Lasten oikeuksien julistuksen mukaan lapsella on oikeus uskonnonvapauteen. Lapsen ei tarvitse omaksua vanhempien uskontoa, vaan hänellä on oikeus omaan valintaan.
Onko jt-perheen lapsella tämä oikeus? Voisiko jt-vanhempi ajatella että lapsella on oikeus mennä kaverin mukana jonkin toisen seurakunnan lapsille tarkoitettuun tilaisuuteen, vaikka vain huvin vuoksi katsomaan?
Jos joku jt-perhe haluaisi kunnioittaa lapsensa oikeutta uskonnonvapauteen, miten siihen mahdettaisiin suhtautua seurakunnan johdon taholta?
Onko jt-perheen lapsella tämä oikeus? Voisiko jt-vanhempi ajatella että lapsella on oikeus mennä kaverin mukana jonkin toisen seurakunnan lapsille tarkoitettuun tilaisuuteen, vaikka vain huvin vuoksi katsomaan?
Jos joku jt-perhe haluaisi kunnioittaa lapsensa oikeutta uskonnonvapauteen, miten siihen mahdettaisiin suhtautua seurakunnan johdon taholta?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mitä oikeuksia heillä(kään) muka on?
"Totuta poikasi Herran teille lapsuudessa, niin ei hän niiltä aikuisenakaan poikkea" tai jotain tämän-suuntaista 'ohjenuoraa' noudatetaan helvetillisellä pieteetillä, käyttäen kaikki keinot maanittelusta helvetilliseen peloitteluun ikuisesta kuolemasta etc. AIVAN OIKEASTI!
"Lapsihan ei tajua parastaan" lapsi "Ei ymmärrä vielä", mutta silti hänelle tuputetaan koulussa materialismia kilpailu-yhteiskuntineen, kotona mahdollisesti uskontoa ja siinä välissä kaveri-porukoissa seksiä ja väkivaltaa ystävä-piireissä, tulos on Pekka.A tai joku muu joka tappoi 'vain' itsensä.
>>> Mitä oikeuksia heillä(kään) muka on?
Niin, mitä oikeuksia lapsella on? Onko hänellä ylipäätään oikeuksia kyseenalaistaa mitä aikuiset hänelle tuputtavat?
Toisaalta voi kyllä ymmärtää vanhempia jotka uskovat jonkin opin olevan se ainoa elämää pelastava, että he yrittävä sitä oppia väenvängällä ja pakolla lapselleen opettaa. Hehän luulevat sillä pelastavansa lapsen elämän ja kuka nyt ei haluaisi lapsensa elämää pelastaa?
Etkö käsitä?
ME OLEMME KAIKKI vanhempiemme tulosta, muutenkin kuin fyysisesti, myös niin että myötäilemme heidän opetuksiaan tai niin että teemme tai pyrimme ainakin tekemään (kapinoimaan) toisin kuin vanhempamme ovat eläneet,ja meille opettaneet etc.
Siinä ei uskonnosta, uskonnottomuudesta tai poliittisesta suunnasta riippuen kysellä lapsilta: "Mikä itse haluat olla", "Mihin itse olet suuntautunut", "Miten itse koet", lapsi on siis vanhempiensa armoilla.
Tämä ei tietysti riitä, vanhempien kautta yhteiskunta, heidän omat vanhempansa ja lopulta evoluutio tai uskovien mukaan jumalan luomistyö ovat ohjaavia tekijöitä siihen mitä lopulta olemme.
Vapaamielisyys, suvaitsevaisuus, avarakatseisuus ovat tietysti valintoja, mutta jos vanhemmat eivät ole edesauttaneet asiaa on oma taistelu näiden arvojen puolesta käytävä melko yksin päästäkseen irti kaikenlaisesta rasismista,orjuuttamisesta ja ahdasmielisyydestä.
>>Lapsihan ei tajua parastaan" lapsi "Ei ymmärrä vielä", mutta silti hänelle tuputetaan koulussa materialismia kilpailu-yhteiskuntineen, kotona mahdollisesti uskontoa ja siinä välissä kaveri-porukoissa seksiä ja väkivaltaa ystävä-piireissä, tulos on Pekka.A tai joku muu joka tappoi 'vain' itsensä.
>>> lapsi on siis vanhempiensa armoilla
>>> Tiukassa uskonnon mädättämässä ilmappirissä tuloksena on ahdistusta ja sen myötä vaikka mitä
Ainut keino on tulevien vanhempien lisääntyvä sivistys ja avara-katseisuus, tämä auttaa edelleen hedän lapsiaan olemaan edistyksellisempiä kuin vanhempansa j.n.e., siis jonkinlaista kulttuurievoluutiota.
>>> siis jonkinlaista kulttuurievoluutiota
Mielestäni vanhemmat saavat opettaa lapsilleen, mitä haluavat, kun se ei ole kenellekkään vahingollista. Uskontoa saa opettaa ja uskonnollisia tapoja, jotka mielestään haluaa opettaa ja ajattelee olevan oikeita.
Mutta, kun lapsi tulee siihen ikään, että ottaa itse omista teoistaan vastuun, niin myös vanhempien pitäisi kunnioittaa valinnanvapautta eikä alkaa karttamaan lapsiaan johtuen suhtautumisesta uskontoon tai politiikkaan. Tottakai mikkän toiminta ei saa vahigoittaa fyysisesti tai psyykkisesti.
Onko kehitysvammaisella aikuisella lapsella oikeutta omaan uskontoon tai uskonnottomuuteen?
Ehkä nimenomaan pitäisi kysyä:
-neutraaliin asemaan uskontoon,aivan niinkuin politiikkaankin?
-onko äidillä tai isällä oikeus pakottaa asiasta ymmärtämätön,vanhempiensa lahkoon?
-mikä on kehitysvammaisen oikeus?
-mikä on hänen ihmisoikeutensa?
Kuvailen asiaa näin.
Jos kehitysvammaisen poikani luokse tulisi kokooomuslainen politiikkavärväri minä käskisin painua sellaisen tyypin hornaan ja jos ei puhe kelpaisi tarjoaisin luu vitosta.
Jos hänen luokseen tulisi uskontovärväri olkoon nyt sitten vaikka jt,niin mitä tarjoaisin?
-namunko värvärille?
Kehitysvammaisella pitäisi mielestäni olla täysin samat oikeudet kuin kenellä tahansa "terveellä" tai muuten vammautuneella.
Toki toisista riippuvaisilla ihmisillä on vaikea olla riippumaton valitsemaan, mitä itse haluaa. Hoitajalla onkin tässä vastuu, että vammaisen ihmisen oikeuksia ei poljeta, vaan kunnioitetaan. Mutta valitettavasti vääryyksiä tapahtuu jatkuvasti ja on monesti vain todettava, että maailma on epäoikeudenmukainen paikka. Jumala kuitenkin huomaa ponnistelumme myös toisten ihmisten kunnioittamisessa - uskon ja toivon niin.
Koskas evlutiksi kastettu lapsi saa valita itse uskontonsa?
Paas vastaten!
Olisko 16 vee.
Miksi muuten ylipäätänsä pitäisi valita joku uskonto?
Ei ole 16v.
Enkä minä puhunut uskonnon valitsemisesta, vaan uskonnosta eroamisesta.
Kiken lisäksi en kysynyt sinulta.
Eikö voi erota kirkosta 16-vuotiaana? Miksei voi. Rippikoulua ei ole pakko käydä, jollei halua avioon kirkkovihkimisellä. Maistraattiin on mentävä siinä tap. Kysy kirkkoherranvirastosta eroamisikä.
Jokainen voi uskoa omantuntonsa mukaan. Mitään pakkoa ei sinuun kohdisteta kirkon taholta.
Mutta jos liityt esim. jehoviin tai mormooneihin, olet kyllä aika tiukassa otteessa sen jälkeen.
Uskonnoton voi olla kuka vaan. Voit myös liittyä ei-kristillisiin yhteisöihin.
Suomi on vapaa maa.
" Ei ole 16v."
>>>>>>>>>>>>>>>No joo. On ja ei. Lue tuo, niin sinäkin sitten tiedät asian oikean laidan.
" Täysi-ikäinen henkilö voi erota kirkosta täysin itsenäisesti. Alle täysi-ikäisen henkilön eroamiseen tarvitaan kummankin vanhemman suostumus. Tästä muodostuu 3 tapausta riippuen eroajan iästä. Vanhemmat voivat erottaa alle 12-vuotiaan lapsen uskonnollisesta yhdyskunnasta ilman hänen suostumustaan. 12–14-vuotiasta ei voi erottaa ilman hänen suostumustaan. 15–17-vuotias eroaa itse, mutta tarvitsee vanhempien suostumuksen eroilmoitukseen. "
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkosta_eroaminen_Suomessa
" Kiken lisäksi en kysynyt sinulta."
>>>>>>>>>>>>>Kiken? Kuka vi**n Kike? Eikös se ollut Violetti, joka kysyi.
>>Koskas evlutiksi kastettu lapsi saa valita itse uskontonsa?
Heti kun alkaa edes auttavasti ymmärtämään uskontonsa päälle. Rippikouluun ei ole pakko mennä, ja kirkostakin saa erota verrattain pian jos siltä tuntuu. Täysi-ikäisenä siitä pääsee ilman, että asiasta tarvitsee kysellä keneltäkään mitään. Luterilaisuus ei kuitenkaan sido vastahakoista nuorta mihinkään, joten sikäli kysymys ei ole oleellinen.
On ymmärryksen tai käsityskyvyn puutetta, mikäli vaivautuu edes vertaamaan tuossa(kaan) suhteessa jehovantodistajuutta ja luterilaisuutta.
Luterilainen uskonto ei vaadi hylkäämään täysi-ikäistä jälkikasvuaan jos nämä eroavat luterilaisuudesta. Luterilainen ihminen on myös varsin vapaa eroamaan uskonnostaan jos siltä tuntuu.
Jehovantodistaja ei nauti samasta uskonnonvapaudesta kuin luterilainen. Oli sitten lapsi, nuori, aikuinen tai jo kokeneempi kehäkettu.
"Luterilainen uskonto ei vaadi hylkäämään täysi-ikäistä jälkikasvuaan jos nämä eroavat luterilaisuudesta. Luterilainen ihminen on myös varsin vapaa eroamaan uskonnostaan jos siltä tuntuu."
Osuvasti sanottu, naulankantaan näin!
Kun todistajalla ei ole vapautta uskonnon suhteen, vastaavasti hän ei myöskään kanna vastuuta omasta itsestään, ei läheisistään, ei yhteisöstään, ei yhteiskunnasta.
Miksei kanna vastuuta?
Lut. kirkosta eronnut maksaa veronsa, käy äännestämässä, käy armeijan, vaikka ei ole minkään kirkkokunnan jäsen.
Asia muuttuu toiseksi, jos liittyy Jehovan todistajiin, vai mitä?