Seurakunnan merkitys

että löytyy muitakin juurettomia sieluja. =)

Eiköhän meillekin paikka löydy Jumalan suunnitelmissa. =)

Herran haltuun!

Miten koen srk:n ja uskovien yhteyden?

Minulle seurakuntani - ja erityisesti herätysliikkeeni (evankelisuus)- paikallinen porukka on kuin läheisiä sukulaisia. Tunnen yhteenkuuluvuutta heidän kanssaan, ja he ovat tulleet minulle tärkeiksi ja rakkaiksikin. Olen tuntenut monet heistä jo vuosia, ja ollut mukana heidän erilaisissa elämänvaiheissaan. He ovat rukoilleet puolestani, ja minä rukoilen heidän puolestaan. Siellä on vanhoja - yli 80-vuotiaita, oman ikäisiäni ja nuoria. Ihmisiä eri ammattialoilta, työssä hyvin menestyviä tai työttömiä, syrjäytyneitä, terveitä ja sairaita, sosiaalisia ja erakkoluonteita, arkoja ja rohkeita. Valtava elämänkokemuksen määrä, ja karttunutta viisautta uskon tieltä.

On valtavan hienoa olla yhdessä messussa, ja kokoontua ehtoollispöydän ääreen. Kurjat syntiset saavat tulla yhdessä Vapahtajan armopöytään.

Seurakunnassa saa seurata miten Herra tekee ihmisissä työtään vuosien kuluessa, ja miten he löytävät omia lahjojaan ja omaa paikkaansa palvella. Välillä joku on muita auttamassa, järjestämässä ja palvelemassa, ja välillä hän jättäytyy muiden autettavaksi, silloin kun ei ole niin paljoa voimia.

Raamattupiireissä ja muutenkin keskustellaan uskosta, elämästä ja Raamatusta. Kysellään ja pohditaan yhdessä vaikeita asioita. Siinä oppii muilta paljon.

Oma hengellinen koti on herätysliikkeessä, mutta samaa uskovien yhteyttä tunnen kyllä sitten yleensä muidenkin herätysliikkeiden, lähetysjärjestöjen ja kristillisten srk:n tilaisuuksissa - siellä, missä Jeesukseen turvataan Vapahtajana, ihmisen ainoana ja varmana toivona. Sellaisissa paikoissa on hyvä ja rauhallinen olo - kun jotain iäti kestävää on läsnä.

Tottakai joka srk:sta löytyy joku/joitain ihmisiä, joiden kanssa ei oikein tule toimeen, mutta siinäkin sitä sitten opetellaan soveltamaan Jumalan sanaa käytäntöön. Täytyy opetella keskinäistä armahtavaisuutta ja anteeksi antamista.

Niin, varmaan yksi asia, joka auttaa kotiutumaan johonkin seurakuntaan, on se, että löytää oman paikan palvella, ja viedä evankeliumia eteenpäin. Yksinkertaisesti: mitä osaan, mitä lahjoja Jumalan on antanut käytettäväksi, missä pystyn auttamaan? Kun kukin palvelee paikallaan, on hieno olla omalla paikallaan tekemässä jotakin - osana kokonaisuutta.

Ja toinen juttu on se, että on paikka keskustella uskon asioista: esim. raamattupiiri, rukouspiiri tai muu tilanne. Paikka, jossa tuoda omia ajatuksia esille, ja saa niihin vastakaikua ja kommentteja. Ja paikka, jossa voi rohkaista toisia pohtimaan uskon asioita, ja kuunnella heitä ja heidän kokemuksiaan. Se on tärkeää. Sellaisissa tilaisuuksissa, joissa on paljon väkeä koolla, ei oikein käytännössä ole sellaiseen mahdollisuutta - mutta pienemmissä porukoissa kylläkin.

...että simmottist tuli mieleen.

g433