Jos kiusaajia on vielä hengissä, heidän on syytä ymmärtää vastuunsa.
Ericin kiusaajat vastuussa
tapahtumista
272033
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
kun et mitään asiasta tiedä.
ilmiannoit tuon enimmäisen viestin lähettäjän?
mielipiteeni.
Kiusaajat eivät ole ihmisiä, vaan suuria petollisia luuserieläimiä. Sellaisia, joilla on tarve herjata heikompaa jotta tuntisi itsensä vahvemmaksi. Sellaisia pikkusia kiusanhenkiä, jotka joutaakin kuolla pois.
idolinsa Klebold.
Harris ja Klebold olivat lisäksi rasisteja. He pilkkasivat oppilaita joilla oli oppimisvaikeuksia tai jotka olivat ylipainoisia tai jotka pyysivät Jumalan nimessä armoa ennen ampumista.
Pekka-Eric oli sitä samaa sakkia.
on pitkäaikainen, sisäsyntyinen asia. Tottakai erilaiset kiusaamiset tai jopa paapomiset pahentavat oireita. Pojallahan oli psyykelääke, jonka hän jätti pois. Siinä todellinen syyllinen. Kotona asuvan pojan vanhempien luulisi huomanneen jotakin muutosta käytöksessä. Tulee mieleen ne tuhannet vanhemmat, jotka eivät kertakaikkiaan voi mitään murkuilleen. Nöyristelevät vaan, kun lapsi raivoaa. Julkisivun yllä pitäminen on niin tärkeää ettei kehdata laittaa lasta vaikka pakkohoitoon.
Olen itsekin äiti ja huomasin jokaisen lasteni mielen ailahduksen, koska lapset olivat elämäni keskipiste. Eivät järjestötoiminta sun muut. Aina juteltiin, kun oli pikkuihmisillä murheita. Murkkujen kanssa joutuu antamaan vapautta ja neuvontaa sopusuhtaisesti. Kurista ei ole koskaan kuitenkaan annettu periksi. Se ei ollut piiskaa, vaan vastuun jakamista.
Lasten seuran tarkkailu on myös ennennäkemättömän tärkeää. Nuori imuroi kaiken kaveripiiristään, jos ohjaus kotona puuttuu. Kaikkea ei tietenkään voi tehdä oikein. Kukaan ei ole täydellinen kasvattaja, mutta vanhemmat: älkää antako periksi. Auktoriteetti on teidän, ei lasten. Rakkautta ja kuria sopivassa mittasuhteessa on paras lääke lasten ongelmiin.
Juuri aamulla luin jutun lasten hoidosta oman kotiseutuni lehdestä (Kainuun Sanomat). Kahdeksan lapsen osastolla on hoidossa 13 lasta, osa nukkuu sohvilla. Nuoret eivät koe saavansa hoitoa.
Erään apua tarvinneen tuttavani kertomuksen mukaan nuori saa odottaa että yleensä pääsee vastaanotolle, kuukausia. Sitten on puolen tunnin aika, jolloin nuoresta, joka on päättänyt olla vastaanotolla tavallinen ei saa mitään irti, korkeintaan saa lääkereseptin mukaansa ilman mitään jatkosuunnitelmia.
Mitä se lasten pahoinvoinnin huomaaminen auttaa, kun apua jos yleensä saa, täytyy jonottaa ja sekin on sitten vaan hutaisu ja pois.
Itse olen todennäköisesti yksi laajimmin kiusatuista, sillä lukemistani henkisen kiusaamisen tarinoista ei vastaava ole tullut - fyysisesti olen saanut olla koskematon. Minua kiusattiin 12 vuotta ja kiusaajia oli vuosien aikana kymmeniä. Kiusaamiseni syynä olivat yllätys yllätys: omalaatuiset kotiolot ja vammainen veli, jonka vamma ei näy päälle päin, vaan "kylähullun" maineella kulkee. Diagnoosi on, mutta veli on kieltänyt kertomasta sitä kellekkään. En ole kuitenkaan koskaan tehnyt mitään väkivaltaista, tarvinnut masennuslääkkeitä ja elän normaalia elämää. Tosin ihmisiin en tosin kovin helposti luota. Mutta että vanhempani olisivat saaneet kiusaamisesta tietää, se oli peloistani pahin. Siedin mitä vaan, kunhan uskovaiset marttyyrivanhempani eivät vain alkaisi vielä sääliä itseään. Tein kaikkeni salatakseni asian. Opettajathan pikkukunnissa 70-80-luvun vaihteessa vähät välittivät, joten kotiin ei tietoa sitäkään kautta (onneksi) mennyt.
Niin ja joku kirjoitteli, ettei lukiossa yleensä kiusata. No kyllä minua kiusattiin, vaikka tottakai se väheni, kun osa lähti eri kouluihin.
keinot riitä, jos lasta kiusataan vaikka jo ala-asteelta lähtien. Kyllä siinä itse saa olla miten hyvä vanhempi tahansa ja haukkua naapureiden järjestötoiminnan, mutta koulun tilanteeseen on aika vaikea vaikuttaa, jos siellä ei siihen riittävästi puututa.
Voit ottaa tietysti kiusaajan vanhempiin yhteyttä, mutta entä jos vastassa on vanhemmat, jotka kannustavat kiusaamiseen? Tai eivät välitä vaikka kakara kuinka kiusaisi?
Mitäs sitten teet?
Pahimmillaan koulu antaa julkisuuteen lausuntoja, että heidän koulussa ei kiusaamista ole.
Valitettavasti tuo joutuminen kiusatuksi on aika periytyvää. Äitini on ollut kiusattu, minua ja minun lastani on kiusattu. Lapseni koulussa on onneksi tiukka linja ja siellä sen saivat opettajat loppumaan. Mutta kiusaajasta totesi luokanvalvoja, että ei voi mitään, kun vanhemmat eivät ole koskaan tavoitettavissa kun koulusta on asiaa ja käsittääkseni sitä asiaa olisi ollut paljon. Sama tyyppi on kiusannut naapurustossa asuvia pienempiään myös.
Sanoisin muuten, että vältelkää kouluja, joissa väitetään että kiusaamista ei ole! Tuo väite tarkoittaa poikkeuksetta suomeksi sitä, että ongelmat lakaistaan maton alle. Kiusaamista on aina, missä on alaikäisiä isompi joukko koolla. On täysin mahdoton yhtälö, että selalisessa yhteisössä ei ainakin jossain muodossa kiusaamista ole. Sellaista koulua, missä koskaan ei kiusattaisi ketään, ei suomessa ole, se on vain unelmissa.
ei saa syyllistää, se on eräiden mielestä herjaamista. Mutta vainajaa saa syyllistää, sekä tietysti vanhempia kaikesta.
Ja koska tuossa koulussa on "väkivaltaista kiusaamista ollut, johon muutama vuosi sitten puututtiin poliisivoimin", niin mikähän koulun ilmapiiri lopulta on oikein ollut? Ja ensimmäiset kommentit tästäkin tapauksesta oli, että poika oli ollut rankasti kiusattu... Ei sellainen voi olla jättämättä jälkiä lapsen psyykeen, oli kotiolot miten hyvät tahansa.
Ja jos kaikki on vanhempien syytä, niin miksi Suomen vankiloissa istuu murhamiehiä, talousrikollisia, rattijuoppoja ja tappajia?
Heidän vanhempiensahan siellä pitäisi istua, koska kaikki on kuitenkin heidän vanhempiensa syytä!
kiusaaja on usein se, jolla on ongelmia ja jotka purkautuvat kaveripiirissä kiusaamisena. Mutta mitään tutkimustulosta ei ole olemassa, että tämäkään pitäisi aina poikkeuksetta paikkansa.
Kiusatuksi voi sen sijaan joutua kuka tahansa, mutta aina helpoiten se, jonka käytös pienelläkään tavalla poikkeaa harmaan massan käytöksestä. Eikö pienintäkään suvaitsevuutta ja toisen persoonan kunnioittamista opeteta nykyisin missään? Olen itse käynyt kouluni 50- ja 60-luvuilla ja kyllä toisten ihmisten kunnioittaminen oli silloin vielä arvossaan ja sitä pidettiin yhtenä sivistyneen käytöksen mittarina.
olen ollut 30 vuotta opettajana ja nähnyt paljon erilaisia kouluja. Sellaisiakin, joissa ei kiusata ketään. Sellaisia on ollut ja on edelleenkin. Tosin harvassa ovat.
Yleensä ne ovat isojen paikkakuntien jonkinlaisia erityispainotteisia kouluja eli kouluja joihin haetaan erikseen - ei siis jouduta. Esim. Kuvaamataito-, musiikki- tai urheilupainotteisia kouluja.
Oppilasaines on hyvää ja motivaatio korkealla.
muistan kun minua kiusattiin koulussa ja minun sisaruksiani myös, sisarukseni saivat katkaistua kiusauskierteen muuttamalla lukion jälkeen yli 400 kilometrin päähän jatko opiskelemaan, minä en tahtonut lähteä, koska olin perheen viimeinen, jonka piti jäädä auttamaan vanhempiani, ja sillä tiellä ollaan vieläkin.
Mutta kiusaamis tapoihin joita jouduin sietämään aina vain enenevässä määrin, se oli silmälasien rikkomista, takkien repimistä, koululaukun havittämisiä kirjoineen, potkimista, vatsaan nyrkillä hakkaamista,Jouduin kiusaamisen raakuuden takia sairaalaan leikattavaksi, sainpa saksista kurkkuun, kun eräs kiusaaja kimpaantui opettajan moitteista, askartelutunnin aikana, sitten minua roikotettiin jaloista kiinni pitämällä rappukäytävän kaiteen yli pää alaspäin(3 metristä), kiusaajat uhkasivat irroittaa otteensa jaloistani, jolloin olisin varmaan kuollut.
Isäni tuli yhtenä päivänä kytikselle koulun portille, katsomaan kun kiusaajat tekivät minulle pahojaan, sen jälkeen isäni soitti kiusaajien kotiin, heidän vanhemmilleen, ja uhkasi vedellä kuonoon jos ei kurialöydy, vaan eipä ollu niistä vanhemmista vastuun ottajiksi vaan haistattelivat takaisin.
Äitini oli monta kertaa yhteydessä rehtoriin ja opettajiin, yksikin opettaja valitteli vastuutaan, sanoen että jos hän menee väliin niihin kiusaamisjuttuihin, niin häntä aletaan kiusaajien taholta vainota, rehtori taas lässytti sitä ja tätä, eikä pystynyt eikä hänkään halunnut puuttua sen enempää minun kiusaamistapauksiin kuin muidenkaan samassa tilanteessa oleviin, sitten yläkoulussa ollessani viimeisellä luokalla, ilmoitin ykskantaan että nyt lopetan koulunkäynnin, enkä mennyt viikkoon kouluun, siitäpä rehtori soittelee sitten kotiin, niin äitini vastasi rehtorille, että koulu voi nyt odottaa haastetta raastupaan, tässä kiusaamisjutussa.
Nyt vasta löytyi viimein Rehtorista se moraalinen selkäranka, ja meni kaksi päivää kun se vätys oli soitellu niiden kiusaajien vanhemmille että nyt on tosi kyseessä, että se kiusaaminen on loputtava.
Sitten rehtori pyysi minua jatkamaan koulunkäyntiä, vähän aikaa sain käydä koulua aivan rauhassa, mutta se kiusaaminen alkoi vähin erin uudestaan, onneksi se oli viimeinen vuosi yläastetta, sitten menin ammattikouluun, ja ehdin ajatella että vihdoinkin saan huokaista helpotuksesta, vaan ei.
Muutama niistä yläasteen kiusaajista olikin siinä samassa ammattikoulussa, ja ne ahkerasti kertoivat muille (myös minun luokan oppilaille) mitä oli yläasteella tapahtunut, ja sittenpä kävi niin että sain uusia häiriköitä kimppuuni, sellaisia jotka olivat olleet muissa kouluissa kiusaajina.
Voitteko kuvitella etten olisi katkera?
yhteiskunnan poliittisten päättäjien ja jopa ahmattiyhdistysliikkeenkin voisi syyllistää.
sillä heidän solidaarisuuden puutetta on ollut yhteiskunnan kurjat olot, jos on kiusaajien ja pikkurikollisten vanhemmat joutuneet ryyppykierteeseen vaikkapa työttömyyden, velkojen takaajina, mielenterveys tai muista sopivista syistä.
ja sitä kautta on jäänyt kiusaajien ja rikollisien kotikasvatus hunningolle.
Vertaa vaikka euran daltonien tapaukseen, niiden mutsi oli kuollut ja isä mielenvikainen ääriuskonnollinen pikkupiru, ja setä samaa paskaa, mitä tuli lapsista, kun ei yhteiskunta ottanut vastuulleen.
suhteista?
Jos olet väärää puoluetta, et kuulu piireihin ja lastasi saa kiusata. Onko näin?
Kun tällä palstalla ryhmä vanhempia otti esille yleisen lasten henkisen huonovointisuuden ja sen, että lapsiperheiden tuet ovat riittämättömät muutenkin - ei vain mielenterveyspalveluissa - leimattiin se poliittiseksi jargoniksi ja paskanjauhannaksi. Leimaajien fiksuudesta voidaan olla montaa eri mieltä...
Kyllä se ikävä kyllä vain on monesti niin, että aikuisten ahdistus ja huonovointisuus heijastuu lapsiin. Sillä tavalla takuuvarmasti saadaan jatkossa Tuusulaankin aina lisää kiusaajia ja kiusatuksi joutuneita.
Lasten hyvinvointi on siis paskanjauhantaa...
Jos kerran niin on, niin siinähän maksatte sitten korkeita kustannuksia niin henkisesti kuin taloudellisestikin, että tällaisia tapauksia tulee olemaan jatkossa koko ajan lisää.
varmaan aktiivisimpia kieltäjiä koulukiusaamisen suhteen, ja aktiivisimpia huuleheittäjiä nimenomaisesti tällä keskustelu palstalla, sillä tottakai niitä paperinpyörittäjiä kiinnostaa mitä heistä täällä Tuusula foorumilla ajatellaan, ja koittavat nimettöminä nimimerkkeinä tyynnytellä ja painaa juttua maanrakoon, mahdollisimman pian.
Jotta ei poliittiset valtasuhteet vaan pääsis kippaamaan nuriniskoin Tuusulassakaan.
Vihreillä oli suurin hätä kun netti tietoiset alkoivat imuttaa kaikkea mitä jokelan ammuskelijan äidistä vain suinkin löytyi heidän sivuiltaan. niinpä Tuusulan vihreet sulkivat kotisivunsa.
niillä oli hirvee pelko persiissä että seuraavat vaalit voi johtaa ennennäkemättömään tappioon jos linkolan aatteet saatetaan yhdistää vihreisiin.
Opettajan ammattitaitoon kuuluu myöntää reilusti, ettei hän kykene näkemään kaikkea, ei mitenkään. Et näe esimerkiksi koulumatkoilla tapahtuvaa kiusaamista. Se, ettei opettaja tai kukaan opettajista tiedä kiusaamisesta, ei ole todiste siitä, etteikö sitä olisi. Vai onko välitunneilla silmät joka paikkaan? Olen kyllä lukenut ihan päinvastaista.
Uskon, että on kouluja, joissa ei kiusata, mutta ne ovat yleensä aika pieniä kouluja. Erikoisluokka ei takaa kiusaamattomuutta, oma lapseni oli kiusattu matematiikkaluokalla. Silloinen kiusaaja on huipputason urheilija nykyään.
rikosilmoitus. Vanhempainneuvostot voisivat myös olla aktiivisia tällaisissa tapauksissa. Jos jo ennalta tyrmää mahdollisen avun luulottelemalla, saa myös olla kiusattuna.
siitä, että syystä tai toisesta lapsella EI ole rohkeutta puhua kiusaamisesta mitään kenellekään.
Myös Myyrjäen pommimiehen isä puhuu tästä uusimmassa haastattelussaan. Hän pohtii niitä pienen pieniä merkkejä, joista vanhempien olisi pitänyt ymmärtää puuttua tilanteeseen.
Kyllähän kuka tahansa vanhempi puuttuu silloin kun lapsi kertoo avoimesti tilanteesta tai muuten selvästi näkyy, että kaikki ei ole kunnossa. Mutta harva vanhempi tajuaa olemattoman pienistä vihjeistä tehdä isoa asiaa, kun lapsi ei itse puhu tai kieltää ongelman, jos yritetään vähänkään kysyä.
Ja kiusaamisesta vielä:
Kyllä kiusaajat osaavat yleensä ilmapiirin luoda sellaiseksi, mikä ei kannusta aikuisia sekoittamaan tilanteeseen. Itse olen oman lapseni kohdalla tehnyt erittäin selväksi, että opettajille tai kotona puhuminen ei ole vasikointia tai muuta vastaavaa. Rikollista toimintaa ei tarvitse kenenkään edes uhkailun edessä suosia salailemalla.
itsekin jouduin kiusatuksi, koska isäni oli vasemmistolainen pikkukunnassa.
ja se ei ole hauskaa, vaan vittumaista.
muttta olen kehittänyt itselleni vahvan luonteen.
niille kiusaajille pitää swlvästi sanoa, että porukkaa löytyy, jotka laittaa ne kuriin.
minäkin olen sinun puolella.
kiusaajasta rikosilmoitus, ja vastatkoon hän ja vanhempansa (jotka sallivat kiusaamisen) seuraamuksista.
Täällä on paljon raukkoja anonyymien nimimerkkien takana. Te kiusaajat, te olette syyllisiä. Te pilasitte Pekka-Ericin elämän, joten turha odottaa mitään muuta kuin oikeaa tuomiota. Ja tämä tiedoksi kaikille kiusaajille; Jos satun joskus niin pitkälle pääsemän, teen lakialoitteen, että mikäli koulukiusattu ilmaisee olevansa kiusattu aikuisille ja siltikkään ei tapahdu mitään, saa tämä ampua kiusaajansa joutumatta vankilaan. Loppuisi kiusaaminen. Saatanan kusipäiset kiusaajat joutaakin kuolla.
tuli asiaa. piste.
Kyllähän se niin on että vihaksi pistää kun asioita hyssytellään ja lakaistaan maton alle. Miksi ei voi sitä "kissa nostaa pöydälle" ja puhua asioita selviksi jos kiusaamista esiintyy, olipa paikkana sitten koulu tai työpaikka.
Sitten kun jotain vastaavaa tapahtuu kauhistellaan ja ihmetellään silmät ja suut pyöreinä; Herranen aika, miten tällaista voi Suomessa tapahtua. HALOO! Nuorten itsemurhatilastot ovt karmeat. Tytöt ovat Kazakstanin jälkeen toisella sijalla maailmassa ja pojat viidennellä.
Takuulla oma sijansa noissa luvuissa on kiusaamisella. Vanhempien tulisi pystyä kasvattamaan lapsensa huomioimaan kanssaihmisensä vertaisinaan vaikka nämä olisivat jollain tavoin poikkeavia fyysiselsti tai henkisesti. Opettajien kuuluu puuttua kiusaamiseen joka tapahtuu koulun piirissä.
Kunpa tämä hirveä tapaus olisi vihdoin saanut ihmisten silmät aukeamaan mutta pahoin pelkään että tapahtuneesta ei taaskaan opita yhtään mitään. :(