Tuli tilanne että kaverini haluaisi minut välttämättä lapselleen sylikummiksi vaikka tietää etten kirkkoon kuulu enkä myöskään kannata kristinuskoa/kirkon toimintaa.
Sotii periaatteitani vastaan mutta ainut keino päästä sylikumminki on liittyä takaisin kirkkoon.
Kuka tietää joutuuko kirkollisveroa maksamaan koko vuodelta/kuukaudelta jos joulukuussa liittyy muutamaksi päiväksi ja eroo sitten taas?
Entä onko liittymisessä/eroamisessa muita ongelmia?
Sotii periaatteitani vastaan mutta ainut keino päästä sylikumminki on liittyä takaisin kirkkoon.
Kuka tietää joutuuko kirkollisveroa maksamaan koko vuodelta/kuukaudelta jos joulukuussa liittyy muutamaksi päiväksi ja eroo sitten taas?
Entä onko liittymisessä/eroamisessa muita ongelmia?
Vastaukset 15
Vanhimmat
voithan tuossa taikauskoisessa riitissä jossa loiskitaan vettä viattoman vauvan päähän, pitää häntä aivan hyvin sylissä ja olla "kummi" muuten vain.
Siis sopimalla asiasta lasten vanhempien kanssa.
Ev-lut lahkon näkökulmasta ajatus kummiudesta perustuu sen asian varmistamiseksi että jos lapsen vanhemmat kuolevat, jää kummin vastuulle istuttaa häneen lahkon taikausko ja jumalat.
Kun et itse niihin usko, ei minusta ole moraalisesti oikein näytellä tuota näytelmää, ethän ole mikään leipäpappi tai piispa ;p
Olen samaa mieltä kanssasi kyllä. Olisinkin kummi mielummin muuten vaan epävirallisesti mutta vanhemmat jotuvat ne kaksi virallista kummia kuitenkin ottamaan epäviralliset kummit(meitä on kaksi kirkosta eronnutta) Sitten niitä kummeja alkaakin jo olemaan yhdellä lapsella... :D
Olisi helpoin vanhempien kannalta liittyä kirkkoon hetkeksi.
Ja noi kummin tehtävät tiedän kyllä, ja vanhemmat tietävät myös että minä en uskon asioita ala opettamaan. Kukin uskoo mihin haluaa, myös lapsi aikuiseksi kasvaessaan.
"Kun et itse niihin usko, ei minusta ole moraalisesti oikein näytellä tuota näytelmää, ethän ole mikään leipäpappi tai piispa ;p"
1.1. vuonna x, niin maksat kirkollisveroa koko sen vuoden, vaikka eroaisit heti seuraavana päivänä. Kummius ei muuten ole mikään juridisesti sitova asia.
http://www.uskonnonvapaus.fi/lapset/kummius.html
Mutta sen jälkeen eroaminen on turhaa. Pohdi siis asiaa, jokaisella meistä on omat vaiheemme ja oma tiemme. Kannattaisi ehkä pohtia, eroavatko nuo sinun periaatteesi kirkon toiminnasta ja periaatteista lopulta lainkaan. Vai onko sinunkin kohdallasi kyse vanhoista mielikuvista ja todellisuudessa kirkko on juuri sellainen yhteisö, joka vastaa sinun(kin) arvojasi?
Miksi lapsi pitäisi kastaa? Olen hyvin uskonnollisesta suvusta, jossa on vain yksi kastamaton pakana. Tuskin kukaan muistaa, enää että poikani ei ole kristitty.
Kun kirkko suhtautuu kielteisesti ei-jäseniinsä, on minusta aiheellista kysyä, miksi lapsi pitäisi liittää näin suvaitsemattomaan yhteisöön.
Teknisesti kirkollisverosta: Voit liittyä vaikka 1.1.2008 ja erota 31.12.2008, eikä vuodelta 2008 mene kirkollisveroa. Vain vuodenvaihteen tilanne merkitsee.
Liittyminen on helppoa jos ja vain jos sinut on kastettu, olet käynyt rippikoulun ja sinut on konfirmoitu. Joissakin seurakunnissa liittyminen onnistuu tällöin jopa postitse. Jos pitää käydä papin luona, niin sitten voidaan kysyäkin liittymisen syytä. Eroaminen taas on mahdollista vaikka vielä samana päivänä liittymisen jälkeen.
Mutta mikä kaverillasi on syynä kasteeseen? Ei hän kovin uskovakaan voi olla, kun kerran ottaisi sinut kummiksi.
Ettei vaan olisi niin että etsit vain tekosyytä löytääksesi tien takaisin Isän huomaan jonne todellisuudessa olet koko ajan kaivannut.
Tunnusta tunteesi avoimesti ja lopeta tuo ateistinen tunteiden kieltäminen johon olet ajautunut uskonnottomuuden harhautuksen kautta.
Ei ole häpeä olla oikea ihminen, liity siis kirkkoon!
Ihmisen luonnollinen tunne sanoo, että hän tulee korotetuksi ikuiseen elämään ja autuuteen, koska se tuntuu niin hienolta ajatukselta.
Ateismi kieltää tämän luonnollisen tunteen, joka vaatii uskovaisen ihmisen korottamisen Jumalan kuvana taivaaseen, ja muiden laittamisen kadotukseen, ja siksi ateisti ei ole oikea ihminen.
Jumalan Sanan joten on oikea ihminen, kun ei kuulu kirkkoon. Evlut on valitettavasti portto, kirkko on Baabel.
liittyäkin.
http://www.helsinginseurakuntayhtyma.fi/?deptid=2214
Tuo linkki toimii vain helsinkiläisille. Hupaisaa sinänsä, mutta ilmeisesti paras lista noista "liity seurakuntaan" -sivuista on tämä:
http://www.eroakirkosta.fi/eroakirkosta/faq#katumapaalle
Että vinkvink vaan sinne evluttien suuntaan, ne kuulukirkkoon.fi ja liitykirkkoon.fi voisi ottaa paremminkin käyttöön.
Miksi lähdet tekemään asiaa joka sotii periaatteitasi vastaan?
Miten aiot huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta?
Miltä sinusta tuntuu kastetilaisuudessa kun asetat papin käskystä kätesi vauvan pään päälle, jotta siitä siirtyisi papin sanojen myötä Pyhää Energiaa vauvaan?
Miksi edes harkitset kirkkoon liittymistä, jos et kerran kannata kristinuskoa ja kirkon toimintaa, ja liittyminen siihen sotii omia periaatteitasi vastaan? Jos kyse on kunnioituksesta kaveriasi kohtaan, niin miksei hän voisi kunnioittaa sinua sen vertaa, ettei vaatisi sinua toimimaan vastoin omia periaatteitasi? Läheinen aikuinen hänen lapselleen voit olla ilman kummin titteliäkin.
Minä en tiedä, mikä mahtaisi olla kirkon kanta tällaiseen asiaan, mutta luulisi että uskonnollisena järjestönä sekin toivoisi jäsenistöltään jonkinlaista uskonnollista vakaumusta tai edes periaatteellista halua kuulua kirkkoon. Sinulla ilmeisesti ei ole kumpaakaan. Tältä pohjalta ajatellen en oikein osaa nähdä tässä mitään oikeaa ketään kohtaan, sen enempää sinua, kirkkoa kuin kastettavaa lastakaan kohtaan. Ei se lapsi sylikummiuden takia tule sinua rakastamaan ja arvostamaan vaan ihan muista syistä. Vähän ihmettelen kaverisikin periaatteita, jollei hän sylikummia tällaisessa tapauksessa mistään muualta halua etsiä.
Kummiudessa on ei-uskonnollisesti ajatellen mieltä, se on yleisinhimillinen innovaatio, sillä lapsella on hyvä olla omien vanhempien liäksi muita tukihenkilöitä. siihen ei tarvitse sotkea uskontoa.
Voitaisiin puhua siviilikummeista?
Odysseus pyysi ennen retkilleen (harharetkilleen;-) lähtoä naapurin miestä nimeltä Menthor toimimaan kasvatajana pojalleen. Mentorointi on kuulemma saanut siitä nimensä, mutta mentoroinnissa on yleensä kyse aikuisten välisestä sovitusta tukisuhteesta.
Jospa sopisitte ei-uskonnollisesta YYA-jutusta... vaikka sitten siviilikummiudesta