Television selviytymisohjelmissa joukko ihmisiä laitetaan kilpailemaan keskenään ryhminä toisiaan vastaan, loppua kohden ihmiset joutuvat äänestämään ikäviä ihmisiä pois ohjelmasta, koska kysehän on loppuen lopuksi vakavasta kilpailusta.
Kilpailussa kilpaillaan toisiaan vastaan ryhminä sekä yksilöinä ryhmän sisällä. Kaikki kilpailutetaan, elämmehän me sentään kilpailuyhteiskunnassa. Kilpailun voittaja on tietysti se joka osaa juonitella parhaiten, paras kilpailija. Joka jaksossa äänestetään joku kilpailija pois, tunnelma tiivistyy loppua kohti. Ihmisten sosiaaliasiasuhteita kiristetään keinotekoisesti, sehän on loistavaa viihdettä nähdä riitelyä ja tappelua, sosiaalista kamppailua, sehän on kilpailuyhteiskunta pienoiskoossa.
Ruotsissa eräässä kilpailuohjelmassa hävinnyt kilpailija päätyi itsemurhaan, sehän oli selvä, hän hävisi kilpailun ja se oli aivan oikein hänelle. Häviäjien kohtalo ei ole mukava, mutta se on välttämätöntä, kilpailu on näes tehokuutta ja toiminnallisuutta. Eihän Talous voi toimia ilman aktiivisesti kilpailevia kilpailijoita, miten muuten Talous voisi kasvaa kuin kilpailuttamalla ihmisiä, vaikka keinotekoisesti. Talouden pitää kasvaa, ihmisten pitää tietää että kaikki muut ihmiset ovat loppuen lopuksi potentiaalisia kilpailijoita.
Aina välillä kilpailijat saavat antaa intiimejä haastatteluita ohjelman järjestöjäille, joissa he voivat tilittää tunteitansa muista kilpailijoista, oivaa viihdettä.
Tietenkin ohjelmissa pyritään korostamaan sitä että hauskaa pitää olla, ikävät tyypit pitää äänestää pois, joka sekunnin pitää tuottaa jotain mielihyvää, tylsyys on tappavaa, tylsimykset ovat häviäjiä. Vaikka lopuksi ohjelmiin jääkin vain yksi voittaja, joka kerää suuren raha summan ja päätyy ohjelman jälkeen jonkinlaiseksi julkkikseksi, joka tilittää voittajan tunteitansa seuraavat pari kuukautta juorulehtien sivuilla.
Selviytymisohjelmat ovat hauskaa katseltavaa saamme nähdä sosiaalista kamppailu ja ottaa opiksemme kuinka voimme juonitella muiden seläntakan itsellemme lopullista voittoa, sehän se tärkeintä on oma voitto, häviäjät ovat surkimuksia. Saman tekevää se on mitä psyykkisiä vaurioita kilpailijoille tulee, efektit, tehokkuus ja toiminnallisuus ovat päivän sanoja.
Kilpailussa kilpaillaan toisiaan vastaan ryhminä sekä yksilöinä ryhmän sisällä. Kaikki kilpailutetaan, elämmehän me sentään kilpailuyhteiskunnassa. Kilpailun voittaja on tietysti se joka osaa juonitella parhaiten, paras kilpailija. Joka jaksossa äänestetään joku kilpailija pois, tunnelma tiivistyy loppua kohti. Ihmisten sosiaaliasiasuhteita kiristetään keinotekoisesti, sehän on loistavaa viihdettä nähdä riitelyä ja tappelua, sosiaalista kamppailua, sehän on kilpailuyhteiskunta pienoiskoossa.
Ruotsissa eräässä kilpailuohjelmassa hävinnyt kilpailija päätyi itsemurhaan, sehän oli selvä, hän hävisi kilpailun ja se oli aivan oikein hänelle. Häviäjien kohtalo ei ole mukava, mutta se on välttämätöntä, kilpailu on näes tehokuutta ja toiminnallisuutta. Eihän Talous voi toimia ilman aktiivisesti kilpailevia kilpailijoita, miten muuten Talous voisi kasvaa kuin kilpailuttamalla ihmisiä, vaikka keinotekoisesti. Talouden pitää kasvaa, ihmisten pitää tietää että kaikki muut ihmiset ovat loppuen lopuksi potentiaalisia kilpailijoita.
Aina välillä kilpailijat saavat antaa intiimejä haastatteluita ohjelman järjestöjäille, joissa he voivat tilittää tunteitansa muista kilpailijoista, oivaa viihdettä.
Tietenkin ohjelmissa pyritään korostamaan sitä että hauskaa pitää olla, ikävät tyypit pitää äänestää pois, joka sekunnin pitää tuottaa jotain mielihyvää, tylsyys on tappavaa, tylsimykset ovat häviäjiä. Vaikka lopuksi ohjelmiin jääkin vain yksi voittaja, joka kerää suuren raha summan ja päätyy ohjelman jälkeen jonkinlaiseksi julkkikseksi, joka tilittää voittajan tunteitansa seuraavat pari kuukautta juorulehtien sivuilla.
Selviytymisohjelmat ovat hauskaa katseltavaa saamme nähdä sosiaalista kamppailu ja ottaa opiksemme kuinka voimme juonitella muiden seläntakan itsellemme lopullista voittoa, sehän se tärkeintä on oma voitto, häviäjät ovat surkimuksia. Saman tekevää se on mitä psyykkisiä vaurioita kilpailijoille tulee, efektit, tehokkuus ja toiminnallisuus ovat päivän sanoja.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sun typerät filosofoinnit. DUMB!
joita ei todellakaan tule katseltua, ei tosin juuri muutakaan, ohjelmien laadusta johtuen, minkä takia suomi24:n onkin laitettu aiheeseen liittyvät sivut, jossa voi olla asiasta kiinnostuneiden kanssa montaa mieltä muustakin töllöttimen tarjonnasta,
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=107&conference=644
"Saman tekevää se on mitä psyykkisiä vaurioita kilpailijoille tulee, efektit, tehokkuus ja toiminnallisuus ovat päivän sanoja."
Tuo on hyvin sanottu. Psyykenvääristymät kuitenkin ovat jo olemassa siinä vaiheessa kun leikkiin lähdetään. On hakua omien rajojensa koettelemiseen, keinotekoisen jännityksen tarvetta, ekshibitionismiakin.
Nämä ohjelmat ovat osa sitä tittytainmentia, jolla televisiontuijottajien valtavirtaa pidetään ohjelmoidussa uomassaan. Kaupallisilla kanavilla tällainen ohjelmatyyppi on meilläkin vakiinnuttanut paikkansa. Hieman varioiden sama yleisformaatti on käytössä erilaisissa parinmuodostuskisailuissa, joissa karsitaan yksi kerrallaan ulos ja sanotaan hyvästit epäkelvoille potentiaalisille naimakumppaneille.
Epäilemättä tämä kertoo jotain siitä mihin kulttuurimme on menossa, samoin kuin siitä miten suuri joukko ihmisiä regressoidaan. Ohjelmoitu kuluttaja, joka kuitenkin kokee saavansa juuri sitä mitä haluaakin - sellainen on täydellinen kuluttaja. Ne harvat, joiden itsekunnioitus menee kyseisenlaista hömppää seuratessa, eivät ole ohjelmamarkkinoinnin kannalta ongelma.
Meillä MTV3 ja Nelonen (josta muuten tehdään määrätietoisesti nimenomaan nuorille ikäluokille suunnattua tittytainment-extreme -kanavaa) ovat seikkailuohjelmien lanseeraajia. Ikävää on, jos valtiolliset kanavamme, joiden ei-kaupallisuus ei kovin vahvoissa kantimissa enää ole, tuntevat itsensä pakotetuiksi seuraamaan hömppäkanavien mallia.
siis noi surviver-, fear-factory ja jackass -ohjelmat? Eihän vaan USA:sta?
-taas törmättiin siihen jo monta, monta kertaa todettuun asiaan..
Kyllähän ne on ihan myyviä formaatteja mutta alko joskus vähä mietityttämään homma ku pelkokertoimessa kilpailijat söi SIAN EMÄTTIMIÄ tai KIVEKSIÄ.
on niin julkisuushakuinen että tekee itsarin julkisuuden vuoksi niin sitä pitäisi vielä sääliä ?