Täällä puhutaan uskosta ja uskomisesta kuin ne olisivat varmoja asioita kaikille. Varmuus ei kuulu kristillisyyteen. Muistakaa, että usko on ennen kaikkea epäilyä. Kultainen keskitie on kapea. Uskon tie on kapea, kuin neulansilmä. Harva siitä pääsee läpi.
Uskossa tai uskomisessa eläminen korvaa pahimmillaan itse uskon. Jumala vaihtuu lakeihin ja niiden noudattamiseen tai ilosanoma vääristellän voiton kilvoitteluksi. Usko kääntyy etuoikeudeksi jollekkin ihmisryhmälle. Ei näin kuuluisi olla, raamatun mukaan.
Meille on todellakin annettu ilosanoma:
"Teille on tänä päivänä syntynyt vapahtaja." Ilosanoma ei mainitse sanallakaan vapahtajaa joka on tuleva tuomitsemaan tai rankaisemaan ketään. Sitä vastoin saan iloita kristuksesta joka on tuleva kaikille kansoille nähdyksi, joka ilmestyy valkeudeksi pakanoille ja kirkkaudeksi Israelille. Näin jumalan autuus on tuleva pelastukseksi kaikille ihmisille.
Kts Luuk 2:25-32
Usko ei voi rakentua varmoiksi pitämille asioille eikä opinkappaleilleen, ei myöskään totuuden omistamisen tielle.
Sellainen itsepintainen usko joka pyrkii omistamaan totuutensa, turmeltuu.
Raamattu puhuu kahdesta tärkeästä aistista, ja näillä kahdella meidän tulee epäillä ja uskoa. Meitä kehoitetaan kuulemaan, mutta ennen kaikkea myös näkemään. Epäilevä Tuomas näki ylösnousseen Jeesuksen ja hän uskoi näkemänsä.
Sitä ennen hän oli epäillyt kuulemaansa. Oli hyvä, että näkeminen pelasti hänet.
Myös Simeon näki silmillään Jeesus lapsen.
Hän pääsi rauhassa menemään, Herran sanan mukaan.
Tit 2.11 mainitsee pelastuksesta joka on ilmestynyt kaikille ihmisille. Luuk 3:6 kertoo, että kaikki liha on näkevä jumalan autuuden.
En väitä, enkä kumoa, mutta totisesti Jeesuksen toinen tuleminen on oleva ilosanoma meille kaikille "epäileville Tuomaille" sillä hänen valkeuttaan ei voi olla näkemättä, jottei sitä uskoisi.
Uskossa tai uskomisessa eläminen korvaa pahimmillaan itse uskon. Jumala vaihtuu lakeihin ja niiden noudattamiseen tai ilosanoma vääristellän voiton kilvoitteluksi. Usko kääntyy etuoikeudeksi jollekkin ihmisryhmälle. Ei näin kuuluisi olla, raamatun mukaan.
Meille on todellakin annettu ilosanoma:
"Teille on tänä päivänä syntynyt vapahtaja." Ilosanoma ei mainitse sanallakaan vapahtajaa joka on tuleva tuomitsemaan tai rankaisemaan ketään. Sitä vastoin saan iloita kristuksesta joka on tuleva kaikille kansoille nähdyksi, joka ilmestyy valkeudeksi pakanoille ja kirkkaudeksi Israelille. Näin jumalan autuus on tuleva pelastukseksi kaikille ihmisille.
Kts Luuk 2:25-32
Usko ei voi rakentua varmoiksi pitämille asioille eikä opinkappaleilleen, ei myöskään totuuden omistamisen tielle.
Sellainen itsepintainen usko joka pyrkii omistamaan totuutensa, turmeltuu.
Raamattu puhuu kahdesta tärkeästä aistista, ja näillä kahdella meidän tulee epäillä ja uskoa. Meitä kehoitetaan kuulemaan, mutta ennen kaikkea myös näkemään. Epäilevä Tuomas näki ylösnousseen Jeesuksen ja hän uskoi näkemänsä.
Sitä ennen hän oli epäillyt kuulemaansa. Oli hyvä, että näkeminen pelasti hänet.
Myös Simeon näki silmillään Jeesus lapsen.
Hän pääsi rauhassa menemään, Herran sanan mukaan.
Tit 2.11 mainitsee pelastuksesta joka on ilmestynyt kaikille ihmisille. Luuk 3:6 kertoo, että kaikki liha on näkevä jumalan autuuden.
En väitä, enkä kumoa, mutta totisesti Jeesuksen toinen tuleminen on oleva ilosanoma meille kaikille "epäileville Tuomaille" sillä hänen valkeuttaan ei voi olla näkemättä, jottei sitä uskoisi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Amen! Se oli totuuden sanan oikeaa jakamista melkoisen syvältä. Kiitos Jumalalle, että epäilevä Tuomas toi vilpittömästi epäuskoisuutensa esiin.
Niin hän sai kuin saikin luottamuksen Herraansa ja Jumalaansa. Kun teeskentelee varmuutta, voi ajautua
sydämessään osittaiseen uskomiseen tms.
Toisaalta; se, jonka luottamus lepää siinä, mitä Herra on ja mitä Herra voi - eikä ole itsevarma -
sillä on varaa olla ikäänkuin epävarma ja oikeastikin epävarma - sillä vastahan olemme TOIVON VARASSA - emme näkemisessä, vaan uskon varassa kaikki on.
1. Kor. 9:27
vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.
Fil. 3:11
jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
1. Kor. 4:4
Minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua vielä sen perusteella ole todettu syyttömäksi. Minun tuomarini on Herra. [Ap. t. 23:1]
Room. 8:20
Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan,