T14 tankki oli mielenkiintoinen länsiliittoutuneiden yhteisprojekti toisessa maailmansodassa. Netissä vaunusta on kyllä kuvia saatavissa, mutta muuten siitä ollaan varsin lyhytsanaisia. Ajattelin tässä vähän laajentaa, jos jotakuta vaikka kiinnostaisi mitä olisi saattanut olla....
Jo Sherman-tankin aikaisissa kehitysvaiheissa Aberdeen Proving Groundilla oltiin ymmärretty, että tarvittaisiin raskaasti panssaroitu rynnäkkömalli. Kuitenkin virallinen vaatimus tällaisesta vaunusta syntyi vasta brittiläisen Tankki Lähetystön ja yhdysvaltalaisten Taisteluvälineosaston konferenssista maaliskuussa 1942. Erityisesti britit pitivät asiaa kiireellisenä taistelujen aavikolla ollessa kriittisessä vaiheessa. Sovittiin siis kummankin osapuolen lähestyvän ongelmaa omalla prototyypillään. Taisteluväline Komitea antoi tarkat vaatimukset vaunusta T14 toukokuuhun mennessä. Aberdeen sai suunnittelutyön pääosin valmiiksi kesän aikana ja protojen valmistaminen jätettiin American Locomotive Companylle.
Vaunun moottoriksi valittiin Ford GAZ V-8, mutta vara jätettiin tulevaa Fordin V-12 moottoria silmällä pitäen. Vaunussa oli jo aiemmin kokeiltu HVS(Horizontal Volute Spring)-jousitus. Panssarointi oli normaaliin Shermaniin verraten sitten huomattavan vahva. Jousituksen suojana oli 13mm helmapanssari ja sivupanssari itsessään oli noin 65mm vahvuinen. Ylempi sivusta oli myös Pantherin ja T-34:n tyyliin kalteva. Rungon etupanssarin paksuus oli 100mm ja kaltevuus 60 astetta ja takanrungossa paksuus oli vuorostaan 51mm. Tornin etupuoli oli 76mm ja sivut vastaavasti 100mm. Aseistuksena oli normaali 75mm M3 tykki, mikä oli kyllä yllättävän heikko tällaiselle vaunulle. Aberdeenilla tehtiinkin suunnitelmia 105mm ja 90mm asennuksista. Konekivääriaseistus oli normaali standardi sillä erotuksella, että runkokonekiväärinä oli järeä .50 M2 konekivääri ja tähän oli kiinnitetty poikkeavasti teleskooppitähtäin.
Tätä komistusta rakennettiin talven 1942-43 yli ja kesään mennessä se oli valmis testeihin. Molempien toimitettujen protojen paino oli 47 tonnia ja huippunopeus noin 39 km/h. Testeissä vaunun maastoliikkuvuus todettiin kuitenkin huonoksi ja vaunussa oli paljon pieniä teknisiä ongelmia. Parannuksia ehdotettiin, mutta armeija ei ollut kiinnostunut ja niin projekti raahattiin hiljaa lahtipenkkiin. T14 tankin toinen proto lepää tätä nykyä Englannissa, Bovingtonissa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Image:T14.jpg
Tarkat tiedot olivat, taas, Hunnicuttin Shermanista
Jo Sherman-tankin aikaisissa kehitysvaiheissa Aberdeen Proving Groundilla oltiin ymmärretty, että tarvittaisiin raskaasti panssaroitu rynnäkkömalli. Kuitenkin virallinen vaatimus tällaisesta vaunusta syntyi vasta brittiläisen Tankki Lähetystön ja yhdysvaltalaisten Taisteluvälineosaston konferenssista maaliskuussa 1942. Erityisesti britit pitivät asiaa kiireellisenä taistelujen aavikolla ollessa kriittisessä vaiheessa. Sovittiin siis kummankin osapuolen lähestyvän ongelmaa omalla prototyypillään. Taisteluväline Komitea antoi tarkat vaatimukset vaunusta T14 toukokuuhun mennessä. Aberdeen sai suunnittelutyön pääosin valmiiksi kesän aikana ja protojen valmistaminen jätettiin American Locomotive Companylle.
Vaunun moottoriksi valittiin Ford GAZ V-8, mutta vara jätettiin tulevaa Fordin V-12 moottoria silmällä pitäen. Vaunussa oli jo aiemmin kokeiltu HVS(Horizontal Volute Spring)-jousitus. Panssarointi oli normaaliin Shermaniin verraten sitten huomattavan vahva. Jousituksen suojana oli 13mm helmapanssari ja sivupanssari itsessään oli noin 65mm vahvuinen. Ylempi sivusta oli myös Pantherin ja T-34:n tyyliin kalteva. Rungon etupanssarin paksuus oli 100mm ja kaltevuus 60 astetta ja takanrungossa paksuus oli vuorostaan 51mm. Tornin etupuoli oli 76mm ja sivut vastaavasti 100mm. Aseistuksena oli normaali 75mm M3 tykki, mikä oli kyllä yllättävän heikko tällaiselle vaunulle. Aberdeenilla tehtiinkin suunnitelmia 105mm ja 90mm asennuksista. Konekivääriaseistus oli normaali standardi sillä erotuksella, että runkokonekiväärinä oli järeä .50 M2 konekivääri ja tähän oli kiinnitetty poikkeavasti teleskooppitähtäin.
Tätä komistusta rakennettiin talven 1942-43 yli ja kesään mennessä se oli valmis testeihin. Molempien toimitettujen protojen paino oli 47 tonnia ja huippunopeus noin 39 km/h. Testeissä vaunun maastoliikkuvuus todettiin kuitenkin huonoksi ja vaunussa oli paljon pieniä teknisiä ongelmia. Parannuksia ehdotettiin, mutta armeija ei ollut kiinnostunut ja niin projekti raahattiin hiljaa lahtipenkkiin. T14 tankin toinen proto lepää tätä nykyä Englannissa, Bovingtonissa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Image:T14.jpg
Tarkat tiedot olivat, taas, Hunnicuttin Shermanista
Vastaukset 10
Vanhimmat
ehtinyt muiden kiireidensä ohessa miettiä sitä, että suurin tekijä jenkkikaluston suunnittelussa oli silta/ ponttoonikaluston kantavuudessa.
Olet aivan oikeassa tuon suhteen. Roerin ylityksessä Zebra missionin T26E3 Pershingit raapivat liian kapeat sillat niin pahaan kuntoon, että vaunut jätettiin jonon hännille etteivät ne pilaa muiden ylitystä. Remagenissa taas Pershingejä ei uskallettu päästää vaurioituneen sillan yli, mutta Shermanit kyllä pääsivät.
Joten: Kyllä!
edellisestä.
Aivan, hyvä kysymys. Itse ajattelin seuraavia: Maapallo ei ole ihan tarkalleen pyöreä ja pyhitä lepopäivä. Entä mikä on oma ehdotuksesi?
karttuessa rohkenet jopa epäillä oman mielipiteen virheettömyyttä.
..mutta varmasti! Näinhän se tottakai menee. Sen takia pyrkimyksenä pitäisikin olla rajoittaa omien mielipiteiden käyttöä faktojen korvikkeena.
niin sinä olet niitä hyvin harvoja kirjoittajia tällä foorumilla joidenka tekstejä lukee ilokseen. Lähestyt historiaa tekniikan ja taktiikan kautta ilman minkäänlaista poliittista paatosta. Noniin eiköhän se ala taas olla ”kilttien lasten” nukkumaanmenoaika. Öitä.
Kiitos vain kommentistasi! En tietenkään ylpisty tällaisesta. Ajattelin kuitenkin alkaa kutsua itseäni tästä lähtien Jumalalliseksi Ruhtinaaksi Maallisella Paikalla.
Niin ja hyvät yöt.....
Jotkut ovat varmasti jo huomanneet minun kirjoittaneen, että MOLEMMAT puolet lähestyivät ongelmaa omalla protollaan. Siis, myös britit rakensivat omia versioitaan rynnäkkötankista.
Britit olivat ottaneet oppia autiomaan taisteluista ja pitivät uusien tankkien mekaanista yksinkertaisuutta välttämättömyytenä. Uusi 75mm QF-yleistykki oli myös kehityksessä perustuen samoihin kokemuksiin. Uudessa vaunussa tuli siis yhdistyä jalkaväkitankin(infantry) ja risteilijätankin(cruiser) ominaisuudet.
Näihin vaatimuksiin näytti vastaavan enemmän kuin hyvin uudet A27-sarjan tankit. Todellinen huolenaihe olivat kuitenkin raskaat ja hitaat Churchill panssarivaunut, jotka eivät nyt vaikuttaneet lainkaan niin mainioilta. Rolls-Royce ehdotti kahta mallia perustuen Cromwelliin: A31 olisi ollut yksinkertaisesti A27 lisäpanssaroinnilla ja A32 olisi sen sijaan ollut suuremmin muunneltu vaunu, jossa olisi uudenlainen jousitus. Kumpikaan näistä ideoista ei kuitenkaan ottanut tulta.
Vaikka Rolls-Roycen eteen panemat ideat eivät lähtenetkään liikkeelle, English Electricin ehdotus A33 sen sijaan lähti. Tämä oli hieman muunneltu A27 runko, jonka panssarointia oli suuresti parannettu. Etuosien panssarointi oli vahvimmillaan 114m, mutta tämän tarkempia tietoja minulla ei ole käytettävissä. Jousitus oli lainattu yhdysvaltalaisilta ja se olikin näin samanlainen kuin T14 panssarivaunussa. Voimanlähteenä vaunussa puolestaan oli 600hp Rolls-Royce Meteor V12 ja tämä antoi maksiminopeuden joka oli suunnilleen samaa luokkaa amerikkalaisten vaunun kanssa.
Ensimmäinen proto valmistui vuonna 1943 ja se oli aseistettu vielä 57mm tykillä, mutta alkuperäisen suunnitelman mukaan lopullisena pääaseena tulisi olemaan 75mm QF. Muuna aseitukssena oli tietysti kaksi 7,92mm Besa-konekivääriä. Toinen proto oli suunniteltu Cromwellin telaketjuilla ja siinä oli erilainen helmapanssari kuin ykkösvaunussa. Tähän mennessä oli Churchill-vaunu kuitenkin jo todistanut luotettavuutensa ja A33 katosi tankkien taivaaseen. Kakkosproto lepää nyt ikiuntaan Bovingtonissa.
http://www.geocities.com/Pentagon/Quarters/7413/a33/a33a.jpg
Lähteenä vaihtelun vuoksi P. Chamberlainin kirjasta British and American Tanks Of World War II.
"Etuosien panssarointi oli vahvimmillaan 114m......."
Eikä kukaan viitsinyt tästäkään huomauttaa.
Tietenkin A33:n etupanssarin vahvuus oli "vain" 114 MILLIMETRIÄ. Tuo 114 metriä saattaisi jo tuottaa yllättäviä ongelmia.....