi eräs keskustelija, että Hellmanin mielestä ei saisi olla vapaita internetsivuja ollenkaan Suomessa. Vaan kaikki olisi sensuroitava, samaan tapaan kuin paperilehtien yleisönosastot.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Melko paljon yksityisten henkilöiden oikeuksia, että saisivat minulta serverini vietyä pois. Tuskin sellaista lakia tulee tässä maassa olemaan. Aika sairasta, että tietty poliittinen johto on valmis tekemään kaikkensa, jotta oma näkemyksellinen tavoite saavutettaisiin.
SFP harjoittama politiikka on sairasta.
Lisäksi foorumini www.ruohonjuuri.com on avoin kaikille asiallisille keskustelijoille. :)
Mitäs, jos syyttäjäksi sattuisi Mika Illman?
Voitaisiinko silloin syyttää jopa journalistin ruumista ”kiihotuksesta"? - Se saadaan nähdä aikanaan. Illman:in väitöskirjassahan on kohta, jossa rangaistavaksi määritellyn kirjoittamisen piiriin sisällytettiin myös ns. rauhanomainen kirjoittelu.
Kirjoitukseen ei tarvitsisi sisältyä uhkausta tai loukkausta, mutta siitä voitaisiin silti rangaista. ”Kiihotuksen" piiriin voitaisiin näin lakeja tulkitsemalla lukea myös rauhallinen kielipoliittinen keskustelu".
>>Oikeustieteen lisensiaatti Mika Illmanin väitöstutkimuksen kohteena oli Suomen rikoslakiin sisältyvä kriminalisointi kansanryhmää vastaan
kiihottamisesta (rikoslain 11 luvun 8 §). Säännös kriminalisoi sellaisten ilmaisujen levittämisen, joissa yhtä tai useampaa etnistä, kansallista, uskonnollista tai muuta sellaista kansanryhmää uhataan, solvataan tai panetellaan. Kriminalisoinnin tarkoituksena on viimekädessä suojata moniarvoista yhteiskuntaa rangaistusuhan avulla.>>
Asun Ruotsissa ja minulla on ollut suuri kunnia lukea ja kuullakin tässä maassa nimenomaan suomenruotsalaisten kuvauksia suomalaisista, finnar tavalla, joka selvästi sotii Suomen mainitun rikoslain 11 luvun 8§:lää.
Ruotsissa olenkin oppinut tuntemaan Suomen ruotsalaisen vähemmistön tavalla, joka ei ollut niin näkyvää Suomessa asuessani. Ainakaan suomen kielellä.
Juuri tämä kokemus onkin sitten suunnannut minunkin mielenkiintoni myös Suomen kielipolitiikkaan.
Koko Suomen kielipoliittinen historia on täysin poistettu koulujen historianopetuksesta. Siksi suomalaiset eivät osaa nyt edes puolustaa itseään, kun suomenruotsalaiset aktiiviset nationalistiset piirit yhdessä Ruotsin kanssa nyt ruotsalaistavat suomalaisia ja heidän identiteettiään.
Surkeeta on sitä seurata näin sivusta!
Kielipolitiikkaa arvostelevien sanoma on vuosikausia haluttu tietyissä piireissä tulkita siten, että kyse on suomenruotsalaisten vastaisesta kampanjoinnista. Sillä tavoin kiusallisen osuva kritiikki pyritään lakaisemaan maton alle, ettei se vaan saisi laajempaakin huomiota kansan keskuudessa.
Tottakai suomenruotsalaiset Suomen kielipolitikkaan ja sitä koskevaan kritiikkiin liittyvät, koska he ovat paljon vartijoina nykyisen kielilinjauksen suhteen; nykyistä kielipolitiikkaa vaativat kiivaasti nimenomaan suomenruotsalaiset ja pitkälti heidän poliittisen ja taloudellisen (raha puhuu tässä maassa ruotsia) vaikutusvaltansa takia haluamaansa linjaa myös toteutetaan - vastoin kansan suuren enemmistön ja siten koko maan yhteistä etua.