Miksi itse pitää

häneen uskoviensa muistavan pyhittää sapattinsa lauantaisin, niin hänen Henkensä kyllä muistuttaisi meitä kaikkia siitä (Joh.14:26), eikä sitä tarvitsisi silloin jatkuvalla syötöllä tuputtaa tuutin täydeltä, joka toisessa aloituksessa tällä palstalla.

Mutta koska adventistit eivät tunnusta Pyhää Henkeä henkilökohtaiseksi opastajakseen Jeesus-tiellä eivätkä annan sapatistakaan kunniaa Jumalalle, vaan E.G.W:lle, niin sen vuoksihan he muistuttavat toinen toistaan sapatin tärkeydestä heidän keskuudessaan.

Tämä lepopäiväkysymys on yksi vaikea opillinen kiistan aihe ns. kristikunnassa ja monenlaista mielipidettä löytyy.
Pakanakristillisyyden keskellä on ihmisiä jotka haluavat viettää sapattia Jumalan antamana alkuperäisenä lepopäivänä. Toiset taas ovat sitä mieltä, että Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi uuden liiton kristikunnan tulee viettää viikon ensimmäistä päivää, sunnuntaita, lepopäivänä, sapatin asemasta. Joidenkin tulkinnan mukaan kristityn lepopäivällä ei ole väliä, vaan mikä tahansa päivä käy uuden liiton uskovalle lepopäiväksi, jos haluaa sellaiset yleensä viettää. Jotkut taas ajattelevat, sapatti kuuluu juutalaisille, mutta pakankristityille kuuluu sunnuntai.
Tässä jako, jota voi sitten tutkistella.

Tutkistelusta voi sitten jakoja tehdä
Sapatin asettaminen luomistyön yhteydessä. 1. Moos 2:1-3. 2. Moos 20:11. Ilm 14:6-7 Mark 2:27

Sapatti annettiin siis luomistyön yhteydessä ja luomistyön muistoksi, kun Herra oli tehnyt taivaat ja maan ja meren. Aina kun sapattia vietetään ja pyhitetään lepopäiväksi, se on samalla myös Jumalan luomistyön muistoksi. Jotkut ymmärtävät Ilmestyskirjassa olevan enkelin sanoman kunnian antamisesta Jumalalle tarkoittavan juuri sapatinpyhittämiskäskyn kunnioittamista, koska juuri siinä yhteydessä puhutaan Jumalan luomistyöstä.

Sitten on kolmenlaisia sapatteja viikkosapatti eli seitsemäs päivä 3 Moos 23:1-3 3 Moos 23:26-32

Juhlasapatit 3 Moos 23:4-8
Pääsiäinen 3 Moos23:7, Happamattoman leivänjuhlaviikon seitsemäs päivä 3 Moos 23:8 Viikkojuhla eli helluntai 3 Moos 23:15-21 Maallisen vuoden uusivuosi, pasuunapäivä 3 Moos. 23:26-25. Jom Kippurin juhlasapatti 3: Moos 23:26-32 (sapattien sapatti). Lehtimajajuhla 3 Mos 23:33-39.. ja seitsemänneksi Lehtimajajuhlaviikon yhteydessä oleva kahdeksas päivä eli Tooran ilon juhla 3 Moos 23:39

Sapattivuosi ja riemuvuosi.. 3 Moos 25:1-13
Kolmas sapattien ryhmä sapattivuodet. Jumalan ohje 6 vuotta viljelyä, seitsemäs sapatinlepo.
Maalle aivan hyvä ohje tämä kesannointi. Sapattivuosien ohella tämä riemuvuosi = viideskymmenes vuosi… Mitähän markkinatalous sanoisi tästä? Julistettaisiin vapaus ja kukin saisi palata takaisin perintömailleen. .. Taitaisi tervehdyttää monta asiaa..

Sapatti-liiton merkki Jumalan ja Israelin välillä.
2 Moos. 31:12-17 Mark 2:27 (Aadamille ja hänen jälkeläisilleen). Sapatti löytyy Nooan arkin historiasta, että Jaakobin historiasta. 1 Moos 7:4, 27
Israelin kansan osassa ei Egyptissä ollut mahdollista viettää sapattia eli levätä Jumala antoi sapatinpäivän Israelin kansalle käskynä Siinailla, olemaan ikuisena liiton merkkinä Jumalan ja Israelin kansan välillä Hes 20:10-12 Tässä on hyvä huomata. Kaikille ihmisille annettiin sapatti lepopäiväksi luomisen yhteydessä, mutta ikuisena liiton merkkinä se on vain Israelin kansalle. Eli se on vartioinut heitä olemaan juutalaisina muitten kansojen joukossa, estänyt sulautumisen.
Sapatti ei ole liitonmerkki muille kuin Israelin kansalle ikuisena liittona Jumalan väkevästä teosta Egyptin-orjuuden vapautuksen päivänä. 5 Moos 5:13-15.. Tässä ei voi korvausteologiaa harrastaa.

Sapatin merkityksestä se, (meille kaikille)

Raamatun opetuksen mukaan sapatti on Herralle pyhitetty ja Herran siunaama lepopäivä, se voidaan todeta luomiskertomuksesta. 1 Moos 2:1-3… Viikon ensimmäistä päivää tai sunnuntaita Herra ei ole siunannut ja pyhittänyt lepopäiväksi missään kohden Vanhaa tai UuttaTestamenttia. Sapatti annettiin lepopäiväksi koko ihmiskunnalle ja lisäksi kaikille työeläimille Mark 2:27
Sapatti annettiin pyhäksi kokouspäiväksi, jolloin kokoonnutaan palvelemaan Herraa.
Myös Jeesuksen päivänä sapatinpäivä oli jumalanpalveluspäivä, jolloin kokoonnuttiin synagoogiin lukemaan Tooraa (viisi Mooseksen kirjaa), profeettoja ja muita vanhan liiton kirjoituksia, kuten nykyäänkin juutalaisten synagoogissa tehdään sapatinpäivinä. Monet kuvittelevat, että sapatti on lainomainen orjuuttava asia, jota vietetään synkkyydessä? Sapattihan on ollut vuosituhansien ilon päivä, jolloin kokoonnuttiin Herran eteen Jumalaa palvelemaan ja ylistämään ja myös perheen kanssa seurustelemaan ja aikaa viettämään Jes 25:13-14.
Paavalin matkakertomuksissa tulee esille, että hänenkin päivinään apostolisen alkuseurakunnan aika ensimmäisellä vuosisadalla, sapatinpäivä oli yleinen jumalanpalveluspäivä, jolloin kokoonnuttiin Herraa palvelemaan, rukoilemaan, tutkimaan kirjoituksia ja jakamaan sanan opetusta. Ap.t. 17:1-4; 18:1-4…. tämä purppuramyyjä Lyydia Tyatiiran kaupungista, ensimmäinen eurooppalainen uskoontullut sapatinpäivän ja kastettu henkilö. näin esimerkiksi.
Eli kristityt alkuseurakunnan uskovat sekä messiaaniset juutalaiset kokoontuivat sapatinpäivänä.
Vasta Bar Kochban eli tähden pojan kapinan aikoina roomalaisia vastaan 132-135 jKr. tiet erkaantuivat. tämä Bar Kochban rabbi Akiva julisti messiaaksi. Alkuseurakunnan uskovat eivät tätä hyväksyneet, vaan erosivat. Mutta sapatti on ollut alkuseurakunnan lepopäivä vuosisatojen ajan.
Luopumus Rooman kirkon valta on muuttanut sapatin sunnuntaiksi.
Mutta tullaan kysymykseen, jota viljellään. Kumosiko Jeesus sapatin?
Viitataan Joh 5:18 ….. tähkäpäät näkyleivät Luuk 6:1-5 ….
Monet ajattelevat, että Jeesus kumosi sapatin. Tämä ei kuitenkaan voi pitää paikkaansa, sillä Hän ei tullut kumoamaan Matt 5:17-19 julistaa Jeesuksen sanoilla voimassaolon (niin kauan kuin taivas ja maa pysyvät). Jeesus itse vietti sapattia lepopäivänä ja jumalanpalveluspäivänä ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogiin, jossa hän luki ja selitti kirjoituksia ja myös paransi sairaita. Luuk 4:15-16; 6:6-11; 13:10-17.
Johanneksen evankeliumin viidennen luvun jakeessa kahdeksantoista, suomalaisen käännöksen mukaan, väitetään, että Jeesus kumosi sapatin. Tämä on kuitenkin alkutekstin valossa käänösvirhe, sillä alkutekstin mukaan Jeesus ei kumonnut sapattia, vaan Hänen vastustajiensa mielestä rikkoi sapatin pyhyyttä. Huomaa tämä..
Todellisuudessa Jeesus ei koskaan rikkonut sapatin pyhyyttä, mutta hänen vastustajansa ajattelivat niin ja syyttivät siitä Häntä. Monet fariseukset olivat nimittäin tehneet Jumalan alkueräisistä käskyistä pikkumaisia tulkintoja ja raskaita taakkoja ihmisille. Kun Jumala esim kielsi kyntämisen sapatinpäivänä, näiden tulkinnan mukaan ei saanut vetää edes kengän syrjällä viivaa maahan, koska se oli kyntövako ja rikkoi sapattikäskyn. 2 Moos 34:21.. Sapattikäsky Jumalan käskynä ei ollut ihmisiä orjuuttamaan, vaan levoksi ja ihmisen parhaaksi, niin että ihmisen hyvinvointi työn ja rasituksen maailmassa olisi paras mahdollinen.
Monet ajattelevat, että Paavali kumosi sapatin. Ap.t. 13:13-14 Paavali seuralaisineen meni purjehduksen jälkeen …. ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat.
Ap.t. 17:1-2 Ja he matkustivat…… Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa..
Ap.t. 18:1,4 Sen jälkeen Paavali lahti Ateenasta ja meni Korintoon…. Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan.
Ap.t. 16:13 Ja sapatinpäivänä me Paavali seuralaisineen. kaupungin ulkopuolella .. istuuduimme ja puhuimme kokoontuneille naisille.
Luuk 23:55-56 viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan.
Paavali uskoi itse kaiken, mitä on kirjoitettuna Mooseksen Toorassa ja profeetoissa Ap.t. 24:14;26:22 Hän juutalaisena noudatti Mooseksen Tooraa, ympärileikkausta ja israelilaisille säädettyjä tapoja Ap.t. 21:18-25. Vaikka pakanain apostoli opetti, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta Jeesukseen, ilman Tooran (lain) tekoja, se ei apostolin mukaan kumoa millään tavalla Tooraa, vaan vahvistaa sen Room 3:31 Koska Paavali kaikessa puolusti Tooraa ja sen käskyjen arvovaltaa ei ole millään mahdollista, että hän olisi kumonnut sapattikäskyn. Pakanain apostoli ei olisi voinut kumota sapattikäskyä senkään perusteella, koska Jeesus ei sitä kumonnut, muutoinhan hän olisi toiminut Mestarinsa käskyjä vastaan ja sitä ei Paavali koskaan halunnut tehdä. Apostolien tekojen kertomus osoittaa selkeästi sen, että Paavali noudatti sapatinviettoa, joka oli normaali käytäntö alkuseurakunnan uskovilla.
Sapatti tulevaisuuden varjo…. Älköön kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta,, älköönkä myös juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain.. (alkutestissä ei vain) ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. Kol 2:16 .. Room. 14 luvun tekstin ohella Kolossalaiskirjeen teksti on runsaasti käytetty kohta pakanakristillisyydessä sapatin kumoamiseen tai sen mitätöimiseen. Kuitenkaan ko. Paavalin kirjeen kohta ei millään tavalla kumoa tai mitätöi sapattia tai muita Jumalan Israelin kansalle antamia juhlia, se ainoastaan antaa kehoituksen siitä, ettei kukaan saa tuomita pakanauskovia, (kirjehän on kirjoitettu Kolossan pakanuudesta kääntyneille uskoville eli Kolossan seurakunnalle) minkään juhlan, uudenkuun tai sapatin johdosta.
Mitä tämä tarkoittaa?
Kyseeseen tulee lähinnä kaksi tulkintaa, joita voidaan pitää mahdollisina ja Raamatun kokonaisvaltaisen tulkinnan mukaisina. Ensinnäkin tuomitsemisen kieltävä kehoitus voidaan ymmärtää niin, että pakanuudesta kääntyvä uskovat eivät ole velvolliset samalla tavoin kuin juutalaiset viettämään ja noudattamaan sapattia, uudenkuun juhlia ja muita niemenmaan israelilaisille tarkoitettuja juhlia ja näin ollen kenelläkään ei ole oikeutta tuomita pakanauskovia siitä, jos he eivät niitä vietä samalla tavalla kuin juutalaiset. Apostolien ja vanhinten kokous ei velvoittanut pakanuudesta kääntyviä uskovia ympärileikkaukseen ja Israelin kansalle säädettyjen tapojen noudattamiseen, vaikka heidän tuleekin opiskella Jumalan Sanaa ja myös Tooraa ja pyrkiä pitämään rakkaudesta Jumalaan hänen käskynsä, armon pohjalta Ap.t. 15.
Messiaanisia juutalaisuskovia sen sijaan ei vapautettu ympärileikkauksesta, Tooran kaikkien käskyjen noudattamisesta ja Israelille säädettyjen tapojen noudattamisesta, Ap.t. 21:17-26
ts, juutalaisuskovat uudenliiton hengessä Messiaan kunniaksi ovat velvollisia viettämään sapattia liiton merkkinä, mutta pakanauskovilla ei ole siitä pakollista velvoitetta, joten heitä ei saa siitä tuomitakaan, jos he eivät noudata esim. sapatinvietossa kaikkia niitä määräyksiä, jotka kuuluvat Tooran mukaan sapatinviettoon. Se ei millään tavalla tee tyhjäksi sapattia tai muita juhlia. On vain huomattava se, että pakanauskoville on annettu mahdollisuus viettää sapattia ja muita juhlia kun pakanauskovilla on mahdollisuus viettää alkuperäistä lepopäivää ja alkuperäisiä juhlia. Niitä pitää viettää uudenliiton armon pohjalta Messiaan kunniaksi, eikä Rooman väärentämiä juhlia kuten lepopäivää sunnuntaita. Vaikka pakanakristillisyydessä sapatin ja juhlien vietto onkin vapaehtoisella pohjalla, on kuitenkin suositeltavaa valita alkuperäiset israelilaiset juhlat ja alkuperäinen lepopäivä, sapatti, silloin kun meillä on siihen mahdollisuus.
Kenelläkään ei kuitenkaan ole oikeutta tuomita pakanuskovia siitä, että he eivät noudata niitä samalla tavoin velvoittavina kuin juutalaiset.
Toinen tulkinta ko. tekstistä on se , että Paavali opetti pakanuudesta kääntyneille kolossalaisille raamatullisen lepopäivän ja raamatulliset alkuperäiset juhlat., pakanuuden monien juhlien sijaan ja kun Kolossan seurakunnan uskovat alkoivat viettää alkuperäisiä juhlia ja alkuperäistä lepopäivää sapattia, ulkopuolella olevat pakanuudessa elävät ihmiset alkoivat tuomita Kolossan uskovia, koska he eivät enää noudattaneet pakanain tapoja ja epäjumalanpalvelusta. Tämän tulkinnan valossa Kolossalaiskirjeen teksti on nähtävä rohkaisuna uskoville, etteivät he antaisi yleisen pakanuuden mielipiteen vaikuttaa heidän uskollisuuteensa alkuperäisille juhlille ja sapatille. Jos halutaan ko. pohjalta ymmärtää tämän tulkinnan mukaan, ei se siltikään tarkoita mitään orjuutta tai pakkoa pakanauskoville sapatin ja israelilaisten juhlien viettoon, joita tulee viettää iloiten ja armon pohjalta, uuden liiton hengessä, Messiaan kunniaksi, silloin kun se on mahdollista ja sydän siihen kehoittaa. Pakonomainen jumalanpalvelus ei ole hyödyllinen, vaan kaiken tulee tapahtua vapaehtoisesti, rakkaudesta Jumalaan. Kolossalaiskirjeen toisen luvun loppuosan teksti osoittaa myös, että ihmisoppien ja ihmiskäskyjen mukainen jumalanpalvelus (kuten sunnuntaipyhitys ja joulunvietto) on hyödytön ja ilman mitään arvoa Jumalan edessä. Jos siis haluamme viettää lepopäivää ja juhlia, tehkäämme se alkupesäisiä Herran asetuksia noudattaen.
Sapattina lupa tehdä hyvää. Matt 12:9-14 Ja hän lähti sieltä ja tuli heidän synagoogaansa……Sentähden on lupa tehdä sapattina hyvää…… Sitten hän sanoi miehelle ojenna kätesi; ja se tuli entiselleen…..
Kun Jumala teki liiton Israelin kansan kanssa Siinain vuorella, asettaen sapatin liiton merkiksi, Hän antoi samalla monia kieltoja ja rajoituksia sapatinvieton suhteen israelilaisille. Kaikenlainen työnteko ja askareiden toimittaminen oli kiellettyä 2 Moos 31:15; 20:9-10 mm. puiden kanto, kokoaminen, tulen sytyttäminen, kaupankäynti, kyntö- ja leikkuutyö, viinikuurnan polkeminen. Turhasta liikkumisesta sekä pahan tekemisestä ja joutavien puhumisesta., joita ei saanut sapattina tehdä. Jer 17:20-21; 4 Moos. 15:32-35, 2 Moos 35:1-3; Neh 10:31; 2 Moos 16:29-30; vert. Ap.t. 1:12 sapatinmatka Jes 56:1-3; 58:13-14. Rangaistus on Mooseksen päivinä kuolemanrangaistus.
2 Moos 31:14; Heprealaiskirjeen mukaan tahallinen synnintekeminen uuden liiton puolella aiheuttaa vieläkin ankaramman rangaistuksen kuin Mooseksen päivinä, ellei parannusta tapahdu; Heb 10:26-31.
Jeesus antoi sapatin vieton suhteen kaikkein tärkeimmän kuninkaallisen ohjeen, joka on sopusoinnussa Jumalan Tooran käskyjen kanssa ja lisäksi on sopiva kaikkien aikakausien ongelmat huomioiden, nimittäin että sapattina on lupa tehdä hyvää. Tämän kuninkaallisen ohjeen valossa voidaan todeta, että sapattina on lupa tehdä kaikkea sitä, mikä on hyvää, mutta kaikki turha ja tarpeeton toiminta, joka ei ole välttämätön sapatinpäivänä, tulisi keskeyttää sapatiksi ja viettää tämä Jumalan antama ihana lepopäivä Jumalaa palvellen, leväten ja viettäen aikaa perheen kanssa. Silloin Jumalan alun perin sapatinviettoon liittyvä tarkoitus toteutuu ihanalla tavalla ihmisten levoksi ja terveydeksi sekä koko luomakunnan parhaaksi. Samalla ihana yhteys Herran kanssa ja myös perheen kanssa lujittuu, kun saamme seurustella sekä Herran että perheen kanssa.

Kun ryöväi ristillä sanoi Jeesukselle: "Muista minua, kun tulet valtakuntaasi", niin hän ei tarkoittanut sitä, että hän jotenkin pälkähtäisi Jeesuksen päähän jonkinlaisena muistiin liittyvänä ajatuksena. Ryöväri tarkoitti sitä, että hän pääsisi Kristuksen aktiivisen toiminnan kohteeksi. Kun Babylon tuli Herran edessä muistetuksi eli Jumala ei sitä unohtanut, niin se tarkoittaa sitä, että Jumalan tuomio kohtasi Babyloniaa (Ilm. 16:19). Kun Jumala liittää sapattikäskyyn "muistamisen", niin se tarkoitta ihmisen puolelta aktiivista asiaan tarttumista ja sapatin lepopäivänä viettämistä.