Näin kirjoittaa wikipedia juutalaisen perheen lapsien uskonnollisesta täysi-ikäisyydestä:
""Uskonnollinen täysi-ikäisyys koittaa pojille 13-vuotiaana ja tytöille 12-vuotiaana. Juutalainen kasvatus tähtää opettamaan lapselle mitsvojen noudattamista niin, että täysi-ikäisyyteen saavuttaessa he voivat olla itse vastuussa omista teoistaan. Pojasta tulee ns. bar mitsva ("lain poika") ja tytöstä bat mitsva ("lain tytär"). Jumalanpalveluksessa poika kutsutaan ensimmäisen kerran lukemaan Tooraa ja tapausta juhlitaan perusteellisesti. Konservatiivi- ja reformijuutalaisissa seurakunnissa myös tyttö pääsee lukemaan Tooraa.""
Tukeeko teidän mielestänne juutalaisen perheen lapsien uskonnollisen täysi-ikäisyyden käsite ymmärtämis iässä otettua "uskovien kasteen" oikeellisuutta? Vai painottaako pietari tekstissään "teille JA TEIDÄN LAPSILLENNE TÄMÄ LUPAUS ON ANNETTU" juuri sitä että myös lapsille kaste kuuluu syntienneanteeksiantamiseksi, koska juutalaiset olivat tottuneeee siihen että HEIDÄN LAPSENSA OVAT HENGELLISESTI "TÄYSI IKÄISIÄ VASTA 12-13 VUOTIAINA?? Vesittääkö tämä koko lapsikasteen perusteet siitä että koko perhekunta olisi kastettu myös sylilapsia myöten? Toisaalta perhe käsitettiin siihen aikaan juutalaisuudessa YHTENÄISEKSI KOKONAISUUDEKSI ja tätä taustaa vasten MYÖS LAPSET OLISIVAT SAANEET ITSESTÄÄN SELVÄSTI KASTEEN mutta olisiko sittenkin ollut niin että "uskonnollisuuden täysi-ikäisyyden kulttuuri syrjäyttäisi tuon käsityksen? Eihän raamattu missään mainitse / painota että myös sylilapset tulee kastaa! Oliko tämä siis itsestään selvää niin että sylilapset kastettiin vai niinpäin että sylilapsia ei kastettu??
""Uskonnollinen täysi-ikäisyys koittaa pojille 13-vuotiaana ja tytöille 12-vuotiaana. Juutalainen kasvatus tähtää opettamaan lapselle mitsvojen noudattamista niin, että täysi-ikäisyyteen saavuttaessa he voivat olla itse vastuussa omista teoistaan. Pojasta tulee ns. bar mitsva ("lain poika") ja tytöstä bat mitsva ("lain tytär"). Jumalanpalveluksessa poika kutsutaan ensimmäisen kerran lukemaan Tooraa ja tapausta juhlitaan perusteellisesti. Konservatiivi- ja reformijuutalaisissa seurakunnissa myös tyttö pääsee lukemaan Tooraa.""
Tukeeko teidän mielestänne juutalaisen perheen lapsien uskonnollisen täysi-ikäisyyden käsite ymmärtämis iässä otettua "uskovien kasteen" oikeellisuutta? Vai painottaako pietari tekstissään "teille JA TEIDÄN LAPSILLENNE TÄMÄ LUPAUS ON ANNETTU" juuri sitä että myös lapsille kaste kuuluu syntienneanteeksiantamiseksi, koska juutalaiset olivat tottuneeee siihen että HEIDÄN LAPSENSA OVAT HENGELLISESTI "TÄYSI IKÄISIÄ VASTA 12-13 VUOTIAINA?? Vesittääkö tämä koko lapsikasteen perusteet siitä että koko perhekunta olisi kastettu myös sylilapsia myöten? Toisaalta perhe käsitettiin siihen aikaan juutalaisuudessa YHTENÄISEKSI KOKONAISUUDEKSI ja tätä taustaa vasten MYÖS LAPSET OLISIVAT SAANEET ITSESTÄÄN SELVÄSTI KASTEEN mutta olisiko sittenkin ollut niin että "uskonnollisuuden täysi-ikäisyyden kulttuuri syrjäyttäisi tuon käsityksen? Eihän raamattu missään mainitse / painota että myös sylilapset tulee kastaa! Oliko tämä siis itsestään selvää niin että sylilapset kastettiin vai niinpäin että sylilapsia ei kastettu??
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lapsikaste käyttöön vähitellen
Kristinuskon historialliseen kehitykseen on vaikuttanut eniten lapsikasteen tuleminen kirkon toimintaan. Lapsikaste syrjäytti uskoville ihmisille tarkoitetun kasteen, ja muutti sen alkuperäisen tarkoituksen ja raamatullisen merkityksen. Lapsikaste siinä muodossa, jossa se kirkoissa esiintyy, tuli vähitellen erilaisten muidenkin harhaoppien kanssa ja vakiinnutti asemansa myöhemmin roomalaiskatolisessa kirkossa, josta se kirkon hajaannuksen myötä levisi siitä syntyneisiin moniin muihinkin kirkkokuntiin.
Puolustettaessa uskovien kastetta on perinteisesti tuotu esiin yleensä vain Raamatun kanta asiassa. Vähemmälle huomiolle kastetta koskevissa keskusteluissa on jäänyt sen historiallinen tausta, koska uskovien kasteen puolustamiseksi on Raamatusta saatu muutenkin riittävät perusteet.
Vaikka Raamatussa ei puhuta muusta kuin uskovien kasteesta, on paradoksaalista, että sitä on pidetty kirkollisessa julistuksessa epäraamatullisena ja lapsikastetta, jota Raamatussa ei edes mainita, on pidetty sitä vastoin oikeana kasteena.
Vallitsevista oloista johtuen seurakunnat ja uskovat joutuivat olemaan hajallaan. Aluksi ei ollut myöskään yhtenäistä Jumalan sanaa, Raamattua, vaan julistus tapahtui suullisen ja kuullun sanoman perusteella. Luku- ja kirjoitustaito olivat harvinaista.
Näissä olosuhteissa oli hyvät mahdollisuudet, että erilaiset harhaopit pääsivät syntymään ja leviämään. Huolimatta tästä lapsikaste alkoi saada jalansijaa vasta toisen vuosisadan lopulla ennen kaikkea sen harhaopin johdosta, että lapset joutuvat kastamattomina kadotukseen.
Imeväisikäisten lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes tarpeellisena, sen perusteella, että vallitsevana oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tekemään syntiä. "Lopullisesti lapsikasteen teologisen perustan loi kirkkoisä Augustinus (k. 430) perisyntiopin pohjalta", (Pentti Lempiäinen: Pyhät toimitukset, Kirjapaja s. 22).
Kastamista pyrittiin myös viivyttämään erään harhaopin johdosta ainakin 300-400 luvulla, jopa lähelle kuolemaa, jotta ei olisi tehty syntiä enää kasteen jälkeen. Tätä oppia oli esiintynyt jo tätä aikaisemminkin. Ainakin Tertulianus mainitsee tästä n. v. 203. Samalla tähän viittaa myös se, ettei sylilasten kastaminen ollut kovin yleinen tapa ennen 300 -lukua.
Kirkkoisä Tertulianus (kuollut luultavasti v. 220) vastusti lasten kastamista. Hän halusi varmistaa, että kastettavat ovat henkilökohtaisesti uskossa, ja viivyttää sen vuoksi lasten, joilla hän tarkoitti 6-12 vuoden ikäisiä lapsia, kastamista liian aikaisin.
Tertulianus mainitsee tästä kirjassa De baptismo. Tertulianuksen kirjoituksista ilmenee selvästi se, että hän tarkoittaa tällä sellaisia lapsia, jotka ovat sen ikäisiä, että he ymmärtävät uskon ja kasteen merkityksen. Näyttää siltä, että Tertulianus pelkäsi kastetun pakanuuden syntymistä. Tämän vuoksi hän suhtautui kielteisesti varsinkin pakanvanhempien lasten kastamiseen, koska heidän uskostaan ei voitu olla varmoja vanhempien pakanallisen taustan vuoksi. Hänen mukaansa tuli odottaa, jotta olisi oltu varmoja siitä, etteivät he ottaisi kastetta vain vanhempiensa esimerkin perusteella, omaamatta vielä itse todellista uskoa.
Kirkkoisä Origenestä (182-254) kirkko on pitänyt lapsikasteen puoltajana. Origenes käytti puhuessaan lapsista jopa vielä 12-vuotiaista, kuten esim. Jeesuksesta hänen temppelissä ollessaan 12-vuotiaana, sanaa (parvulus), joka tarkoittaa pikkulasta, imeväinen lapsi (infantes).
Origenes ei puhunut rintalasten kastamisesta, vaan pikkulasten. Origeneksen lausunto ei siten anna tukea sylilasten kastamiselle (kastaa imeväisikäisiä lapsia). "Origeneelle omistettu lause kirkon tavasta kastaa lapsia puuttuu alkukielisestä tekstistä. Se esiintyy ainoastaan latinankielisessä käännöksessä. Hieronymus ja Rufinus, jotka käänsivät Origeneen kirjoituksia latinaksi, tunnustivat itse tehneensä lisäyksiä tähän tekstiin" (Yksi kaste, Juhani Lehmuskoski, sivu 127).
Varttuneimpia lapsia, jotka ymmärsivät jo kasteen ja uskon merkityksen, oli kastettu aikaisemminkin heidän henkilökohtaisen uskoontulonsa perusteella, jo todennäköisesti apostolisena aikana. Historiassa mainitut henkilöt, esim. Gregorius Nazaianzilainen, Pelagius, Krysostomus, Origenes, Augustinus ja Justinus Marttyyri ovat lausunnoissaan tarkoittaneet juuri mahdollisesti tällaisia lapsia, jotka olivat kastettu heidän henkilökohtaisen uskonsa perusteella.
Sylilasten kastamisen tueksi esitetyt lausunnot eivät anna varmaa tietoa kastettavien tarkasta iästä. Kaikki, heidän lausuntojensa perusteella tehdyt johtopäätökset ovat tästä syystä johtuen olettamuksia, joita ei voida todistaa oikeiksi.
Kiistely lapsikasteesta v. 253
Siitä, voitaisiinko kastaa myös sylilapset, kiisteltiin seurakuntien yhteisessä kokouksessa vuonna 253. Todisteet imeväisikäisten lasten kastamisesta jo apostolisena aikana perustuvat olettamuksiin, samoin kuin kirkkoisien kirjoitusten tulkinnat siitä, että se olisi yleisesti käytössä ollut tapa.
Sylilapsia eli imeväisikäisiä lapsia on kastettu todennäköisesti jo vähän ennen v. 253, jolloin siitä kiisteltiin. Tällaiset lasten kastamiset perustuivat harhaoppeihin, joita esiintyi toisella ja kolmannella vuosisadalla sangen runsaasti. Jo apostoli Paavalinkin aikana esiintyi sellaistakin harhaoppia, että ihmiset kastattivat itsensä jopa kuolleitten puolesta, 1. Kor. 15:29. Harhaoppien varaan ei voida rakentaa oppia raamatullisesta kasteesta, eikä niiden perusteella voida sivuuttaa Raamatun varmaa ilmoitusta ja siellä mainittua kastekäytäntöä.
Käytettävissä olevien asiatietojen perusteella, joita on apostolisen ajan jälkeiseltä ajalta peräisin, näyttää siltä, ettei sylilasten kastaminen ollut yleinen tapa ennen 300- lukua. Lapsikaste siinä muodossa, jossa se monissa kirkoissa esiintyy, tuli kirkkoon vähitellen. Uskovien kaste oli yhä sen rinnalla vielä pitkään.
Tätä osoittaa sekin, että monet katolisen kirkon johtomiehetkin kastettiin vasta aikuisena, vaikka he olivat syntyisin kristityistä perheistä. Esimerkkeinä tästä ovat Gregorius Nyssalainen, Basilius, Gerogorius Nazianzalainen ja Augustinus. Vaikka Augustinuksen äiti oli hurskas kristitty, kastatti Augustinuskin itsensä uskoon tultuaan vasta 30-vuotiaana, vuonna 387. Augustinus kuoli v. 430.
Uskovien kastekäytäntöön viittaa myös ennen kastetta annettu katekumenaattiopetus (opetus kasteoppilaille), jota annettiin vielä 300- luvulla. Tähän alkoi tulla mukaan tällöin myös maagisia seremonioita sekä opetukseen pääsemisessä että itse kasteeseenkin, samalla myös pakanalliset mysteerikäsitykset alkoivat saada niissä valtaa.
"Luterilaiset pitävät jyrkästi kiinni lapsikasteesta. Heidän oppinsa johtaa tässä asiassa vaikeuteen siinä, että sakramenttien siunaus riippuu uskosta, eikä imeväisillä voi olla vielä mitään uskoa", (Kristilliset kirkot ja muut yhteisöt, Osmo Tiililä, sivu 259).
Koska raamatusta ei löydy tukea lapsikasteopille, on tämän opin tueksi haettu tukea mm. kirkkoisien lausunnoista, proselyyttikasteista, hautakirjoituksista ym. On pyritty esittämään arvioita joidenkin henkilöiden kuolinajoista ja arvioimaan, koska heidät olisi mahdollisesti kastettu. Lapsikasteen esiintymistä ennen sen yleistymistä on perusteltu sanoilla: luultavasti, mahdollisesti, lienee, todennäköisesti jne.
Yksinkertaisempaa olisi toimia sen mukaan, mitä tästä asiasta on Raamatussa selvästi sanottu.
Pentti Lempiäinen toteaa kirjassaan Pyhät toimitukset, sivulla 22: "Pikkulasten kasteen alkuhistoria jää siis epäselväksi, mutta varmaa on, että jo toisen vuosisadan lopussa se oli yleinen käytäntö".
Miten yleinen käytäntö se oli tällöin, on samalla myös arvaillun varassa, kuten seuraavastakin lainauksestakin ilmenee. "Kirkko oli näkyväinen, sikäli kuin kaikki otettiin siihen kristillisen kasteen kautta (aikuisten kasteen; lapsikaste lienee alusta saakka käytetty myöskin lapsikastetta; lapsikaste on yleinen kolmannen vuosisadan alussa)", (Kirkkohistoria 1. Hjalmar Holmquist:, suom. A.E.Jokipii, sivu 49).
Martti Luther ja kastekysymys
Kastekysymys oli Martti Lutherille vaikea kysymys, kuuluihan katolisen kirkon teologiaan sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere operato).
Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Luther ei hyväksynyt katolisen kirkon lapsikasteen perusteita. Hänen oli kuitenkin pakko keksiä jokin muu ratkaisu, joka olisi tyydyttänyt samalla myös hänen omaatuntoaan asiassa, sen ohella, että hän katolisen kirkon pappina halusi säilyttää kirkon, tarkoituksenaan puhdistaa se vain räikeimmistä väärinkäytöksistä.
Lapsikasteesta luopuminen olisi merkinnyt samalla koko kirkkolaitoksen hajoamista. Mistä kirkko olisi saanut vallitsevissa olosuhteissa varat toimintaansa varten ja jäsenensä, jos lapsia ei olisi enää kastettu kirkon jäseniksi ja veron maksajiksi?
Lapsen uskosta piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa lapsen".
Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).
Vallitsevien olosuhteiden pohjalta on ymmärrettävää, että Martti Luther joutui vaikeaan ristiriitaan lapsikasteasiassa. Mikäli hän olisi päätynyt opillisesti kastekysymyksessä samaan ratkaisuun kuin Hubmaier, hän olisi joutunut vielä suurempaan ristiriitaan katolisen kirkon kanssa mitä hän jo oli, ja mahdollisesti myös häntä tukeneiden tahojen kanssa. Sopii vain arvailla, olisiko hänkään voinut toteuttaa uskonpuhdistusta yhtä radikaalisilla muutoksilla, mihin Hubmaier pyrki?
--------------------------------------------------------------------------------
Lutherin kirje "kahdelle papille"
Martti Lutherin kirjeessä kahdelle papille hän puolustaa lapsikastetta mm. seuraavasti: "Jos lapsikaste ei siis olisikaan oikea, Jumala ei varmastikaan olisi sallinut sen jatkua eikä säilyä näin pitkään". "Samaan aikaan ovat kuitenkin kaikenlaiset harhaopit tuhoutuneet, vaikka ne ovatkin paljon myöhäissyntyisempiä kuin lapsikaste. Tämä Jumalan ihmeteko osoittaa, että lapsikasteen täytyy olla oikea....Sinä ehkä sanot: Tämä ei vielä todista, että lapsikaste on varma, sillä eihän yksikään raamatunlause puhu siitä. Minä vastaan: Tuo on kyllä totta. Ei ole olemassa tarpeeksi päteviä raamatunlauseita, joiden nojalla sinä voisit osoittaa lasten kastamisen alkaneen ensimmäisten kristittyjen keskuudessa apostolien jälkeen. Mutta siihen on kyllin pätevät perustelut, ettei meidän aikanamme kukaan voi torjua eikä hylätä lapsikastetta, onhan sillä niin pitkä perinne. Jumala ei näet ainoastaan siedä lapsikastetta, vaan on alusta alkaen pitänyt huolta niin, ettei se ole koskaan tuhoutunut", (Martti Luther Kaste ja Usko, sivu 115. Suom. Eero Huovinen).
Heppoiset olivat Lutherin perustelut lapsikasteopille. Onhan niitä edelleen muitakin vääriä oppeja ja käsityksiä, jotka ovat säilyneet jopa vuosituhansia. Yhtä hataralla pohjalla ovat muutkin lapsikasteopin tueksi hankitut perusteet.
Lutherin oppi lapsikasteesta perustui katolisen kirkon oppiin. Luther on itse sanonut; (Galatalaiskirjeen selitys, sivu 100) hän on todennut; ettei hän ole saanut lapsikastetta kuten vanhurskauttamisoppia Jumalalta, vaan paavilta.
Lutherille lapsikasteoppi oli vaikea kysymys, hän taisteli tämän asian kanssa paljon. Välillä hän hyökkäsi katolista kirkkoa vastaan tämän opin vuoksi, koska hän ei halunnut uskoa periaatteessa siihen, mutta ei voinut luopuakaan siitä.
Lopulta hän päätyi siihen, mitä katolinen kirkko opetti kasteesta, selittäen kuitenkin sen sisältöä vähän toisin.
--------------------------------------------------------------------------------
Otteita Lutherin eräästä saarnasta
Eräässä saarnassaan kolmantena sunnuntaina loppiaisesta hän arvostelee valdolaisveljeksiä. Luther sanoo mm. näin: "Uskon pitää löytymän jo ennen tai ainakin kasteessa, sillä muutoin ei lapsi pääse vapaaksi synnistä ja perkeleestä. Jos nyt heidän mielipiteensä olisi oikea, olisi paljasta valhetta ja ilvettä kaikki se, mitä lapsille kasteessa tehdään. Kastaja näet kysyy, uskooko lapsi, johon lapsen puolesta vastataan "uskon"; tahtooko hän tulla kastetuksi, johon myös hänen puolestaan suostutaan. Nyt ei kuitenkaan ketään lapsen asemasta kasteta, vaan se itse kastetaan; sen vuoksi täytyy sen itse evankeliumia uskoa tai sitten kummien valheella sanoessaan lapsen puolesta: "minä uskon". Sitten vielä kastaja lukee lapsen uudestisyntyneen, saaneen synnit anteeksi ja olevan vapahdettu perkeleen vallasta; merkiksi siitä pukee hän lapsen valkeaan paitaan ja käsittelee häntä kaikin puolin uutena pyhänä Jumalan lapsena. Tämän kaiken täytyy olla petosta, ellei lapsella omaa uskoa olisi, ja parempi olisi olla yhtäkään lasta kastamatta, kuin tuolla tavoilla ilvehtiä ja leikitellä Jumalan sanan ja sakramenttien kanssa, ikään kuin Jumala olisi joku narri", (Kaste ja usko. Martti Luther ).
Näin Luther yrittäessään etsiä parempaa selitystä ja puolustusta jatkaa katolisen kirkon kanssa samanlaista käytäntöä edelleen. Vaikeutena hänellä oli se, miten saada pienet sylilapset uskoviksi.
Lopulta Luther uskoo löytäneensä ratkaisun tähän ongelmaan, ja hän toteaa galatalaiskirjeen selityksessään: "Lapset itse uskovat kasteessa ja heillä on oma uskonsa, jonka Jumala heissä vaikuttaa saapuvilla olevien kummien esirukousten kautta ja sen kautta, että nämä tuovat lapsen kasteelle kristillisen seurakunnan uskossa". Lutherin ratkaisu lapsen uskosta ei oikeastaan eroa käytännössä katolisen kirkon opista, lopputulos on kuitenkin aivan sama.
Martti Luther joutui tekemään monet ratkaisut hyvin vaikeissa olosuhteissa, hänellä oli vaara menettää jopa henkensä. Hän oli mahdollisesti riippuvainen myös suojelijoistaan ja heidän mielipiteistään sekä opillisista käsityksistään. Lisäksi hän oli kasvanut ja elänyt sekä saanut koulutuksensa katolisen kirkon puitteissa. Ympäristön olosuhteet olivat hänellä aivan toiset, mitä ne ovat nykyaikana. Saatavana oleva tieto oli myös varsin yksipuolista.
Kirkko on joutunut ottamaan lapsikasteoppinsa tueksi monia sellaisia oppeja, jotka ovat raamatulle täysin vieraita, ja joita se ei lainkaan tunne. Näistä mainittakoon mm: Oppi kasteen armosta, hätäkaste, kummit, kasteenliiton uudistaminen ja oppi siitä, että kaste on Jumalan teko.
Raamatussa ei puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan armosta sen sijaan kyllä. Eikä missään kohdassa, että kaste olisi Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen Kristukseen on Jumalan teko.
--------------------------------------------------------------------------------
Olosuhteet ovat muuttuneet Martti Lutherin ajoista
Olosuhteet ovat nyt toiset, mitä ne olivat Martti Lutherin aikakaudella, ja erilaisen tiedon määrä on myös kasvanut. Ei voi muuta kuin ihmetellä, että vielä nykyaikanakin voidaan esittää aivan perusteettomia väitteitä sylilasten kastamisen puolesta, vaikka Raamatussa ei puhuta siitä mitään.
Joku voi sanoa tähän, että kasteasia on tulkintakysymys. Miksi Raamattua pitää tulkita eri tavalla, miten se on kirjoitettu? Eihän muitakaan kirjoja tulkita eri tavalla kuin, miten ne on kirjoitettu.
--------------------------------------------------------------------------------
"Kasteen armo" nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan
Monet ihmiset elävät, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu, Jeesuksen ristin vihollisina, ilman Jumalaa ja toivoa maailmassa. Eikö olisi tärkeämpää olla puhumatta lapsikasteesta ja keskittyä julistamaan henkilökohtaista uskoa Jeesukseen Kristukseen.
Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan aikaan vain kastettua pakanuutta.
Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).
On suuri vastuu Jumalan edessä, jos nukuttaa ihmiset uskomaan "kasteen armoon", eikä julisteta, että synnistä on tehtävä parannus.
--------------------------------------------------------------------------------
Lapsikasteoppi on tullut jäädäkseen
Lapsikaste on kirkossa se peruspilari, jonka varassa lepää koko valtiokirkkojärjestelmä. Sen poistaminen käytöstä kaataisi koko järjestelmän. Tämän vuoksi kirkon on pakko puolustaa lapsikastetta ja yrittää epätoivoisesti etsiä sille tukea myös Raamatun sanan ulkopuolelta.
Lapsikaste on kirkossa historiallisen kehityksen tulos. Lapsikasteoppi on luterilaisen kirkon työntekijän ja kirkon kannalta myös arvovaltakysymys, on vaikea myöntää ainakin julkisesti, että oppi, jota julistaa, ei ole totuus asiasta.
Lapsikasteoppi on jäänne roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on edelleen vielä paljon muutakin raamatunvastaista, mm. sakramenttiopeissa, Marian palvonnassa, ym. Lapsikasteopille kirkon työntekijät eivät voi mitään, se on tullut jäädäkseen, mutta se ei merkitse sitä, että opetuksen pääpaino tarvitsisi olla siinä. Vaikka ei hyväksyisi lapsikastetta ja pitäisi sitä raamatunmukaisena oppina, siitä ei ole hyödyllistä puhua. Puhuminen tästä, ei poista kirkosta tätä käytäntöä. Luterilaisen kirkon työntekijöiltä odottaisi myös korrektimpaa suhtautumista tässä asiassa niitä uskontokuntia ja kirkkokuntia kohtaan, joilla on käytössään Raamatun alkuperäinen kastekäytäntö.
--------------------------------------------------------------------------------
Kristittyjen määrä maailmassa
Katolisen kirkon maailman laajuisen valta-aseman kaatuminen uskonpuhdistuksen seurauksena on muuttanut huomattavasti aikaisempaa tilannetta kirkkokuntien kohdalla kaikkialla maailmassa. Roomalaiskatolinen kirkko on säilyttänyt tästä huolimatta varsin määräävän aseman kristillisten kirkkojen jäsenmäärässä. Jäsenmäärän kasvu perustunut samoin kuin Islamin opissa siihen, että opin kannattajiksi tullaan luonnollisen syntymän perusteella, eikä omakohtaisen uskoon tulemisen kautta. Sama koskee myös kaikkia niitä kirkkokuntia, joilla on käytössä lapsikaste.
Maailman yli kuuden miljardin väestöstä on kristittyjä lähes kaksi miljardia, ilmenee amerikkalaisen lähetystieteilijä David B. Barretin uskontotilastosta. Toiseksi eniten on muslimeja, joita on lähes 1,2 miljardia.
Prosenteissa ilmaistuna kristittyjä on 33 % ja muslimeja 19,6 % maailman väestöstä. Muita pienempiä uskontokuntia, joihin kuuluvat mm. juutalaiset, on 7,3 %.
Uskontokuntiin kuulumattomia on 12,7 % ja ateisteja 2,5 %. Loput 24,9 % koostuvat hinduista, buddhalaisista, heimouskonnoista, uususkoisista.
Daavid oli Israelin kansan kuningas ja silti syntinen ja osallinen synnistä jo äitinsä kohdusta asti. Jos Pietari sanoi, että kaste saadaan syntienne anteeksisaamiseksi ja on tarkoitettu miehille ja heidän lapsilleen sen sukupolven kasteista oli kyse silloin Apt.2:40. Ei puhuttu mistään tulevista sukupolvista yhtään mitään.
Ps.51:7
"Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun. [1. Moos. 8:21; Job 14:4, 25:4]
Valit. 5:7
"Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa."
1. Joh. 2:12
"Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden."
"nimensä tähden" viittaa lapsien kastehetkeen
Jaak. 2:7
Eivätkö juuri he herjaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne?* ["Nimen lausuminen" viittaa kastehetkeen.]
Ps.51:7
"Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun. [1. Moos. 8:21; Job 14:4, 25:4]
Suomen kieli ei varmasti tee oikeutta raamatun rikaalle kielelle. Mutta sanoisin Synnin turneltunut luonto on ihmisessä jo syntyesään mutta ei ihminen voi olla syntinen ennenkuin itse tekee syntiä sen Raamattu selvästi sanoo.
Tuo synnin alaisuuteen myyty, on hyvin kuvaava sana siitä että ihminen syntisen luontonsa tähden tulee tekemään syntiä. (turmeltunut mieli)
Valit. 5:7
"Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa."
Kannamme heidän syntivelkaansa siten, että Jumala kostaa isien pahat teot kolmanteen ja neljänteen polveen, mutta tässäkin on lupaus uskoville, teen laupeuden tuhansille jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.
1. Joh. 2:12
"Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden."
Tässä tarkoitetaan Uskossa lapsukaisia siis vasta uskoon tulleita.
"nimensä tähden" viittaa lapsien kastehetkeen
Jaak. 2:7
Eivätkö juuri he herjaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne?* ["Nimen lausuminen" viittaa kastehetkee
Tuossa viitataan uskovaisiin.
Oliko Jeesus juutalainen? Johannes Baptisti? Pietari? Paavali?
Juutalainen kansallisuussymboli ja liiton merkki oli ja on POJILLE TEHTY YMPÄRILEIKKAUS 8-päiväisenä. EI TYTÖILLE (islam-käytäntö Afrikassa!!). Tänäkin päivänä juutalaisia tulee USKOON Jeshuaan, Jeesukseen. Heidät on kyllä ympärileikattu, mutta kun MESSIAS tulee heidän elämäänsä, he menevät kasteelle. Minullekin tulee joka viikko Jerusalemista eräästä messiaanisesta seurakunnasta sähköpostia. Jeesus sanoi, että "pelastus tulee juutalaisista". Pelastukseen KUULUU MYÖS USKOVANA OTETTU KASTE. TIETENKIN!
HATIKVA, heidän kansallislaulunsa, sanoo: --"ISRAELIN LAPSET YÖSSÄ KYYNELTEN - AAMUA KOHDEN SILMÄT NOSTAVAT---" Siis 'LAPSET'. Se ei siinäkään tarkoita, että VAIN LAPSET, vaan merkitys on KANSA. Samoin Pietarin saarnassa 'teille ja teidän lapsillenne' tarkoittaa Pietarin omaa kansaa, juutalaisia. Mutta siinä jo sana laajennetaan koskemaan myös "kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.". Siis KUTSUU. Se sana jo ilmaisee YMMÄRTÄVÄLLE IHMISELLE, ETTÄ KUTSUN VOI KUULLA JA OTTAA VASTAAN. Se taas edellyttää ILMAN MUUTA YMMÄRRYSIKÄÄ EIKÄ IMEVÄISIKÄÄ. Lasten viattomuusaikaan siis voisi mielestäni soveltaa tuota jo sanomaasi 'bar mitzva ja bat mitzva - ikäkautta. Mutta koska älyllinen ja tiedollinen kehitys on persoonallinen, voi toinen olla KYPSÄ jo paljonkin ennen toista, joten nuori ikä ei saa olla YMMÄRTÄVÄLLE ESTEENÄ KASTEEN SAAMISELLE. Onhan esim. kehitysvamma-asteita erilaisia: toinen voi tajuta ja haluta kastetta, - jos ilmenee keskustellessa, että hän on tosissaan ja USKOO JEESUKSEEN, on luonnollisesti OIKEIN KASTAA HÄNET KUN HÄN SITÄ PYYTÄÄ. Mutta ellei hän ymmärrä, on hänen kasteensa turha - ja verrattavissa TOTEUTUMISESSAAN LAPSIKASTEESEEN.
Nykyäänkin tapahtuu PERHEKUNTAKASTEITA, AINAKIN Helluntaiherätyksessä. Mutta siten, että KOKO PERHE TULEE USKOON. Tai OSA perhettä. Eikä se ole pakkokaste kerralla, vaan sitä mukaa, kun tapahtuu uskoontuloja.
Apostolien teoissa on 'villakoiran ydin' siinä, että siellä liikkui VOIMALLISIA JULISTAJIA, VÄKEVIÄ RAAMATUISSA (kuten esim. Apollos), niinpä Sana satutti kuulijoita, USEIN KOKO KUULIJAKUNNAN, joten luonnollinen seuraus oli koko kuulijakunnan , esim. 'perhekunnan' kastaminen kerralla kaikki uskoontulleet. PÄIVÄNSELVÄ ASIA, JOTA EI PYSTY MUTKISTAMAAN KUIN KEPULIKONSTEILLA. Tietämättömyys tai lukutaidottomuus EIVÄT OLE ESTEENÄ ASIAN KÄSITTÄMISELLE.
>>> Oliko tämä siis itsestään selvää niin että sylilapset kastettiin vai niinpäin että sylilapsia ei kastettu??
Jumalamme, kutsuu.". Siis KUTSUU. Se sana jo ilmaisee YMMÄRTÄVÄLLE IHMISELLE"
---
Kyllä Jumala kutsuu jo kohdussa olevaa vauvaa yhteyteensä. Sallikaa lasten tulla Minun tyköni, älkää estäkö heitä.
Jes. 49:1
"Kuulkaa minua, te merensaaret, ja tarkatkaa, kaukaiset kansat. Herra on minut KUTSUNUT hamasta ÄIDINKOHDUSTA saakka, hamasta äitini helmasta minun nimeni maininnut."
Kyllä Pietari kohdisti sanansa paikalla olleiden miehien lapsille. Heidän lapsista oli kyse.
Lähellä olevat oli juutalaisia ja kaukana olevat oli pakanoita, joita myös kutsuttiin kasteelle.
38 Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.
39 Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä -- keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."
MONTAKIN VAUVAA. Itse valehtelet, niin että ne aasinkin korvat heiluvat. Et ole sinäkään poikaressu yhtäkään vauvavaleluristinmerkkirituaalia TODEKSI OSOITTANUT. YRITÄ PAREMMIN, LUULETHAN NIIN MESTARILLISESTI JA VAKAASTI.
Mutta kun "LUULO EI OLE TIEDON VÄÄRTI".
Olettamus ei vastaa MILLOINKAAN FAKTAA.
Paremmin sinäkin pääsisit Raamatusta perille, kun LUKISIT SITÄ JA KÄYTTÄISIT AJATTELEMISEEN MIELUUMMIN SITÄ YLÄPÄÄTÄ.
Pietarin puhetta oli kuuntelemassa paikalla miehiä, jotka ottivat puheen sanoman ja lupaukset vastaan (teille ja teidän lapsille) ja he veivät perhekuntansa ja lapsensa kasteelle sen päivän aikana.
3000 henkeä kastettiin sinä yhtenä päivänä. kastetuista suurin osa oli perheisiin kuuluvia eri ikäisiä lapsia ja nuoria.
ja kun luet eteenpäin apt.16-luku kerrotaan erillisistä perhekasteista. viisi perhekastetta mainitaan, kastettuja perheitä oli tietenkin paljon enemmän kuin erikseen mainitut viisi perhettä.
Kaikki perhekuntalaiset noissa erikseen mainitussa viidessä perhekunnassa tuli kastetuksi saman tien.Lapsiluku sen ajan perheissä oli iso, koska mitään ehkäisyä ei käytetty. toisin kuin nykyjan uudestikastajat tekevät.
Raamattu sanoo: "Jotka ottivat vastaan--"). Eikä ollut YHTÄKÄÄN LASTA RAAMATUN MUKAAN PAIKALLA. VAI LUKEEKO SINULLA SITEN? Se kirja EI OLE Raamattu, vaan LUULOJEN KOOTUT TEOKSET, kirjoittanut SATUSETÄ apt.2 - (nimimerkki itse siis).
Sanoin jo äsken, ettei luulo ole TIEDON VÄÄRTI, enkä siis nyt viitsi sitä toistaa. Et ole seurannut keskustelua, koska et ole vastannut LAINKAAN ESITTÄMIINI KYSYMYKSIIN.
Norjan kirkossa tämän päivän uutisten mukaan on hyväksytty nyt LAKI HOMOJEN JA LESBOJEN PAPPISVIHKIMYKSESTÄ. Siinä niitä VAUVAVALELURISTINMERKKIKASTEEN HEDELMIÄ SITTEN NAUTITTE. Tulee se SUOMEENKIN - JA ITSE ASIASSA ONKIN JO TÄÄLLÄ.
LUTERILAISET PYYHKIVÄT NÄIN TAKAPUOLENSA RAAMATUN SIVUILLA, -HYI MILLAISTA ILJETTÄVÄÄ OPPIA SINÄKIN TYPERYS PUOLUSTAT. ETKÄ EDES YMMÄRRÄ HÄVETÄ. HYI HYI!!
Kyllä Jumalan kutsun ja kasteen lupauksien saaminen miesten lapsillekin oli sitä vastaanotettua sanaa, jonka mukaan perheelliset toimivat.
38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."
Tuo lapsi sana ei ilmennä ihmisen ikää.Vauvakaste taas ilmentää ja on todellista kastamista Luterilaisuudessa.
Kun Raamatussa puhutaan perhekunnasta, niin ei tämä muuta uskon perusteita.Kohteen siis AINA pitää kuulla Sanaa ja ymmärrettävä se.Vasta tämän jälkeen hän mahdollistuu käsitteeseen "Tehkää parannus ja ottakaa kukin teistä kasteen...".Raamatussa kaikki uskovat ihmiset kastettiin.Kaste liittyy vahvasti uskoon (Raamatun uskoon).
Jo tämän pitäisi valaista keitä kastettiin perhekuntana.Ei Sanan kuulemattomia ihmisiä kastettu.