En tiiä yhtää miks kirjotan tänne...kai sitä toivoo et tää nyt jotekii vaik jopa auttais... Tuntuu, et kaikki kaatuu päälle, et sataa vaan paskaa niskaan... Jotenkii on niin voimaton olo, eikä oikein ketää kenelle kunnolla puhua... Lähi aikoina on vaan tapahtunut niin paljon ei toivottuja asioita... Pappani kuoli tuossa hiukan yli kuukausi sitten, nyt kuoli avomiehen täti ja nyt tietenkin hautajaisiin pitäisi jaksaa mennä... Mutta jotenkii on vaan niin kauhean väsynyt olo niin henkisesti kuin myös jo fyysisestikin...öisin ei saaa unta tai jos saa niin näkee painajaisia...monta kertaa olen nähnyt, että mummokin kuolee...ja nyt pelkään että sekin tapahtuu...Mummolta löydetti patti rinnasta... Jotenkin on vaan niin voimaton olo, kun kauhea huoli niin miehen menettäneestä mummosta kuin toisesta, joka juuri leikattiin...Sen lisäksi vaivaa suuri ahdistus siitä miten oma veli jaksaa tän kaiken... Tuntuu, että ei jaksa mitään ja tässä samalla pitäisi jotain opinnäytetyötä alkaa vääntämää ja perunkirjoituksistakin selvitä...ei voisi vähempää kiinnostaa... Sitä tässä vaan ihmettelen, että miten tässä saisi voimia taas normaaliin elämään...?? Siihen, että iltasin voisi käydä nukkumaan edes kohtuu rauhassa... Tiedän, että monilla on vielä suurempia huolia...mutta jo nämä ovat miun kannettavaksi jo liian suuria kun kaikki paha tapahtuu samaa aikaan...
Miten jaksaa????
Ma8
6700
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tärkeää olisi että saisit nukuttua kunnolla.
Tiedän tuon tunteen, se on aivan ymmärrettävää tuossa tilassa. Mutta voin lohduttaa sinua, että ajan kanssa tulee niitä parempiakin päiviä. Huomaat että voit yhä enemmän tehdä jotain, eikä ole koko ajan ahdistus päällä.
Nyt ovat hyvät ystävät tarpeen.
Melko nuorena 50v,olen hänen miehensä,nyt todella vaikeaa,mutta toivottavasti aika parantaa,en tiedä muuta tietä,hetkellisesti pillerit tai viina auttavat mutta ei pitemmän päälle.
Kiva kun jotkut jaksoi jotain laitella..=) Jotenkin se, ettei ole yksin ahistuksen kansa auttaa, vaikka toisaalta toivon, ettei kukaan joutuisi tälläistä tuntemaan... Taas oli muutama oikein hyväkin päivä...Mutta nyt taas kun olen yksin kotona, kun avomies töissä, tuntuu, että kaikki katuu taas päälle...Huomenna pitäisi taas mennä hautajaisiin...En tiedä miten voin olla siellä...mutta toisaalta kyllä haluan mennä tueksi ja ihan siksi, että eteenpäin on mentävä... Kävin katsomassa mummojakin. Nyt en aio tehdä samoja virheitä, kuin papan kanssa...sanat on sanottava vielä kun ne kuulee... Tuntuu vaan niin pahalta kun tuntuu, ettivät vanhemmat ymmärrä yhtää oloani ja vähättelevät huonoa oloani... Minä suren näin, enkä voi sille mitään...mielusti nukkuisin ja olisin sujut asioiden kanssa...mutta ei se vaan ole niin yksinkertaista...Miun hartiat ei kestä näin paljon painoa, vaikka monen varmaan kestäisikin... Onneksi kohta ulkomaille lomalle, ihan sen takia, että säilyy järki ja saa edes hetkeksi muuta ajateltavaa, ettei kokonaan jää kiinni tähän ahdistukseen...
Voimia kaikille sitä tarvitseville
site jaksat,
Kuten joku sanoi, pitäisi elää itselleen, että jaksaa...sitä olen yrittänyt mutta huonolla menestyksellä.. Käytiin avomiehen kanssa lomalla, että saisi vähän aivot huilata...hetken se tepsikin mutta heti kotiin tullessa kaikki palasi taas mieleen... Joten nukkumisen kanssa on edelleen ongelmia... Äsken sitten taas se pommi putosi...Mummon kasvain on pahanlaatuinen...Taas tuntuu siltä, että ei mistään tule mitää... Miten oikeasti kaikki paska voi sattua samaan aikaan... Ja ne tädin hautajaiset, ne olivat jotain sanoinkuvaamattoman kauheaa...ei sellaista mitä siellä tapahtui käy kuin huonoissa komedioissa... Kovin vaikeaa jaksaa pitää itseä koossa...Käytiin kirkossa yksi päivä kuuntelemassa kauniimpia joululauluja ja mummo vain tihrusti siellä...koita siinä sitten toista auttaa, kun itsekin ihan hajalla... Tuntuu vaan ettei jaksa ja ettei arkiasiat enää jaksa kiinnostaa yhtään...Mitään hyödyllistä en ole saanut aikaan pariin kuukauteen...tällä menolla valmistuminen lykkääntyy..vaikkapa eipä se ole vakavaa... Vakavaa on se, että kaikki läheiset lähtee ja pitäisi jaksaa eteenpäi ihan muitten ja jo itsensäkin takia.. Ensi viikolla on perunkirjoituksetkin...mitähän siitäkin tulee... Onneksi, kohta on joulu...jos vaikka silloin saisi päähän positiivisiakin ajatuksia päähän... Hyvää joulun odotusta kaikille ja jaksamista itse kullekin!
story of my life.. niin kauhealta kun se kuulostaakin sanoa, lohduttaa huomata että jollain muullakin asiat ovat sekaisin.. viimeiset 3 kk ovat olleet yhtä painajaista enkä oikein tiedä miten siitä päästä yli..
ensin tuli suruviesti sukulaisilta: nuorimies, jolla pitäisi olla vielä koko elämä edessä, oli jäänyt junan alle, myöhemmin kävi ilmi että itsemurhahan se oli.. viikko siitä eteenpäin tuli ilmoitus että isän työt loppuvat, firma ei ollut enää tarpeeksi kannattava osakkeenomistajille.. samalla jäi työttömäksi moni muu, mutta vähän yli viisikymppisenä, ilman koulutusta, ei ole oikein kovassa huudossa työmarkkinoilla, etenkään pienellä paikkakunnalla.. isä sattuu olemaan perheen ainoa elättäjä, äiti kituuttaa omaishoitajan pienellä "palkalla", uhrannut koko elämänsä omalle lapselleen.. kuluttaa kohta itsensä loppuun.. äidin isä on sairastellut jo pitkään ja nyt syksyllä on ollut erityisen vaikeaa.. kaiken huippuna äidin äidillä havaittiin pahanlaatuinen melanooma ennen joulua.. tänään leikattiin pois imusolmukkeet, joihin syöpäsolut olivat jo ehtineet levitä, mitä tästä eteenpäin, en tiedä vielä..
hetken aikaa näytti jo hyvältä, sain itselleni houkuttelevan työtarjouksen ja pappakin oli pitkästä aikaa paremmassa kunnossa.. näytti siltä että tästä vuodesta tulee paljon parempi.. miten väärässä sitä ihminen voikaan olla.. pappa nukkui eilen pois, ihan yhtäkkiä.. vasta muutama tunti aiemmin oltiin käyty siellä eikä mistään osannut arvata.. oli vielä puhe että menen heti aamusta sinne.. tuntuu niin käsittämättömän pahalta.. sitä miettii miten paljon jäi sanomatta ja tekemättä.. tänään pitäisi mennä sairaalaan katsomaan mammaa, mutta en tiedä miten selviän.. itsekin ihan raunioina.. ihmiset ympärillä yrittävät tarkoittaa hyvää, mutta haluaisin vain olla nyt yksin.. ärsyttää kun avomies jatkuvasti tunkee halaamaan ja itkee itse vieressä, vaikka se ei todellakaan helpota yhtään.. sitä vaan väistämättä pelkää, että mitä seuraavaksi tapahtuu..
hetkeksi helpotti että sai kirjoitettua kaiken ulos.. kiitos ja anteeksi siitä.. jaksamista myös sinulle, Ma8, uskot varmaan että tiedän miltä sinusta tuntuu..