Kirjoittanut Oiva Paloheimo
*Tämä tarina, jonka nyt kerron tästä
on kuvaus Pekasta järkevästä,
hän itsepäinen oli kuin pakana,
mutta pysyi aina sanansa takana.
Sanat poikasen nelivuotiaan
näet myöskin tarkoin punnitaan.
Oli Pekka todella järkevä mies,
ihan kaiken hän ties,
politiikan, tyttöjen laitteen fiinit
ja leivosherkkujen vitamiinit.
Mutta ässä kirjainta kuitenkaan,
hän ei oppinut oikein lausumaan.
Tuli sokerista torkeri, ja isästä itä,
mutta Pekka ei voinut auttaa sitä.
Oli Pekka nyt äitinsä mukana kirkolla Osuuskaupassa,
kun villakoiran hän näki siellä,
ei sellaista näe kotikylän tiellä,
niin Pekkakos huudahti: Jellona, Hui!
Niin että myyjäkin kauhistui.
Pekan äiti nyt lailla äidin parhaan
näin selitti: laps on joutunut harhaan:
Se koira on, lapseni, eikä nyt noin jellonaks
saa sanoa leijonaa.
Te jellona on tokaisi Pekka vain,
voi äitejä tottelemattomain.
Kotimatkalla äiti siis ankarasti
tästä nuhteli Pekkaa kotiportille asti,
kun viimein päättyi se saarnan pito,
niin Pekka tuumasi: Aika ito te
jellona tentään olikin.
Voi äitejä, huokaat sinäkin.
Kun Pekkaa pantiin jo nukkumaan
niin äiti puheli murheissaan
nyt taivaan isälle kerro se miten
paha olit päivällä äidille,
ei taivaan isäkään sallia vois
että äidin Pekka noin ilkeä ois.
Heti aamulla äiti siis Pekalta kysyi,
miten ihmeessä mielessäänkin pysyi
tuo pikkujuttu kaiken yötä
vaikka äideillä on niin paljon työtä:
No lapseni, mitä Jumala sanoi,
kun Pekkani häneltä anteesi anoi?
Ylen kirkkaat silmät Pekalla on
ja ne kilpaa kanssa aurinigon nyt loistivat,
kun Pekka haukotteli ja vastasi:
Jumala kummatteli titä kovatti,
näin hänen tanovan kuulin:
Kat hattumpaa, ei hattumpaa,
titä jellonakt minäkin entin luulin!
Noin 10-vuotiaana osasin tämän ulkoa. Nyt lunttasin melkein kaiken.
*Tämä tarina, jonka nyt kerron tästä
on kuvaus Pekasta järkevästä,
hän itsepäinen oli kuin pakana,
mutta pysyi aina sanansa takana.
Sanat poikasen nelivuotiaan
näet myöskin tarkoin punnitaan.
Oli Pekka todella järkevä mies,
ihan kaiken hän ties,
politiikan, tyttöjen laitteen fiinit
ja leivosherkkujen vitamiinit.
Mutta ässä kirjainta kuitenkaan,
hän ei oppinut oikein lausumaan.
Tuli sokerista torkeri, ja isästä itä,
mutta Pekka ei voinut auttaa sitä.
Oli Pekka nyt äitinsä mukana kirkolla Osuuskaupassa,
kun villakoiran hän näki siellä,
ei sellaista näe kotikylän tiellä,
niin Pekkakos huudahti: Jellona, Hui!
Niin että myyjäkin kauhistui.
Pekan äiti nyt lailla äidin parhaan
näin selitti: laps on joutunut harhaan:
Se koira on, lapseni, eikä nyt noin jellonaks
saa sanoa leijonaa.
Te jellona on tokaisi Pekka vain,
voi äitejä tottelemattomain.
Kotimatkalla äiti siis ankarasti
tästä nuhteli Pekkaa kotiportille asti,
kun viimein päättyi se saarnan pito,
niin Pekka tuumasi: Aika ito te
jellona tentään olikin.
Voi äitejä, huokaat sinäkin.
Kun Pekkaa pantiin jo nukkumaan
niin äiti puheli murheissaan
nyt taivaan isälle kerro se miten
paha olit päivällä äidille,
ei taivaan isäkään sallia vois
että äidin Pekka noin ilkeä ois.
Heti aamulla äiti siis Pekalta kysyi,
miten ihmeessä mielessäänkin pysyi
tuo pikkujuttu kaiken yötä
vaikka äideillä on niin paljon työtä:
No lapseni, mitä Jumala sanoi,
kun Pekkani häneltä anteesi anoi?
Ylen kirkkaat silmät Pekalla on
ja ne kilpaa kanssa aurinigon nyt loistivat,
kun Pekka haukotteli ja vastasi:
Jumala kummatteli titä kovatti,
näin hänen tanovan kuulin:
Kat hattumpaa, ei hattumpaa,
titä jellonakt minäkin entin luulin!
Noin 10-vuotiaana osasin tämän ulkoa. Nyt lunttasin melkein kaiken.
Vastaukset 13
Vanhimmat
mieleen tästä, äitini usein lausui tuota runoa, en kuitenkaan oppinut kaikkea siitä. Nyt oli mukava lukea koko stoori :)
Mahtaako sinulle muistua mitään mieleen sanoita "minä konna ja varas tämän kaiken tein, mutta toiste en tee vaikka miensi pää.?
Sekin liittyy johonkin vanhaa runokertomukseen ja kinkereihin.
on vieras mutta odotapas vaan kun taas alan kaivella netin aarteita.
Selitys ikivanhoille runoilleni:
Äitini oli syntynyt 1906 ja isäni 1910. Isäni soitti eri viihdeorkestereissa ja sekä äitini tanssi valokuvien mukaan. Molemmat harrastivat teatteria nuoruudessan. Eli oletan siis noin 20-30 luvulla. Ennen sotia, kuten he sanoivat. Isäni toki harrasti musiikkia elämänsä loppuun asti, mutta siitä joskus toiste.
Haeskelen mielelläni, joskus jopa osun oikeaan.
Tuo Auttamaton Pekka - runo. Oi taivas, muistan miten esitin sen luokassa. Meillä oli koulussa lauantaisin aina viimeinen tunti Toivon Liiton (mikähän sekin oli, pitää tutkia) esitystunti. Kaikki haluavat saivat esittää jotain. Ja jopa nekin jotka eivät halunneet :D
Maailman tekijä
T.H Körner
Oli Pekka ilkimys aikamoinen
ja kujeissa vailla vertaistaan.
Oli syypää hän, ei koskaan toinen,
mikä kepponen kylässä sattuikaan.
Jos häijyä tehdyksi nähtiin milloin,
Pekan täytyi se omakseen tunnustaa.
Tai jos hän sen kielsi, varmasti silloin
sai selkäänsä niin, että tärisi maa.
Sepä vaikutti sen, että omakseen aina
heti myönteli Pekka, oli syy tai ei. -
Lukukinkerit taas oli lauantaina,
ja Pekankin lukkari sinne vei.
"Kuka maailman on tehnyt?" suntio kysyi
ja oli niin ankaran muotoinen.
Jo säikähti Pekka, mut vaiti pysyi.
Toki viimein huus: "Minä ainakaan en!"
Mut suntio suuttui; "Teetkös pilkkaa!
Sano: Kuka on tehnyt maailman?
Älä mutki, sanohan kiireen vilkkaa,
tai muutoin tartun ma tukkahan!"
Nyt aatteli Pekka: on myöntää paras
ja ruikutti: "Antakaa anteeks tää!
Minä kaiken tein, minä konna ja varas,
mutta toiste en tee, vaikka menisi pää."
Kiitos!
Seuraavaksi hakekaamme Jörö Jukan runoja.
Olin aikeissa ostaa Jörö Jukka-kirjan mutta Haloo! pyysi myyjä miljoonia siitä.
Tuota runoa juuri kaipasin. Jopa tulikin iloinen mieli, suuri kiitos Sinulle.
..tosi kivoja luettavia, tulee lapsuus mieleen..mummoni joutui hänen nuoruutensa aikaisessa koululaitoksessa opettelemaan jos jonkinlaista värssyä ulkoa, muisti vielä ne kaikki vanhempanakin ulkoa ja niitäpä sitten meille muksuille lausui iltojemme ratoksi..
joka muistaisi sellaisen vanhan lastenlaulun sanat jossa oli neljä kissanpoikaa Kisu,Nisu, Nisu,Sisu... nämä veitikat karkasivat heikoille jäille vaikka äitiksu oli heitä varoitellut. Hallikoira sitten pelasti karkulaiset hukkumasta. Äitini lauleli tuota ollessani lapsi, siinä oli hyvin opettavaiset sanat mutta en millään muista kipaletta kokonaan että voisin omille lapsenlapsilleni laulella :)
Pitkäksi aikaa taas meille laulamista.
Kyllä internet on ihmeellinen asia :D
http://tamus.net/laulut.htm
olet kyllä taitava salapoliisi. Tuhannet kiitokset :)
Tietääkö kukaan, mistä kirjasta nämä runot saattaisi vielä löytää? Tarkoitan noita Pekka-runoja. Isäni jaksaa aina hokea näitä runoja ja olisi mainio jouluylläri löytää joku vanha runokirja tms. missä nämä tutut lorut olisivat.. :)
Runo on ilmestynyt Oiva Paloheimon kokoelmassa Vaeltava laulaja (1935). Se löytyy myös kokoelmasta Runot (1981). Runo löytyy myös lausuttuna LP-levyltä Oivalluksia : Oiva Paloheimon runoja (Yrjö Jyrinkoski esittää). Kirjat ja levy löytyvät pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoista:
www.helmet.fi
Olin kymmenen vuotiaan paikkeilla, kun opettajamme lausui tämän runon luokallemme ja useampaan kertaan, ilmeisesti pidimme siitä.
Runo on jäänyt mieleeni. Nyt, kun katsoin täältä netistä runoa, muutama lause on näköjään unohtunut (uskoisin, että on täällä oikein).
: )
Muuten aika hyvin mutta jäi välistä pois
Kun anteeksi pyydät sä Jumalalta,
myös päästät äitisi murheen alta.
Vähän muitakin pikku sanajärjestys-virheitä, mutta olkoon.